Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.10.2020 Lilyssä.
Suosikkiasioita: komedia ja kissanpennut
HS:n Nyt-liite teki tovi takaperin jutun doomscrollingista, tuomioselailusta.
”Tuomioselailuksi” vapaasti kääntyvällä doomscrollingilla tarkoitetaan ihmisten tapaa, jossa selataan (eng. scroll) loputtomasti uutissovelluksia, Twitteriä ja muuta sosiaalista mediaa ja luetaan huonoja uutisia, jutussa kuvattiin ja jatkettiin:
Synkkien uutisten selailun jälkeen olo on ahdistunut.
Jep jep jep, kuulostaa tutulta.
Hei, olen Maisa ja olen tuomioselaaja.
Mutta camoon, voiko tässä maailman tilassa olla mitään muuta?! Sitä on melkein lähtökohtaisesti tuomioselaaja, jos yhtään yritää seurata maailman tapahtumia. On vaikeaa päästä pakoon huonoja uutisia, kun niitä vyöryy päälle oikealta ja vasemmalta.
Voisin tietysti sulkea Twitterin ja olla lukematta uutisia. Ongelma vain on se, että jo töidenkin puolesta on pakko olla ainakin jollain tasolla kartalla Suomen ja maailman tapahtumista, ja Twitter on tärkeä työväline.
Melkoista selittelyä, hyvä minä. Koska eihän kukaan pakota sinua, siis minua, selaamaan Twitteriä myös vapaa-ajalla ja lukemaan ikävien uutisten armadaa ennen nukkumaanmenoa. Ja se, että kiusaan itseäni katsomalla erään ex-tosi-tv-tähden narsistisia egonpönkityspuheita on ihan oma valinta. Samoin se, että puhelimessani on uutishälyt päällä ja joka päivä se hälyttää uusista tartuntaluvuista. 227, 235, 269, 214.
Pandemiaa, kuolemaa, terveyshuolia, työttömyyttä, taantumaa, rasismia, misogyniaa, ilmastomuutosta, väkivaltaa, sotaa… surua, murhetta, epäkohtia ja huolta uutiset täynnä. Ei ihme, että jengi ahdistuu.
Kun herään aamulla, ensimmäinen ajatukseni on tsekata Twitteristä, mitä kaikkea yön aikana on ehtinyt tapahtua ja mennä pieleen. Hiton 2020.
Nyt-liitteen jutussa siteerattiin psykologi Amelia Aldaoa, joka oli NPR:n haastattelussa suositellut aikarajoja yhdeksi lääkkeeksi tuomioselailuun.
— Haluat tietää, mitä maailmassa tapahtuu, joten ei ole ratkaisu olla koskaan menemättä verkkoon uudelleen, vaan löytää rajat, Aldao ohjeisti NPR:llä.
Hyvä neuvo, tietysti. Tiedän, että mun pitäisi vähentää uutissovellusten ja Twitterin selaamista huomattavasti. Voisin aloittaa vaikka siitä, että en selaisi Twitteriä iltaisin. Maailmantuska on harvoin hyvä unikaveri.
On mulla onneksi omatkin keinoni taistella tuomioselailua ja maailmantuskaa vastaan. Tärkeimpänä kolmen koon sääntö. Ei kylmä, koho, kompressio vaan komedia, kissanpennut ja kiitollisuus.
K1, komedia:
Katson jo valmiiksi paljon komediasarjoja, mutta sen lisäksi olen ujuttanut mun Twitter-seurattavien joukkoon hauskoja tyyppejä. Eli uutisvyöryn välistä Twitter-seinälleni pompsahtelee iloa ja naurua. Tällä hetkellä mun suosikkityyppi Twitterissä on koomikko Meg Stalter. Ennustan hänelle loistavaa komediauraa,hauskin tyyppi aikoihin. Hänen videonsa ja hullunkuriset hahmonsa piristävät aina päivää. Toinen suosikkini on nykyään Late Night with Seth Meyersin käsikirjoitustiimiin kuuluva Jeff Wright.
IG-tilini on melko harmiton, mutta tällä tietoisella komediakikalla myös Twitteristä tulee vähän hauskempi paikka. En minä pandemiaa ja muuta ikävää karkuun pääse, mutta ainakin voin ikävien uutisten välissä ilostuttaa mieltäni parin minuutin huumoripaloilla.
Just nyt ilostuttaa sekin, että Saturday Night Liven uusi kausi on alkanut. Kun jenkkipolitiikkaa ja vaaleja kuitenkin tulee seurattua, ainakin SNL:n kautta tapahtumille voi myös (yrittää) nauraa. Katson usein myös vanhoja SNL:n sketsejä, ne toimivat hyvänä reset-nappulana maailmantuskaa vastaan.
K2, kissanpennut:
Maailmassa ei ole montaa parempaa asiaa kuin kissanpennut.
Seuraan IG:ssä My Foster Kittens -tiliä. Nikki Martinez -niminen nainen pelastaa ja hoitaa kissoja, ja etsii niille koteja, on siis kissojen kasvattiäiti. Samaa tekevät ainakin Beth Stern ja Hannah Shaw. Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin, nämä kissatilit valavat minuun uskoa paremmasta maailmasta. Täällä saattaa olla juuri nyt paljon surua ja murhetta, mutta myös ihmisiä, jotka ottavat avuttomia kissareppanoita koteihinsa, rakastavat ne kuntoon ja etsivät poloisille kodin.
Kissanpentu-K:n alle mahtuu kaikki muutkin osoitukset siitä, että maailmassa on paljon hyvää ja ihmiset ovat hyviä, vaikka ei aina vaikutakaan siltä. Ujutan myös tästä hyvästä ja kauniista muistuttavia tilejä omaan Twitter-virtaani uutissaittien sekaan. Hyvä ja hyvät ihmiset tasapainottavat surua ja murhetta.
K3, kiitollisuus:
Isossa kuvassa maailmalla menee juuri nyt kovin huonosti, mutta eihän se saa estää tuntemasta kiitollisuutta kaikesta, mikä omassa elämässä on hyvin. Loppujen lopuksi tehokkain vastalääkkeeni tuomioselailuun lienee se, että suljen somen ja uutissaitit ja katson ympärilleni.
Kuvat: koska eläinkuvien katsominen on aina hyvästä mutta etenkin just nyt… kuvissa meidän perheen kaunista ja hyvää, porukoiden kissa Masi. Täysin objektiivisen mielipiteeni mukaan Masi on kissoista paras.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.9.2020 Lilyssä.
Suosikkidokkarit: The Social Dilemma (Netflix) ja The Real Story of Paris Hilton (YouTube)
Kuva: Netflix
Tapa, jonka haluaisin kitkeä itsestäni pois: kännykän – tai siis lähinnä sosiaalisen median – turhanpäiväinen selailu. En liputa totaalikiellon puolesta, mutta voisin vähentää some-aikaani roimasti. Jättää putoamatta kaikkiin mahdollisiin YouTube-kuoppiin. Olla katoamatta Instagramiin ja ihan vieraiden tyyppien profiileihin. Rajoittaa Twitterin vain työkäyttöön. Poistaa Facebook-tili.
Tiedän, mitä askeleita pitäisi ottaa. Poistaa sovellukset puhelimesta, jättää puhelin makuuhuoneen ulkopuolelle, määrittää omat someaika-rajoitukset ja kellonaika, jolloin puhelinta ei enää saa käyttää. Tiedän tämän kaiken ja silti… silti puhelin jotenkin maagisesti päätyy käteen miljoona kertaa päivässä. Ensimmäinen asia, jonka teen aamulla ja viimeinen asia, jonka teen illalla on hyvin usein puhelimen selaaminen.
Katsoin Netflixin kehutun, Jeff Orlowskin ohjaaman The Social Dilemma -uutuusdokkarin (suom. Valvontakapitalismin vaarat). Se oli hyvä. Vaikuttava, silmiä avaava, pelottavakin. Kuuntelin puolitoista tuntia, kun asiantuntijat ja some-jättiläisten entiset työntekijät kertoivat ikäviä totuuksia siitä, kuinka sosiaalinen media ja internet manipuloivat meitä. Kuinka käyttäytymispsykologiaa opiskelleet kasvuhakkerit kehittävät uusia tapoja, jotta jatkamme selaamista mahdollisimman pitkään. Kuinka joudumme täysin tiedostamatta suostuttelun teknologian uhreiksi. Kuinka sosiaalinen media käyttää psykologiaa meitä vastaan, addiktoi ja aiheuttaa riippuvuutta. Aiheuttaa masennusta ja itsetunto-ongelmia, itsemurhiakin. Kuinka algoritmit ja tekoäly päättävät puolestamme, mihin ”totuuteen” uskomme. Kuinka olemme vain tuotteita matriisissa. ”If you’re not paying for a product, you’re the product”.
The Social Dilemma on kiistatta hyvin tehty dokkari, jossa nykyteknologian vaarat tuodaan vaikuttavasti esille. Minä haluan silti edelleen uskoa, että internetissä ja sosiaalisessa mediassa on paljon hyvääkin. Kuten blooperseja ja kissavideoita. Ja ystävyyttä, fiksuja ajatuksia ja sukulaisia, jotka löytävät toisensa somen avulla. Internet ehkä yrittää jakaa meitä omiin kupliimme, mutta kyllähän se myös tuo meitä yhteen. Sosiaalinen media aiheuttaa taatusti ulkonäköpaineita, mutta myös poistaa niitä, kun somevaikuttajat julkaisevat aitoja kuvia läpeensä filtteröityjen sijaan. Hyvää ja pahaa. Utopia ja dystopia samaan aikaan, sanotaan dokkarissakin.
En poistanut some-tilejäni dokkarin katsomisen jälkeen. Mutta olen sentään yrittänyt vähentää ärsyttävää ja turhanpäiväistä selaamista! Pakotan itseni miettimään sitä ikävää, minusta piittaamatonta tekoälyä, joka kontrolloi, manipuloi ja ohjailee kaikkea, mitä netissä teen. Tyrkyttää katsottavakseni kissavideoita. Ja blooperseja. Pudottaa YouTube-kuoppiin ja heittää perään tikapuiden sijasta lapion, jotta voin kaivautua syvemmälle.
The Social Dilemma (Valvontakapitalismin vaarat) katsottavissa Netflixissä… joka on sekin osaltaan syyllinen juuri siihen, mistä dokkari varoittaa.
PS. Kaiken tämän jälkeen on ehkä hieman pönttöä suositella sisältöä YouTubesta, mutta varaukseton suositus YouTubessa ilmaiseksi katsottavana olevalle The Real Story of Paris Hilton -dokkarille. Sekin käsittelee osaltaan internetin ja sosiaalisen median vaaroja. Ennen kaikkea se kertoo kuitenkin siitä, minkälainen nainen ”alkuperäinen influencer” Paris Hilton on bimbon julkisuuskuvansa ja kohuotsikoiden takana. Dokkari ottaa myös melko hurjan käänteen hänen lapsuutensa tapahtumiin.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.6.2020 Lilyssä.
Suosikkiasia:ilmeisesti ei ainakaan superkehutut, kriitikoiden ylistämät, populaarikulttuuriin vaikuttaneet tv-sarjahistorian merkkiteokset.
Kirjoitus sisältää *mahdollisesti* juonipaljastuksia tai ainakin epämääräisiä juoniviittauksia seuraavista sarjoista: Sopranos, The Wire, Breaking Bad, Game of Thrones, The Office UK, Twin Peaks, West Wing ja Doctor Who.
Kuvat: HBO & AMC
Kun pubivisassa tulee kysymys tv-sarjoista, ne ovat vähän niin kun mun kysymyksiä. Koska pidän tv-sarjoista, katson paljon tv-sarjoja ja luen tv-sarjoista. Tämä bloginikin noin 95-prosenttisesti käsittelee tv-sarjoja. En ole koskaan ollut kaikkein suurin leffafani, mutta sarjoja fanitan.
Ja kaikesta edellä mainitusta lähtee pohja än, yy, tee, NYT: mun tv-sarjasivistyksessä on ammottavia, noloja aukkoja. En ole nähnyt monia tv-sarjahistorian merkkiteoksia. Sellaisia sarjoja, joita sarjafaniksi itseään kutsuvan pitäisi ilman muuta olla nähnyt.
Puolustuksekseni sanottakoon, että vaikka en ole nähnyt näitä merkkiteoksia, olen kuitenkin jonkin verran perillä siitä, mitä niissä tapahtuu. Tai vähintäänkin tiedostan niiden merkittävyyden.
Tässä kahdeksan sarjaklassikkoa, joita en ole katsonut (eli ilmeisesti Suosikkiasioiden viimeinen postaus, koska tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kirjoittaa tv-sarjoista 😀 ):
Sopranos
No niin, kaikkein noloin sarja-aukko ekana alta pois. Lienee melko yleisesti hyväksytty totuus, että Sopranos (HBO) on kaikkien aikojen paras tv-sarja. Se pitää kärkipaikkaa esimerkiksi vuodelta 2016 peräisin olevalla, paljon siteeratulla Rolling Stonen100 Greatest TV Shows of All Time -listalla. Ja minä? En. Ole. Nähnyt. Jaksoakaan. Jos mulla koskaan oli minkäännäköistä uskottavuutta pätevänä tv-sarjafanina, ei taida olla enää.
Miksi katsomotta: no en minä tiedä! Jos tätä jotenkin pitää yrittää selittää, niin kai siksi, että olin sarjan alkaessa aika pieni. Koska ehei, eihän tässä sittemmin ole ollut kuin sellaiset 20 vuotta aikaa päästä kyytiin (sarja alkoi 1999 ja loppui 2007 eli siitäkin on hitto vie 13 vuotta – skarppaa hyvä nainen!)
Pitänee vedota siihen, että rikossarjat eivät ole lainkaan suosikkiasioitani.
Mitä tiedän:James Gandolfini (rip) on newjerseyläinen mafiapomo Tony Soprano. Hänen vaimoaan, jonka nimeä on tiedä, esittää Edie Falco. Pariskunnalla on kaksi (?) lasta. Tyttären nimi on Meadow Soprano, häntä esittää se tummatukkainen näyttelijä, Jamie jotain (googletin, hän on Jamie-Lynn Sigler). Tony Soprano tekee oletettavasti kaikkia mafiajuttuja, ja sitten hän avautuu niistä mafiajutuista plus muista huolista terapeutin vastaanotolla. En tiedä mitä ne mafiajutut ovat. Tai hetkinen, tietääköhän terapeuttikaan niistä mafiajutuista… ehkä ei?? Mutulla heittäisin, että Tony Soprano on enemmänkin hyväsydäminen mafiapomo kuin kylmäverinen murhaaja, mutta voin olla väärässäkin. Tony Sopranolla on kasa italianamerikkalaisia mafiosokavereita ja hyvin suurella todennäköisyydellä paljon vihollisia.
Ainiin! Tietysti tiedän myös sen kuuluisan tavan, jolla sarja lop
The Wire (Langalla)
Rolling Stonen listauksessa kakkospaikkaa pitää hallussaan The Wire eli Langalla (HBO). Meitsin kohdalla langat ovat ilmeisen solmussa koska sarja on näkemättä.
Miksi katsomatta: ………….. en osaa sanoa tähän yhtään mitään. Vetoan kai jälleen rikossarja-korttiin.
Mitä tiedän: tiedän, että sarjan näyttelijöihin lukeutui nuori Michael B. Jordan, ja että hänen roolihahmonsa nimi oli Wallace. Ja hei, Idris Elba myös! Siinäpä ne. Tai no; rikoksia, huumekauppaa, jengejä, pahoja poliiseja. Kai.
Breaking Bad
Rolling Stonen listauksessa top kolmosen täydentää Breaking Bad (AMC). Ja noup, pieniä vilauksia lukuun ottamatta sekin on edelleen katsomatta. Surkean tv-sarjafanin hat trick?
Miksi katsomatta: huumeita, väkivaltaa ja parantumattomasti sairas päähenkilö? Ei kuulosta kivalta.
Mitä tiedän: kemianopettaja Walter White (näyttelijä Bryan Cranston) sairastuu parantumattomasti syöpään ja alkaa valmistaa metamfetamiinia (tai ehkä jotain muuta huumetta, mutta luulen metamfetamiinin olevan oikea vastaus). Walter White haluaa varmistaa, että hänen perheensä pärjää taloudellisesti hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä. Hän värvää huumehommiin avukseen entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul). Jesse Pinkman käyttää runsaasti termiä ”bitch”, se on vähän niinkuin joku juttu. Uskoakseni jollain aiemmilla kausilla Jesse Pinkmanin tyttöystävää näytteli Krysten Ritter. Uskoakseni tämä tyttöystävä … kuoli? Kun Walter Whiten huumehommat menevät pieleen, hän soittaa asianajaja Saulille (Bob Odenkirk). Koska miksi muuten sen spinoffin nimi olisi Better Call Saul? (Vähemmän yllättäen en ole nähnyt sitäkään.)
…. plus HEISENBERG! Sekin on joku juttu. Väittäisin, että Walter Whiten alias huumehommissa. Ja keltaiset suojapuvut! Ja ehkä asuntovaunu, jossa niitä huumeita valmistetaan. Tekee myös mieli väittää, että sarjan tapahtumat sijoittuvat Arizonan osavaltioon (olin väärässä, oikea vastaus on New Mexico …. mutta Albuquerquen kaupunki, joten annan A:sta itselleni säälipisteen).
Miksi katsomatta: liittyikö se jotenkin ikkunoiden pesuun??
Mitä tiedän: uskoakseni aiemman kirjoitukseni lopputulemana oli, että tiedän Game of Thronesista KAIKEN. Ja sittemmin olen oppinnut paljon lisää. Muun muassa sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja mikä on Jaime ja Cersei Lannisterin (sukulaisuus)suhde.
The Office UK
Tämä nolottaa jopa yllä mainittuja enemmän, koska olen kertonut moneen otteeseen, kuinka paljon pidän komediasarjoista. Ja britti-Office (BBC) nyt vaan sattuu olemaan siinä genressä melkoisen merkittävä tapaus (Rolling Stonen listalla numero 21).
Miksi katsomatta: olen yrittänyt! Mutta joku siinä tökkii. Epäilen, etten ole antanut kunnon mahdollisuutta. Tai sitten brittihuumori vaan on liian hienostunutta minulle. Nyt kun tarkemmin ajattelen, ehkä se on se. Ja varmaankin myös se, että mun päässä The Office on yhtä kuin Steve Carell, ei Ricky Gervais. Vaikka tietysti David Brent oli ennen Michael Scottia.
Miten tiedän: noh, ilmeisesti se on vähän kuin jenkki-Office, mutta MILJOONA kertaa parempi. Ja ymmärsi lopettaa kun oli vielä hyvä. Ricky Gervaisin lisäksi tiedä brittiversion näyttelijöistä vain Martin Freemanin. Hän on käsittääkseni alkuperäinen Jim Halpert (eli näemmä hahmo nimeltä Tim Canterbury).
Twin Peaks
Twin Peaksin (ABC, Rolling Stonen listan numero 17) missaaminen ei puolestaan oikeastaan edes nolota, koska…
Miksi katsomatta: …epäilen, että sarja aiheuttaisi mulle painajaisia. Eli pidän sitä liian ahdistavana ja pelottavana.
Mitä tiedän:Laura Palmer (Sheryl Lee) murhataan. Murhaa saapuu selvittämään Sex and the CitynTrey. Twin Peaksissä Trey (eli näyttelijä Kyle MacLachlan) on agentti Dale Cooper. Agentti Cooper pitää kirsikkapiirakasta. Laura Palmerin isä on Leland Palmer. Gilmoren tyttöjenAnna (Sherilyn Fenn) esittää hahmoa nimeltä Audrey Horne. Riverdalessa nähtävä Mädchen Amick on mukana myös, mutta en tiedä hänen roolihahmoaan. Epäilen, että Audrey ja kuka ikinä Mädchen Amickin roolihahmo onkaan olivat Laura Palmerin luokkatovereita. Log Lady on joku juttu, KillerBob on joku juttu, omituiset ja surrealistiset kohtaukset ovat THE JUTTU.
Vahva usko, että tiedän kuka murhaaja on. Sanoisin, että olen 98-prosenttisen varma siitä, kuka murhaaja on (okei googletin, ja luulen että olin oikeassa mutta samaan aikaan en olen varma olinko oikeassa).
West Wing
Rolling Stonen listan sija 15: West Wing (NBC). Minä = noup.
Miksi katsomatta: fiktiivistä politiikkaa? Eikö riitä, että yritän seurata oikean elämän politiikkaa?
Mitä tiedän: sarja, josta on lähtöisin miljoonat Aaron Sorkin -kliseet. West Wingissä seurataan Yhdysvaltojen presidentin (nimeä en tiedä, näyttelijä on Martin Sheen) ja hänen esikuntansa oletettavasti dramaattista arkea. Yksityiskohdista tai tarkoista juonikuvioista ei mitään käryä. Rob Lowe on joku sarjan hahmoista, samoin Allison Janney.
Doctor Who
Olen ehkä kertonut, että saatan joskus pyöritellä silmiäni fantasiasarjoille (ja silti välillä koukutun niihin). Lisään samaan kategoriaan scifin ja kaikki muut yliluonnollisia elementtejä sisältävät sarjat. Avaruusoliot, vampyyrit, kummitukset… kaikki se kama. Ottaen huomioon silmien pyörittelyni, olen kuitenkin kummallisen kiinnostunut scifistä ja fantasiasta. Tai ehkä paremminkin haluaisin olla kiinnostunut, mutta en kuitenkaan ole (nyt pyörittelen silmiä tuolle hyvin täsmälliselle lausunnolleni). Haluaisin, että olisin nähnyt kaikki kuuluisat scifi- ja fantasiasarjat Twilight ZonestaBattlestar Galacticaan, mutta ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Toisaalta kun mietin, niin olen kyllä elämäni aikana katsonut esimerkiksi True Bloodia, Luciferia, Siskoni on noitaa, Buffya, Heroesia, just nyt Supernaturalia…
Eli joskus scifi ja fantasia kiinnostavat mutta ei aina? Tsiisus, en enää tiedä mikä mun pointti oli. Onneksi en kirjoita työkseni tai mitään.
Eteenpäin!
Ilmeisesti kaikki tuo peräkkäisten kirjainyhdistelmien sekasotku tarvittiin pohjustamaan sitä, että sarjasivistyksestäni uupuu televisiohistorian pisimpään jatkunut scifisarja, genren klassikko Doctor Who (BBC, Rolling Stonen listan numero 87).
Miksi katsomatta: kuten edellä yritin niin kaunopuheisesti ilmaista; haluaisin olla kiinnostanut, mutta en vain ole.
Mitä tiedän: osaan luetella neljä viimeisintä Tohtoria: David Tennant, Matt Smith, Peter jotain (Capaldi), Jodie Whittaker. Tiedän, että David Tennant oli kymmenes Tohtori, joten tällä hetkellä mennään siis Jodie Whittakerin 13:ssa Tohtorissa. Whittaker on ensimmäinen naisnäyttelijä, joka nähdään Tohtorina, joten hänen roolitustaan seurasi luonnollisesti SKANDAALI.
Tohtori on aina Tohtori, mutta aika ajoin hän käy läpi uudelleensyntymän, reinkarnaation. Silloin uusi näyttelijä hyppää kehiin. Sitä en tiedä, mikä Tohtori oikeasti on. Oletettavasti hän ei ole ihminen. Avaruusolio? Joku yliluonnollinen mutantti? Velho? Kummitus? Onko Tohtorilla taikavoimia? Mitä Tohtori tekee? Pelastaa maailman? Paljon kysymyksiä.
Sen tiedän, että TARDIS on se sininen laatikko, jolla Tohtori liikkuu (mahdollisesti aikakone?). Ja tiedän myös, että näyttelijä Billie Piper oli Tohtorin kaveri kun Tohtorina oli David Tennant.
Että niin. En saa enää koskaan valittaa ettei ole mitään katsottavaa, koska jospa aloittaisin vaikka tuosta kahdeksikosta.
PS. Mun kohdalla kaikkein suurimmat tv-sivistyksen aukot liittyvät suomalaisiin sarjoihin. En edes osaa sanoa, mitkä ovat sellaisia suomalaisia sarjoja, jotka pitäisi olla nähnyt. Metsolat?
PPS. Pitää kirjoittaa osa 2, jäi paljon hyviä, tuoreempia sarja-aukkoja takataskuun.
