Kategoria: Sarjat

Sarjavinkkejä ja suosikkisarjoja!

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

Sarjojen tärkein kriteeri (eli Inventing Annasta, Reacheristä ja viihdyttävyydestä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Viihdyttävät sarjat.

Kuvat: Netflix & Amazon Prime

Mulla on nykyään huono sietokyky sellaisiin sarjoihin, joiden parissa en viihdy. Viihtyminen on pääasia, kun päätän mihin tuhlaan ja en tuhlaa aikaani. En jaksa kahlata läpi jotain superkehuttua Laatusarjaa, jos se lähinnä tylsistyttää minua. Ennen jatkoin usein kahlaamista, koska pitäähän mun tietää miten tämä loppuu. Nykyään olen että se ja sama, next. Siis useimmiten. Välillä kahlaan edelleen – osin tämän bloginkin takia. Pitäähän mun tietää, mitä dissaan. 😀

Olen viime päivinä tsekannut kaksi uutuussarjaa. Toinen viihdytti, vaikka paperilla se vaikutti hyvin epäviihdyttävältä ja toinen tylsistytti (tai tylsistyttää), vaikka paperilla se vaikutti superviihdyttävältä.

Reacher / Amazon Prime

Aina viihdyttävien sarjojen ei tarvitse olla sitä ominta minua. Siis leppoisia komedioita, hyvän mielen sarjoja tai sarkastisia satiireja. Amazonin Reacher pitää sisällään paljon sellaista kamaa, jota en tavallisesti jaksa. Lähinnä liiallista väkivaltaa ja muuta yletöntä ramboilua. Mutta minä viihdyin sen parissa mainiosti. Sarja on hyvin tehty, koukuttava ja mikä tärkeintä, se ei ota itseään liian vakavasti. Lee Childin kirjasarjasta tuttu Jack Reacherin hahmo on aiemmin nähty valkokankailla Tom Cruisen esittämänä (olenko jo maininnut, etten voi sietää Tom Cruisea?).

Moni kirjasarjan fani pettyi aikoinaan Cruisen pestaamiseen, sillä kirjoissa Reacheriä kuvaillaan isoksi ja lihaksikkaaksi miesvuoreksi (siis ei ehkä juuri noilla sanoilla, mutta you get the point). Ja 170-senttinen Cruise on melko kaukana siitä. Sarja-Reacherin pääosassa nähtävä Alan Ritchson saikin heti alkuun pisteitä oikeanlaisesta olemuksestaan. Siis 188 sentin pituudestaan ja yleisestä miesvuorimaisuudestaan. Ja ilmeisesti Reacher-fanit ovat noin muutenkin olleet tyytyväisiä hänen suoritukseensa. Itse en voi ottaa kantaa, sillä en ole lukenut yhtään Reacher-kirjaa. Mutta sarjalle pisteitä! Olisin katsonut enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.

Tiivistelmä: Buu Tom Cruise, jee Alan Ritchson ja suositus oikein viihdyttävälle Reacherille. Sarja uusittiin pikatahtia kakkoskaudelle, joten viihdyttävät ramboilut jatkukoon!

Inventing Anna / Netflix

Ja sitten tämä Netflix-uutuus. Huoh. Mulla oli korkeat odotukset Inventing Annasta, megatuottaja  Shonda Rhimesin (Greyn anatomia, Scandal, Bridgerton, How to Get Away with Murder…) luomasta ja tuottamasta minisarjasta. Sarjan taustalla on kiehtova tositarina venäläissaksalaisesta Anna Delveystä (oikealta nimeltään Anna Sorokin), joka huijasi itsensä New Yorkin seurapiireihin esiintymällä rikkaana perijättärenä. Ja joka sittemmin jäi kiinni ja passitettiin rikoksistaan vankilaan. Sarja pohjautuu toimittaja Jessica Presslerin artikkeliin How Anna Delvey Tricked New York’s Party People – suosittelen, mainio juttu.

Mutta itse sarja… jos nyt sillä viihdyttävyys-aspektilla arvioidaan, pakko myöntää että olen pettynyt. Enkä edes kovin vähää. Sarja vaikuttaa heittävän potentiaalinsa hukkaan. Noin kiinnostava tarina, noin tylsä toteutus! Pääosassakin superlahjakas Julia Garner – jonka Anna-aksentti saattaa muuten kuulostaa melko ärsyttävältä, mutta on itse asiassa hyvin lähellä totuutta.

Hyvä on, olen katsonut vasta kolme jaksoa, joten ehkä tämä ininä on ennenaikaista ja epäreilua. Mutta luoja että on ollut työlästä tarpoa niiden kolmen jakson läpi. Tuntuu, että olisin katsonut sarjaa paljon pidempään kuin kolme tuntia. Sarja on ihan liian pitkä (yhdeksän vähintään tunnin mittaista jaksoa) ja siinä on ihan liikaa turhaa sälää. Tai siis ainakin niissä kolmessa ekassa jaksossa oli.

Ei minua kiinnosta sarjan toimittajahahmo Rachelin (Anna Chlumsky) ja tämän aviomiehen (Anders Holm) parisuhde ja tuleva lapsi. Tai vielä sitäkin turhempana, Annan lakimiehen (Arian Moayed) ja tämän vaimon (Caitlin FitzGerald) parisuhdekeskustelut (sain tosin iloa Succession-jälleennäkemisestä). Kill your darlings, hyvät ihmiset! Jaksot olisivat ihan hyvin voineet olla 30-45-minuuttisia, jos ylimääräinen sälä olisi jätetty leikkauspöydälle.

Sitten se päätös rakentaa sarja niin vahvasti toimittajan ympärille…  en pitänyt siitä ratkaisusta. Ja munhan toimittajana pitäisi pitää siitä, että toimittajan työtä arvostetaan ja nostetaan keskiöön. Ongelma on vain siinä, että – ja sanon tämän täysin ammattikuntaani arvostaen – lopputulos, siis tarina, on usein huomattavasti kiinnostavampi kuin työ tarinan takana. Ja jos tämä tarina kiinnostaa, suosittelen ennemmin Jessica Presslerin artikkelia kuin taiteellisia vapauksia ottavaa Inventing Annaa.

Nyt mun pitää enää päättää, viihdyttääkö sarja edes sen verran, että jaksan jatkaa kahlaamista vielä kuusi (6!) ylipitkää jaksoa.

PS. Jos olisin tehnyt ystävänpäiväpostauksen kuten piti, mutta en ehtinyt, olisin siinä suositellut Amazon Primen mainiota rom com -uutuutta I Want You Back. Ei yritä millään lailla keksiä pyörää uudestaan, vaan on juuri sitä, mitä minä romanttisilta komedioiltani kaipaan: hauska, lämmin ja hyvällä tavalla ennalta-arvattava. Ja viihdyttävä tietysti, päivän teemaan sopien. Plus pääosassa on Jenny Slate, josta pidän kovasti.

Kategoriat
Hassua Sarjat

12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.2.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja, jota en ole nähnyt: Euphoria (HBO)

Kuva: HBO

Koska loppuvuodesta pääsin vihdoin mukaan Succession-hypeen, seuraavaksi mun pitäisi päästä mukaan Euphoria-hypeen. Aina maanantaisin, kun uusi jakso on tullut ulos, mun Twitter- ja IG-kuplat täyttyvät kaikesta Euphoriaan liittyvästä. ”Can you believe THAT shocking twist that happened in Euphoria?!” No en voi uskoa, koska en katso Euphoriaa! Olen pihalla kaikesta. Täysin omasta syystäni, voisinhan minä katsoa Euphoriaa. Mutta olen vähän niinku luovuttanut. Päättänyt, että se Euphoria-juna meni jo. Kaikki katsovat nyt innoissaan kakkoskautta, ja mun pitäisi aloittaa ykkösestä jotta ymmärtäisin mitään. Ja sitten kun olisin ehtinyt kakkoskauteen, kaikki hypettäisivät jotain ihan muuta sarjaa. Tää on taas sarjassamme First World Problems, tv-series edition.

En tietenkään ole ihan täysin pihalla Euphoriasta, koska olen minä. Minua kiinnostaa liikaa tietää, mistä jengi puhuu ja mitä mikäkin meemi tarkoittaa, vaikka en itse katsoisikaan sitä sarjaa, josta jengi puhuu ja joka niitä meemejä inspiroi.

Joten: 12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan:

Huom! Kirjoitus saattaa sisältää spoilereita. Tai sitten ei, mistä minä tiedän.

1. No siis tietysti Zendaya. Hänet on palkittu Emmyllä roolistaan Ruena. Rue on teini-ikäinen tyttö, jolla on huumeongelma. Tokalla kaudella Ruella ei mene hyvin, ei lainkaan! Rue on ilmeisesti vähän raskas tyyppi – oletettavasti sen huumeongelman vuoksi.

2. Rue rakastuu Julesiin. Julesia esittää Hunter Schafer. Ruen ja Julesin rakkaustarina on hyvin dramaattinen ja ehkä vähän surullinen. Oletan.

3. Nate. Kukaan ei pidä Natesta. Minäkään en pidä Natesta, vaikka en tiedä mistään mitään. Fuck you, Nate! Natea esittävä Jacob Elordi on mun mielestä vähän teennäinen tyyppi. Koska luonnollisesti tunnen hänet ja on reilua tehdä tuollaisia olettamuksia.

4. Olen aika varma, että Naten tyttöystävä / ex-tyttöystävä on White Lotusin Sydney Sweeney. Eli Cassie. Cassie on epävarma tyyppi, jota miehet (pojat) kohtelevat huonosti. Kuten Nate. Fuck you, Nate! (Tosin opin juuri Maddystä. Onko Maddy sittenkin Naten tyttöystävä?)

5. Naten isä on McSteamy. Siis Greyn Anatomian Mark Sloan. Siis näyttelijä Eric Dane. Luulen, ettemme pidä hänestäkään. Uskoisin, että isä (nimeltään näemmä Cal) on väkivaltainen Natea kohtaan, ja Natekin on oppinut olemaan väkivaltainen. Fuck you, Naten isä, joka opetat pojallesi ihan vääriä asioita!

6. Ruen pikkusiskoa esittää Storm Reid, jolla on supersiisti nimi. En tiedä, minkälainen tyyppi pikkusisko on tai onko hänellä kuinka iso rooli sarjassa. Mutta Storm Reid rocks!

7. Lexi. Tekee mieli väittää, että Lexi on sarjan järjen ääni, sellainen järkevä ja tasapainoinen tyttö, joka yrittää auttaa ei-niin-tasapainoisia ystäviään. Lexiä esittää Maude Apatow, jolla on kuuluisat vanhemmat: Judd Apatow ja Leslie Mann. Ja pikkusisko Iris Apatow on myös näyttelijä. Olivat jo pikkutyttöinä mukana Judd Apatowin leffoissa. Iris Apatow on Olivia Rodrigon hyvä ystävä. Älkää kysykö, miksi tiedän tuollaisen asian.

8. Fez on kakkoskaudella noussut fanien suosikiksi. Luulen, että Fez on Ruen huumekauppias. Luulen myös, että Fezillä ja Lexillä on joku juttu meneillään. Don’t do drugs, Lexi! Harvard ei katso hyvällä huumetuomiota. Päätin juuri, että Lexi haluaa selkeesti Harvardiin. Koska on siis mun päässä koulusta pitävä, fiksu tyyppi. Ja hehän aina haluavat Harvardiin.

9. On jäänyt sellainen tunne, että kakkoskausi on ollut vähän sekasotku. Tai ei ainakaan niin hyvä kuin ykköskausi.

10. On yleinen läppä, että Euphoria High’ssa (kai sillä koululla on joku virallinen nimi, mutta somessa kaikki puhuvat vain Euphoria High’sta) kaikki oppilaat pukeutuvat melko paljastavasti, kuin olisivat menossa bileisiin. Ja käyttävät glitter-meikkiä ja tappelevat ja eivät koskaan käy tunneilla ja ovat ikäviä toisiaan kohtaan.

11. Mun päässä koko sarja on seksiä, väkivaltaa, isoja ongelmia, traumoja, alastomuutta, huumeita ja alkoholia. Ja sitä glitter-meikkiä. Sellaista kamaa, joka saa oman teini-iän vaikuttamaan vieläkin harmittomammalta ja vaaleanpunaisemmalta pumpulilta. Että eipä sitten kai muistella sitä kertaa, kun Maisa 16v muisti synttärijuhliensa jälkeen viedä raskauttavat todisteet – tyhjät Bacardi Breezer -pullot! – ulos talosta, mutta unohti pullonkorkit. Ja jäi siis kiinni, mutta porukat taisivat vain nauraa ja olla tyytyväisiä että  lapsensa sentään yrittää olla angstaileva teini. Huono angstaileva teini, mutta teini kuitenkin. Ei muistella sitä, koska Euphorian teineihin verrattuna olisin yhtä hyvin voinut juoda Muumi-limua ja sitä marketeissa myytävää lasten skumppaa, jossa on oranssisininen pullo.

12. Hyvä on, kai Euphoriassa on myös perus teini-iän kipuiluja, itsensä etsimistä ja pohdintoja identiteetistä, seksuaalisuudesta ja muista isoista ja tärkeistä jutuista.

+ tämä gif:

Lopputulos: En oikeasti tiedä juuri mitään, en ainakaan yksittäisiä juonikuvioita. Tiedän parit hahmot, heidän näyttelijänsä ja joitakin summittaisia yksityiskohtia hahmoista. Mutta onhan Rue varmasti paljon enemmän kuin huumeongelmansa. Ja kai Natekin on huomattavasti mutkikkaampi ja moniuloitteisempi hahmo kuin vain fuck you, Nate.

…kaiken tämän jälkeen epäilen silti vahvasti, että jaksaisin paneutua Euphoriaan. Ehkä se juna tosiaan jo meni.

PS. Antaisivatkohan Euphoria High’n tytöt mulle meikkikoulutusta? Minäkin haluan glitteriä!

LUE MYÖS:

10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan
15.4.2019 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viisi uutuussarjaa testissä (eli parit kehut ja paljon valitusta)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: uutuussarjat!

Kuvat: Netflix, Apple TV+, HBO Max

Viisi uutuussarjaa, kehuja ja valitusta. Enemmän valitusta. Let’s go!

The Afterparty / Apple TV+

Applen murhamysteerikomedia tuntuu saaneen vähän vaihtelevia arvioita, mutta minä pidän siitä. Tai siis ainakin pidin kolmesta ekasta jaksosta, jotka tulivat katsottaviksi 28. tammikuuta (eka jakso btw katsottavissa ilmaiseksi YouTubesta). Vastedes mennään jakso per viikko -vauhtia. The Afterparty on täynnä tuttuja komedianäyttelijöitä; Tiffany Haddish, Ben Schwartz, Ilana Glazer, Ike Barinholtz, Sam Richardson… Toimii ainakin mun kohdalla, koska pidän niin monesta sarjan näyttelijästä.

Samaan aikaan kun Tiffany Haddishin esittämä rikostutkija ratkoo luokkakokouksen jatkoilla tapahtunutta murhaa, sarja kikkailee genreillä: ensimmäinen jakso oli rom comia, toinen actionia ja kolmas musikaalia. Ikuisena Ben Schwartz -fanina ja pienenä musikaali fan girlinä kolmosjakso oli tietysti suosikkini. Huvittavaa sekoilua! Arvostin erityisesti tätä Hamilton-kuittailua:

Tuomio: Joo joo, toimii. Katson loppuun… melko varmasti.

The Woman in the House Across the Street from the Girl in the Window / Netflix

Okei. Olen päässyt vitosjaksoon, ja mielipiteeni on tämä: plaah. Periaatteessa ihan pätevää satiiria, tykkään erityisesti niistä pienistä hölmöistä yksityiskohdista. Ja Kristen Bell on ihan hyvä pääroolissa – se rooli pitääkin vetää vakavasti, vaikka kyseessä on satiirinen komedia, joka kuittailee psykologisille trillereille.

Mutta. En tiedä… sarjasta tuntuu puuttuvan jotain. Energiaa ehkä? Tai hauskuutta? Se on vain tylsä ja eloton, eikä niiden pienten hölmöjen yksityiskohtien lisäksi juurikaan naurata. Jos nyt vertaan tätä edellä mainittuun The Afterpartyyn – toiseen komediamurhamysteeriin – pidin siitä huomattavasti enemmän.

Tuomio: Jos nyt olen jo vitosjaksossa, niin kai mun pitää kahlata sarja loppuun. Toisaalta voisin vain spoilata lopun ja katsoa jotain hauskempaa? Ei, uskon että kaikesta huolimatta katson sarjan loppuun.

In From The Cold / Netflix

Mulla olisi aika paljon valitettavaa tästä keskinkertaisesta ja poukkoilevasta scifiagenttisekoilusta, mutta valitsen valittaa tästä: miksi hitossa espanjalaiset hahmot puhuvat keskenäänkin enimmäkseen englantia? Vastaus lienee, että koska yhdysvaltalaiset ovat niin laiskoja lukemaan tekstityksiä, mutta ainakin mun kohdalla koko homma kärsii tästä ärsyttävästä kielivalinnasta. Siis kaiken sen muun yleisen huonouden lisäksi. Pari sanaa espanjaa ja sitten taas englantia. Camoon!

Ärsyttävyyttä korostaa se, että SPOILER ALERT sarjan pahikset ovat maahanmuuttajia vihaavia nationalisteja. Ja pitäisi uskoa, että nämä Viva España -heput puhuvat iloisesti englantia?! Ei mene läpi.

In From The Cold kertoo yksinhuoltajaäiti Jennystä (Margarita Levieva), joka joutuu kohtaamaan menneisyytensä venäläisenä vakoojana. Ihan kelpo lähtökohta, mutta valitettavasti sarja on melko onneton tekele. Sellaista helposti unohdettavaa aivot narikkaan -viihdettä, jota katsoessa voi pyöritellä silmiä ja mutista vähän väliä, että ”mitä hittoa nyt taas”.

Tuomio: Vähän tekee mieli selvittää, miten sarja loppuu… mutta ei sitten kuitenkaan tarpeeksi, että jaksaisin tuhlata aikaani. Sitä paitsi mulla on aavistus, mitä sarjassa seuraavaksi tapahtuu. Ehkä vain päätän, että aavistukseni on oikeassa ja kehitän oman loppuni.

The Gilded Age / HBO Max

Uutuussarjalistalla kuvailin tätä historiallista draamasarjaa varsin runollisesti näin:

Jotain jotain jotain 1880-luvun New York jotain jotain jotain talouden kulta-aika uutta rahaa vanhaa rahaa kaikilla on rahaa jotain jotain jotain juhlia… oletan. Jotain jotain jotain Cynthia Nixon! Christine Baranski! Jotain jotain jotain Maisa kyllä sinä välillä voit katsoa historiallista draamaa miksi oletat että tämä sarja on tylsä itse olet tylsä jotain jotain jotain….

Not my finest work.

Mutta siis katsoin ekan jakson. Ja oli se ihan kelvollinen. Tuosta ininästäni voi ehkä päätellä, etteivät historialliset draamat ole mitään supersuosikkejani, mutta kyllä minä ihan viihdyin The Gilded Agen parissa. Eka jakso nyt on aina eka jakso; siinä vasta aseteltiin paloja paikoilleen, joten mun tarvitsee vielä tsekata pari jaksoa pidemmälle ennen kuin voin antaa lopullisen tuomioni.

Olen minä tosin jo Team Carrie Coon – mikä hänen roolihahmonsa nimi nyt olikaan (Bertha Russell, keskity Maisa!)  Ja vanha raha vs. uusi raha on ihan jees lähtökohta. Rikkaiden ihmisten tappelua, hurraa!

Mun ongelma on se, että kuulun niihin pönttöpäihin, jotka eivät ole katsoneet Downton Abbeytä. Siis sitä The Gilded Agen luojan  Julian Fellowesin ykkösdraamaa, johon tätä uutuuttakin on kovasti verrattu. Minä en siis osaa sanoa, kuinka Gilded Age vertautuu Downtoniin. Ei kovin mairittelevasti ilmeisesti. Epäilisin silti, että jos pitää Downton Abbeystä, pitää myös The Gilded Agesta.

Tuomio: Pitäisikö mun vain katsoa Downton Abbey jos se kerran on tästä kaksikosta parempi?

All of Us Are Dead / Netflix

Noup.

=analyysini kuuden minuutin jälkeen.

Tuomio: Noup.

PS. Onneksi seuraavat pari viikkoa saan katsoa draamasta parhainta, olympialaisia.