Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Netflix-vinkki: Loistava (ja sydäntäsärkevä) Unbelievable

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.9.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Unbelievable (Netflixissä)

Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei mitään, mitä traileri ei jo kertoisi.

Sisältövaroitus: Unbelievable kertoo tositapahtumaan perustuvasta raiskaustapauksesta ja sisältää kohtauksia, jotka voivat olla ahdistavia ja vaikeita katsoa.

Kuva: Netflix

Jos mahdollista, kannattaa katsoa Unbelievablen (suom. Epäuskottava) – Netflixin tuoreen true crime -minisarjan – ensimmäinen ja toinen jakso yhteen putkeen. Ne muodostavat sydäntäsärkevät vastakohdat sille, miten raiskaustapauksia pitäisi ja ei pitäisi tutkia.

Sarja alkaa, kun nuori Marie (upean roolityön tekevä Kaitlyn Dever) kertoo tulleensa raiskatuksi. Tapausta tutkivat poliisit tekevät kaikki mahdolliset virheet, ja niillä virheillä on surullinen vaikutus Marien koko elämään.

Toisessa jaksossa hypätään kolme vuotta eteenpäin. Nyt raiskauksesta ilmoittaa toinen nuori nainen, Amber (Danielle Macdonald). Tätä rikosta alkaa selvittää etsivä Karen Duvall (Merritt Wever), joka on kaikkea, mitä Marien tapauksen etsivät eivät olleet: empaattinen, hienotunteinen, perinpohjainen, sinnikäs, tarkka ja ammattimainen.

Ensimmäistä jaksoa on jo itsessään vaikea katsoa, mutta kun Marien kokemat epäoikeudenmukaisuudet rinnastaa toisen jakson tapahtumiin, sydän särkyy vielä vähän lisää. Miksei Marie saanut omaa Karen Duvalliaan?

Jos sydän ei ole vielä tarpeeksi rikki Marien puolesta, viimeinen niitti on tieto siitä, että Unbelievable perustuu tiukasti tositapahtumiin. Vuonna 2008 Lynnwoodin kaupungissa Washingtonissa tuntematon mies murtautui 18-vuotiaan naisen asuntoon ja raiskasi naisen. Poliisit tekivät juuri ne samat virheet kuin sarjassakin, ja nainen leimattiin valehtelijaksi – aivan kuten fiktiivinen Marie.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2011, kaksi etsivää Coloradossa – Stacy Galbraith ja Edna Hendershot – yhdistivät voimansa tutkiessaan väkivaltaisten raiskausten sarjaa. Nämä kaksi tosielämän naista ovat inspiraationa Merritt Weverin esittämälle Karen Duvallille ja Toni Colletten Grace Rasmussenille.

Unbelievablessa seurataan rinnakkain vuoden 2008 ja 2011 tapahtumia. Lopputuloksena on paitsi loistava true crime -mysteeri, myös vaikuttava ja tärkeä kertomus epäoikeudenmukaisuudesta ja oikeusjärjestelmän puutteista. Sarja ottaa aiheensa – ja tosielämän inspiraationsa – äärimmäisen vakavasti ja käsittelee sitä hienotunteisesti ja raiskausten uhreja kunnioittaen. Pisteitä myös siitä, että vaikka poliisit, ystävät ja media leimaavat Marien valehtelijaksi, katsojan ei tarvitse missään vaiheessa epäillä hänen kertomuksensa luotettavuutta.

Unbelievable (Epäuskottava) -minisarjan kahdeksan jaksoa ovat Netflixissä.

PS. Unbelievable pohjautuu T. Christian Millerin (ProPublica) ja Ken Armstrongin (The Marshall Project) kirjoittamaan, Pulitzer-palkittuun artikkeliin An Unbelievable Story of Rape. Artikkeli on luettavissa täällä. Kannattaa tosin lukea se vasta sarjan katsomisen jälkeen jos ei halua spoilata itseltään sen true crime -mysteerielementtejä.

Tapahtumat on kerrottu myös Anatomy of Doubt -nimisessä podcastissa, joka löytyy This American Life -verkkosivuilta.

Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: Elite, Mindhunter ja kolme mainiota kirjaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.9.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita: Elite, Mindhunter ja kolme hyvää lukukokemusta

Kuvat: Netflix, Penguin Random House, Crown Publishing House.

Okei, syyskuu. Olen alkanut käymään taas jumpassa. Olen venytellyt (lähes) joka päivä. Pesin ikkunat, jotka piti pestä alkukesästä. Tuntuu tarmokkaalta ja tekee mieli pukeutua villapaitoihin. Juon noin kolmesataa kuppia teetä päivässä. Ulos mennessäni haistelen ilmaa ja totean, että kyllä, se on syksy nyt – vaikka kesäiset lämpötilat yrittävätkin harhauttaa. Lenkillä tekee mieli ottaa kuvia pihlajanmarjoista. Pitäisi varmaan aloittaa jokin uusi harrastus – potkunyrkkeily tai maalauskurssi tai ranskan opiskelu – jotta olisin vieläkin täydellisempi syksyklisee.

Lisäisin syksykliseiden listalle Netflixin tuijottamisen, mutta sitä teen kyllä ympäri vuoden. Mainion Derry Girlsin lisäksi olen viime aikoina fiilistellyt espanjalaista teinimysteerisekamelskaa ja raivostuttavan hyvää Mindhunteria.

Ja hyviä kirjojakin olen lukenut!

Eli viime aikojen suosikkiasioitani:

1. Elite (Netflixissä)

Tapahtui viime viikolla.

Olin ollut yömyöhään töissä. Raahauduin kotiin kovin väsyneenä noin kello 01.30. Fiksu ihminen olisi siinä kohtaa käynyt nukkumaan. Minä en ollut fiksu ihminen. Nukkumaan käymisen sijaan minä valvoin vielä reilun tunnin ja kävin lopulta nukkumaan noin kello 02.45. Miksi?

Koska oli katsottava jakso (okei okei, puolitoista jaksoa) Eliteä.

Espanjalaisen teini-/mysteerisarjan toinen kausi tuli Netflixiin muutama päivä sitten. Ja oli muuten täysin sekopäinen kausi, yhtä melodramaattista saippuaoopperaa. Ja niin hiton koukuttavaa! Ensimmäiseltä kaudelta tutun murhamysteerin jälkipuinti sai kaverikseen katoamismysteerin. Oli seksiä ja huumeita ja uusia pareja, ihmissuhdedraamaa, rikkaiden ihmisten juhlia ja teinityttöjä, joilta ottaisin mieluusti meikkausoppitunteja. Oli kauniita ihmisiä, luokkaeroja ja isoja ja isompia kriisejä. Paaaaljon hidastettua tanssimista (yökerhossa, joka ilmeisesti on avoinna alaikäisille???). Ja koska tämä kaikki ei riitä, mukaan heitettiin pieni petos ja suuri tabu. Ja oliko huumekauppaa pyörittävä mafiakin jotenkin mukana? En ole ihan varma.

Parasta Elitessä on tämä: se on niin ylivedetty ja täynnä kaikkea sälää, etten osaa ottaa sitä millään lailla vakavasti. En jaksa pysähtyä miettimään sen övereitä juonenkäänteitä tai pilkkoa sitä osiin. Se on mitä on: koukuttava, epärealistinen, ylidramaattinen kauniiden teini-ihmisten sekamelska, joka on paikoin melkein pehmopornoa, paikoin musiikkivideota, paikoin vallan mainiota draamaa.

Está bien.

Eliten kaksi valmistunutta kautta löytyvät Netflixistä. Kolmoskausi tilattu, eli mysteerit jatkukoot! 

2. Mindhunter (Netflixissä)

Kirjoitin tuossa taannoin, kuinka nykyään vihaan rikossarjoja. En jaksa katsoa mitään liian pelottavaa ja ahdistavaa. En halua, että mieleni on täynnä ikäviä asioita… eli luonnollisesti katsoin Mindhunterin, sarjan, joka kertoo sarjamurhaajista. Puolustuksekseni sanottakoon, että on muuten todella, todella hyvä sarja – tuore kakkoskausi vielä parempi kuin ensimmäinen. Joka hiton yksityiskohta on niin tarkkaan mietitty, jokainen kohtaus niin visuaalisesti upea, jokainen näyttelijäsuoritus loistava.

Rikossarja-avautumisessani kerroin, kuinka liian pelottava ja liian ahdistava ja täynnä ikäviä asioita oleva Luther on saanut minut katsomaan sänkyni alle joka ilta. Murhamiesten varalta siis. No, Mindhunterin seurauksena katson nykyään myös suihkuseinän taakse. En nimittäin ole katsonut pelkästään Mindhunteria. Sen seurauksena olen katsonut sellaisia YouTube-pätkiä kuin My Father BTK ja The Real Serial Killers of Mindhunter. Olen lukenut Atlantan lapsimurhista ja Mansonista. Olen lukenut BTK:stä ja siitä, kuinka vuosikymmenten ajan Kansasin Wichitassa asuvat naiset tarkistivat kotiin tullessaan puhelimensa toimivuuden. Ja tsekkasivat sen jälkeen, ettei kukaan lymyile kylpyhuoneessa.

Tiivistys: olen idiootti, jonka pitäisi lopettaa sarjamurhaajien googlaaminen. Ja Mindhunter on raivostuttavan hyvä ja hyvin tehty sarja.

PS. Tällä hetkellä suosikkiasioitani on New Girl ja YouTubesta löytyvät Veepin bloopersit. Hukutan sarjamurhaajat komedialla.

Lue lisää: Rikossarjoista parhaat (tyypiltä, joka vihaa rikossarjoja)

3. Crazy Rich Asians (Kevin Kwan)

Viime aikojen kirjakoukutus: Kevin Kwanin Crazy Rich Asians ja jatko-osa China Rich Girlfriend. Kuinka hauskoja! Juuri nyt odotan kuumeisesti, että saisin käsiini trilogian kolmososan, Rich People Problemsin. Nämä eivät ole edes semihömppää, vaan loisteliasta täyshömppää kaikilla mausteilla. Jatkoon! Ehtii niitä jaloja klassikoita lukea myöhemminkin.

Paras hahmo on muuten Astrid.

Kirjoitin Crazy Rich Asians leffasta noin vuosi takaperin, mutta en itse asiassa ole vielä nähnyt sitä. Nyt haluaisin!

4. Conversations with Friends (Sally Rooney)

Kun nyt semihömpästä oli puhe… lasken tämän hetken hypetetyimmän kirjailijan Sally Rooneyn siihen kategoriaan. Kehutun ja palkitun irlantilaiskirjailijan esikoisteos Conversations with Friends oli oikein mainio – ymmärrän hypen täysin. Pitää kuitenkin sanoa, että minä pidin enemmän Normal Peoplesta, hänen toisesta kirjastaan. Kirjoitin siitä aiemmin.

5. The Last Girl (Nadia Murad)

Hömpästä ja semihömpästä täysin vakavaan – ja tärkeään.

Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018 saaneen Nadia Muradin muistelmateos on äärimmäisen karua ja ahdistavaa luettavaa. Irakin jesidivähemmistöön kuuluvan Muradin elämä mullistui vuonna 2014, kun Isis hyökkäsi hänen kotikyläänsä. Miehet ja vanhemmat naiset murhattiin, nuoret naiset – myös Nadia Murad – pakotettiin seksiorjiksi.

The Last Girl on vaikuttava teos – nuoren naisen taisteluhuuto Isisin hirmutekoja vastaan. Kaiken kamaluuden keskellä se on ennen kaikkea tarina selviämisestä. Kirja on hyvin vangitsevasti kirjoitettu. Vaikka tietää, että Murad onnistuu pakenemaan kaappaajiltaan, lukijan sydän pamppailee mukana koko pakomatkan ajan.

Nykyään Nadia Murad  on ihmisoikeusaktivisti, jonka perustama Nadia’s Initiative -organisaatio auttaa kansanmurhien ja ihmiskaupan uhreja. Tosielämän sankari ja suosikkityyppi.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: Hurmaavan hauska Derry Girls

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.9.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Derry Girls (Netflixissä)

Kuva: Channel 4 / Netflix

Ihan vaan sellaisella asialla tässä, että miten tajuan vasta nyt kuinka loistava sarja Derry Girls on!?!

Tapahtui näin: joskus kuukausia sitten aloin katsoa tämän 1990-luvun Pohjois-Irlantiin sijoittuvan komedian ensimmäistä jaksoa. ”Äh, ei tämä nyt vakuuta”, päätin noin kolmen minuutin katselun jälkeen ja unohdin koko sarjan. No, kaksi päivää sitten selasin Netflixin tarjontaa ja päädyin jostain syystä laittamaan Derry Girlsin pyörimään. Se oli menoa se. Olen täydellisen rakastunut. Nyt kiroan sitä, että sarjaa on tähän mennessä tehty vain kaksi kuuden jakson kautta. Haluan lisää!

(Kolmoskausi on jo tilattu, mutta sen valmistumisessa ja Netflixiin päätymisessä kestänee vielä pitkälle ensi vuoteen.)

Derry Girls on i h a n a ! Hyvin tehty hyvän mielen sarja, joka on oikeasti hauska – onko parempaa?

On. Derry Girls ei nimittäin ole pelkästään hauska, se on myös yllättävän opettavainen. Sarjan päähenkilöt Erin (Saoirse-Monica Jackson), Orla (Louisa Harland), Clare (Nicola Coughlan), Michelle (Jamie-Lee O’Donnell) ja James (Dylan Llewellyn) elelevät teinivuosiaan keskellä The Troublesia eli Pohjois-Irlannin levottomuuksia. Väkivaltaiseksi yltyneet yhteenotot irlantilaismielisten katolilaisten ja brittimielisten protestanttien välillä leimasivat Pohjois-Irlantia vuosina 1968–1998. Yli 3500 ihmistä kuoli ja kymmeniätuhansia haavoittui kun muun muuassa IRA ja Ulster-aktivistit ottivat yhteen. Tiedän tämän nyt, koska Derry Girlsin katsomisen seuraksena saattaa olla putoaminen pieneen Google-kuoppaan. Sanoinhan, opettavainen sarja.

Vaikka taustalla on pommi-iskuja, kansalaisoikeusmarsseja, mielenosoituksia, mellakoita ja valtava etnonationalistinen konflikti, Derry Girls on silti puhdasta hauskuutta. The Troubles on näkyvä, muttei millään lailla hallitseva osa sarjaa. Kyseessä on teinien elämää kuvaava höpsön hauska sitcom – kyseiset teinit nyt vaan sattuvat olemaan katolilaista vähemmistöä räjähdysherkässä Derryssä (tai Londonderryssä, kuten Pohjois-Irlannin toiseksi suurimman kaupungin nimi virallisesti kuuluu).

Nauroin monta kertaa ääneen, mutta kaiken sekoilun keskellä Derry Girls onnistui myös koskettamaan. Taikaa koko sarja sanon minä.

Ykköskausi on loistava, kakkoskausi vielä parempi ja milloinsekolmoskausituleehaluansennytheti!

Being a Derry Girl, well, it’s a fucking state of mind.

Sarjan alkuperäinen koti on brittiläinen Channel 4.

PS. Sarjan luoja Lisa McGee ja päähenkilö Eriniä esittävä Saoirse-Monica Jackson ovat molemmat syntyperäisiä derryläisiä. Vaikka sarjan tapahtumat ovat höpsöjä ja hahmot liioiteltuja, derryläinen asenne lienee aitoa.

On myös huippua, että sarjaan on ujutettu tosielämän tapahtumia.Vuodet saattavat olla vähän sekaisin, mutta jääkarhu todella karkasi Belfastin eläintarhasta ja Bill Clintonkin vieraili Derryssä ihan oikeasti.

Derry Girlsin kaksi jo valmistunutta kautta löytyy Netflixistä. Molemmilla kausilla on kuusi 20-minuuttista jaksoa, joten sarja on nopeasti tsekattu. Kannattaa vaan varautua vieroitusoireisiin.