Kategoria: Sarjat

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.1.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Schitt’s Creek

Mulla on vihkonen, johon kirjoittelen juttuideoita ja muita mielen päällä olevia asioita. Ennen joulua olin raapustanut (hyvin sotkuiseen) vihkooni seuraavanlaisen muistiinpanon:

OTA SELVÄÄ Schitt’s Creek.

Oli alkanut kiinnostaa mistä on kyse, niin monessa paikassa olin törmännyt tuohon hassusti nimettyyn kanadalaiseen komediasarjaan.

Ja koska olin varsin selväsanaisesti itseäni käskenyt, minähän OTIN SELVÄÄ Schitt’s Creek. Ja nyt haluaisin juosta kaduilla huutamassa tuntemattomille ihmisille, että OTA SELVÄÄ Schitt’s Creek sinäkin! Tyydyn kuitenkin kirjoittamiseen, on vähän kylmä ulkona.

Aloitetaan sillä, että kirjoitukseni on melko pönttö, jopa ärsyttävä. Schitt’s Creek ei nimittäin ainakaan toistaiseksi ole katsottavissa Suomessa (jos ei mennä hiukan harmaalle alueelle). Sitä ei löydy Netflixistä tai mistään muustakaan suoratoistopalvelusta eikä sarja parhaan ymmärrykseni mukaan ole minkään Suomessa näkyvän tv-kanavan ohjelmalistoilla (saa korjata jos on parempaa tietoa, olen mielelläni väärässä).

Muualla on paremmin: Kanadassa Schitt’s Creekiä voi käsittääkseni katsoa CBC:n nettisivuilta ja ilmeisesti se löytyy ainakin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Irlannin ja Australian Netflixeistä.

Olkoon tämä kirjoitus siis pieni henkilökohtainen kampanjani sen puolesta, että Schitt’s Creek saataisiin katsottavaksi myös Suomen Netflixiin. Tai mihin tahansa täällä käytettävissä olevaan suoratoistopalveluun tai täällä näkyvälle tv-kanavalle. Sarjan alkuperäinen koti CBC on Kanadan yleisradioyhtiö, ehkä esimerkiksi Ylellä olisi kamu kanadalaiskollegansa ohjelmaoikeuksien osastolla…

Koska oikeasti, Schitt’s Creek on loistava sarja, jonka pitäisi olla katsottavissa ihan kaikkialla. Se on täydellinen vastaisku niille kaikille synkkääkin synkemmille sarjoille, joita telkkari on täynnä. Sarja saattaa äkkiseltään vaikuttaa yhdeltä hölmöltä sitcomilta muiden joukossa, mutta yliampuvia vitsejä ja sarkastisia one-linereita heittelevän pinnan alla on suurella sydämellä varustettu hyvän mielen komedia täynnä rakkautta ja hyväksyntää. En edes liioittele kun sanon, että Schitt’s Creek on saanut sydämeni läikähtelemään ilosta monta kertaa.

On oikeastaan melkoinen taikatemppu saada sarja ja sen hahmot tuntumaan niin rakastettavilta. Päällisin puolin Schitt’s Creek nimittäin kertoo vähemmän mukavista tyypeistä. Rosen perhe, vanhemmat Johnny ja Moira sekä aikuiset lapset David ja Alexis joutuvat muuttamaan kämäiseen Schitt’s Creekiin, kun he menettävät mittavan omaisuutensa. Hienostelevat ja hemmotellut ex-ökyrikkaat pölähtävät pikkukylään kuin omistaisivat paikan… tai itseasiassa he omistavatkin, Johnny osti kylänpahasen Davidille vitsillä syntymäpäivälahjaksi vuosia aikaisemmin. Nyt se on ainoa asia, jota verovirasto ei halua. Seurauksena on hassuja kommelluksia, yhteentörmäyksiä ja yhden perheen yritys järjestää elämänsä uudelleen heille täysin poikkeavissa olosuhteissa. Plus pari kylmimmänkin sydämen sulattavaa tv-rakkaustarinaa (en voi enää kuunnella Tina Turnerin Simply the Bestiä hymyilemättä).

Kun pääsee hölmön nimen ja hieman huteran ykköskauden yli, Schitt’s Creek on pelkkää komediakultaa. Hahmot, jotka paperilla vaikuttavat itseään täynnä olevilta kusipäiltä ovatkin inhimillisiä ja sympaattisia tyyppejä, joille toivoo aidosti hyvää – tai niin aidosti kuin fiktiivisille hahmoille nyt voi toivoa. Sarja myös rakentaa epätäydellisten ihmisten kasvutarinat paremmin kuin moni kehuttu laatudraama.

Mun suosikkiasioihin kuuluvat komediat, joissa vitsit heitetään ilmaan vähän kuin sivulauseissa eikä niiden loistavuutta edes heti tajua. Schitt’s Creek on sellainen komedia. Se on loistavasti käsikirjoitettu – ja loistavasti roolitettu! Johnnya ja Moiraa esittävät Eugene Levy (American Pie) ja upea Catherine O’Hara (Yksin kotona) ovat mainioita, mutta Schitt’s Creekin loistavuudesta kertoo sekin, että kyseiset komediakonkarit antavat myös nuorempiensa loistaa. Kaikkia ja kaikkea arvostelevina sisaruksina nähtävät Annie Murphy (Alexis) ja Dan Levy (David) vetävät roolinsa varmasti joidenkin makuun täysin yli, mutta mun mielestä he ovat just sopivan hullunkurisia ja hurmaavia. Olen valmis liittymään kaikkiin mahdollisiin David ja Alexis Rose -faniklubeihin.

Schitt’s Creekin sympaattisuuspisteitä nostaa entisestään se, että sarjan ovat luoneet yhdessä Eugene ja Dan Levy, isä ja poika tosielämässäkin. Kaksikko toimii sarjan vastaavina tuottajina, ja Dan Levy (uusi suosikkityyppini) myös käsikirjoittaa sitä ja toimii showrunnerina. Perhefiiliksen täydentää sivuroolissa nähtävä Sarah Levy, Eugenen tytär ja Danin sisko. Eugene Levy ja Catherine O’Hara ovat puolestaan tuttuja vuosikymmenten takaa ja tehneet paljon töitä yhdessä. 1970- ja 1980-luvuilla he esiintyivät muun muassa Second City TV (SCTV) -komediasarjassa.

Kampanjapuheeni lopuksi kerrottakoon, että Schitt’s Creek on tällä hetkellä jo kaudessa numero viisi. Se alkoi 2015 ja oli pitkään pieni kanadalaishelmi, joka ei aiheuttanut valtavia aaltoja kotimaansa ulkopuolella. Hitaasti mutta varmasti se on hiipinyt laajempaan kansainväliseen suosioon (Netflixinkin avustamana), ja vastikään siitä tuli ensimmäinen kanadalaiskomedia, joka on ansainnut parhaan komediasarjan Critic’s Choice -ehdokkuuden.

Hoi Suomi-Netflix, Yle ja muut, milloin Schitt’s Creek saadaan katsottavaksi myös Suomeen?! Koska:

PS. Rakastan komediasarjoja, mutta niitäkin on niin kovin erilaisia. Esimerkiksi Veep on loistava, mutta en varsinaisesti toivo sen hahmoille mitään hyviä juttuja; he ovat kaikki jokseenkin kamalia ihmisiä. Mun silmissä Schitt’s Creekin vahvuus onkin se, että kaikessa epätäydellisyydessään ja ärsyttävyydessäänkin sen hahmoille toivoo pelkkää hyvää. Ja vaikka sarjassa viljellään sarkastisia vitsejä ja hahmot pyörittelevät silmiään milloin millekin, sen huumori ei ole millään tavalla ilkeää.

Samanlaista positiivista ja mieltälämmittävää meininkiä löytyy esimerkiksi näistä suosikeistani:

1. Parks and Recreation – ikisuosikkini ja positiivisen komedian malliesimerkki. Älä tuomitse ekan kauden perusteella, se ei ole parasta Parks and Reciä. Katsottavissa ainakin HBO Nordicista ja Amazon Primestä.
2. New Girl – hyvän mielen hömppää täynnä lämmintä huumoria ja sympaattisia tyyppejä. Kuusi kautta Netflixissä (toivottavasti viimeinen seitsemäs kausi tulisi sinne myös pian).
3. Happy Endings – jonkun mielestä varmasti täysin överiksi vedetty sarja, mun mielestä yksi parhaista komedioista koskaan. Huono esimerkki, sillä en tiedä mistä tätä voisi katsoa.
4. The Good Place – täysin epätäydellisiä hahmoja, mutta silti heille kaikille toivoo vain parasta – kuoleman jälkeiseen elämäänkin. Suomi-Netflixissä vasta eka kausi.
5. Unbreakable Kimmy Schmidt – Ellie Kemperin esittämä Kimmy on positiivisen elämänasenteen sanansaattaja. Netflixin sarja, viimeiset jaksot tulossa 25. tammikuuta.