Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Viime aikoina katsottua: Good Omens, Booksmart ja hyvin outo Netflix-komedia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 24.6.2019 Lilyssä.

Suosikkiasiat: David Tennant, fiksut teinileffat ja ilmeisesti ei niin oudot komediasarjat

Kuva: Annapurna Pictures / Booksmart

Oli suunnitteilla kirjoittaa Viime aikojen suosikkiasioita -postaus. (Olen tehnyt niitä kolme, joten sehän on jo vähän kuin juttusarja!) Sitten aloin miettiä, mitkä ovat olleet viime aikojen suosikkiasioitani. No kesä ja lämpö tietysti, leppoisasti sujunut juhannus ja kaksi maalia säbäpelissä, mutta ei ne vielä riittäneet, halusin listalle jotain sarja-/leffa-/kirjameininkejä, niistä kun minulla on ollut tapana kirjoittaa.

Tajusin, että olin jo tehnyt erilliset kirjoitukset viime aikojen suosikkiasioistani (ainakin upeasta Fleabagista ja mainiosta Bad Blood -kirjasta). Jäljelle jäi vain vähän vähemmän suosikkiasioita, sellaisia ihan ok/ihan hyvä -tason tapauksia.

Ihan ok on välillä ihan riittävä, joten tässä ne jäljelle jääneet tapaukset, eli kaksi viime aikoina katsomaani sarjaa ja yksi leffa. On maailmanloppua, sekoilevia mutta kuitenkin fiksuja ja sympaattisia teinejä sekä niin kummallinen komediasarja etten oikein tiedä mitä mieltä minä olen siitä.

(Kirjoitus sisältää pieniä viittauksia Good Omens -sarjan ja Booksmart-elokuvan sisältöön, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.)

1. Good Omens (Amazon Prime)

Kuva: Amazon Prime / Good Omens

Kirjoitin tammikuussa 15 mielenkiintoisesta vuoden 2019 uutuussarjasta. Listan ykkösenä oli Amazon Primen Good Omens, lähinnä siksi, että siinä on pääosassa yksi suosikkityypeistäni, skottinäyttelijä David Tennant.

”Koska oikeasti, David Tennant sarkastisena demonina maailmanlopusta kertovassa komediassa? Kyllä kiitos” kirjoitin tuolloin ja sarjan katsottuani pysyn lausuntoni takana: David Tennant, kyllä kiitos, aina! Herra kymmenes Tohtori oli oikein hauska demoni Crowleyn roolissa, kuten odottaa sopikin.

Itse sarja sitten… oli ihan ok. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittamaan fantasiaklassikkoon Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch pohjautuva kuusiosainen komedia oli visuaalisesti komeaa katsottavaa ja aika ajoin vallan viihdyttäväkin, mutta ei mikään napakymppi kuitenkaan.

David Tennant ja toisessa pääosassa nähty, enkeli Aziraphalea esittänyt Michael Sheen olivat mainioita yhdessä ja erikseen ja Jon Hamm huvitti arkkienkeli Gabrielina. Oli vuosituhansia kestänyttä ystävyyttä, rakkauttakin, lähestyvä Harmegeddon ja huumoria. Ja oikein mielenkiintoinen lähdemateriaali. Mutta oli myös turhaa sälää, tylsiä kohtauksia (yleensä ne, kun David Tennant ja Michael Sheen eivät olleet ruudulla) ja antikliimaksinen loppuratkaisu.

Kaiken kaikkiaan ihan ok sarja siis. Ja David Tennant on edelleen suosikkityyppi.

2. Booksmart

Ihan ok oli myös Booksmart-leffa. Tai oikeastaan vähän enemmän kuin ihan ok…

Näyttelijä Olivia Wilde debytoi ohjaajana taitavasti, Beanie Feldstein ja Kaitlyn Dever hurmaavat lukion loppumisen kunniaksi kerrankin bileisiin lähtevinä parhaina ystävinä, sivurooleissa nähtävät nuoret (mm. huippu Billie Lourd) ovat loistavia ja tarina fiksu, feministinen ja kivan kliseetön. Genressään mainio tapaus. Parasta on se, että stereotyyppiset teinileffapahikset puuttuvat; on erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita nuoria ihmisiä, mutta kaikki mahtuvat sopuisasti samoihin bileisiin.

Booksmart pyörii just nyt leffateattereissa. 

3. I Think You Should Leave with Tim Robinson (Netflix)

Kaipaatko täysin absurdia huumoria? Testaa Netflixistä löytyvä sketsisarja I Think You Should Leave with Tim Robinson.

Tim Robinsonin, entisen Saturday Night Liven näyttelijän ja käsikirjoittajan luoma sarja on mahdollisesti yksi Netflixin omituisimmista sarjoista. Se on vähän kuin SNL (sketseissä vilahtelee SNL:stä tuttuja koomikkojakin), mutta miljoona kertaa kummallisempi. Se myös saa katsojan tuntemaan syvää myötähäpeää – tunne, jota minä kestän hyvin huonosti.

Sketsit alkavat oudosti, ovat keskeltä outoja ja loppuvat oudosti, kaikki on vain hyvin, hyvin outoa. Sarjan huumori iskee ihan taatusti moneen, mutta toisaalta ei iske yhtä moneen. Olen lukenut arvosteluja, joissa kriitikot ovat ristineet I Think You Should Leaven Netflixin hauskimmaksi sarjaksi. Ja sitten olen minä, jonka mielipide sarjasta oli lähinnä pieni nauru, olankohautus ja miljoona kiloa ikävää myötähäpeää. Taidan olla vähän vähemmän omituisen komedian ystävä.

Jotain hyvääkin (tai huonoa, riippuen katsantokannasta); sarjassa on vain kuusi 16-18-minuuttista jaksoa. Se on nopeasti tsekattu siis.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2019 parhaat sarjat tähän mennessä

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.6.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: alkuvuoden 2019 parhaat sarjat

Seuraa puolivuotiskatsaus!

Eli vuoden 2019 tähän mennessä parhaat katsomani sarjat (plus ne, joita en ole katsonut, mutta jotka hypestä päätellen pitäisi katsoa).

Jos oli viime vuosi hyvä sarjavuosi, tästä vuodesta on muotoutumassa vähintään yhtä hyvä. Suoratoistopalveluiden keskinäisen kilpailun seurauksena on ainakin laadukkaita sarjatapauksia. Katsoja kiittää!

Fleabag (kausi 2) / Amazon Prime

Kuusi jaksoa täydellisyyttä. Phoebe Waller-Bridgen luoma ja tähdittämä draamakomedia Fleabag palasi loistavan ykköskauden jälkeen vielä loistavammalle kakkoskaudelle. Lähes uskonnollinen kokemus, nuo kuusi jaksoa. Eikä pelkästään aiheensa puolesta.

Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Olin ihan varma, että en pitäisi Russian Dollista lainkaan. Se kuulosti tylsältä ja liian synkältä; syntymäpäiviä viettävä nainen jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan. Mutta kappas, olikin loistavat Natasha Lyonne ja Charlie Barnett sekä kiehtova tarina ihmisyyden koukeroista, surusta, masennuksesta, ystävyydestä ja eteenpäin menemisestä.

Edit. Ei jäänytkään yhteen kauteen, kakkoskausi Russian Dollia tulossa. Mielenkiintoista nähdä, miten tarina jatkuu.

Sex Education (kausi 1) / Netflix

Toinen iloinen Netflix-yllättäjä. Teinien seksisekoiluista on tehty monenlaista kuraa, mutta Sex Education tarttuu aiheeseen tuoreesta kulmasta ja suurella sydämellä. Se on hauska, fiksu ja yllättävän liikuttavakin. Eikä nimestään huolimatta pelkkää seksisekoilua, vaan sarjalla on muutakin sanottavaa.

Kakkoskausi tulossa, julkaisupäivä ei vielä tiedossa (mahd. alkuvuodesta 2020).

Schitt’s Creek (kaudet 1-5) / Hoi, Suomi-Netflix, skarppaa!!

Pitkään piilossa lymyillyt kanadalaishelmi löi läpi pari vuotta sitten, kun se löysi tiensä CBC:ltä Netflixiin (ei kuitenkaan vieläkään Suomen Netflixiin. SUURI VÄÄRYYS!). Vuonna 2015 alkanut komedia on nyt supersuosittu – täysin ansaitusti! Höpsön nimen takana on suurella sydämellä varustettu täydellinen hyvän mielen komedia. Ei synkkyyttä, ei surua, ei ennakkoluuloja, pelkkää rakkautta, iloa ja hassuttelua.

Vaikka ikävät jutut puuttuvatkin, sarja ei ole millään lailla mitäänsanomaton. Se pitää sisällään loistavasti kirjoitettuja kasvutarinoita ja aidosti liikuttavia rakkaustarinoita. Plus täydellisiä roolisuorituksia! Täydellisiä! Esimerkiksi komedialegenda Catherine O’Hara ansaitsisi kaikki mahdolliset palkinnot sekopäisen matriarkka Moira Rosen roolistaan. Mun suosikki on Annie Murphyn esittämä Alexis Rose (Vroom vroom, bitches).

Tammikuussa 2019 alkoi sarjan viides kausi. Yksi on vielä tulossa, sarjan luoja Dan Levy (David Rose) on kertonut kuutoskauden olevan viimeinen, ainakin toistaiseksi.

Minä katsoin sarjan viisi kautta putkeen alkuvuodesta, joten se pääsee yhtenä loisteliaana kokonaisuutena listalle (tosin sarja saavuttaa täydellisyytensä vasta kolmoskaudella).

Broad City (kausi 5) / Yle Areenassa

Abbi ja Ilana saivat arvoisensa jäähyväiset, Broad Cityn viides ja viimeinen kausi oli mainio. On tuttua sekoilua, mutta tarina myös etenee; hahmot kasvavat ja tekevät isoja päätöksiä.

PS. Ilmeisesti hyviä myös (eli alkuvuoden kehuttuja sarjoja, joita en ole katsonut)

The Other Two / Comedy Central: satiirinen, mutta ilmeisen hyväsydäminen komedia showbisneksestä. Haluan nähdä, mutta en tiedä mistä katsoa!

Barry (kausi 2) / HBO: oi HBO, niin paljon hyviä sarjoja ja minä olen pihi. Kenties suosikkityyppini Bill Haderin vuoksi pitäisi joskus ottaa HBO testiin.

When They See Us / Netflix: tositarinaan pohjautuva, Ava DuVernayn ohjaama minisarja syyttöminä tuomituista nuorista miehistä.

Chernobyl / HBO: oho, kuinka paljon tätä sarjaa kehutaan!! Onko se todella niin hyvä??

The Act / Hulu, HBO:ssa: pohjautuu hurjaan tositarinaan, sisältää ilmeisen loistavia roolisuorituksia.

You’re the Worst (kausi 5) /FXX, tulossa Netflixiin? Vika kausi on kuulemma loistava. Ainakin kaudet 1-4 ovat Netflixissä, toivottavasti pian myös viimeinen.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus

Kirjoitus on alun perin julkaistu 24.5.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Fleabag (Amazon Prime)

Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.

Kuva: Prime Video / Steve Schofield

Älypuhelimet ovat pilanneet mun keskittymiskyvyn. Nykyään kun katson vaikka leffaa (mielenkiintoista, hyvääkin leffaa!), puhelin päätyy jotenkin mystisesti käteen ja alan selaamaan sitä. En enää pysty vain istumaan ja katsomaan, on pakko samalla näpertää jotain turhanpäiväistä puhelimella. Vaikka yrittäisin oikeasti keskittyä vain siihen leffaan, jossain vaiheessa tajuan selaavani jonkun itselleni ihan vieraan tyypin Instagramia tai muuta höpöä. Hyvin huolestuttavaa.

Ilmeisesti en kuitenkaan ole täysin menetetty tapaus. Katsoin nimittäin Fleabagin kakkoskauden, ja kun olin päässyt kuusijaksoisen kauden loppuun, tajusin etten ollut selannut puhelinta lainkaan. Ei tarpeetonta some-selailua, ei kummallisten asioiden googlettamista, ei mitään. Olin istunut jaksojen läpi ruutuni edessä ja vain katsonut, katsonut, katsonut. Keskittynyt yhteen asiaan.

Tähän on vain ja ainoastaan yksi syy: Fleabagin kakkoskausi (samalla mitä ilmeisimmin viimeinen kausi) on hitonmoinen MESTARITEOS. Se ei anna tilaa tarttua puhelimeen, koska sen jokainen hetki on loistava hetki. Eikä loistavia hetkiä halua missata.

Katsoin Phoebe Waller-Bridgen luoman, käsikirjoittaman ja tähdittämän draamakomedian ykköskauden muutama vuosi sitten. Muistan, että pidin siitä – en rakastanut, pidin – ja muistan, että ajattelin sen olevan loistavasti tehty. Ja sitä se olikin, kuusi jaksoa huippua sarjaviihdettä. Sellainen kuuden jakson täydellinen kokonaisuus, josta on vaikea pistää paremmaksi. No, kakkoskausi pistää paremmaksi. Kakkoskautta minä rakastin.

Katson aika paljon sarjoja, ja valtaosa niistä on loppujen lopuksi melko kertakäyttökamaa. Katson ne, pidän niistä – ehkä rakastankin hetken – sitten unohdan. Lopputekstit tulevat ja rakkaus loppuu. Nyt on kulunut kaksi päivää siitä, kun katsoin Fleabagin viimeisen jakson enkä ole unohtanut tai lopettanut rakastamasta. Minä mietin sitä yhä. Mietin sitä viimeistä kohtausta, joka oli samanaikaisesti hirvittävän surullinen ja hirvittävän lohdullinen. Mietin sitä rakkaustarinaa. Ja rakkautta. Ja särkyviä sydämiä. Mietin kettuja. Ja pappeja. Mietin sitä osuvaa kuvausta naisena olemisen kivuista.Mietin yksinäisyyttä ja sitä, kun joku oikeasti näkee sinut. Mietin näitä sanoja:

Most people are shit.

Look at me. Listen. People are all we’ve got.

Ja mietin sitä kaikkea muuta täydellistä dialogia. Mietin niitä kertoja, kun Fleabag rikkoo neljännen seinän. Mietin sitä kohtausta, jossa Fleabag puhuu terapeutille. Ja sitä kohtausta rippituolissa. Mietin, että haluaisin katsoa jaksot uudestaan, koska ehkä kuitenkin missasin jotain.

Mun on pitänyt lopettaa Amazon Primen tilaukseni jo vaikka kuinka pitkään. Onneksi en ollut lopettanut, Fleabagin loistelias jäähyväiskausi oli todellakin kuukausimaksun arvoinen. Kaikesta sydänsurusta huolimatta.

Pieni tiivistys, jos sarja ei ole tuttu: Fleabag kertoo kolmekymppisestä lontoolaisnaisesta, joka tunnetaan vain nimellä Fleabag. Phoebe Waller-Bridgen esittämä päähenkilö on kovin hukassa elämässään. Äidin ja parhaan ystävän kuolemat ovat pudottaneet hänet hyvin syvälle.

Surumielisestä pohjavireestä huolimatta sarja on hauska. Ja hauska sellaisella ihanan sarkastisella tavalla, josta minä tykkään. Fleabag on tunnettu siitä, että se rikkoo neljännen seinän; hahmo-Fleabag katsoo toistuvasti kameraan ja puhuu suoraan katsojille, sanoo jotain nokkelaa ja huvittavaa. Joissakin sarjoissa tämä tyylikeino voi tuntua turhalta kikkailulta, Fleabagissa se on toteutettu loppuun saakka loistavasti.

En tiedä mitä muuta sanoisin kuin että vahva suositus Fleabagille! Se on paras asia jonka olen katsonut pitkään aikaan. Ja kakkoskausi on hyvin mahdollisesti paras ja parhaiten toteutettu yksittäinen kausi jonka olen koskaan katsonut.

Sarja löytyy kokonaisuudessaan Amazon Primestä, mutta tulisiko se jollain aikajänteellä myös Yle Areenaan ja Ylen kanaville? Ainakin  ykköskauden Yle näytti. Tämän viime vuonna julkaistun artikkelin mukaan Yle ”seuraa tilannetta” kakkoskauden suhteen.

PS. 33-vuotiaan Phoebe Waller-Bridgen ura on tällä hetkellä melkoisessa nousukiidossa; Fleabagin lisäksi hän on myös superhittisarja Killing Even luoja. Waller-Bridge muokkasi Luke Jenningsin Codename Villanelle -teokset sarjaksi ja loppu on historiaa. Minähän en ole edelleenkään nähnyt jakson jaksoa, mutta jos Killing Eve on edes puoliksi niin hyvä kuin Fleabag olen tainnut missata aika paljon.

LUE MYÖS: