Kategoriat
Hassua Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Sweet Valley High -uutisia ja Harry Potter -pohdintaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.1.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Teininostalgia, ranskalaiskomediat ja Harry Trevaldwyn.

Kuvat: Harry Trevaldwyn / Twitter, Netflix, HBO Max

Okei, vuosi 2022! Tulkoon tästä hyvä. Vuoden vaihtuminen on ehdottomia suosikkiasioitani. Arvostan sitä, että aina 365 päivän jälkeen kalenterimme tarjoaa meille uuden startin.

Tietysti tiedän, että olen täsmälleen sama ihminen 31.12. kuin 1.1. Tiedän, etten maagisesti  muutu tyypiksi, joka käy nukkumaan kello 22, juo sellerimehua ja aamujoogaa…. mutta suurin piirtein tammikuun puoliväliin asti saan ainakin uskotella itselleni, että jospa kuitenkin voisin olla sellerimehua juova aamuihminen.

Se siitä. Viime aikojen suosikkiasioita on ainakin ihan samaa kamaa kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Eli sekalaista lätinää suosikkisarjoista ja suosikkityypeistä ja kaikesta siltä väliltä.

Paluu Tylypahkaan / HBO Max

Mulla on nykyään melko ristiriitainen suhde Harry Pottereihin. Kirjat ja myöhemmin elokuvat ovat toisaalta tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani – todellakin muistan odottaneeni aina uuden kirjan julkaisua. En malttanut odottaa suomennoksia, vaan luin ne ensin englanniksi. Hyvää enkkutreeniä tuolloin. Fiilistelin sitä värikästä taikamaailmaa, surin kuolemia ja mietin mihin tupaan kuuluisin (Korpinkynteen). On myös ehdottomasti arvostettava sitä, että J.K. Rowling sai miljoonat lapset – ja aikuiset – lukemaan kirjoja.

Ja toisaalta… vanhemmiten on pitänyt kohdata Rowlingin TERF-asenteet ja kirjojen rasistiset stereotypiat. Enhän minä lapsena osannut kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, miksi hitossa sen lähes ainoan tummaihoisen hahmon nimi on Kingsley Kahlesalpa. Taikamaailmasta on siis vuosien varrella karissut aika paljon taikaa pois.

Ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta katsoin HBO Maxin Paluu Tylypahkaan -dokkarin ja viihdyin sen seurassa. Ihan vähän itkin näyttelijöiden mukana, kun muistelivat 20 vuotta sitten alkanutta matkaansa. Heidän kokemuksissaan ja kertomuksissaan taika on ja pysyy tallella. Pääosakolmikko ja muut tylypahkalaiset ovat omaa ikäpolveani, joten ovat niitä julkisuudesta tuttuja tyyppejä, joiden kanssa olen kasvanut aikuiseksi. On varmaan yhtä aikaa omituista ja hienoa, että oma kasvu lapsesta nuoreksi aikuiseksi on tallennettu leffahistoriaan.

Sweet Valley / The CW

Tää on kova! Deadlinen mukaan The CW -kanavalle on suunnitteilla Sweet Valley High -kirjasarjaan perustuva Sweet Valley -sarja. Toivottavasti toteutuu, (esi)teininostalgisointiin taipuvainen sydämeni on fiiliksissä! Sarjan takana kerrotaan olevan Josh Schwartz ja Stephanie Savage, jotka ovat tuttuja mm. The O.C.:sta ja Gossip GirlistäFrancine Pascalin Sweet Valley High -kirjoistahan on jo kertaalleen tehty tv-sarja. Ja siis jos ette ole katsoneet tätä vuosina 1994-1997 esitettyä taideteosta, suosittelen koko sydämestäni. On kamala! Siis niin kamala, että on loistava. Saa uskomaan, että kyllähän minäkin voisin olla näyttelijä. Jaksoja löytyy YouTubesta.

Ja sivuhuomiona sanottakoon, että parin vuoden takainen Sweet Valley High -bingo on ehkä suosikkini kaikesta, mitä olen tähän blogiin koskaan kirjoittanut.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Pidän tästä ranskalaiskomediasta. On just sopivan höttöinen ja harmiton katsottava. Sarjan kolmas ja viimeinen kausi tuli uudenvuodenpäivänä Netflixiin, ja paketoi koko homman oikein mukavasti. Hyvä yhdistelmä höpsöä säätämistä, oikeita ongelmia, aitoutta – ja kaiken tärkeimpänä, ystävyyttä. Jäi hyvä ja lämmin mieli.

Don’t Look Up / Netflix

Tästä supertähtien miehittämästä maailmanlopun satiirista on kirjoitettu niin paljon, ettei mulla ole mitään fiksua lisättävää. Analyysini olkoon siis epäfiksu: en tiedä, pidinkö leffasta vain en. Luulen, että en. Pidän kuitenkin siitä keskustelusta, jota elokuva on herättänyt. Ja kyllähän leffa heittelee oikein purevaa kritiikkiä moneen suuntaan.

Harry Trevaldwyn + Call My Agent UK

Viime vuoden paras uusi sometuttavuus oli brittikoomikko Harry Trevaldwyn. Löytyy ainakin Twitteristä ja Instasta. Suosittelen, hillittömän hauska ja lahjakas tyyppi. Hänen elitistinen ja omahyväinen englantilaisrouvahahmonsa – poloisine Natalie-tytärpuolineen – oli viime vuoden suosikkikomediaani. 😀

Harrya seuraamalla olen myös oppinut, että Amazon Prime on tekemässä brittiversiota loistavasta ranskalaiskomediasta Call My Agent, hänellä on rooli sarjassa. Ykköskausi on käsittääkseni jo kuvattu, joten sitä odotellaan täksi vuodeksi. Joskus on vähän tarpeetonta, kun suosituista sarjoista tehdään uusia versioita, mutta tätä minä odotan.

Ranskalaisversion tavoin tosielämän näyttelijät esittävät sarjassa fiktiivisiä versioita itsestään. Varietyn mukaan mukana ovat muun muassa Dominic WestPhoebe DynevorDavid ja Jessica Oyelowo sekä Helena Bonham Carter. Erinomaista!

PS. Juoko joku oikeasti sellerimehua? Olen vakuuttunut, että ei. Joten ehkä minusta ei edes tammikuussa kolmeksi päiväksi tule sellerimehua juovaa superihmistä. Mutta ostin minä jo kerran appelsiineja irtokarkkien sijaan. Joten annan itselleni pisteitä.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Ajattelin tänään Oma elämä Sarjat

Itsearviointi ja vuoden 2021 luetuimmat postaukset (eli mysteeri ja pieni helpotus)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: Suosikkiasioita

Vuosikatsaus 2021! Eli Suosikkiasioiden luetuimpien postauksien top kymppi. Ennen sitä pieni itsearviointi:

Julkaistuja juttuja yhteenä: 53. Heikoimmat kuukaudet (=vain kaksi postausta): heinäkuu (ymmärrettävää), syyskuu (missä syystsemppi?!) ja marraskuu (ymmärrettävää). Paras kuukausi: joulukuu (=kahdeksan postausta). Lähinnä koska halusin päästä 52:een, jotta voin sanoa julkaisseeni keskimäärin postauksen viikossa (oma tavoite). Lukijoita: mukavasti. Ainakin sen verran, että tuntuu siltä, että kirjoitan muillekin kuin vain itselleni. Se on huippua. Paras asia: kommentit ja vakkarilukijat. Ikävin asia: ei riitä, että on idea, se pitää oikeasti toteuttaa. Miinusta itselleni: onneton (=lähes olematon) IG-tekeminen ja oman itseni esiin tuominen. Tai siis jatkuvastihan puhun itsestäni. Eivät ole kenenkään muun suosikkiasioita kuin minun, mutta… you know… en minä pelkästään tv-sarjoja ole. Plussaa itselleni: läpänheitto, huonot vitsit ja ainakin 46 postausta, joista voi olla ylpeä.

Kaiken kaikkiaan sellaista seiska plussan tekemistä, sanoisin.

Okei, nyt ne luetuimmat, kympistä ykköseen (linkit vievät postauksiin):

10. Ginny & Georgia ja muut uutuussarjat, jotka olen jättänyt kesken

Note to self: joku jaksaa lukea valittamistasi, M.

9. Netflix-dokkari, jonka haluaisin pyyhkiä mielestäni

Tämä on mysteeri. Vuoden 2020 tammikuussa julkaistu, omasta mielestäni melko yhdentekevä juttu Netflixin inhottavasta Näpit irti kissoista: nettitappajan jäljillä -dokkarista kerää tasaisesti klikkejä – edelleen. Google-haku tietysti syypää, mutta ei uskoisi, että niin moni googlettaa just tätä dokkaria. Fun fact: kirjoitin ko. postauksen Thaimaassa. Viimeinen matkani ennen erästä pandemiaa.

8. Suosikkisarja just nyt: inspiroiva ja itkettävä Anne with an E 

Toinen tammikuun 2020 postaus, jota klikkailtiin vielä vuonna 2021 tasaisesti. Anna, a lopussa -sarja tuli joku tovi sitten myös Yle Areenaan, tuntui saavan siitä uutta elämää (just nyt ei taida enää löytyä Areenasta.)

7. 10 mielenkiintoista uutuussarjaa syksyyn 2021 (ja vanhat suosikit)

Perinteinen syksyn uutuussarjapostaus! Lämmittää, että kiinnostavat.

6. Suosikkisarja just nyt: Netflixin koukuttava Young Royals

Vad kul att det här skrivandet intresserade dig! Eftersom Young Royals rocks!

5. Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa

Vanha kunnon tsemppibiisilista pitää pintansa, vaikka on julkaistu jo syyskuussa 2018. Huippua, tsemppibiisit best.

4. Sarja, josta kaikki puhuvat: Netflixin Sex/Life

Ei kai siinä. Pysyn edelleen kannassani: Jake hiton Taylor (siis Sex/Lifen Brad, näyttelijä Adam Demos) on karismaton ”viiden pennin Hemsworth”. Ja heeei, tämä unohtui Sarjat, joita en katsonut loppuun -listalta. Koska joo, en jaksanut loppuun asti.

3. 24 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2021 (osa 1)

Uutuussarjapostausten veto on jopa pieni helpotus, koska ovat jonkin verran isotöisiä ja aikaavieviä kirjoittaa. En nyt ihan kauheasti välitä, jos joku postaus ei ole suuri hitti, mutta kiva silti nähdä, että uutuussarjalistat keräävät klikkejä.

2. Vuoden 2020 parhaat sarjat (ja ne, joita en katsonut loppuun)

On pärjännyt läpi vuoden. Lämmittää mieltä.

1. 15 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2021 (osa 2: Netflix)

Hurraa, Netflixiä kansalle! Vuoden 2022 uutuussarjapostaukset ovat jo tekeillä.

PS. Oma suosikkini vuonna 2021 julkaisemistani postauksista? Erään romanttisen komedian anatomiat, kaikki Viime aikojen suosikkiasioita –postaukset ja tämä höttöinen hömppäpostaus: Sarja- ja leffakohtauksia, joita ajattelen usein. Inhokkipostaukseni? Naistenpäiväkirjoitukseni Wait ’til you meet my little sister. Tarkoitin hyvää, mutta kirjoitus leviää käsiin eikä siinä ole päätä eikä häntää.

PPS. Vielä kerran kaunis kiitos kaikille, jotka ovat vahingossa tai tarkoituksella eksyneet tähän blogiin. Merkitsee paljon.

PPPS. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Olkoon vuosi 2022 parempi meille kaikille! 🙂

Kategoriat
Hassua Sarjat

And Just Like That, Gossip Girl ja muut vuoden 2021 sarjat, jotka jätin kesken

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat. Vaikka välillä en jaksakaan niitä.

Kuvat: Netflix, HBO Max, Amazon Prime, Apple TV+

Kirjoitin jo vuoden 2021 suosikkisarjoistani. Oli paljon kaikkea kivaa ja kiinnostavaa – mutta myös kaikkea tylsää ja ankeaa. Eli päätetään Suosikkiasioiden vuosi 2021 valittamisella: sarjoja, joita en katsonut loppuun:

And Just Like That… (HBO Max):

I’M SORRY

I CAN’T

DON’T HATE ME

Nine Perfect Strangers (Amazon Prime): Vihasin syvästi niitä noin neljää jaksoa, jotka jaksoin katsoa ennen kuin luovutin. Olen huomannut, etten enää jaksa sarjoja, joiden hahmoja en voi sietää.

The Morning Show (Apple TV+): Odotin kakkoskautta kovasti, mutta en sitten lopulta jaksanutkaan tokaa jaksoa pidemmälle. Liian painava, liian pitkä, liian ankea, liian kaikkea tympeää.

Behind Her Eyes (Netflix): Tämän kanssa kävi juuri niin kuin ennustin: en jaksanut kahlata jaksoja läpi, joten spoilasin lopun ja päätin että se riittää.

Gossip Girl 2021 (HBO Max): Vajaan kahden jakson otannalla mulla on paljon kysymyksiä. Miksi opettajat näyttävät 12-vuotiailta? Tai ainakin samanikäisiltä kuin koulun oppilaat (case in point: opettajaa esittävä Tavi Gevinson on 25-vuotias, oppilasta esittävä Thomas Doherty 26). Miksi hitossa kyseiset opettajat ovat Gossip Girl??? Tuo ei ollut edes spoileri, koko homma paljastuu ekassa jaksossa. Siis oikeasti, missä näiden ”aikuisten” opettajien moraali? Vakoilevat ja salakuvaavat lapsia ja leikkivät heidän tunteillaan. Oli sitten kuinka ikäviä lapsia tahansa eihän niin tehdä. Ja Upper East Sidellä kaikki ovat ilmeisesti saaneet lapsensa 15-vuotiaina, sen verran nuorekkaita vanhempia. Camoon, HBO Max, yli 45-vuotiaita näyttelijöitäkin saa palkata.

Lisää kysymyksiä: Miksi yhdysvaltalaiset teinisarjat seksualisoivat lukioikäisinä kuvattuja nuoria ihmisiä niin paljon? Miksi suosittu Julien antaa kahden ystävänsä / käskyläisensä pompotella itseään? Miksi kyseisiä ystäviä tuntuu kiinnostavan enemmän Julienin elämä kuin omat elämänsä? Miksi opettajan ja oppilaan seksisuhteella edes vihjaillaan? (En jaksanut jäädä selvittämään, toteutuuko ko. suhde oikeasti.) Ja miksi jaksot ovat niin hiton pitkiä? Mitä tapahtui vanhalle kunnon 45-minuuttiselle? Aargh. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta BLAIR WALDORF FOREVER!!

Rahapaja (Netflix): Okei, tämä ei oikeastaan kuulu tälle listalle. Olen 99-prosenttisen varma, että jossain vaiheessa katson viimeisen kauden vikat, joulukuussa julkaistut jaksot. Pitäähän mun saada tietää, miten sarja päättyy, kun kerran olen kahlannut aiemmatkin kaudet läpi. Mutta kun vitoskauden toinen osa julkaistiin, minua ei kiinnostanut yhtään. Aloitin kyllä, mutta sarja oli mennyt pelkäksi väkivaltaiseksi ramboiluksi, ja päädyin vain pyörittelemään silmiäni. Jaksot ovat niin pitkiäkin! No, gracias. Palataan asiaan vuonna 2022.

The Witcher – Noituri (Netflix): Kaikki viisi minuuttia katsoin. Saattaa olla, etten antanut reilua tilaisuutta.

Lucifer (Netflix): Lucifer oli listalla myös viime vuonna. Yritin uudestaan päätöskauden kunniaksi, mutta totesin jälleen, etten enää pidä sarjasta. Tämä johtuu yksinomaan siitä, etten ole Luciferin ja Chloen romanssin fani. Katsoin minä joka tapauksessa viimeiset 10 minuuttia vikasta jaksosta, jotta sain tietää miten sarja päättyy.

For All Mankind (Apple TV+): Kertokaa nyt joku, kannattaako tähän avaruushommaan käyttää aikaa? Sitä kehutaan paljon, mutta en saanut otetta kun yritin katsoa. Hyvä on, en yrittänyt mitenkään superponnekkaasti.

Ginny & Georgia (Netflix): Noup. Päätä nyt sarja hyvä, mitä haluat olla!! Mukaan on tungettu miljoona eri genreä; vähän hassua komediaa, vähän teinisarjaa, väliin mysteeriä ja rikoksia, sitten työpaikkahassuttelua, nyt painavaa draamaa ja vakavaa puhetta rasismista, nyt taas komediaa, sitten huumeita ja seksiä, parit takaumat, sekaan ehkä vähän murhaa…

A Discovery of Witches (HBO Max): Olen joskus muutama vuosi sitten katsonut ekan kauden, ja nyt yritin katsoa kakkoskautta. Ja ei, en jaksanut välittää mistään tai kenestäkään. Lopetin noin puolen tunnin jälkeen. Kaikki oli ankeaa, ja halusin vain pyöritellä silmiäni.

Outlander (Netflix, HBO Max): Kolme ja puoli kautta oikein koukuttavaa draamaa, sen jälkeen ei enää kiinnostanut. Mutta tiedän, keitä olivat jakobiitit ja milloin ja missä tapahtui Cullodenin taistelu, joten ei tämä hukkaan mennyt.

I Know What You Did Last Summer (Amazon Prime): Täysin yhdentekevä sarja. Kaikki hahmot ärsyttivät enkä jaksanut välittää mysteeristäkään. Ihan sama ei ole hyvä lähtökohta sarjamurhaajajännärille.

Kevin Can F**k Himself (Amazon Prime): Halusin pitää tästä, koska sen pääosassa on Schitt’s Creekistä tuttu mainio Annie Murphy. Mutta… en tiedä… en kai jaksanut sitä naururaidalla varustettua sitcom -puolta, vaikka sehän on koko homman juju. Sarja on siis puoliksi kliseinen sitcom, puoliksi draamaa.

New Amsterdam (Viaplay, Netflix): Aivan joo, enhän minä pidä lääkärisarjoista. Yritin silti.

The Good Doctor (Viaplay, Netflix): Sama kuin yllä.

Kolmekymppiset (Yle Areena): En minä tiedä, miksei tämä ilmeisen pidetty tanskalaissarja iskenyt. Minä – kolmekymppinen – olen varmasti kohderyhmääkin ja kaikkea.

PS. Kaunis kiitos, että olette lukeneet sarjahöpinöitäni myös omituisena pandemiavuonna 2021. Olen iloinen jokaisesta klikkauksesta, lukuhetkestä ja kommentista! Jatketaan ensi vuonna! 🙂

LUE MYÖS: