Kategoriat
Hassua Kirjat Nostalgia

Sweet Valley High -bingo (eli ”kuin kaksi marjaa” ja muut päähäni jumahtaneet fraasit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Kotkan kaupunginkirjasto on mun muistissa jumahtanut vuoteen 2000. Muistan miltä siellä silloin näytti ja mistä mikäkin löytyi. Tai oikeastaan mistä mikäkin omalta, esiteini-minän kannalta oleellinen löytyi. Eli lähinnä kolme kirjasarjaa: Sweet Valley High’tReplicat ja Baby Sitters Clubit. (Löytyivät, yllättäen, samalta hyllyriviltä.)

Nuo kolme kirjasarjaa ovat tiivistelmä esiteini-ikäisen Maisan kirjallisesta historiasta. Luin varmasti muutakin (ehkä?), mutta en muista mitä. Nuo sarjat muistan. Se ei ole kovin hankalaa, koska niissä jokaisessa on kolme miljoonaa osaa* ja jokainen osa on TÄSMÄLLEEN samanlainen. Siis ei tietenkään ole, mutta eikö periaatteessa ole?

*Fact check: Replicoita on kaikkineen 24, Baby Sitters Clubeja 131 mutta suomennettuja vain 24 ja Sweet Valley High’n 181:stä osasta on suomennettu 50. Noin kolme miljoonaa siis.

Koska esiteineillä on ilmeisesti kultakalan muisti, jokaisessa kolmessa miljoonassa osassa piti toistaa samat jutut. Amyllä on kuunsirpin muotoinen arpi! Susanilla on diabetes! Ja niin edelleen. Jokainen kirja piti pohjustaa samoilla faktoilla.

Mutta arvon Marilyn Kaye (Replica) ja Ann M. Martin+haamukirjoittajat (Baby Sitters Club), saatte nyt synninpäästön. Ette nimittäin olleet mitään verrattuna Francine Pascaliin ja hänen haamukirjoittajiinsa.

Rakastin Sweet Valley High -kirjoja. Oli aina ilonpäivä, kun bongasin kirjaston hyllystä sellaisen osan, jota en ollut vielä lukenut. En ole ihan varma, minkä ikäisenä olen lopettanut Sweet Valley High’n lukemisen. Heitetään nyt vaikka, että 13-vuotiaana eli vuonna 2002. Siitä on melko monta vuotta, kohta 18. Lähes kaksi vuosikymmentä. Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun olin viimeksi lukenut Jessicasta ja Elizabethista. 16-vuotiaista kaksostytöistä! Jotka ovat ulkonäöltään kuin kaksi marjaa! Mutta luonteiltaan kuin yö ja päivä!

Joitain asioita on mahdotonta unohtaa. Sweet Valley High -kirjojen alkuhöpinät ovat yksi sellainen asia.

Ne. Samat. Hiton. Höpinät. JOKAISESSA. KIRJASSA. Päässäni ikuisesti.

Lähes kaksi vuosikymmentä. Ja edelleen muistan, että Wakefieldien kodissa on espanjalaistyylinen keittiö.

Olin tässä taannoin kotona. Siis Kotkassa kotona. Pengoin varastoa koska tietysti pengoin, ja löysin Sweet Valley High -kirjasarjan osan numero 22. Meillä oli siskoni kanssa kirjoja pari ominakin. Tämän nimenomaisen numero kakskakkosen oli sisareni saanut kaveriltaan syntymäpäivälahjaksi, näin kertoi sisältä löytynyt teksti.

Kakskakkonen oli nimeltään Liikaa rakkautta. Jännittävää!

Takakansi kertoi, että…

Bill Chase ja DeeDee Gordon ovat seurustelleet jo pitkään. Onni alkaa kuitenkin rakoilla, kun ennen niin itsenäinen DeeDee tahtoo tehdä kaiken Billin kanssa ja seurata tätä kaikkialle. Bill tuntee, ettei hänellä ole enää tilaa hengittää. Mikäli DeeDeen käytös jatkuisi samanlaisena, heidän suhteensa ei tulisi kestämään pitkään. Myös Elizabeth Wakefield huomaa, ettei DeeDee ole entisellään. Mutta onnistuuko hänen auttaa ystäväänsä ennen kuin Bill saa tarpeekseen?  

Dun dun dun.

Miten tuon pohjustuksen jälkeen olisin voinut olla lukematta kyseistä opusta?

Tuli mieleen ne alkuhöpinät. Ja vaikka kakskakkonen ei kaivannutkaan lisäjännitystä (koska miten DeeDeen ja Billin käy?!), päätin lisätä lukukokemukseeni pienen testin. Kirjoitin ylös kaikki Sweet Valley High -alkuhöpinät ja kliseet, jotka muistin. Tästä kehittyi pienen mutkan kautta Sweet Valley High -bingo.

Upea visuaalinen toteutus tässä näin:

Let’s play! (Juomapeliksi en suosittele, liiallinen humalatila ei ole hyvästä.)

Pääsen aina johdantoon asti, kun saan ekan rastin.

He ovat kuin kaksi marjaa, nokkelia ja kauniita – mutta luonteeltaan aivan erilaisia.**

Ei ole kovin vaikea peli tämä, sain huomata.

Jessica katsoi kaksoissisartaan Elizabethiä ylpeänä pöydän yli. Se oli kuin olisi katsonut peiliin. Elizabethin soikeat, auringon raidoittaman puolipitkän tukan kehystämät kasvot olivat aivan samanlaiset kuin Jessicankin aina säkenöiviä sinivihreitä silmiä ja sitä pientä hymykuoppaa myöten… 

…mutta äidin mielestä he olivat luonteeltaan erilaisia kuin yö ja päivä.

Elizabeth oli vakava, työteliäs ja luotettava. Hän kirjoitti innokkaasti juttuja Oraakkeliin, Sweet Valley High’n oppilaiden omaan lehteen.

Jessica taas – no, Jessica oli Jessica. (= Jessica huoleton, Elizabeth järkevä.)

… Heidän isoveljensä Steven

Ja mitä Todd mahtaa sanoa?  Elizabethin sydän alkoi nytkin tykyttää, kun hän ajatteli Toddin tummanruskeita silmiä, leveitä harteita ja hoikkaa urheilijan vartaloa. ( 😀 )

Isä oli lakimies

”Minulla on ollut aivan tolkuton hoppu sen jälkeen kun aloitin sen Williamsin tilaaman sisustussuunnitelman…” 

Rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti. Olemme sivulla kymmenen.

Lupaavan alun jälkeen onkin pieni pettymys, että saan BINGON vasta sivulla 46. 46! Miten Kaliforniaa ei muka mainittu aiemmin??

Noh, BINGO BINGO BINGO joka tapauksessa.

Palkintona sain viettää noin tunnin esiteinivuosieni nostalgiaryöpyssä.

Olenkohan keksinyt, että Jessican huoneen seinät ovat ruskeat? Ja miten espanjalaistyylistä keittiötä ei mainittu kakskakkosessa? Luulin sen olevan pakollista.

PS. SPOILER ALERT – Bill ja DeeDee saivat onnellisen loppunsa. Koska Elizabeth pelasti päivän, luonnollisesti.

PPS. Liikaa rakkautta loppuu – SPOILER ALERT – niin, että Todd ilmoittaa Elizabethille muuttavansa Vermontiin. Mitä?

Selviääkö Elizabeth sydänsurustaan Toddin lähdettyä? Sen kertoo Sweet Valley High -sarjan kahdeskymmeneskolmas osa SÄRKYNEET SYDÄMET. 

OMG.

PPPS. Miten en silloin lapsena tajunnut, että Jessica on oikeasti melko ikävä tyyppi?

**Kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat otteita Sweet Valley High -kirjasarjan osasta numero 22, Liikaa rakkautta Copyright Francine Pascal, kirj. Kate William, suom. Sari Karhulahti (Otava 1999)

LUE MYÖS:

Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: Elite, Mindhunter ja kolme mainiota kirjaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.9.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita: Elite, Mindhunter ja kolme hyvää lukukokemusta

Kuvat: Netflix, Penguin Random House, Crown Publishing House.

Okei, syyskuu. Olen alkanut käymään taas jumpassa. Olen venytellyt (lähes) joka päivä. Pesin ikkunat, jotka piti pestä alkukesästä. Tuntuu tarmokkaalta ja tekee mieli pukeutua villapaitoihin. Juon noin kolmesataa kuppia teetä päivässä. Ulos mennessäni haistelen ilmaa ja totean, että kyllä, se on syksy nyt – vaikka kesäiset lämpötilat yrittävätkin harhauttaa. Lenkillä tekee mieli ottaa kuvia pihlajanmarjoista. Pitäisi varmaan aloittaa jokin uusi harrastus – potkunyrkkeily tai maalauskurssi tai ranskan opiskelu – jotta olisin vieläkin täydellisempi syksyklisee.

Lisäisin syksykliseiden listalle Netflixin tuijottamisen, mutta sitä teen kyllä ympäri vuoden. Mainion Derry Girlsin lisäksi olen viime aikoina fiilistellyt espanjalaista teinimysteerisekamelskaa ja raivostuttavan hyvää Mindhunteria.

Ja hyviä kirjojakin olen lukenut!

Eli viime aikojen suosikkiasioitani:

1. Elite (Netflixissä)

Tapahtui viime viikolla.

Olin ollut yömyöhään töissä. Raahauduin kotiin kovin väsyneenä noin kello 01.30. Fiksu ihminen olisi siinä kohtaa käynyt nukkumaan. Minä en ollut fiksu ihminen. Nukkumaan käymisen sijaan minä valvoin vielä reilun tunnin ja kävin lopulta nukkumaan noin kello 02.45. Miksi?

Koska oli katsottava jakso (okei okei, puolitoista jaksoa) Eliteä.

Espanjalaisen teini-/mysteerisarjan toinen kausi tuli Netflixiin muutama päivä sitten. Ja oli muuten täysin sekopäinen kausi, yhtä melodramaattista saippuaoopperaa. Ja niin hiton koukuttavaa! Ensimmäiseltä kaudelta tutun murhamysteerin jälkipuinti sai kaverikseen katoamismysteerin. Oli seksiä ja huumeita ja uusia pareja, ihmissuhdedraamaa, rikkaiden ihmisten juhlia ja teinityttöjä, joilta ottaisin mieluusti meikkausoppitunteja. Oli kauniita ihmisiä, luokkaeroja ja isoja ja isompia kriisejä. Paaaaljon hidastettua tanssimista (yökerhossa, joka ilmeisesti on avoinna alaikäisille???). Ja koska tämä kaikki ei riitä, mukaan heitettiin pieni petos ja suuri tabu. Ja oliko huumekauppaa pyörittävä mafiakin jotenkin mukana? En ole ihan varma.

Parasta Elitessä on tämä: se on niin ylivedetty ja täynnä kaikkea sälää, etten osaa ottaa sitä millään lailla vakavasti. En jaksa pysähtyä miettimään sen övereitä juonenkäänteitä tai pilkkoa sitä osiin. Se on mitä on: koukuttava, epärealistinen, ylidramaattinen kauniiden teini-ihmisten sekamelska, joka on paikoin melkein pehmopornoa, paikoin musiikkivideota, paikoin vallan mainiota draamaa.

Está bien.

Eliten kaksi valmistunutta kautta löytyvät Netflixistä. Kolmoskausi tilattu, eli mysteerit jatkukoot! 

2. Mindhunter (Netflixissä)

Kirjoitin tuossa taannoin, kuinka nykyään vihaan rikossarjoja. En jaksa katsoa mitään liian pelottavaa ja ahdistavaa. En halua, että mieleni on täynnä ikäviä asioita… eli luonnollisesti katsoin Mindhunterin, sarjan, joka kertoo sarjamurhaajista. Puolustuksekseni sanottakoon, että on muuten todella, todella hyvä sarja – tuore kakkoskausi vielä parempi kuin ensimmäinen. Joka hiton yksityiskohta on niin tarkkaan mietitty, jokainen kohtaus niin visuaalisesti upea, jokainen näyttelijäsuoritus loistava.

Rikossarja-avautumisessani kerroin, kuinka liian pelottava ja liian ahdistava ja täynnä ikäviä asioita oleva Luther on saanut minut katsomaan sänkyni alle joka ilta. Murhamiesten varalta siis. No, Mindhunterin seurauksena katson nykyään myös suihkuseinän taakse. En nimittäin ole katsonut pelkästään Mindhunteria. Sen seurauksena olen katsonut sellaisia YouTube-pätkiä kuin My Father BTK ja The Real Serial Killers of Mindhunter. Olen lukenut Atlantan lapsimurhista ja Mansonista. Olen lukenut BTK:stä ja siitä, kuinka vuosikymmenten ajan Kansasin Wichitassa asuvat naiset tarkistivat kotiin tullessaan puhelimensa toimivuuden. Ja tsekkasivat sen jälkeen, ettei kukaan lymyile kylpyhuoneessa.

Tiivistys: olen idiootti, jonka pitäisi lopettaa sarjamurhaajien googlaaminen. Ja Mindhunter on raivostuttavan hyvä ja hyvin tehty sarja.

PS. Tällä hetkellä suosikkiasioitani on New Girl ja YouTubesta löytyvät Veepin bloopersit. Hukutan sarjamurhaajat komedialla.

Lue lisää: Rikossarjoista parhaat (tyypiltä, joka vihaa rikossarjoja)

3. Crazy Rich Asians (Kevin Kwan)

Viime aikojen kirjakoukutus: Kevin Kwanin Crazy Rich Asians ja jatko-osa China Rich Girlfriend. Kuinka hauskoja! Juuri nyt odotan kuumeisesti, että saisin käsiini trilogian kolmososan, Rich People Problemsin. Nämä eivät ole edes semihömppää, vaan loisteliasta täyshömppää kaikilla mausteilla. Jatkoon! Ehtii niitä jaloja klassikoita lukea myöhemminkin.

Paras hahmo on muuten Astrid.

Kirjoitin Crazy Rich Asians leffasta noin vuosi takaperin, mutta en itse asiassa ole vielä nähnyt sitä. Nyt haluaisin!

4. Conversations with Friends (Sally Rooney)

Kun nyt semihömpästä oli puhe… lasken tämän hetken hypetetyimmän kirjailijan Sally Rooneyn siihen kategoriaan. Kehutun ja palkitun irlantilaiskirjailijan esikoisteos Conversations with Friends oli oikein mainio – ymmärrän hypen täysin. Pitää kuitenkin sanoa, että minä pidin enemmän Normal Peoplesta, hänen toisesta kirjastaan. Kirjoitin siitä aiemmin.

5. The Last Girl (Nadia Murad)

Hömpästä ja semihömpästä täysin vakavaan – ja tärkeään.

Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018 saaneen Nadia Muradin muistelmateos on äärimmäisen karua ja ahdistavaa luettavaa. Irakin jesidivähemmistöön kuuluvan Muradin elämä mullistui vuonna 2014, kun Isis hyökkäsi hänen kotikyläänsä. Miehet ja vanhemmat naiset murhattiin, nuoret naiset – myös Nadia Murad – pakotettiin seksiorjiksi.

The Last Girl on vaikuttava teos – nuoren naisen taisteluhuuto Isisin hirmutekoja vastaan. Kaiken kamaluuden keskellä se on ennen kaikkea tarina selviämisestä. Kirja on hyvin vangitsevasti kirjoitettu. Vaikka tietää, että Murad onnistuu pakenemaan kaappaajiltaan, lukijan sydän pamppailee mukana koko pakomatkan ajan.

Nykyään Nadia Murad  on ihmisoikeusaktivisti, jonka perustama Nadia’s Initiative -organisaatio auttaa kansanmurhien ja ihmiskaupan uhreja. Tosielämän sankari ja suosikkityyppi.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Kirjat Suosittelen

Kirjavinkki: Bad Blood – uskomaton tositarina startup-skandaalista

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.6.2019 Lilyssä.

Suosikkikirja: Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (John Carreyrou)

Startup-skene ei ole minulle kovinkaan tuttu tai minua erityisemmin kiinnostava. VC:t, bisnesenkelit, yksisarviset ja Piilaakso ovat kivalta kuulostavia termejä ilmaan heiteltäviksi, mutta eivät millään lailla omaa elämääni koskettavia juttuja. En ole edes koskaan käynyt Slushissa, hitto vie! Enkä koodaa. (Mun päässä kaikki startupit ovat ilmeisesti koodaustaitoja vaativia teknologiayrityksiä.)

Voin siis luvata, että kun suosittelen kirjaa joka kertoo tositarinan yhdysvaltalaisen startup-yrityksen noususta ja tuhosta, se on todella, todella hyvä kirja. Muussa tapauksessa en jaksaisi lukea sitä.

Varaukseton startup-ummikon suositus John Carreyroun teokselle Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (Knopf 2018). Saattaa olla, että en ole aiemmin lukenut kovinkaan montaa (=nolla) tarinaa Piilaakson koukeroista tai startup-meiningeistä, mutta Bad Blood  on taatusti kyseisen alagenren ehdoton malliesimerkki.

Carreyrou, Wall Street Journalin Pulitzer-palkittu tutkiva journalisti, kertoo kirjassa supermielenkiintoisella tavalla startup-yritys Theranoksen ja sen perustajan Elizabeth Holmesin surullisenkuuluisan tarinan.

Lyhykäisyydessään eikä yhtään niin mielenkiintoisesti kerrottuna kyseinen tarina menee näin:

(Nämä eivät ole varsinaisia spoilereita vaan toistuvasti julkisuudessa kerrotut, hyvin karkeat raamit täysin sekopäiselle ja kiemuraiselle saagalle.)

Holmes (synt. 1984) keskeytti 20-vuotiaana opintonsa Stanfordin yliopistossa keskittyäkseen perustamaansa firmaan. Theranoksen oli tarkoitus mullistaa terveydenhoitoala teknologialla, jossa sormenpäästä otetusta verinäytteestä voitaisiin tehdä laaja analyysi ihmisen sairauksista ja terveydentilasta. Neulakammoinen Holmes halusi, että sormesta otettava veritippa korvaisi kalliit ja paljon verta vaativat käsivarresta otettavat verikokeet.

Sosiaalisesti taitavana ja hyvin verkostoituneena Holmes sai puhuttua puolelleen riskisijoittajan ja miljardöörin toisensa jälkeen, ja pian Theranos oli Holmesin johdolla kerännyt 900 miljoonaa dollaria pääomasijoituksia. Sen hallituksessa istui vaikutusvaltaisia miehiä, muun muassa Yhdysvaltain entiset ulkoministerit Henry Kissinger ja George Schultz. Mediamoguli Rupert Murdoch sijoitti yritykseen 121 miljoonaa dollaria, eikä hän todellakaan ollut ainoa jättisummia peliin laittanut. Holmesista tuli Piilaakson supertähti, nuori teknologia-alan toimitusjohtaja, uusi Steve Jobs! Theranoksen arvoksi arvioitiin parhaimmillaan yhdeksän miljardia dollaria, ja osakkeista puolet omistanut Holmes ristittiin maailman nuorimmaksi naismiljardööriksi. Hänet valittiin vuonna 2015 Timen maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle ja Glamourin Vuoden naiseksi, muiden kunnianosoituksien ohella.

Sitten Theranoksen ja Holmesin huolella puhaltama kupla puhkesi.

John Carreyrou, se sama kirjankin tapauksesta kirjoittanut tutkiva journalisti, sai vinkin Theranoksen vilpillisistä toimista. Hän alkoi tutkia yritystä, hankki lähteikseen ex-työntekijöitä ja sisäpiiriläisiä ja sai selville, ettei Theranoksella todellakaan ollut mitään maailmaa mullistavaa teknologiaa, koko yritys ja sen sijoittajilleen antamat lupaukset olivat valhetta, pelkkää ilmaa. Pahinta oli se, että Theranos oli jo alkanut käyttää toimimatonta teknologiaansa oikeisiin potilaisiin. Kyseessä ei enää ollut pelkästään vilppi ja valehtelu, Theranos leikki ihmisten hengillä.

Wall Street Journal julkaisi Carreyroun artikkelit, Yhdysvaltojen lääkevirasto FDA teki omat tutkintansa, Theranos menetti toimilupansa ja miljardiarvonsa, ja Holmes yhdessä liikekumppaninsa (ja ex-puolisonsa) Ramesh ”Sunny” Balwanin kanssa haastettiin jättimäisestä petoksesta oikeuteen. Theranoksen taru loppui virallisesti vuoden 2018 lopulla, ja tällä hetkellä Holmes, nyt 35 vuotta, odottaa oikeudenkäyntiä vapaalla jalalla. Mikäli Holmes todetaan syylliseksi, hänet voidaan tuomita jopa 20 vuoden vankeuteen.

Kirjassaan Carreyrou onnistuu kuvaamaan tämän hullun tositarinan kuin se olisi loistavasti rakennettu trilleri. Carreyrou on käyttänyt lähdemateriaaleinaan satoja haastatteluja, oikeusasiakirjoja ja sähköposteja, ja niiden kautta lukija pääsee Theranos-katastrofin ytimeen. Holmesia ei kirjassa kuulla, hän kieltäytyi haastatteluista. Entisten työntekijöiden kertomukset eivät maalaa hänestä kovinkaan mairittelevaa kuvaa.

Bad Blood ei ole kaikkein kevyintä luettavaa. Se pitää sisällään paljon lääketieteellisiä ja teknologisia termejä sekä niin paljon eri henkilöitä että ne menevät sekaisin. Kirja ja tarina ovat kuitenkin niin koukuttavia ja Carreyroun kirjoitustapa niin mukaansatempaava, että painava aihe ei haittaa edes tällaista semihömppää rakastavaa lukijaa.

”The story is even crazier than I expected, and I found myself unable to put it down once I started” kirjoitti muuan Bill Gates kun kirjaa suositteli, ja minä yhdyn täysin herra Gatesin kehuihin.

PS. Tietysti Elizabeth Holmesista ja Theranoksen tarinasta on tekeillä Hollywood-elokuva. Bad Bloodiin perustuvan leffan Elizabethiksi on kiinnitetty Jennifer Lawrence ja ohjaajaksi Adam McKay. Leffaa ei käsittääkseni ole vielä alettu kuvata vaan se on suunnitteluasteella.

Minä haluaisin leffan sijaan sarjan. Sen sijaan että kiemurainen tarina pitää tunkea kaikkine käänteineen parin tunnin elokuvaan, vaikkapa kuuden jakson minisarja olisi tarjonnut paljon enemmän mahdollisuuksia. Ja tarinahan oikein huutaa HBO:n nimeä!

On HBO siihen tarttunutkin, mutta dokumentin muodossa. The Inventor: Out for Blood in Silicon Valley  tuli katsottavaksi maaliskuussa.

Dokkarin on ohjannut huippudokumentaristi, Oscar-voittaja Alex Gibney, joten sen voi olettaa olevan mainio. Gibney on ohjannut myös mm. loistavan scientologia-dokkarin Going Clear: Scientology and the Prison of Belief.

PPS. ’Cause, baby, now we’ve got bad blood
You know it used to be mad love

Tämä hiton korvamato on soinut mun päässä jutun kirjoittamisen aikana. Vahinko kiertämään.

😀

Jutussa käytetyt lähteet:

Carreyrou, John: Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (Knopf 2018)

Carreyrou, John: Hot Startup Theranos Has Struggled With Its Blood-Test Technology (Wall Street Journal 2015)

Copeland, Rob: Elizabeth Holmes Gets Delay in Trial-Date Decision (Wall Street Journal, 2019)

Wikipedia: Elizabeth Holmes & Theranos