Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.1.2023 Lilyssä.
Suosikkileffa: Matilda: Musikaali (Netflix)
Kirjoitus sisältää viittauksia elokuvan juoneen mutta ei varsinaisia spoilereita.
Tärkeä ilmoitus vuoden 2023 alkuun: katsoin Netflixin tuoreen Matilda: Musikaalin ja rakastin sitä. Tämä oli tärkeää, sillä Matilda on niitä henkilökohtaisesti merkityksellisiä tarinoita, joihin mulla on ikuinen tunneside.
Lapsena rakastin Matilda-kirjaa, sitten rakastin vuoden 1996 Matilda ja lasten kapina -elokuvaa. Satuun perustuvaa ja Netflix-uutuuden taustalla olevaa Matilda-musikaalia en ole valitettavasti koskaan nähnyt, mutta rakastan silti sen kappaleita. Tarinankertojaan eli Roald Dahliin mulla on nykyään ristiriitainen suhde, mutta itse tarina on aina ollut tärkeä.
Onneksi Netflix teki oikeutta Matildalle — ja ymmärtääkseni myös musikaalin teatteriversiolle.
Hyvin, hyvin hauska, hyvin liikuttava katsomiskokemus.
Jaa, että minkälainen liikuttava katsomiskokemus?
Kiitos kysymästä, tällainen:
Liikutuin ekasta kappaleesta, jossa lapset laulavat my mummy says I’m a miracle.
Liikutuin, kun Matilda (mainio Alisha Weir) tuli ruutuun ja lauloi kuinka vanhempiensa mukaan hän on kaikkea muuta kuin miracle.
Sitten tuli Naughty ja liikutuin taas. Koska:
Just because you find that life’s not fair, it
Doesn’t mean that you just have to grin and bear it.
If you always take it on the chin and wear it,
Nothing will change.
Even if you’re little you can do a lot, you
Mustn’t let a little thing like ’little’ stop you.
Tim Minchinin kappaleet ovat ihania!
School Song (kuinka fiksut lyriikat!) ja olin että ”apua kuinka lahjakkaita lapsia!” ja liikutuin. Punabaskerinen tyttö Hortensia eli näyttelijä/tanssija Meesha Garbett on ansiosta noussut someilmiöksi. (Ei voi olla sattumaa, että Hortensia näyttää ihan Violet Beauregardelta.)
Agatha Trunchbull (Emma Thompson) oli kamala, tietysti, ja liikutuin kun lapset olivat yhdessä häntä vastaan.
When I Grow Up se vasta liikuttava olikin!
Sitten vanhemmat olivat ilkeitä Matildalle ja pari kyyneltä.
Quiet iski tunteisiin ja olin että ”go Alisha Weir, sinä nuori lahjakas ihminen”.
Lashana Lynch oli oikein hyvä, liikuttava miss Honey.
Kun Matilda itki, minä itkin.
Sitten lapset pitivät toistensa puolia ja se oli liikuttavinta ikinä.
Ja sitten itkin välittömästi, kun Revolting Childrenin ensimmäinen sävel kajahti ilmoille (minä rakastan Revolting Childreniä!).
Eli joo… oikein mainio itku… siis leffakokemus. En minä mitään muuta toivonutkaan.
Matilda: Musikaali Netflixissä.
PS. Koska Matilda teki leffamusikaalin niin mainiosti, seuraavaksi toivon samaa Mean Girls -musikaalin tulevalle leffaversiolle. Kappaleet ovat timanttia, suositus soundtrackille. Annan jo etukäteispisteitä siitä, että Broadwayllä roolissa nähty Reneé Rapp nähdään Regina Georgena myös leffassa. Reginan pahiskappaleet ne vasta timanttia ovatkin (tässä alkuperäisen Reginan eli Taylor Loudermanin versiona):
LUE MYÖS:
