Tai noh, monen muunkin kevyet ja helppolukuiset hyvän mielen rom com -rakkausromaanit olisivat todennäköisesti toimineet, mutta minä nyt satuin alkaa lukemaan Emily Henryä.
Ensin luin People We Meet on Vacationin. Sitten Book Loversin. Ne olivat ennalta-arvattavia ja täydellisiä. Hyvin, mutta eivät mitenkään maatamullistavan ihmeellisesti kirjoitettuja – täydellisiä. Poppy ja Alex, Nora ja Charlie. Alusta asti on selvää, miten tarinat päättyvät, pitää vain jännittää, miten sinne päädytään. Täydellistä.
Mun kannalta oleellisesti myös kirjojen romance-taso oli täydellinen. Eli sitä ei ollut liikaa. Siis tietysti sujahtivat vaivatta rakkausromaanien genreen, mutta mun ei tarvinnut pyöritellä silmiä yliampuvalle rakkaus-lässytykselle. Oli tunteita, romantiikkaa ja rakkaudentunnustuksia, mutta sillai sopivasti kaiken muun mukana.
Edes se, etten ole kaikkein suurin minä-kertojan fani – molemmat kirjoista on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa – ei haitannut. Eipä tarvinnut yrittää lukea rivien välistä, mitä päähenkilöt ajattelevat. Helppoa ja vaivatonta.
Ja viihdyttävää! Edellä mainittu saattaa kuulostaa vähättelevältä ja sarkastiselta piilovittuilulta, mutta olen sataprosenttisen tosissani kun sanon, että mulla oli äärimmäisen hauskaa Emily Henryn maailmoissa. Kirjat olivat fiksuja ja koukuttavia. Hahmot olivat hyvin rakennettuja ja tuntuivat todellisilta – sellaisella lämpimällä rom com -tavalla siis. Tarinat olivat juuri sitä leppoisaa hyvän mielen -kamaa, jota rakastan ja jota tarvitsen tasapainottamaan oikean elämän ikäviä uutisia. Puoli ysin uutiset, kolme kappaletta Noran ja Charlien näppärää kuittailua. Vartti doomscrollausta, vartti ”lopettakaa tunteidenne pakoilu, Poppy ja Alex” –jupinaa.
People We Meet on Vacationissa (suom. Lomalla kaikki on toisin) parhaat ystävykset Poppy ja Alex lomailevat joka kesä viikon yhdessä, kunnes kaksi vuotta sitten kaikki meni piloille ja yhteydenpito lakkasi. Muuttaako vielä yksi yhteinen loma kaiken? (Vaikea kysymys, tiedän.)
Book Loversissa (suom. Rakkautta rivien välissä) toisiaan ”vihaavat” kirjallisuusagentti Nora ja kustannustoimittaja Charlie päätyvät vahingossa samaan pikkukaupunkiin. No kuinkahan siinä sitten käykään? Sisältää myös hauskaa leikittelyä rom com -kliseillä.
Henryn rom com -tuotannosta multa on lukematta vielä Beach Read, Happy Place ja Funny Story. Ne kuulostavat täydellisiltä, joten oletan, että pidän niistäkin. On exes to loversia, vastakohtia, feikkideittailua, rakkauteen pettyneitä poloisia ja rantataloja… mikä voisi mennä pieleen?
Sitten kun olen lukenut kirjat, voin alkaa odotella leffa- ja sarjaversioita. Kaikkien viiden Henryn rakkausromaanin oikeudet on kaupattu eri studioille ja tuontantoyhtiöille. Tässä vaiheessa pisimmällä vaikuttaa olevan People We Meet on Vacation, jonka pääosatähdet on jo valittu: Poppynä ja Alexina nähdään My Lady Jane -sarjasta tuttu Emily Bader ja uusimman Hunger Games -leffan Tom Blyth.
Tänks Emily, maailma kaipaa lisää hyviä rom comeja!
PS. Potentiaalinen hittikomedia -alert! Disney plussalla julkaistava FX:n English Teacher vaikuttaa kahden jakson perusteella loistavalta. Sellainen vähän edgympi, mutta yhtä hauska Abbott Elementary. Pidän kovasti!
Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.2.2024 Lilyssä.
Suosikkiasia: En tiedä voinko tämän jälkeen sanoa, että kirjat ja lukeminen?
Tämä on inasen noloa, koska olisi kiva, jos kaikki – myös tuntemattomat tyypit internetissä – kuvittelisivat että olen cool ja sivistynyt ihminen. Ja coolit ja sivistyneet ihmiset lukevat kirjoja. Ja siis minä luen kirjoja! Vannon. Mutta minä myös harrastan tätä: laitan erinäisiä kirjoja kirjaston varausjonoon, odotan viikkoja tai kuukausia että saan varaukset käsiini. Ja sitten en koskaan lue niitä viikkoja tai kuukausia odottamiani kirjoja. Laina-aika menee umpeen, ja joudun palauttamaan kirjat, jotta joku oikeasti cool ja sivistynyt ihminen voi oikeasti lukea niitä, ei vain pitää kirjahyllyssään keräämässä pölyä (valehtelin, mulla ei edes ole kirjahyllyä, pelkästään kirjapino ikkunalaudalla).
Erityisesti viime aikoina (sanon viime aikoina koska en kehtaa sanoa että tätä on jatkunut kohta vuoden) olen ollut sarjavaraaja, joka ei saa mitään varauksiaan luettua. Kierrän onnetonta ympyrää: kiinnostun kirjasta, varaan kirjan, odotan kirjaa, lainaan kirjan, katselen kirjaa yöpöydälläni kolme ja puoli viikkoa, tajuan että kirja pitää palauttaa parin päivän päästä, aloitan paniikissa lukemaan kirjaa KOSKA MINÄ ODOTIN SITÄ MONTA KUUKAUTTA, tajuan etten kuitenkaan ehdi lukea kirjaa, luovutan, palautan kirjan. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Joka askeleen välissä tunnen itseni kirjaluuseriksi.
Mutta hei! Kyllä internetiin merkkejä mahtuu ja omapa on blogini, joten aion nyt kirjoittaa postauksen kirjoista, jotka olen lainannut mutta joita en ole lukenut. Jos kirjastoreissuni eivät sivistä minua, ainakin ne voivat hyödyttää minua (huonon) postauksen muodossa.
Ninth House / Leigh Bardugo: Joku taho – ehkä HS – kirjoitti tästä oikein positiivisen arvostelun. Ja minä olin jo valmiiksi sitä mieltä, että Bardugon teinifantasiahässäkkä Grishaverse on mainio genressään (olen lukenut yhden osan, mutta ei nyt takerruta siihen). Ninth Housen kerrottiin olevan enemmän aikuisille suunnattua Bardugon fantasiaa, joten olin että sold, varaukseen! Sijoittuu yliopistomaailmaan, on salaseuroja ja okkultismia ja kaikkea muuta jännää. Aidosti olen sitä mieltä, että tämä olisi ollut oikein hyvä ja koukuttava tapaus – ne kymmenen sivua, jotka luin, puhuvat sen puolesta. Mutta joo, laina-aika päättyi enkä ehtinyt mainittuja kymmentä sivua pidemmälle.
Romantic Comedy / Curtis Sittenfeld: Asioita, joista pidän: romanttiset komediat, hassut rakkaustarinat, Saturday Night Live, komedia. Romantic Comedy yhdistää ne kaikki, eikä se silti päässyt lukublokkini läpi. Pari hassua kappaletta luin, sitten tuli jotain muuta ja unohdin. Ja kappas; ”Lainaamiesi teosten laina-aika päättyy kahden päivän kuluttua”. Buu! Haluaisin syyttää kaikkia niitä, jotka varaavat samoja kirjoja kuin minä, mikä tarkoittaa etten voi uusia lainojani, mutta valitettavasti en voi syyttää kuin itseäni.
Lessons in Chemistry / Bonnie Garmus: Yritin valmistautua Apple plussan sarjaan, joka pohjautuu mainittuun kirjaan. Lopputulos: en saanut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – kirjaa luettua, en katsonut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – sarjaa.
Se päättyy meihin / Colleen Hoover: Ollakseni rehellinen, lainasin tämän, koska olen kuullut niin paljon ikävää tylytystä tästä ja muista Colleen Hooverin kirjoista. Halusin selvittää, ovatko ne oikeasti niin huonoja. Ovatko ne? Koska itsehän en koskaan oikeasti saanut aikaiseksi ryhtyä selvittämään asiaa.
A Court Of Mist And Fury / Sarah J. Maas: Viime kesänä luin tämän (ilmeisen suositun?) fantasiasaagan ensimmäisen osan, A Court of Thorns and Rosesin. Ihan vähän pyörittelin silmiäni, mutta oli silti ihan koukuttavaa kesälomalukemista. Päätin siis, että luen kakkososankin. Ja oikeasti yritin, mutta en vain saanut itseäni enää kiinnostumaan keijuista ja Prythiania uhkaavista pahuuden voimista ja maagisista ihmeöttiäisistä. Tämä on hieman harmillista, sillä olisin oikein potentiaalinen Rhysand -fan girl (saatoin vähän spoilata kun tajusin, etten jaksa oikeasti lukea kirjaa).
All That’s Left to Say / Emery Lord: Tätä luin jopa melko pitkälle. Sitten tapahtui jotain. En enää muista mitä. Suosittelen silti! Jos on sallittua suositella kirjaa, jota ei ole lukenut loppuun. Tässä on sellainen lukiomaailmaan sijoittuva mysteeri, takaumia, traumoja ja surua; teinityttö yrittää selvittää, mitä hänen kuolleelle serkulleen oikeasti tapahtui ja kuka on syyllinen kuolemaan.
Daddy / Emma Cline: Kirjailijan hittiteos Girls oli oikein mainio (ehkä, en oikeasti enää muista), joten ajattelin, että luen lisää Clinea. Daddy on novellikokoelma, joten ei olisi edes vaatinut suurta sitoutumista. Mutta ei.
All the Lovers in the Night / Mieko Kawakami: Joku jossain suositteli tätä. Ja anteeksi, tämähän kuulostaa hyvältä: kolmekymppisen, yksinäisen naisen huolella pystyttämät kulissit alkavat kaatua, kun hän ystävystyy erikoisen kollegansa kanssa. Miksi en edes aloittanut? On sitä paitsi aina virkistävää lukea jotain muuta kuin britti- ja jenkkikirjailijoita.
The Lonely Hearts Book Club / Lucy Gilmore: Josko lukublokkini murtuisi kevyellä hyvän mielen romaanilla, ajattelin. No eipä toiminut.
Love, Theoretically / Ali Hazelwood: Eikä toiminut myöskään höttöinen rom com -rakkausromaani.
Hävitys: Tapauskertomus / Iida Rauma: Romansseista vakavaan Finlandia-voittajaan. Mutta ei. Minä yritän, kaverit! (Oikeasti voisin yrittää paljon kovempaa.)
*Googlataan: Miten päästä yli lukublokista???*
PS. Tällä hetkellä kirjapinossani on Jennifer E. SmithinThe Unsinkable Greta James, koska sillä oli cool nimi ja tyylikäs kansi sekä Bernardine EvaristonGirl, Woman, Other, koska ajattelin että voisin oppia jotain. Sivuakaan en ole lukenut kummastakaan.
PPS. Ehkä mun pitäisi lukea joku vanha tuttu kirja, jota tiedän rakastavani. Jos se auttaisi löytämään kadoksissa olevan lukufiiliksen?
PPPS. Se vanha tuttu kirja on Anna GavaldanKimpassa. Rakastan sitä. Luen sen tasaisin väliajoin. Ja näin viime hetkellä kykenin tarjoamaan kirjavinkin kirjasta, jonka olen oikeasti lukenut!
Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.5.2023 Lilyssä.
Suosikkiasia: kirjat
Haluaisin kirjoittaa enemmän lukemastani — en aina katsomastani. Mun kirjabloggamista vaikeuttaa se, että olen huono muistamaan lukemaani. Sarjat jäävät usein ihon alle ja pystyn sanomaan niistä jotain järkevää — tai vähemmän järkevää — tovinkin jälkeen, mutta kirjat putoavat mielestäni noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun olen lukenut viimeiset rivit. Fiilistelen lukemaani sen kolme minuuttia (”olipa loistava/ hyvä / keskinkertainen / huono kirja”), luen ehkä uudestaan jonkun kohdan josta pidin. Ja puh! Se on poissa mielestäni enkä enää muistakaan mikä päähenkilön nimi oli. Ihan vain vähän kärjistäen.
Mulla on yritystä kirjoittaa kirjoista. Merkitsen ylös mitä olen lukenut, nappaan kannesta kuvan ennen kuin palautan kirjan kirjastoon… ja sitten unohdan tai en ehdi kirjoittaa, enkä enää saa kiinni siitä, mitä mielestäni on pudonnut.
Tämä ei ollut kaikkein paras alustus kirjapostaukseen, mutta ei välitetä siitä. Kirjavinkkejä! Kaksi ensimmäistä on lähiaikojen tuttavuuksia, joten eivät ole vielä pudonneet yhtään mihinkään. Loput olen kyllä lukenut tämän vuoden puolella, mutta lukukokemukset eivät ole enää niin kirkkaana mielessä.
I’m Glad My Mom Died / Jennette McCurdy
Kaikki kehut ja ylisanat ovat ansaittuja: ex-lapsitähti Jennette McCurdyn muistelmateos on juuri niin loistava, hyvin kirjoitettu, puhutteleva ja rehellinen kuin on sanottu. Kirja on yhtä aikaa surullinen ja hauska, ja pidin siitä valtavasti. Ei haitannut, ettei Jennette McCurdy ollut kuin etäisesti tuttu Nickelodeon-näyttelijä — hänen tarinansa kantaa ja koukuttaa. Sisältövaroituksia väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja syömishäiriöihin.
Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow / Gabrielle Zevin
Onko aivan faux pas, jos suosittelee kirjaa jota ei ole vielä lukenut loppuun? Noh, meni jo. Onpahan tuoreena mielessä. Luen tällä hetkellä Gabrielle ZevininTomorrow, Tomorrow, and Tomorrow’ia. Pidän siitä. Joskin tuntuu, että kirjan toinen puolisko ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen.
Kirja kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta ja identiteetistä ja maineesta ja kunniasta ja epäonnistumisesta. Siinä on kaksi nuorta, Sam ja Sadie, jotka ystävystyvät lapsina mutta joiden ystävyys katkeaa vuosiksi. He tapaavat uudestaan nuorina aikuisina, ja alkavat suunnitella yhdessä videopelejä — menestyksellä. Videopelit ei välttämättä ole se maailma, joka kiinnostaa minua kaikkein eniten, mutta tarina vie sen verran mukanaan, ettei se haittaa. Tosin myönnetään, välillä videopelikuvaukset ja Samin ja Sadien luomistyö vähän tylsistyttävät. Kirja on myös melko täyteen ahdettu kaikenlaisia sivupolkuja ja -merkityksiä ja isoja teemoja — ehkä pieni karsiminen olisi ollut paikallaan? Tapahtuu nimittäin PALJON. Niin tai näin, viihdyn ja suosittelen. Kunhan tietää, että videopeleillä on oikeasti hyvin iso rooli kirjassa.
Fleishman in Trouble / Taffy Brodesser-Akner
Mulla kesti ikuisuus lukea tämä — varsinkin englanniksi se oli aika raskas; polveilevia lauseita ja yksityiskohtia, jotka vaativat keskittymistä. Luulin aluksi, etten pidä kirjasta. Se ei ollut sellainen page-turner kuin kirjat parhaimmillaan ovat. Ehkä se oli se raskas kirjoitustyyli, ehkä se, ettei päähenkilö Toby ole kaikkein sympaattisin tyyppi. Mutta! Loppu oli ajatuksia herättävä, kirja kokonaisuutena tosi fiksu ja hyvin kirjoitettu. Joten kyllä minä lopulta pidinkin siitä. Sarjaa en ole nähnyt; ilmeisesti hyvä mutta ei niin hyvä kuin kirja?
Haaveita / Dolly Alderton
Tämä on esimerkki niistä kirjoista, jotka vain katoavat päästäni. Mitä tässä tapahtui? Siinä oli ehkä nainen joka luuli löytäneensä elämänsä rakkauden mutta joka sitten ghostattiin. Ei mitään muistijälkeä, mikä naisen nimi oli. Luulen, että oli aivan pätevää ajanvietettä, mutta kokonaisuutena kirja ja tarina olivat melko yhdentekeviä ja kliseisiä. Mutta näitä helppolukuisia ja leppoisia kirjoja tarvitaan.
A Heart That Works / Rob Delaney
Unohtakaa mitä sanoin aluksi, tämä kirja ei todellakaan pudonnut mielestäni kolmen minuutin jälkeen. Se todellakin meni ihon alle ja todellakin jäi sinne. En ehkä osaa siteerata sitä tai muista kaikkia yksityiskohtia, mutta muistan miltä minusta tuntui kun luin sitä. Valtavan kaunis, koskettava, hauska ja kunnioittava muistelmateos vaikeimmasta mahdollisesta aiheesta, oman lapsen kuolemasta. Eli kyyneliä, kyyneliä, kyyneliä, mutta myös lämpöä, valoa ja huumoria.
Kirjoittaja on muun muassa Catastrophesta tuttu näyttelijä Rob Delaney, jonka poika Henry kuoli 2,5-vuotiaana aivokasvaimeen. Oikeasti, kirja iskee tietysti sydämeen, mutta hyvä luoja miten kauniisti Delaney kirjoittaa Henrystä.
One True Loves / Taylor Jenkins Reid
Oli jo aikakin lukea TJR:ää. Olisi kiva, jos mieleeni olisi jäänyt jotain muuta kuin tämä hyvin yksityiskohtainen ja pikkumainen nillitys: yhdessä kohdassa listataan kaikkia niitä paikkoja, joissa maailmanmatkaaja-päähenkilö on vieraillut. Siis tyyppi, joka oli ammatiltaan matkatoimittaja (tai jotain). Ja tämä lista oli geneerisin ikinä — tyyliin söi pastaa Roomassa, kävi Louvressa Pariisissa, näki Big Benin Lontoossa. Haha, tuoko oli paras mihin pystyit, TJR, olisit nyt yrittänyt vähän kovemmin, sanoin ääneen kirjalle, pyörittelin silmiäni enkä päässyt siitä yli. Koska kyllähän kunnon travellerin lista olisi jotain ihan muuta!
Tiedetään, not the point, M!
(Aivan hyvä kirja oli. Vähintään kelvollinen. Okei en mitenkään erityisemmin pitänyt siitä, mutta kyllä sen luki. Helppo ja vaivaton. Helppo ja vaivaton on usein just hyvä.)
(Katsoin Amazon Primestä kirjan pohjalta tehdyn leffan. Se oli melko huono, mutta sekin oli helppo ja vaivaton ja kesti noin puolitoista tuntia, mikä on tietysti ideaalipituus höttöiselle romanssileffalle.)
(Kyllä, pikkumaiset nillitykset näköjään jäävät mieleeni 😀 )
Say Nothing – A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland / Patrick Radden Keefe
Juuh. En oikeasti lukenut tätä. En ehtinyt, laina-aika meni umpeen ja piti palauttaa se kirjastoon. Kunhan nyt laitoin listalle, koska se saa minut kuulostamaan intellektuallilta ja fiksulta tyypiltä. ”Kyllä vain, minä luen intellektuelleja ja fiksuja nonfiction-kirjoja Pohjois-Irlannin konfliktista”. 😀
(Say Nothing on ilmeisen loistava kirja — kerännyt kasan palkintoja ja vietti viikkoja bestseller-listoilla. Kertoo The Troublesista ja IRA:n kidnappaamasta ja murhaamasta perheenäidistä Jean McConvillesta — kiehtova, surullinen tapaus, joka ansaitsee tulla kuulluksi.)
Spare / Prinssi Harry
Team Harry! Ja fuck brittitabloidit. Ei muuta. (Okei sen verran, että oli ihan hyvä lukea kirja itse, vaikka erinäiset uutisjutut olivatkin spoilanneet sitä aika paljon.)
PS. Kirjavinkkejä otetaan vastaan! Ihmisten suosikkikirjoista kuuleminen on yhtä hauskaa kuin ihmisten suosikkisarjoista kuuleminen 😀
