Kategoria: Nostalgia

Kategoriat
Hassua Nostalgia Oma elämä

10 TV Shows to Know Me -haaste

Kirjoitus on alun perin julkaistu 22.3.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: merkitykselliset tv-sarjat.

Kuvat: NBC, Fox, Comedy Central, ABC, MTV3

Tovi takaperin (saattoi olla pari kuukautta tai pari vuotta sitten, aika on menettänyt merkityksensä) Twitterissä kiersi haaste ”10 TV Shows to Know Me”.  Siinä piti listata kymmenen sarjaa, jotka kertovat minkälainen tyyppi olet.

Mun piti tehdä 10 TV Shows to Know Me -postaus silloin pari kuukautta / vuotta sitten, mutta jäi kaiken sälän alle. Teen sen siis nyt, vain pari kuukautta tai pari vuotta myöhemmin. Enkä valitettavasti kirjoittanut muistiin, kuka kyseisen haasteen pari kuukautta tai vuotta sitten aloitti, joten en voi kreditoida häntä (juttuideoiden ylöskirjaamissysteemini taitaa kaivata päivitystä… ).

Tarkan tai vähemmän tarkan harkinnan jälkeen listani on tässä. Se on puoliksi ikisuosikkejani ja puoliksi sarjoja, joihin mulla on nostalgiasyistä tunneside.

1. Parks and Recreation

Jos olet lukenut tästä blogista edes yhden satunnaisen postauksen, hyvin suurella todennäköisyydellä tiedät, että rakastan Parks and Recreationia. Puhun siitä jatkuvasti, kyllästymiseen asti. Parks and Rec on suosikkisarjani, eikä se koskaan lakkaa ilahduttamasta minua. Jos joku sarja kuvaa, millainen tyyppi minä olen ja mistä minä pidän, se on Parks and Rec.

2. New Girl

Rakastan myös New Girliä. Se on sarja, jota todennäköisimmin katson, kun maailma musertaa ja kaikki kaatuu päälle. Tai siis katsoin ennen kuin se poistui Netflixistä. Mun tekee mieli siteerata Nick Milleriä vähintään kerran päivässä.

3. Happy Endings

Happy Endings kuuluu hyvin vahvasti ikisuosikkieni listalle. Ongelma vain on se, ettei sarja ole vuosiin ollut katsottavissa Suomessa. Eihän ole? Noh, niin tai näin, ah-MAH-zing koko homma. Genreä täydellisen hölmö, ja kulttikomedian status vain lisää rakkauttani.

4. Broad City

Joo joo, ihan kohta lopetan tuhlaamasta listan sijoja höpsöihin komedioihin. Mutta heitän sinne vielä Broad Cityn. Koska rakastan sitäkin.

5. Friday Night Lights

Friday Night Lights on yksi hienoimmista sarjoista koskaan. Jos pitäisi pyyhkiä mielestä joku sarja ja saisin katsoa sen uudestaan ensimmäistä kertaa, valitsisin FNL:n. Texas forever.

6. O.C.

Jos mun pitää valita yksi sarja teinivuosiltani, se on O.C. Mun täytyy kuulla vain ensimmäiset sävelet Phantom Planetin Californiasta, ja olen taas 14-vuotias fanittamassa Seth Cohenia. O.C. on sitä kamaa, johon mulla on ikuisesti tunneside. Ei se ole listalla, koska se olisi erityisen hyvä, vaan siksi, että se on tärkeä osa nuoruusvuosiani.

7. Alias

Sydney Bristow, ikuisesti. Alias on O.C.:n tavoin sarja, joka on tärkeä osa nuoruuttani. Olen iloinen, että teini-ikäisellä Maisalla oli Sydneyn kaltaisia tv-sarjaesikuvia.

8. 24

Jack Bauer. Ja se tikittävä kello. En enää jaksa 24:n kaltaisia ramboilusarjoja, mutta sarja pääsee listalle nostalgiasyistä. Ja kertoo kai sekin jotain minusta, että joskus jaksoin katsoa ramboilusarjoja.

9. Salatut elämät

Lisää nostalgiaa. En ole katsonut Salkkareita enää vuosikausiin, mutta se on joka tapauksessa erottamaton osa minun lapsuuteni ja nuoruuteni tv-muistoja. Ansaitsee siksi paikkansa listalla.

10. Frendit

Vielä yksi komedia. Koska en vain voi jättää Frendejä listalta. Frendit on Frendit, ja vaikka kuinka paljon nykyään valitan siitä, sarja on aina tärkeä ja merkityksellinen minulle.

PS. Mitä jäi listan ulkopuolelle? Ainakin Gilmoren tytöt, se olisi ollut sijalla 11. Ja SNL! Sovitaan, ettei sketsikomedia kuulunut tälle listalle. Kulttuurisesti oman nuoruuteni merkittävimpiä sarjoja oli Sinkkuelämää, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut kaikkein suurin fani. Ted Lasso? Ehkä ei, on liian tuore suosikki. Katsotaan viiden vuoden päästä uudestaan. HIMYM? You know what you did, ysikausi. Fleabag ehkä? Veronica Mars mahtuisi top20:een. Samoin jenkki-Office. Ja SPN. Schitt’s Creek myös. Ja hei, Hart of Dixie! Minä rakastan sitä täydellisen höpsöä sarjaa!

Unohdankohan nyt jonkun tärkeän…?

LUE MYÖS:

12.4.2019 30 vuotta ja 30 tv-muistoa
22.11.2018 Kiitoskirje tv-sarjoille
Sarja- ja leffakohtauksia, joita ajattelen usein
Kategoriat
Ajattelin tänään Nostalgia Sarjat

”Merenneitosarja”, heikkoja muistijälkiä ja 2000-luvun alun tv-nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.2.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Olen nähnyt elämäni aikana – reilussa 30 vuodessa – monta tv-sarjaa. Hyviä, keskinkertaisia, huonoja. Jotkut niistä ovat porautuneet muistiini – kenties siksi, että olen katsonut ne läpi kolme miljoonaa kertaa.

Jotkut olen unohtanut kokonaan. Oletettavasti. En kai voi olla varma että olen unohtanut jotain jos olen unohtanut sen. Tai jotain.

Sitten on sellaisia sarjoja, jotka muistan ja toisaalta en muista. Lapsuuden ja nuoruuden sarjoja, jotka ovat jättäneet niin hennon muistijäljen, että ne ovat muistissa vain pieninä epätarkkoina välähdyksinä. Muistan että olen katsonut niitä, muistan pieniä paloja sieltä täältä, ehkä jonkun näyttelijöistä. Siinä kaikki. En muista mitään tarkkaa juonikuviota tai kohtausta.

Koska nostalgia on ikuinen suosikkiasia, tässä hieman tv-nostalgiaa ja sarjavälähdyksiä 2000-luvun alkuvuosilta. Kolme sarjaa, jotka olen katsonut jossain kohtaa lapsuus- tai nuoruusvuosiani. Ehkä. Ainakin muistan ne hämärästi. Ja googletin ne, joten eivät ole oman mielikuvitukseni tuotetta vaan ihan oikeita sarjoja, joiden katsomiseen olen elämäni aikana tuhlannut minuutteja.

Pasadena

Kyllä, Wikipedia vahvistaa että tällainen sarja on ollut olemassa. Sitä esitettiin yhden kauden ajan vuonna 2001. Suomessa se näkyy tulleen Maikkarilta kesällä 2002. Olen kai katsonut sen silloin, 13-vuotiaana.

Sarjan nimi, Pasadena, viittaa tapahtumapaikkaan, Pasadenan kaupunkiin Kaliforniassa.

Muistan tytön, jonka nimi oli Lily. Hän oli päähenkilö. Sitten oli kahden perheen välistä tappelua. Ja Lilyllä oli joku poikaystävä, tai ainakin poikaystäväkandidaatti. Tekee kovasti mieli väittää että hänen nimensä oli Henry ja hänellä oli ruskeat hiukset.

Muistan myös uima-altaan. Kuoliko joku sinne? Joku kai kuoli, se oli se Pasadenan mysteeri. Ehkä. Näyttelijöistä muistan Balthazar Gettyn, lähinnä siksi että hän oli myöhemmin Aliaksessa.

Wikipedia kertoo: Pasadenan päähenkilö on Alison Lohmanin näyttelemä teini-ikäinen Lily McAllister, joka näkee tuntemattoman henkilön itsemurhan ja alkaa tutkia varakkaan perheensä salaisuuksia.

Ei mitään muistikuvia, miten sarja päättyi…

… löysin YouTubesta sarjan ekan jakson. Ei soita mitään kelloja. En edelleenkään muista mitään juonesta. Enkä nopealla selauksella nähnyt uima-allasta. Ja olin ihan satavarma, että Lily olisi ollut vaaleatukkainen. Ei ollut! Se pimpelipompeli-alkutunnari kuulosti etäisesti tutulta, siinä kaikki.

Fastlane

Jep, Wikipedian mukaan Fastlanekin on ihan oikea sarja eikä minun mielikuvitukseni tuotosta. Esitettiin vuonna 2002, kesti yhden kauden.

Luullakseni olen katsonut Fastlanea, mutta en pysty sanomaan mitään yksityiskohtaista sarjan juonesta. En yhtään mitään. Oli kai poliisisarja? Ja ehkä liittyi jotenkin autoihin, nimi ainakin viittaisi siihen. Yrittiköhän Fastlane ratsastaa vuotta aiemmin julkaistun ensimmäisen Fast & Furious –leffan suosiolla? Ei tainut onnistua, kun kesti vain yhden kauden. Fast & Furious -leffoja sen sijaan on tähän päivään mennessä julkaistu 5879.

Ainoa konkreettinen asia jonka muistan Fastlanesta on se, että pääosassa oli näyttelijä Peter Facinelli. Tuli sittemmin tuli tunnetuksi Twilight-leffoista, joten ihan hyvin hänelle kai kävi vaikka Fastlane oli floppi.

Wikipedia: Van Ray and Deaqon Hayes are two mismatched cops teamed together by shady, sexy police lieutenant, Wilhelmina ”Billie” Chambers, in a secretive undercover division of the Los Angeles Police Department. Operating with the motto ”Everything we seize, we keep. Everything we keep, we use,” their base of operations is the ”Candy Store”— a warehouse containing a fortune in confiscated cars, clothes, weapons and everything else needed to blend into the seedy criminal underworld of Los Angeles.

Candy Store. APUA. Miksi minä olen katsonut tuota?  Tai olenkohan edes? Vaikka luen kuvauksen, ei ole edelleenkään mitään muistikuvia yhtään mistään paitsi hämärästi Peter Facinellistä.

”Merenneitosarja”

Noniin. Muistan, että olen katsonut sarjaa, joka kertoi tytöstä, joka pystyi hengittämään veden alla. Väittäisin, ettei hänellä ollut pyrstöä kuten merenneidoilla yleensä, mutta oli kuitenkin jotain muuta kuin ihminen. Tyttö oli kovin kaunis. Pystyiköhän hän myös puhumaan tyyliin delfiineille tms.? Ehkä. Tämä merityttö ystävystyi joidenkin poikien kanssa. Sitten oli merentutkimuslaitos. Siinä kaikki. En muista sarjan nimeä.

Google-tauko.

Okei, Demi.fi-keskustelupalsta valisti minua, että sarjan nimi oli Ocean Girl. Olikohan sillä joku suomenkielinen nimi?? Palstalle kirjoittaneen mukaan sarjaa esitettiin Summerissa… paitsi että nyt kun asiaa selvittelin, niin ilmeisesti myös toista merenneitosarjaa, Ocean Girlin tavoin australialaista H2O:ta esitettiin Summerissa. Onko Summerissa ollut kaksi australialaista merenneitosarjaa? Tätä jälkimmäistä esitettiin Wikipedian mukaan kesällä 2007, 2008 ja 2010, siis mun Summeri-vuosien jälkeen. Eli Ocean Girl lienee Summerin OG-merenneitosarja. Ja on kai tullut joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Näin sen täytyy olla.

Wikipedia kertoo, että meritytön nimi oli Neri! En olisi muistanut.

Neri is a young girl with an affinity for water, the ability to swim long distances and super-human lung capacity. She lives alone on an otherwise deserted island, and sleeps in a nest in a tree. Early in the first season, Neri befriends two Australian boys; Jason and Brett Bates. The Bates brothers live in an elaborate underwater research and environmental protection facility called ORCA (Oceanic Research Center of Australia) located near Port Douglas, Queensland.

Ihan kelpo suoritus, muistini. Muistin tytön, pojat ja merentutkimuslaitoksen. Mitään muuta en sitten muistanutkaan.

Hei, spoiler alert — Neri oli avaruusolento! Ja hänellä oli sisko, Mera. Sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta, se esitettiin Australiassa alunperin vuosina 1994-1997.

PS. YouTubessa on Ocean Girlin kokonaisia jaksoja! Täydellistä. Kenties hieman nostalgiaa viikonloppuihinne? 😀

Kategoriat
Ajattelin tänään Muu kulttuuri Nostalgia

#rakasdemi ja megamoka, joka jäi mieleen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.2.2021 Lilyssä.

Suosikkilehti: Demi (1998-2021)

Kuinka surullinen uutinen: Demi-lehti lopettaa. Demi kertoi tiistaina Instagram-tilillään, että Demi-lehden ilmestyminen päättyy ja demi.fi sulkeutuu.

Demi.fin käyttäjämäärä ja Demi-lehden lukijamäärä ovat laskeneet, eikä Demi-mediaa voida taloudellisista syistä jatkaa, päätöstä perusteltiin.

Toimittajana printtilehtien kuolemat iskevät aina, vaikka onkin jo vuosia tiedostanut, että sitä kohti ollaan menossa ja kovaa. Ei lehtien kaatumiset yllätä, mutta surullista se on yhtä kaikki.

Demin tapauksessa extrasurullista, koska sitähän minäkin olen aikoinaan lukenut. 2000-luvun alun teininä Demi linkittyy vahvasti omaan lapsuuteeni. Ensin kotiin tuli Koululainen, sitten vähän vanhempana Demi. Oli aina ilon päivä, kun postilaatikossa odotti uusi numero. Näin jälkikäteen ajatellen näillä lehdillä oli varmasti roolinsa siinä, että minusta tuli toimittaja. Ne opettivat, innostivat ja inspiroivat.

Demin instatilillä pyydettiin jakamaan Demi-muistoja hashtagilla #rakasdemi. Tägini ei ehkä täältä blogista kanna someen asti, mutta kerron silti omat muistoni.

#rakasdemi,

muistan kaikki ne julisteet, joilla koristelin huoneeni. Joskus niissä julisteissa oli täysin väärät ja tylsät tyypit, joskus just oikeat. Se oli joka tapauksessa aina jännittävä hetki, kun sai käteensä uudet julisteet. Mun lapsuuden kodissa, entisen huoneeni vaatekaapin ovessa – tosin kaapin sisäpuolella – on edelleen virttynyt Justin Timberlaken juliste, Demin peruja. Siinä se on ollut kohta 20 vuotta. Nauran sille aina, mutta en siltikään ota sitä pois ja viskaa saunan uuniin. Ei sitä vaatekaappia niin usein avata, olkoon Justin paikoillaan.

#rakasdemi,

muistan – enemmän kuin mitään muuta – megamokat. Miten legendaarinen palsta! Luin sen aina ensimmäisenä. Edelleen, noin kahden vuosikymmenen jälkeen, muistan yhden mokan.

Pahoittelut, en varmastikaan tee oikeutta tälle tarinalle, mutta se meni jotenkin näin: mokan kertojan perheen koira oli päässyt karkuun. Koiran nimi oli Kismet, kutsumanimeltään Kismi. Koiraa etsittäessä huudeltiin siis Kismiiiii. Etsintäreissulla kertoja törmäsi ihastukseensa, joka laittoi merkille, että joku oli vialla. Ihastus kysyi, voisiko auttaa. Hätäisesti koiraa etsinyt kertoja vastasi: ”Joo, Kismiiiii”. 😀

Kismet-koiran omistaja, toivottavasti koira löytyi.

#rakasdemi,

näin aikuisena ja toimittajana olen arvostanut sitä, minkälaista journalismia teitte. Tärkeää, monipuolista, moniäänistä, voimaannuttavaa, opettavaista, sivistävää, suvaitsevaista. Demi-sukupolvet toisensa jälkeen saivat lukea, kuinka on ok olla oma itsensä.

Miten mieletön perintö.