Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.3.2018 Lilyssä.
Suosikkiasia: semihömppä kirjallisuus
Haluaisin kovasti olla tyyppi, joka on lukenut jokaikisen maailmankirjallisuuden klassikon, pystyy siteeraamaan lennosta Hemingwayta ja Shakespearea ja tuntee kaikki cooleista cooleimmat nykykirjailijat.
Vaikka tykkäänkin leijua sillä, että olen opiskellut muutaman kurssin maailmankirjallisuutta yliopistolla ja sillä, että olen lukenut Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen, useimmiten olen kuitenkin melko kaukana tuosta päässäni rakennetusta kirjallisuusnörtti-ideaaliminästä. Ei lähe Hemingwayt, Moby Dick edelleen lukematta. Jotenkin onnistun toistuvasti sekoittamaan Mark Twainin ja Charles Dickensinkin.
Yritän kyllä, lainailen kirjastosta sitkeästi jaloa ja intelligenttiä korkeakirjallisuutta. Ja voin ihan aidosti myöntää, että onhan suurin osa klassikoista klassikoita syystä. Rikos ja rangaistus ei ehkä ole kaikkien aikojen piristävin opus, mutta osasihan Fjodor-jamppa kirjoittaa!
Aina ei kuitenkaan jaksa lukea 1800-luvun venäläisten mestarien monitasoista proosaa, oli se kuinka taidokasta hyvänsä. Onneksi kirjallisuus on paljon muutakin kuin klassikoita. Ja lukeminen kannattaa aina, ihan sama onko kyseessä Rakastuneen himoshoppaajan salaiset sinkkuelämää unelmat vai James Joycen hiton Odysseus.
Kaikista korkeakirjallisuusambitioistani huolimatta fiilistelen kaikkein eniten semihömppää kirjallisuutta. Tiedättehän; kun kaunokirjallisuus laitetaan janalle, jonka toisessa, usein vähän ylenkatsotussa päässä on kepeä chick lit ja toisessa, yleisessä puheessa paljon arvostetummassa päässä Joycet ja Dostojevskit ja Tolstoit, semihömppä kirjallisuus on jossain ääripäiden välissä (okei okei, enemmän siellä chick litin puolella, askeleen päässä Sophie Kinsellasta).
Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut.
Semihömppää lukemalla ei pääse raksimaan kirjoja yli luettujen klassikoiden listalta eikä siitä kysytä koskaan pubivisassa, mutta ei tarvitsekaan; sen ykkösjuttu on viihdyttää… ja samalla voi tuntea itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi verrattuna chick lit hömppäromanssien lukemiseen (edelleen, kaikella rakkaudella chick lit!).
Eli hurraa-huuto ja kaunis kiitos semihömpälle kirjallisuudelle!
Tässä kolme semihömppää kirjaa, joiden lukemisesta nautin kovasti:
1. The Cows (Dawn O’Porter)
Ei, The Cows ei kerro lehmistä, vaan kolmesta lontoolaisnaisesta, joiden elämät kietoutuvat kummallisen sattumuksen seurauksena yhteen. Kirja tarttuu äärimmäisen tarkkanäköisesti (ja hauskasti) modernin länsimaisen naisen elämän koukeroihin; urakysymyksiin, ystävyyteen, rakkaushuoliin, äitiyteen, feminismiin, sosiaaliseen mediaan, lapsihaaveisiin, menetykseen. The Cowsissa nettideittaillaan ja kirjoitetaan blogia, ja otetaan samalla kantaa isoihin kysymyksiin. Kuten onko lapsia haluamaton nainen itsekäs. Tai missä menee julkisen nöyryytyksen rajat. Huippukirja, jonka parissa saa nauraa ja itkeä… ja tuntea myötähäpeää ja myötätuntoa.
Fun fact: kirjailija Dawn O’Porter (ent. Porter) on telkkarista tuttu; hän on tehnyt Suomessakin esitettyjä dokkareita muun muassa postimyyntimorsiamista ja polyamoristisista suhteista. Toinen fun fact: Dawn O’Porter on naimisissa näyttelijä Chris O’Dowdin (mm. Bridesmaids) kanssa.
2. The Nest (Cynthia D’Aprix Sweeney)
Plumbin perheen sisarukset ovat kaikki omalla tavallaan sekaisin. Ja sitten kun odotettu perintö haihtuu savuna ilmaan, he ovat vielä vähän enemmän sekaisin. The Nest on huumoria, epäonnistumisia, vääntyneitä perhesuhteita, rahahuolia… vähän rakkauttakin. Sopivan sekopäinen mutta samalla lämminhenkinen. Fiksu mutta hauska. Vahva suositus.
PS. Lue kirja, ennen kuin siitä tulee leffa! Amazon on hankkinut The Nestin oikeudet ja sitä ollaan muokkaamassa elokuvaksi. Leffaversion käsikirjoituksesta vastaa Emily V. Gordon, joka kirjoitti yhdessä puolisonsa Kumail Nanjianin (hey Silicon Valley!) muun muassa Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ansainneen The Big Sick -leffan. Se perustuu heidän rakkaustarinaansa.
3. Luckiest Girl Alive (Jessica Knoll)
Alkuun disclaimer ja pieni SPOILER ALERT: mikäli on kovin herkkä, tämä kirja kannattaa skipata.
Okei, Luckiest Girl Alive vaikuttaa alkuun mitä stereotyyppisimmältä chick lit -hömpältä. Päähenkilö on New Yorkissa asuva häitään järjestelevä naistenlehden toimittaja, luoja paratkoon! Mutta! Mun täysin legitiimin kirjallisuusteoriani mukaan kirja muuttuu hömpästä semihömpäksi, kun siinä on jotain muutakin kuin girl meets boy, but… -rakkaustarina. Ja tässä on. Nimittäin mysteeri, jota puretaan takaumilla. Hyvin koukuttava kirja!
PS. Tykkään lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja alkuperäiskielellään. En ainakaan pikaisella googlettelulla huomannut, että näitä kirjoja oltaisiin vielä käännetty suomeksi. Semihömppää ei ole onneksi vaikeaa ymmärtää. Edit! Luckiest Girl Alive -kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Onnentyttö, kiitos lukijalle korjauksesta.
PPS. Kuva ehkä paljastaa mistä lainaan suurimman osan kirjoistani. Helsingin Kirjasto Kympin Special Pokkari -hylly on mun ikisuosikki. Siellä on aina hyvää semihömppää tarjolla.
