Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.5.2019 Lilyssä.
Suosikkisarjat: Broad City ja Search Party (Yle Areena)
Kuva: Yle Areena
oskus ongelmaan löytyy ratkaisu lähempää kuin arvaakaan.
Mietin tässä parisen kuukautta sitten, kuinka haluaisin katsoa Broad Cityn viimeisen kauden. En kuitenkaan jaksanut alkaa metsästää sitä ympäri interwebziä, joten unohdin koko homman.
Viime viikolla päädyin joidenkin mutkien kautta selaamaan Yle Areenan tarjontaa. Ja mitä sieltä löytyykään?
Oikeasti, mulla on paha tapa unohtaa Areena. Maksan Netflixistä, maksan Amazon Primestä (edelleenkin, vaikka mun piti vain käyttää ilmainen kokeilujakso), ja samaan aikaan Areena tarjoaa ilmaiseksi paljon mielenkiintoista katsottavaa. Ja juu, tiedetään, se Yle-vero. Mutta silti.
Rakas ilmainen ja mainokseton Yle Areena, täynnä ylen hyviä sarjoja (sori).
Samalla Areena-reissulla bongasin toisenkin sarjan, jonka olen halunnut katsoa, Search Partyn. Ja tarjolla oli vielä molemmat jo valmistuneet kaudet.
Eikä siinä vielä kaikki!
Areenasta löytyi myös Doggystyle-niminen tanskalainen nuortensarja, johon menin koukuttumaan. Paikoitellen tunsin itseni supersiveelliseksi kukkahattutädiksi sitä katsoessani – apua, alastomuutta! – mutta kelpo sarja oli sekin.
Täten lupaan itselleni, etten enää koskaan aliarvioi Yle Areenaa.
Yle Areenan parhaat just nyt:
1. Broad Cityn vitoskausi
New Yorkissa ympäriinsä sekoilevien Abbin (Abbi Jacobson) ja Ilanan (Ilana Glazer) tarina saa päätöksensä. Yas queen!
Harmillisesti aiempia kausia ei enää Areenasta löydy, mutta ei Broad City niin rakettitiedettä ole etteikö mukaan ehtisi viimeisellä kaudellakin – tosin ekan jakson ig stories -toteuttamistapa saattaa ehkä vähän kummastuttaa.
PS. Ditto, Abbi:
2. Search Party
Lisää New Yorkissa sekoilevia nuoria ihmisiä. Huipun Alia Shawkatin esittämä Dory saa pakkomielteen yliopistotuttavansa katoamisesta. Tuloksena hipsterimysteeri! Hahmot ovat noloja ja itsekeskeisiä, mutta meininki silti huvittavaa. Mun suosikki on näyttelijänä pyristelevä höpsö Portia (Meredith Hagner).
3. Doggystyle
Tanskalaisdraamassa seurataan omaa suuntaansa etsivää nuorta Astaa (Rosemarie Mosbæk). Kun unelmaelämä Köpiksessä kosahtaa rahahuoliin, Astan pitää muuttaa porukoilleen. Jaksot ovat lyhyitä pieniä palasia Astan elämästä. Yllättävän rohkeaakin settiä nuortensarjaan. Ja melko alleviivaavaa kommentointia some-ajan kauniista kulisseista.
Kuva: Yle Areena
4. Aikuiset
Suomessakin osataan tehdä sarjoja kipuilevista hipstereistä. Mun piti katsoa Aikuiset, koska ystävälläni on siinä merkittävä rooli brunssia nauttivana taustanäyttelijänä, mutta tämän mahtavan roolisuorituksen jälkeenkin sarja nappasi ihan tehokkaasti mukaansa.
5. Catastrophen neloskausi
Palkitun brittisarjan viimeinen kausikin löytyy Areenasta. Lisää sekoilua ja kipuilevia tyyppejä!
Päätöslauselma: Yle Areenassa on paljon loistavia sarjoja. Ja vaikka mitä elokuviakin! Kuten just nyt katsottavissa oleva Loma Roomassa, joka on mun mielestä kaikkein paras Audrey Hepburn -leffa.
Arvon minä, muista aina aika ajoin tsekata Areenan tarjonta.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: Netflix!
Kuvat: Netflix
Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.
Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:
1. Wine Country (tulossa 10.5.)
Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.
Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya Rudolph, Ana Gasteyer, Tina Fey, Paula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.
2. Knock Down The House
Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.
Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy Vilelan, Cori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.
3. Dead to Me
Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.
Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!
4. The Society (tulossa 10.5.)
Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraa, The Leftoversia ja Riverdalea?
PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…
When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.
Oho, tuli kevät. Ehdoton suosikkiasia, kevät on vuodenajoista paras. Eikä vain siksi, että minä olen syntynyt silloin. Keväällä kaikki tuntuu mahdolliselta. Mieli kirkastuu, kun valo lisääntyy.
Ja mitä pukeutumiseen tulee, kevät (tarkemmin sanottuna 25.4.) on parasta aikaa, sehän opittiin jo klassikkoelokuvasta Miss Kovis:
Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Pelkkä kevyt takki riittää! Samaa mieltä, Miss Rhode Island, samaa mieltä.
Lämpimistä kevätpäivistä pitäisi kai nauttia ulkona. Ja olen minä nauttinutkin, lenkkeillyt menemään vaikka kuinka. Keväällä saa kuitenkin myös katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen (AINA saa katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen!).
Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet muun muassa nämä:
1. JVN + GoT + Funny or Die = 😀
Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka mulla on pieni (okei melko iso) FOMO sen vuoksi, etten ole edelleenkään katsonut jakson jaksoa vuosituhannen merkittävintä sarjaa, Game of Thronesia. Jutun julkaisun jälkeen olen ottanut merkittävän askeleen kohti väistämätöntä (siis sitä, että todellakin alan katsomaan Game of Thronesia ja todellakin koukutun): menin putoamaan pienoiseen GoT-videoiden YouTube-kuoppaan. Olen oppinut – ja spoilannut tulevaisuuden Game of Thronesia katsovalta itseltäni – vaikka mitä! Nyt tiedän esimerkiksi sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja tuota… tsiisus. Not cool, GoT, not cool.
Kaikkein paras Game of Thrones -aiheinen YouTube-löytö on kuitenkin Funny or DienGay of Thrones. Tätä nykyä Queer Eyesta tuttu Jonathan Van Ness on jo kolmannesta kaudesta lähtien recapannut GoT-jaksot varsin omintakeiseen tyyliin ja nämä videot ovat hyvin mahdollisesti paras asia koko internetissä. Ei minun tarvitsekaan alkaa katsoa Game of Thronesia, JVN of House Good Hair kertoo kaikki oleelliset juonenkäänteet. Bonuksena ällöt väkivaltakohtaukset saavat kivan huumorikuorrutteen.
Vikan kauden eka jakso by Jonathan alla, kakkosjakso täällä. Game of Thronesia näkemättäkin väitän, että paljon hauskempaa sisältöä kuin itse sarja.
”Let me get this straight, HBO gave Game of Thrones a new intro but Sarah Jessica Parker had to wear the same goddamn tutu for six years?!” 😀
2. The Royal Family Dance Crew
Eiku sori, paras asia koko internetissä onkin The Royal Family Dance Crewn tanssivideot! Olen täydellisen koukussa niihin, etenkin alla olevaan esitykseen. Kuinka taitavia voikaan ihmiset olla! Minulle ei ole suotu lainkaan rytmitajua, mutta tuon videon jälkeen tekee melkein mieli ilmoittautua tanssikurssille.
The Royal Family Dance Crew on uusiseelantilaisen The Palace Dance Studion kuuluisa kruununjalokivi, palkittu hip hop -tanssiryhmä, jota luotsaa koreografi Parris Goebel. Videon esityksellä superlahjakas ryhmä voitti taas yhden tanssikisan lisää. Sold, hypnoottisen upeaa menoa. Olen katsonut videon parissa päivässä luvattoman monta kertaa.
Video löytyy täältä ja lisää The Royal Familyn ja muiden The Palacen ryhmien tanssivideoita täältä.
3. Normal People (Sally Rooney)
Rakastin, vaikka ensin luulin etten tykkäisi lainkaan. Irlantilaiskirjailija Sally RooneynNormal People (2018) kertoo Mariannesta ja Connellista, rakkaudesta ja ystävyydestä, kasvamisesta ja sydänsuruista, menneisyyden haamuista ja itsensä löytämisestä, vallasta ja vapaudesta ja irti päästämisestä.
Sally Rooney, nyt 28, palkittiin vuonna 2017 Sunday Timesin Vuoden nuorena kirjailijana. Ei ihme, hänellä on taito kirjoittaa niin kovin kauniisti, kertoa paljon parilla hassulla sanalla ja sivulauseella.
Normal People on hänen toinen teoksensa, palkittu debyytti Conversations with Friends julkaistiin 2017. Se on suomennettukin, suomenkielinen nimi on Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019, suom. Kaijamari Sivill).
Minä laitoin Conversations with Friendsin heti varaukseen kun olin lukenut Normal Peoplen. Luulen, että pidän siitäkin.
4. You’re the Worst (Netflix)
Olen tässä kirjoituksessa julistanut, kuinka lopetin katsomasta You’re the Worstia, koska ”sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä”.
No juu, totta, eivät ole mukavia ei, sehän se pointti onkin. Kun pääsee yli Jimmyn, Gretchenin ja Lindsayn kamaluudesta, You’re the Worst on oikeasti mainio sarja, synkällä tavalla hauska ja ihanan kamalan sarkastinen. Ja kaiken kamaluuden taustalla You’re the Worst on tietysti rakkaustarinakin, anti-rom-com rom-com. Toka kausi on aiheensa puolesta vähemmän hauska, mutta tärkeä.
Olen iloinen, että annoin sarjalle uuden mahdollisuuden, pidän siitä jälleen. Kaikessa kamaluudessaan.
Netflixissä on neljä kautta, viides ja viimeinen esitettiin Yhdysvalloissa alkuvuoden aikana.
Kenties ihmettelet, miksi suosikkilistaltani löytyy yli kymmenen vuotta sitten julkaistu kappale. Siksi, koska opin vasta nyt kyseiseen kappaleeseen liittyvän tarinan ja se tarina on suosikkikamaa (ja on kappalekin toki hyvä).
Dixie Chicks on yhdysvaltalainen countrypop-yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2003 iski kuitenkin skandaali. Yhtyeen laulaja Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.
”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.
Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat lukuisia tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.
Valtavan kohun keskellä Natalie Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.
Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 Dixie Chicks julkaisi Not Ready To Make Nice -kappaleen. Ja miten loistelias kappale se olikaan, täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.
I made my bed, and I sleep like a baby With no regrets, and I don’t mind saying It’s a sad, sad story When a mother will teach her daughter That she ought to hate a perfect stranger And how in the world Can the words that I said Send somebody so over the edge That they’d write me a letter Saying that I better Shut up and sing Or my life will be over?
Mikä parasta, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa Vuoden kappaleesta. Well played, Dixie Chicks!
Näin reilu vuosikymmen myöhemmin, pisteitä Natalie Mainesille siitä, että pysyi tiukasti mielipiteensä takana, eikä antanut ulkopuolelta tulleen paineen musertaa itseään. Ei ollut varmasti helppoa.
6. Alias Reunion!
Ikuisena Alias-fanina mieltäni lämmittää tämä Jennifer Garnerin taannoin julkaisema IG-kuva:
Jennifer Garner (=ehdoton suosikkityyppini) on muuten loistava Instagram-seurattava. Hänen Pretend Cooking Show -videonsa ovat hurmaavia. Pelkkää rakkautta Sydney Bristow <3
PS. Vielä yksi suosikkiasia: kuulitteko, että Netflix on testaamassa Random Episode -nappia. Täydellistä. Nappi siis valitsee sattumanvaraisesti jakson jota katsoa. Ei ehkä toimi kaikkien sarjojen kohdalla, mutta vaikkapa Frendit on loistava random episode -sarja. Hollywood Reporterin mukaan nappi on tällä hetkellä testissä Androidin Netflix-sovelluksessa, eikä välttämättä tule koskaan laajempaan käyttöön. Toivottavasti tulisi, minä ainakin käyttäisin. Aina ei jaksa itse valita minkä Frendien jakson katsoisi viidettä sadatta kertaa.
