Kategoria: Hassua

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

Sarjojen tärkein kriteeri (eli Inventing Annasta, Reacheristä ja viihdyttävyydestä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.2.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Viihdyttävät sarjat.

Kuvat: Netflix & Amazon Prime

Mulla on nykyään huono sietokyky sellaisiin sarjoihin, joiden parissa en viihdy. Viihtyminen on pääasia, kun päätän mihin tuhlaan ja en tuhlaa aikaani. En jaksa kahlata läpi jotain superkehuttua Laatusarjaa, jos se lähinnä tylsistyttää minua. Ennen jatkoin usein kahlaamista, koska pitäähän mun tietää miten tämä loppuu. Nykyään olen että se ja sama, next. Siis useimmiten. Välillä kahlaan edelleen – osin tämän bloginkin takia. Pitäähän mun tietää, mitä dissaan. 😀

Olen viime päivinä tsekannut kaksi uutuussarjaa. Toinen viihdytti, vaikka paperilla se vaikutti hyvin epäviihdyttävältä ja toinen tylsistytti (tai tylsistyttää), vaikka paperilla se vaikutti superviihdyttävältä.

Reacher / Amazon Prime

Aina viihdyttävien sarjojen ei tarvitse olla sitä ominta minua. Siis leppoisia komedioita, hyvän mielen sarjoja tai sarkastisia satiireja. Amazonin Reacher pitää sisällään paljon sellaista kamaa, jota en tavallisesti jaksa. Lähinnä liiallista väkivaltaa ja muuta yletöntä ramboilua. Mutta minä viihdyin sen parissa mainiosti. Sarja on hyvin tehty, koukuttava ja mikä tärkeintä, se ei ota itseään liian vakavasti. Lee Childin kirjasarjasta tuttu Jack Reacherin hahmo on aiemmin nähty valkokankailla Tom Cruisen esittämänä (olenko jo maininnut, etten voi sietää Tom Cruisea?).

Moni kirjasarjan fani pettyi aikoinaan Cruisen pestaamiseen, sillä kirjoissa Reacheriä kuvaillaan isoksi ja lihaksikkaaksi miesvuoreksi (siis ei ehkä juuri noilla sanoilla, mutta you get the point). Ja 170-senttinen Cruise on melko kaukana siitä. Sarja-Reacherin pääosassa nähtävä Alan Ritchson saikin heti alkuun pisteitä oikeanlaisesta olemuksestaan. Siis 188 sentin pituudestaan ja yleisestä miesvuorimaisuudestaan. Ja ilmeisesti Reacher-fanit ovat noin muutenkin olleet tyytyväisiä hänen suoritukseensa. Itse en voi ottaa kantaa, sillä en ole lukenut yhtään Reacher-kirjaa. Mutta sarjalle pisteitä! Olisin katsonut enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.

Tiivistelmä: Buu Tom Cruise, jee Alan Ritchson ja suositus oikein viihdyttävälle Reacherille. Sarja uusittiin pikatahtia kakkoskaudelle, joten viihdyttävät ramboilut jatkukoon!

Inventing Anna / Netflix

Ja sitten tämä Netflix-uutuus. Huoh. Mulla oli korkeat odotukset Inventing Annasta, megatuottaja  Shonda Rhimesin (Greyn anatomia, Scandal, Bridgerton, How to Get Away with Murder…) luomasta ja tuottamasta minisarjasta. Sarjan taustalla on kiehtova tositarina venäläissaksalaisesta Anna Delveystä (oikealta nimeltään Anna Sorokin), joka huijasi itsensä New Yorkin seurapiireihin esiintymällä rikkaana perijättärenä. Ja joka sittemmin jäi kiinni ja passitettiin rikoksistaan vankilaan. Sarja pohjautuu toimittaja Jessica Presslerin artikkeliin How Anna Delvey Tricked New York’s Party People – suosittelen, mainio juttu.

Mutta itse sarja… jos nyt sillä viihdyttävyys-aspektilla arvioidaan, pakko myöntää että olen pettynyt. Enkä edes kovin vähää. Sarja vaikuttaa heittävän potentiaalinsa hukkaan. Noin kiinnostava tarina, noin tylsä toteutus! Pääosassakin superlahjakas Julia Garner – jonka Anna-aksentti saattaa muuten kuulostaa melko ärsyttävältä, mutta on itse asiassa hyvin lähellä totuutta.

Hyvä on, olen katsonut vasta kolme jaksoa, joten ehkä tämä ininä on ennenaikaista ja epäreilua. Mutta luoja että on ollut työlästä tarpoa niiden kolmen jakson läpi. Tuntuu, että olisin katsonut sarjaa paljon pidempään kuin kolme tuntia. Sarja on ihan liian pitkä (yhdeksän vähintään tunnin mittaista jaksoa) ja siinä on ihan liikaa turhaa sälää. Tai siis ainakin niissä kolmessa ekassa jaksossa oli.

Ei minua kiinnosta sarjan toimittajahahmo Rachelin (Anna Chlumsky) ja tämän aviomiehen (Anders Holm) parisuhde ja tuleva lapsi. Tai vielä sitäkin turhempana, Annan lakimiehen (Arian Moayed) ja tämän vaimon (Caitlin FitzGerald) parisuhdekeskustelut (sain tosin iloa Succession-jälleennäkemisestä). Kill your darlings, hyvät ihmiset! Jaksot olisivat ihan hyvin voineet olla 30-45-minuuttisia, jos ylimääräinen sälä olisi jätetty leikkauspöydälle.

Sitten se päätös rakentaa sarja niin vahvasti toimittajan ympärille…  en pitänyt siitä ratkaisusta. Ja munhan toimittajana pitäisi pitää siitä, että toimittajan työtä arvostetaan ja nostetaan keskiöön. Ongelma on vain siinä, että – ja sanon tämän täysin ammattikuntaani arvostaen – lopputulos, siis tarina, on usein huomattavasti kiinnostavampi kuin työ tarinan takana. Ja jos tämä tarina kiinnostaa, suosittelen ennemmin Jessica Presslerin artikkelia kuin taiteellisia vapauksia ottavaa Inventing Annaa.

Nyt mun pitää enää päättää, viihdyttääkö sarja edes sen verran, että jaksan jatkaa kahlaamista vielä kuusi (6!) ylipitkää jaksoa.

PS. Jos olisin tehnyt ystävänpäiväpostauksen kuten piti, mutta en ehtinyt, olisin siinä suositellut Amazon Primen mainiota rom com -uutuutta I Want You Back. Ei yritä millään lailla keksiä pyörää uudestaan, vaan on juuri sitä, mitä minä romanttisilta komedioiltani kaipaan: hauska, lämmin ja hyvällä tavalla ennalta-arvattava. Ja viihdyttävä tietysti, päivän teemaan sopien. Plus pääosassa on Jenny Slate, josta pidän kovasti.

Kategoriat
Hassua Sarjat

12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.2.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja, jota en ole nähnyt: Euphoria (HBO)

Kuva: HBO

Koska loppuvuodesta pääsin vihdoin mukaan Succession-hypeen, seuraavaksi mun pitäisi päästä mukaan Euphoria-hypeen. Aina maanantaisin, kun uusi jakso on tullut ulos, mun Twitter- ja IG-kuplat täyttyvät kaikesta Euphoriaan liittyvästä. ”Can you believe THAT shocking twist that happened in Euphoria?!” No en voi uskoa, koska en katso Euphoriaa! Olen pihalla kaikesta. Täysin omasta syystäni, voisinhan minä katsoa Euphoriaa. Mutta olen vähän niinku luovuttanut. Päättänyt, että se Euphoria-juna meni jo. Kaikki katsovat nyt innoissaan kakkoskautta, ja mun pitäisi aloittaa ykkösestä jotta ymmärtäisin mitään. Ja sitten kun olisin ehtinyt kakkoskauteen, kaikki hypettäisivät jotain ihan muuta sarjaa. Tää on taas sarjassamme First World Problems, tv-series edition.

En tietenkään ole ihan täysin pihalla Euphoriasta, koska olen minä. Minua kiinnostaa liikaa tietää, mistä jengi puhuu ja mitä mikäkin meemi tarkoittaa, vaikka en itse katsoisikaan sitä sarjaa, josta jengi puhuu ja joka niitä meemejä inspiroi.

Joten: 12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan:

Huom! Kirjoitus saattaa sisältää spoilereita. Tai sitten ei, mistä minä tiedän.

1. No siis tietysti Zendaya. Hänet on palkittu Emmyllä roolistaan Ruena. Rue on teini-ikäinen tyttö, jolla on huumeongelma. Tokalla kaudella Ruella ei mene hyvin, ei lainkaan! Rue on ilmeisesti vähän raskas tyyppi – oletettavasti sen huumeongelman vuoksi.

2. Rue rakastuu Julesiin. Julesia esittää Hunter Schafer. Ruen ja Julesin rakkaustarina on hyvin dramaattinen ja ehkä vähän surullinen. Oletan.

3. Nate. Kukaan ei pidä Natesta. Minäkään en pidä Natesta, vaikka en tiedä mistään mitään. Fuck you, Nate! Natea esittävä Jacob Elordi on mun mielestä vähän teennäinen tyyppi. Koska luonnollisesti tunnen hänet ja on reilua tehdä tuollaisia olettamuksia.

4. Olen aika varma, että Naten tyttöystävä / ex-tyttöystävä on White Lotusin Sydney Sweeney. Eli Cassie. Cassie on epävarma tyyppi, jota miehet (pojat) kohtelevat huonosti. Kuten Nate. Fuck you, Nate! (Tosin opin juuri Maddystä. Onko Maddy sittenkin Naten tyttöystävä?)

5. Naten isä on McSteamy. Siis Greyn Anatomian Mark Sloan. Siis näyttelijä Eric Dane. Luulen, ettemme pidä hänestäkään. Uskoisin, että isä (nimeltään näemmä Cal) on väkivaltainen Natea kohtaan, ja Natekin on oppinut olemaan väkivaltainen. Fuck you, Naten isä, joka opetat pojallesi ihan vääriä asioita!

6. Ruen pikkusiskoa esittää Storm Reid, jolla on supersiisti nimi. En tiedä, minkälainen tyyppi pikkusisko on tai onko hänellä kuinka iso rooli sarjassa. Mutta Storm Reid rocks!

7. Lexi. Tekee mieli väittää, että Lexi on sarjan järjen ääni, sellainen järkevä ja tasapainoinen tyttö, joka yrittää auttaa ei-niin-tasapainoisia ystäviään. Lexiä esittää Maude Apatow, jolla on kuuluisat vanhemmat: Judd Apatow ja Leslie Mann. Ja pikkusisko Iris Apatow on myös näyttelijä. Olivat jo pikkutyttöinä mukana Judd Apatowin leffoissa. Iris Apatow on Olivia Rodrigon hyvä ystävä. Älkää kysykö, miksi tiedän tuollaisen asian.

8. Fez on kakkoskaudella noussut fanien suosikiksi. Luulen, että Fez on Ruen huumekauppias. Luulen myös, että Fezillä ja Lexillä on joku juttu meneillään. Don’t do drugs, Lexi! Harvard ei katso hyvällä huumetuomiota. Päätin juuri, että Lexi haluaa selkeesti Harvardiin. Koska on siis mun päässä koulusta pitävä, fiksu tyyppi. Ja hehän aina haluavat Harvardiin.

9. On jäänyt sellainen tunne, että kakkoskausi on ollut vähän sekasotku. Tai ei ainakaan niin hyvä kuin ykköskausi.

10. On yleinen läppä, että Euphoria High’ssa (kai sillä koululla on joku virallinen nimi, mutta somessa kaikki puhuvat vain Euphoria High’sta) kaikki oppilaat pukeutuvat melko paljastavasti, kuin olisivat menossa bileisiin. Ja käyttävät glitter-meikkiä ja tappelevat ja eivät koskaan käy tunneilla ja ovat ikäviä toisiaan kohtaan.

11. Mun päässä koko sarja on seksiä, väkivaltaa, isoja ongelmia, traumoja, alastomuutta, huumeita ja alkoholia. Ja sitä glitter-meikkiä. Sellaista kamaa, joka saa oman teini-iän vaikuttamaan vieläkin harmittomammalta ja vaaleanpunaisemmalta pumpulilta. Että eipä sitten kai muistella sitä kertaa, kun Maisa 16v muisti synttärijuhliensa jälkeen viedä raskauttavat todisteet – tyhjät Bacardi Breezer -pullot! – ulos talosta, mutta unohti pullonkorkit. Ja jäi siis kiinni, mutta porukat taisivat vain nauraa ja olla tyytyväisiä että  lapsensa sentään yrittää olla angstaileva teini. Huono angstaileva teini, mutta teini kuitenkin. Ei muistella sitä, koska Euphorian teineihin verrattuna olisin yhtä hyvin voinut juoda Muumi-limua ja sitä marketeissa myytävää lasten skumppaa, jossa on oranssisininen pullo.

12. Hyvä on, kai Euphoriassa on myös perus teini-iän kipuiluja, itsensä etsimistä ja pohdintoja identiteetistä, seksuaalisuudesta ja muista isoista ja tärkeistä jutuista.

+ tämä gif:

Lopputulos: En oikeasti tiedä juuri mitään, en ainakaan yksittäisiä juonikuvioita. Tiedän parit hahmot, heidän näyttelijänsä ja joitakin summittaisia yksityiskohtia hahmoista. Mutta onhan Rue varmasti paljon enemmän kuin huumeongelmansa. Ja kai Natekin on huomattavasti mutkikkaampi ja moniuloitteisempi hahmo kuin vain fuck you, Nate.

…kaiken tämän jälkeen epäilen silti vahvasti, että jaksaisin paneutua Euphoriaan. Ehkä se juna tosiaan jo meni.

PS. Antaisivatkohan Euphoria High’n tytöt mulle meikkikoulutusta? Minäkin haluan glitteriä!

LUE MYÖS:

10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan
15.4.2019 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan
Kategoriat
Hassua Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Sweet Valley High -uutisia ja Harry Potter -pohdintaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.1.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Teininostalgia, ranskalaiskomediat ja Harry Trevaldwyn.

Kuvat: Harry Trevaldwyn / Twitter, Netflix, HBO Max

Okei, vuosi 2022! Tulkoon tästä hyvä. Vuoden vaihtuminen on ehdottomia suosikkiasioitani. Arvostan sitä, että aina 365 päivän jälkeen kalenterimme tarjoaa meille uuden startin.

Tietysti tiedän, että olen täsmälleen sama ihminen 31.12. kuin 1.1. Tiedän, etten maagisesti  muutu tyypiksi, joka käy nukkumaan kello 22, juo sellerimehua ja aamujoogaa…. mutta suurin piirtein tammikuun puoliväliin asti saan ainakin uskotella itselleni, että jospa kuitenkin voisin olla sellerimehua juova aamuihminen.

Se siitä. Viime aikojen suosikkiasioita on ainakin ihan samaa kamaa kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Eli sekalaista lätinää suosikkisarjoista ja suosikkityypeistä ja kaikesta siltä väliltä.

Paluu Tylypahkaan / HBO Max

Mulla on nykyään melko ristiriitainen suhde Harry Pottereihin. Kirjat ja myöhemmin elokuvat ovat toisaalta tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani – todellakin muistan odottaneeni aina uuden kirjan julkaisua. En malttanut odottaa suomennoksia, vaan luin ne ensin englanniksi. Hyvää enkkutreeniä tuolloin. Fiilistelin sitä värikästä taikamaailmaa, surin kuolemia ja mietin mihin tupaan kuuluisin (Korpinkynteen). On myös ehdottomasti arvostettava sitä, että J.K. Rowling sai miljoonat lapset – ja aikuiset – lukemaan kirjoja.

Ja toisaalta… vanhemmiten on pitänyt kohdata Rowlingin TERF-asenteet ja kirjojen rasistiset stereotypiat. Enhän minä lapsena osannut kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, miksi hitossa sen lähes ainoan tummaihoisen hahmon nimi on Kingsley Kahlesalpa. Taikamaailmasta on siis vuosien varrella karissut aika paljon taikaa pois.

Ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta katsoin HBO Maxin Paluu Tylypahkaan -dokkarin ja viihdyin sen seurassa. Ihan vähän itkin näyttelijöiden mukana, kun muistelivat 20 vuotta sitten alkanutta matkaansa. Heidän kokemuksissaan ja kertomuksissaan taika on ja pysyy tallella. Pääosakolmikko ja muut tylypahkalaiset ovat omaa ikäpolveani, joten ovat niitä julkisuudesta tuttuja tyyppejä, joiden kanssa olen kasvanut aikuiseksi. On varmaan yhtä aikaa omituista ja hienoa, että oma kasvu lapsesta nuoreksi aikuiseksi on tallennettu leffahistoriaan.

Sweet Valley / The CW

Tää on kova! Deadlinen mukaan The CW -kanavalle on suunnitteilla Sweet Valley High -kirjasarjaan perustuva Sweet Valley -sarja. Toivottavasti toteutuu, (esi)teininostalgisointiin taipuvainen sydämeni on fiiliksissä! Sarjan takana kerrotaan olevan Josh Schwartz ja Stephanie Savage, jotka ovat tuttuja mm. The O.C.:sta ja Gossip Girlistä. Francine Pascalin Sweet Valley High -kirjoistahan on jo kertaalleen tehty tv-sarja. Ja siis jos ette ole katsoneet tätä vuosina 1994-1997 esitettyä taideteosta, suosittelen koko sydämestäni. On kamala! Siis niin kamala, että on loistava. Saa uskomaan, että kyllähän minäkin voisin olla näyttelijä. Jaksoja löytyy YouTubesta.

Ja sivuhuomiona sanottakoon, että parin vuoden takainen Sweet Valley High -bingo on ehkä suosikkini kaikesta, mitä olen tähän blogiin koskaan kirjoittanut.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Pidän tästä ranskalaiskomediasta. On just sopivan höttöinen ja harmiton katsottava. Sarjan kolmas ja viimeinen kausi tuli uudenvuodenpäivänä Netflixiin, ja paketoi koko homman oikein mukavasti. Hyvä yhdistelmä höpsöä säätämistä, oikeita ongelmia, aitoutta – ja kaiken tärkeimpänä, ystävyyttä. Jäi hyvä ja lämmin mieli.

Don’t Look Up / Netflix

Tästä supertähtien miehittämästä maailmanlopun satiirista on kirjoitettu niin paljon, ettei mulla ole mitään fiksua lisättävää. Analyysini olkoon siis epäfiksu: en tiedä, pidinkö leffasta vain en. Luulen, että en. Pidän kuitenkin siitä keskustelusta, jota elokuva on herättänyt. Ja kyllähän leffa heittelee oikein purevaa kritiikkiä moneen suuntaan.

Harry Trevaldwyn + Call My Agent UK

Viime vuoden paras uusi sometuttavuus oli brittikoomikko Harry Trevaldwyn. Löytyy ainakin Twitteristä ja Instasta. Suosittelen, hillittömän hauska ja lahjakas tyyppi. Hänen elitistinen ja omahyväinen englantilaisrouvahahmonsa – poloisine Natalie-tytärpuolineen – oli viime vuoden suosikkikomediaani. 😀

Harrya seuraamalla olen myös oppinut, että Amazon Prime on tekemässä brittiversiota loistavasta ranskalaiskomediasta Call My Agent, hänellä on rooli sarjassa. Ykköskausi on käsittääkseni jo kuvattu, joten sitä odotellaan täksi vuodeksi. Joskus on vähän tarpeetonta, kun suosituista sarjoista tehdään uusia versioita, mutta tätä minä odotan.

Ranskalaisversion tavoin tosielämän näyttelijät esittävät sarjassa fiktiivisiä versioita itsestään. Varietyn mukaan mukana ovat muun muassa Dominic West, Phoebe Dynevor, David ja Jessica Oyelowo sekä Helena Bonham Carter. Erinomaista!

PS. Juoko joku oikeasti sellerimehua? Olen vakuuttunut, että ei. Joten ehkä minusta ei edes tammikuussa kolmeksi päiväksi tule sellerimehua juovaa superihmistä. Mutta ostin minä jo kerran appelsiineja irtokarkkien sijaan. Joten annan itselleni pisteitä.

LUE MYÖS:

Sweet Valley High -bingo (eli ”kuin kaksi marjaa” ja muut päähäni jumahtaneet fraasit)
Suosikkisarja just nyt: tyylikkäästi hauska Call My Agent!