Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: …. 

Spoiler alert: kirjoitus sisältää viittauksia Netflixin Sex/Life-sarjan tapahtumiin.

Kuva: Netflix

Ilmeisesti koko maailma katsoi viikonloppuna Netflixin uutuusdraama Sex/Lifen. Pohjaan tämän empiirisen johtopäätökseni siihen, että sarja on Netflixin katsotuin vähän joka puolella, Suomessakin. Ja perjantaina sarja trendasi Twitterissä. Siis koko maailma selkeesti katsoi.

Pitihän se tsekata.

Ensin tärkein: vanha kaiffarini Jake hiton Taylor on yhdessä pääosassa! Crikey. Siis aussinäyttelijä Adam Demos. Jonka mahdollisesti ihan vähän teilasin tuossa tovi takaperin, kun kirjoitin Erään romanttisen komedian anatomiaa Falling Inn Love -rom comista. Saattaa olla, että kutsuin häntä ”viiden pennin Hemsworthiksi, joka ei ole kaikkein karismaattisin tapaus”.  Noh, olen nyt katsonut reilut viisi jaksoa Sex/Lifeä ja pysyn kannassani: Adam Demos ei ole kaikkein karismaattisin tapaus. Sex/Lifessa hän esittää rikasta levy-yhtiömoguli Bradia, joka on sarjan keskiössä olevan Billien (Sarah Shahi) ex-poikaystävä. Ja ilmeisesti jumalainen rakastaja, jota Billie ei kykene kahdeksan vuodenkaan jälkeen unohtamaan.

Meidän pitäisi uskoa, että Brad on niin uskomaton, unohtumaton ja seksikäs tyyppi, että hänellä on kahdeksan vuoden jälkeen ote Billiestä. Hmmm… tuollaisessa roolissa karisma on melko tärkeä juttu. Sori Jake Taylor!

Sex/Life on sellaista koukuttavaa roskaa, joka on niin huonoa, että se on jo viihdyttävää. Tai en tiedä onko se edes viihdyttävää… minä olisin ollut täysin valmis lopettamaan katsomisen jossain tokan jakson paikkeilla. Niin tai näin, mitään suurta ja ylevää Laatudraamaa ei kannata odottaa, paremminkin höttöistä ja huvittavaa draamasarjasaippuaa, jossa on about miljoona seksikohtausta ja hyyyyvin paljon alastomuutta.

Homman nimi on tämä: noin nelikymppinen (?) kahden lapsen äiti Billie alkaa haikailla entisen poikaystävänsä perään, kun ulkoapäin täydellinen lähiöelämä täydellisen aviomiehen Cooperin (Mike Vogel) ja kahden lapsen kanssa alkaa tylsistyttämään. ”Naisen villi seksihistoria ja nykyinen lapsiperhearki joutuvat törmäyskurssille, kun hänen fantasioissaan yhä pyörivä renttueksä palaa ryminällä hänen elämäänsä”, kertoi Neflix.

Periaatteessahan noista lähtökohdista voisi saada aikaan mielenkiintoista tarkkailua naiseudesta, seksuaalisuudesta ja lapsiperhearjen ja parisuhteen välillä tasapainottelusta, mutta Sex/Life ei kyllä sellaista tarjoa. Sen sijaan se tarjoaa loputtoman seksikohtausten sarjan ja Billien Carrie Bradshaw’lle vertoja vetäviä ”oivalluksia” ja sisäistä dialogia. Ja itseään toistavan kehän, joka menee suurin piirtein näin: Rakastan aviomiestäni! Brad kohteli minua huonosti! Mutta miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtausflashback. Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Mutta Brad! Miksi en voi lakata ajattelemasta häntä? Seksikohtaus. Seksikohtaus. Rakastan aviomiestäni! Brad!

Tämän ei ole missään nimessä tarkoitus sheimata tai vihjailla, että sarjan seksipositiivisuus olisi huono juttu. Ei ole! Vannon, etten ole seksikohtauksia ja alastomuutta kammoksuva supersiveellinen kukkahattutäti. Jotenkin vain tuntui, että sarjassa oli nimensä mukaisesti hyvin paljon seksiä, mutta ei kovinkaan paljon elämää. Olisi kiinnostanut tietää enemmänkin Billien menneisyydestä ja motivaatioista – nyt ne jäivät kuumien seksikohtausten alle.

Ei seksikohtaukset tosin ole mikään suurin suosikkiasiani, myönnän sen. Se ei kuitenkaan liity siihen, että jotenkin vastustaisin niitä. En vastusta, mutta seksikohtaukset ovat niitä hetkiä, jolloin mun kohdalla sarjailluusio särkyy ja näen edessäni vain näyttelijöitä. Ja pohdin aina vain, että kuinkahan kiusallista seksikohtausten kuvaaminen on näyttelijöille, joita pyydetään milloin millekin mutkalle kameran edessä.

Vaikka otetaan tämä henkilökohtainen seksikohtausongelmani pois yhtälöstä, en minä silti pysty mitään ylistysvirttä Sex/Lifestä kirjoittamaan. Mutta päätetään silti positiiviseen. On Sex/Lifessä nimittäin hyvääkin. Se asettaa keskiöön naisen (ja vielä noin nelikymppisen naisen) halun, nautinnon ja seksuaalisuuden. Billien suostumus on vahvasti läsnä ja seksikohtauksia lähestytään naisen kautta. Sarjan taustalla onkin paljon naisia: Sex/Lifen inspiraationa on B.B. Eastonin teos 44 Chapters About 4 Men. Sarjan on luonut  Stacy Rukeyser, käsikirjoitustiimi on naisia täynnä ja kaikki kahdeksan jaksoa ovat naisen ohjaamia — Patricia RozemaJessika BorsiczkySamira Radsi ja Sheree Folkson ovat kukin ohjanneet kaksi jaksoa. Ja pääosassa Sarah Shahi on paras osa koko sarjaa.

Sex/Life, kahdeksan jaksoa Netflixissä.

PS. Okei, en voinut lopettaa positiiviseen. Koska kaikkein tärkein mitä hittoa unohtui. Sarjan tapahtumat alkavat, kun aviomies Cooper lukee Billien keittiönpöydälle jättämästä tietokoneesta word-dokumentti (?) päiväkirjaa, johon tämä on vuodattanut muistojaan kuumista seksiseikkailuista Bradin kanssa. Hei Billie, etkö ole kuullut salasanoista? Ja mitä hittoa menet lukemaan vaimosi päiväkirjaa, Cooper!

PPS. Ilmeisesti Sarah Shahi ja Adam Demos seukkaavat oikeassa elämässä. Nyt tiedetään sekin.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Podcastit Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Inside, XOXO ja podcast, jota kai suosittelen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.6.2021 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Bo, XOXO, Erin+Sara ja EM-fudis

Kuvat: World’s First Podcast with Erin & Sara Foster, Gossip Girl / HBO Max, Bo Burnham: Inside / Netflix, Måneskin

Viime aikojen suosikkiasia numero yksi: ensimmäinen rokote saatu! Tuntuu hyvältä. Turvallisemmalta. Siltä, että kyl tää täst on taas vähän todempi lausunto.

Toinen ilmeinen suosikkiasia on kai tää sää. Vaikka ihan vähän olenkin se ”on liian kuuma” -tyyppi.

Muita viime aikojen suosikkiasioitani (mun aivokapasiteetti ei ole riittänyt minkään järkevämmän postauksen kirjoittamiseen):

Bo Burnham: Inside / Netflix

Tuossa joku aika takaperin kirjoitin Bo Burnhamista. No, nyt se mainittu uusi spesiaali Bo Burnham: Inside on julkaistu, katsottu ja analysoitu. On hieno tapaus, suosittelen. Mutta mitään superhillitöntä komediaspesiaalia ei kyllä kannata odottaa, vaikka koomikko onkin. Sisältää toki hillittömiäkin hetkiä, esimerkiksi alla olevan White Woman’s Instagramin. 😀 Mutta kokonaissävy on melko alakuloinen.

Inside on kaikkineen sitä parempaa korona-ajan taidetta. Oikeastaan mestariteos – sellainen tapaus, jota pitää katsoa ja kuunnella tarkasti, että ymmärtää sen tasoja. Tärkeää on myös tietää vähän Bo Burnhamin taustoista – esimerkiksi siitä, että lopetti stand upin koska sai paniikkikohtauksia lavalla. Ja että on ollut hyvin kriittinen koko urastaan ja maineestaan.

Bo Burnham: Inside on katsottavissa Netflixissä.

Uusi Gossip Girl / HBO Max

XOXO, uuden Gossip Girlin traileri julkaistiin tovi sitten. Täydellistä. Mun lähtökohtahan koko hommaan on valmiiksi se, että ”MINUN nuoruuteni Gossip Girl on se OIKEA Gossip Girl. Tämä ei voi olla mitään muuta kuin onneton tekele joka ei vedä vertoja alkuperäiselle. Blair Waldorf 4-ever!!”.

Aika on selkeesti kullannut muistot ja nostalgia sekoittanut pääni. En minä edes ollut mikään Gossip Girlin suurin fani. Itse asiassa taisin lopettaa sen katsomisen jossain vaiheessa. On vaan sitä kulttuurisesti tärkeää teinivuosieni kamaa, siksi tekee mieli suhtautua epäillen tähän uuteen.

Trailerin perusteella vaikuttaa siltä, että uusi, Z-sukupolven Gossip Girl on ainakin synkempi ja paljon rohkeampi kuin alkuperäinen. Ja mukana tietty kaikkia some-juttuja. Tulee mieleen Netflixin espanjalaishitti Elite. Jota ainakin ekoilla kausilla verrattiin kovasti alkuperäiseen Gossip Girliin. Piiri pieni pyörii.

Uusi Gossip Girl alkaa HBO Maxilla 8. heinäkuuta. En vielä ainakaan löytänyt tietoa, missä vaiheessa tulee Suomeen HBO:lle.

Elite / Netflix

Elitestä puheen ollen, sarjan tuore, neljäs tuottari tuli just Netflixiin. En ole ehtinyt vielä aloittaa sitä, mutta julistan etukäteen suosikkiasiaksi. Elite on mitä mainioin sekasotku. Siinä tapahtuu kaikkea sekopäistä, eikä sitä voi ottaa mitenkään vakavasti. Kunhan katsoo, kun kauniit nuoret ihmiset sekoilevat menemään superdramaattisesti. Ilmeisesti tälläkin kaudella tapahtuu joku rikos… Por supuesto.

The World’s First Podcast

Olen hyvin myöhäisherännäinen podcast-kuuntelija. Tai itse asiassa en edes ole, olen kuunnellut Arsenal-aiheista Arsecastia about miljoona vuotta. Mutta ei sitä lasketa. Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee tähän uuteen, parin viime vuoden podcast-aaltoon. Tiedän, että olisi ihan valtavasti kaikkia kiinnostavia, hauskoja ja sivistäviä podeja, mutta en vain jaksa vaivautua ottamaan niistä selvää.

Tuon pohjustuksen tarkoitus oli selventää, että en ole kaikkein paras antamaan podcast-vinkkejä. Annan sellaisen silti: tykkään Sara ja Erin Fosterin (musiikkituottaja David Fosterin tyttäriä, näyttelijöitä, käsikirjoittajia, tuottajia, vaatemerkki Favorite Daughterin omistajia, suosittuja some-persoonia, yleisesti tunnettuja tyyppejä) podcastista The World’s First Podcast. Siis Sara ja Erin tappelevat menemään ja ovat koko ajan eri mieltä kaikesta, mutta samalla puhuvat tärkeistä jutuista ja heittävät hauskaa läppää. Toki heidän inspiroiviksi tarkoitetut neuvonsa ja tarinansa voivat myös ärsyttää – he kun ovat melko etuoikeutettuja tyyppejä, joiden ura- ja ihmissuhdeohjeet eivät oikein toimi kaikissa tapauksissa. Valitsen olla välittämättä tästä.

EM-kisat

Pidän urheilun arvokisoista. Töissä on aina silloin hyvä boogi päällä (olen urheilutoimittaja). Jalkapallon miesten EM-kisat alkoivat tietysti hyvin dramaattisesti ja järkyttävästi, mutta luojan kiitos pahin ei tapahtunut. Nyt voi fiilistellä vielä kolmen viikon ajan käynnissä olevia kisoja. Maajoukkuejalkapallon katsominen on siitä kivaa, ettei tarvitse jännittää. Ei ole suosikkia. Tai siis tietysti toivon Huuhkajille kaikkea hyvää ja jännitän Suomen pelejä – noin niinku suomalaisena. Mutta muita pelejä ei tarvitse jännittää. Mulle on ihan se ja sama, voittaako Englanti tai Ranska tai Ruotsi tai Pohjois-Makedonia tai mikä hyvänsä. (Sanon näin nyt, mutta katotaan ratkaisupelien aikaan uudestaan, aina sitä jotenkin kääntyy syystä X toisen puolelle.)

Vajaat pari viikkoa EM-finaalista alkaa olympialaiset (toivottavasti). Suosikkiasia tämäkin! Odotan kaikkein eniten naisten telinevoimistelua. Ja yleisurheilua! Parhaat tv-lajit.

Måneskin

Sellainen suosikkiasia vielä, että olen muun Euroopan tavoin fiilistellyt euroviisuvoittaja Måneskinia. Miten mainio bändi ja huippua musiikkia – Zitti E Buoni -hitin lisäksi heillä on kaikkea muutakin loistavaa kamaa johon en olisi koskaan törmännyt ilman Euroviisuja.

Mitäänhän minä en italiasta ymmärrä, mutta ei väliä.

Olen viime aikoina kuunellut paljon myös Arctic Monkeysiä. On tullut se teinivuosien suosikki mieleen Måneskin-kuopassa. Samaa fiilistä.

PS. Uskoakseni olen nyt myös tappanut ainakin yhden parvekekukistani. RIP.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: täydellinen rom com -uutinen ja teininostalgiaa á la Olivia Rodrigo

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.5.2021 Lilyssä.

Suosikkityypit: Lindsay, Cecily, Olivia ja Daniel

Kuvat: Netflix, Geffen Record / Olivia Rodrigo, YouTube / SNL

Tärkein ensin: sain istutettua parvekekukkani! Olen asunut tässä asunnossa vajaat neljä vuotta, ja nyt jo sain parvekkeelleni kukkia. Sanoisin tämän olevan hyvä suoritus. Toki ne kukkalaatikot ovat edelleen parvekkeeni lattialla, koska pidikesysteemit eivät ihan toimi, mutta pikkujuttuja. Eiköhän ne saada pelittämään ensi kesään mennessä. Mun tarvinnee nyt joka tapauksessa siirtyä heittämään huonoa läppää ikkunanpesusta, koska kukkasaaga on (lähes) loppuunkäsitelty. Tai hei, haluaisin kasvattaa parvekkeellani yrttejä, jos otan siitä uuden nopean neljän vuoden projektin itselleni…

Nyt siirryn kuitenkin näihin viime aikoihin suosikkiasioihini. Eli hauskoihin tyyppeihin, ässäileviin teineihin ja tärkeisiin rom com -uutisiin.

Lindsay!

Tää on kova. Netflix tiedotti, että the Lindsay Lohan tähdittää tulevaa rom comia ”about a newly engaged and spoiled hotel heiress who finds herself in the care of a handsome, blue-collar lodge owner and his precocious daughter after getting total amnesia in a skiing accident”. Mitä?! Kuulostaa täydellisen kliseiseltä sekasotkulta. En malta odottaa, että pääsen Erään romanttisen komedian anatomiattamaan tämän ilmeisen mestariteoksen. Hemmoteltu perijätär! Majatalon omistajamies! Varhaiskypsä tytär! Hiihto-onnettomuus! Muistinmenetys! TÄYDELLISTÄ! Ja ilmeisesti vielä joululeffa! Aaah.

Varietyn mukaan tämän vielä nimettömän leffan kuvaukset alkavat vasta marraskuussa, joten valitettavasti katsomisnautintoa saadaan odotella tod. näk. ensi vuoteen. Mutta sitten kun leffa tulee, olen valmis!

(Vakavasti puhuen; toivon Lindsay Lohanille kaikkea hyvää. Ehkä tästä leffasta tulee hänelle onnistunut comeback näyttelijähommiin. #ansavanhemmille4ever)

Sara!

Meksikolaisen Kuka tappoi Saran? -mysteerisarjan toinen kausi tuli tovi sitten Netflixiin. En alkuun ollut varma, oliko järkeä jatkaa sarjaa, mutta oli oikein pätevä ja koukuttava kausi tämä kakkonenkin. Kyseisen sarjan hienous on siinä, että siinä tapahtuu niin paljon kummallista sälää ja lennokkaita juonikuvioita, ettei sitä voi ottaa mitenkään vakavasti. On kai periaatteessa jännityssarja, mutta kaikkien sekopäisten siksakkien vuoksi on enemmänkin saippuasarjan ja jännityssarjan yhdistelmä. Just hyvä. Mun ei tarvitse pelätä, kun voin olla vain että mitä hittoa nyt taas ja pyöritellä silmiäni.

Olivia!

Olen aina ässäilevien nuorten tyyppien puolella. Minusta on äärisiistiä, kun teinit tekevät hienoja juttuja ja menestyvät. Joten olen siis satasella Olivia Rodrigon puolella. Ei sillä, että tämä nuori laulaja-lauluntekijä tarvitsisi minua puolelleen; hänen viime viikolla julkaistu debyyttialbuminsa Sour kerää suitsutusta siellä sun täällä ja kappaleet rikkovat streemausennätyksiä. Toki, olen ehkä vähän yli-ikäinen hänen pääkohderyhmäänsä, mutta on hieno levy! Olen kuunnellut sitä ja kuvitellut olevani tunteellinen 15-vuotias. Hyvä on, ei mun tarvitse mitään kuvitella, tunteellinen 32-vuotias. Olivia Rodrigo on superlahjakas biisinkirjoittaja, uuden sukupolven Taylor Swift.

En usko että olen ainoa 2000-luvun teini, joka on good 4 u -hitin jälkeen päätynyt nostalgisoimaan omia teinivuosia ja Paramorea.

Daniel!

Koska Netflixin algoritmit ovat aina töissä, Bo Burnham -kuoppani jälkeen mulle alettiin tarjoamaan katsottavakseni muitakin stand up -spesiaaleja. Jonkun mutkan kautta päädyin katsomaan jo muutamia vuosia vanhat skottikoomikko Daniel Slossin spesiaalit Dark ja Jigsaw. Olivat mainioita! Nauroin enemmän kuin pitkään aikaan. En aina jaksa stand uppia ja välillä vitsit eivät naurata lainkaan, mutta Daniel Slossin musta huumori ja fiksut vitsit iskivät minuun. Hänen superhittishow’nsa Daniel Sloss: X:n oikeudet ovat HBO:lla, mutta en löytänyt kyseistä spesiaalia ainakaan HBO Nordicin hausta. Ehkä sitä ei ole siellä? Mutta kun tässä nyt asiaa googlailin, niin huomasin että hän esiintyy – tällä tietoa – helmikuussa 2022 Helsingin Kulttuuritalossa uuden Hubris -show’nsa kanssa. Esityksen piti olla jo syyskuussa, mutta se siirtyi pandemian vuoksi. Jokohan uskaltaisi luottaa siihen, että asiat olisivat normaalisti helmikuussa…? Haluan mennä katsomaan!

Cecily!

Saturday Night Liven 46. tuotantokausi päättyi lauantaina. Ja kovasti huhutaan, että ensi kaudeksi näyttelijäkokoonpanoon olisi tulossa isoja muutoksia, kun nippu monivuotisia tähtiä olisi mahdollisesti lähdössä. Mikään ei vielä ole varmaa, mutta nouuu! Yksi huhutuista lähtijöistä on yhdeksän kautta mukana ollut Cecily Strong. Ehdoton suosikkityyppini koko tämän hetken SNL-kaartista. SNL:n MVP jos minulta kysytään. Suuuperlahjakas ja hauska. Huhujen myötä olen viettänyt aikaa Cecily Strong -YouTube-kuopassa. Luonnollisesti. Suosikkini Cecilyn hahmoista on kamala The Girl You Wish You Hadn’t Started a Conversation with at a Party. Myös lauantainakin nähty Fox Newsistä tuttu Jeanine Pirro -imitaatio on aina kultaa.

Älä lähde, Cecily! Tai lähde, ansaitset hienon leffauran! Cecily nähdään pääosassa heinäkuussa julkaistavassa Apple TV+:n Schmigadoon! -musikaalikomediasarjassa. Yksi kesän sarjajulkaisuista, joita odotan kaikkein eniten. Koska Cecily Strong rocks!  Ikuinen suositus Cecilyn White House Correspondents’ Dinner 2015 -setille.

PS. En ole mikään kaikkein suurin Euroviisu-fani, mutta olin ennen finaalia kuullut Suomen lisäksi tasan yhden kappaleen, Italian Zitti e buonin. Ja päätin siltä seisomolta olla Team Italia ja Team Måneskin. Ja voittivat! Rock’n’roll never dies! Lahjakkaita nuoria tyyppejä nämäkin.