Kategoriat
Ajattelin tänään Oma elämä Tyypit

Kiitos naisille ennen minua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.3.2019 Lilyssä.

Suosikkityypit: Naiset, jotka raivasivat tietä

Olen vuosia työskennellyt stereotyyppisesti miesvaltaisena pidetyllä alalla, urheilutoimittajana. Vaikka urheilutoimituksiin on viime vuosien aikana tullut ilahduttavasti enemmän ja enemmän naisia, omien kokemuksieni mukaan stereotypia pitää yhä paikkaansa; valtaosa kollegoistani on ollut ja on miehiä. Olen istunut lukemattomissa presseissä ainoana naisena. Ollut ainoa naistoimittaja jääkiekkokatsomoissa ja futismatseissa. Enemmän kuin kerran minun on juttukeikalle saapuessani automaattisesti oletettu olevan valokuvaaja, ei toimittaja.

En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että olisin väärässä paikassa koska olen nainen. En ole koskaan ajatellut, että naiseuteni olisi esteenä työni tekemiselle tai uralla etenemiselle. Olen ajatellut että olen väärässä paikassa, koska olen kyseenalaistanut osaamiseni. Ekassa jääkiekkomatsissani mietin, että mitä hittoa minä täällä teen. En naiseuteni vuoksi, vaan siksi, että lätkä ei ole vahvinta osaamisaluettani.

Jos minulla on ollut epäilyksiä, stressiä tai riittämättömyyden tunteita työssäni, ne ovat johtuneet ihan muista asioista kuin sukupuolestani. Naiseuteni ei ole koskaan ollut ongelma, ei itselleni eikä kenellekään muulle. Tai niin minä ainakin olen itse kokenut. Kuvaajaksi olettaminen toki kumpuaa joistain vanhoista ja pölyttyneistä ajatusmalleista, mutta kun olen esitellyt itseni toimittajaksi, kukaan ei ole koskaan epäillyt tai ihmetellyt. Kukaan ei ole päin naamaa kyseenalaistanut tai tytötellyt. Olen saanut tuntea olevani ihan yhtä arvostettu kuin miestoimittajatkin, ihan yhtä tervetullut. Omissa (miesvaltaisissa ja miesten johtamissa) kotitoimituksissani minuun on aina luotettu, jopa sen itselleni haastavan jääkiekon suhteen.

Silloin kun päätin, että minusta tulee urheilutoimittaja, mielessäni ei edes puolen sekunnin ajan käväissyt ajatus siitä, etten voisi. Että minä, nainen, en voisi kirjoittaa urheilusta. Miksi olisin miettinyt niin? Eihän uravalinnassani ollut mitään ihmeellistä.

Minähän olin pikkutytöstä lähtien nähnyt telkkarissa naispuolisia urheilutoimittajia. Ylen Urheiluruudussa ja urheilulähetyksissä esimerkiksi Laura Ruoholan, sitten Inka HeneliuksenKristiina Kekäläisen… myöhemmin, muutamia vuosia ennen oman urani alkua Petra Mannerin ja Laura Arffmanin. Ja kun aloin olla paremmin selvillä myös muista kuin tv:stä tutuista toimittajista, opin tietämään muun muassa STT:n Kaija Yliniemestä ja IS:n Leena Jokisesta.

Urheilutoimittajuus saattaa olla numeroissa mitattuna edelleen miesvaltainen ala, mutta minun ei koskaan tarvinnut hakata ovea jotta pääsisin sisään. Ovi oli räjäytetty auki jo kauan ennen minua. Joku muu oli raivannut tien, ja minä sain astella kiekkokatsomoihin ja kenttien laidoille vapaasti ja vailla huolia. Ensimmäisestä työpäivästäni lähtien sain tuntea olevani täsmälleen oikeassa paikassa.

Tiedän, että maailma ei ole tasa-arvon osalta valmis, ei täällä Suomessakaan. Vaikka olen omassa kuplassani saanut pitää naiseuttani voimavarana – tai vaihtoehtoisesti suhtautua siihen hälläväliä -asenteella – minulle auki olevat ovet ovat samanaikaisesti suljettuna miljoonilta ja miljoonilta naisilta.

En halua olla sokea epätasa-arvolle. Kyllä varsin tasa-arvoisessa Suomessakin kasvanut pikkutyttö melko nopeasti oppii, että vaikka itse saa tehdä mitä vain ja olla juuri sellainen tyttö kuin haluaa, kaikki eivät saa.

Sitä oppii paikoista, joissa tytöt eivät pääsee kouluun. Oppii ihmisistä, joiden mielestä tytöt ovat vähemmän arvokkaita kuin pojat. Oppii kulttuureista, joissa tyttöys ja naiseus on puristettu ahtaaseen muottiin eikä muotin ulkopuolelle sovi harhautua. Oppii tavoista ja laeista, joiden tarkoituksena on rajoittaa tyttöjä, pitää heidät paikoillaan ja hiljaa. Estää heitä päättämästä omasta elämästään ja omasta vartalostaan. Oppii kokonaisia kansakuntia läpäisevästä epätasa-arvosta.

Ja oppii paikoista, joissa naiset eivät todellakaan kirjoita urheilusta, koska se maailma on heiltä kokonaan suljettu. Ei ole asiaa kenttien laidoille ja stadioneille, ei katsojana, saati toimittajana.

Tiedän, että minun kokemukseni työstäni ja naiseudestani ei ole universaali totuus.

Silti. Epäkohtia unohtamatta haluan tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä, kiittää naisia ennen minua. Niitä naisia, joiden ansiosta minä en epäillyt itseäni kun noin seitsemän vuotta sitten lähdin tavoittelemaan uraa urheilujournalismin parissa. Naisia, jotka raivasivat itselleen tilaa miesten täyttämistä toimituksista ja samalla helpottivat tulevien sukupolvien, minunkin, tietä.

Minä olen epävarma monesta asiasta, mutta naiseksi – ja urheilutoimittajaksi – olen saanut kasvaa varmana siitä, että se ei ole sukupuoleni joka estää minua tekemästä yhtään mitään. Siitä etuoikeudesta – ja sitähän se edelleen on, etuoikeus – kiitän lasikattojen hajottajia ja tienraivaajia niin urheilutoimituksissa kuin laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei se ole ollut yhdentekevää, että olen 11-vuotiaana nähnyt kuinka naisesta tulee tasavallan presidentti. Tai että olen pikkutytöstä lähtien nähnyt naisministereitä ja naisjohtajia. Tai naispuolisia urheilutoimittajia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mietin joskus, että mitä jos olisin syntynyt 1900-luvun alun Suomeen. Suomeen, jossa naisilla ei ollut vielä äänioikeutta. Haluaisin uskoa, että olisin ollut se tyyppi, jonka mielestä tuo epäkohta olisi ratkaistava välittömästi. Haluaisin uskoa, että olisin marssinut kaduilla mieltäni osoittamassa. Haluaisin uskoa, että olisin pyrkinyt tekemään kaikkeni, jotta naiset saisivat samat oikeudet kuin miehet. Mutta olisinko kuitenkaan? En tiedä.

Kiitos heille, jotka olivat niitä tyyppejä.

Entä jos minun olisi pitänyt oikeasti olla se ensimmäinen naistoimittaja kiekkokatsomoissa ja kenttien laidoilla? Luulen, että olisin siinä tapauksessa valinnut ihan eri uran. Jos minulla ei olisi ollut aiempien sukupolvien esimerkkiä työntämässä minua eteenpäin, en olisi koskaan edes yrittänyt.

Kiitos aiemmille sukupolville, naisille, joiden olkapäillä minäkin olen saanut seistä.

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ.

PS. Naistenpäivän tunnuskappaleeni on Sara Bareillesin Armor.

Koska hyvät kanssanaiset ja naiset ennen minua ja meitä, my armor comes from you.

I see
The unforgettable, incredible ones who came before me
Brought poetry, brought science
Sowed quiet seeds of self-reliance
Bloomed in me, so here I am
You think I am high and mighty, mister?
Wait ’til you meet my little sister

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Tv-sarjojen parhaat rakkaustarinat

Kirjoitus on julkaistu alun perin 14.2.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Tv-sarjojen rakkaustarinat

Kuvat: FOX, NBC, The CW

Hyvää ystävänpäivää!

Tykkään enemmän suomalaisesta ystävyyttä korostavasta ystävänpäivästä  – verrattuna jenkkien yltiöromanttiseen parisuhdehehkutuspäivään – mutta kyllähän tähän päivään mahtuu molempia, sekä ystävyyttä että romanttista rakkautta. Vallan loistavia asioita kummatkin!

Koska olen vähän pehmo (toki yritän vaikuttaa viileältä hälläväliä tyypiltä), mennään nyt ystävänpäivän – tai ehkä paremmin Valentine’s Dayn – kunniaksi sille yltiöromanttiselle rakkauspuolelle.

Tässä seitsemän loisteliasta tv-sarja-rakkaustarinaa, jotka ovat aikojen saatossa lämmittäneet mieltäni.

1. Leslie & Ben / Parks and Recreation

Kuva: NBC

Yllätys yllätys. Jos olet sattunut lukemaan aiempia kirjoituksiani, kenties jo tiedät että Parks and Rec on kaikkien aikojen suosikkisarjani. Kaiken mieltälämmittävän huumorin ohessa sarjassa on myös yksi parhaista fiktiivisistä rakkaustarinoista ikinä. Leslien (Amy Poehler) ja Benin (Adam Scott) romanssi on samaan aikaan täydellisen tavallinen ja täydellisen erityislaatuinen. Parasta on se, että he ovat vain kaksi tyyppiä, jotka rakastavat ja tukevat toisiaan – ei mitään turhaa draamaa vaan pelkästään kivoja juttuja! Eli #Benslie4ever!

I love you and I like you.

GxGg.gif

(Parks and Recissä on muuten muitakin loistavia rakkaustarinoita. Kuten vaikkapa April ja Andy! Tai Leslie ja Ann – koska rakkaustarinoiden ei aina tarvitse olla romanttisia)

2. Sydney & Vaughn / Alias

Tiedetään, Alias on sekopäinen ja epäuskottava agenttisatu, mutta se on myös sarja, jota rakastin teini-ikäisenä. Sydney Bristow (Jennifer Garner) on yksi mun suosikkihahmoista ikinä, ja Sydneyn ja Vaughnin (Michael Vartan) rakkaustarinalla on aina paikkansa sydämessäni. Vetoan nostalgiaan!

3. Monica & Chandler / Frendit

Paras asia jonka Frendien käsikirjoittajat koskaan tekivät, oli Monican ja Chandlerin parittaminen. Kaksi hyvää ystävää, joista tuli rakastavaisia. Onko mitään parempaa?

4. Jim & Pam / The Office US

tumblr_oaaqvaJSfR1vqsw2co1_500.gif

Aina ja ikuisesti yksi parhaista tv-pareista. Kaiken sen alun epätoivon jälkeen Jimin ja Pamin onni tuntuu niin ansaitulta. Olen päättänyt blokata mielestäni vikojen kausien ongelmat, oli täysin turha juonikuvio. Sen sijaan katson aina uudestaan ja uudestaan kuutoskauden Niagaran eli loisteliaan hääjakson.

5. Seth & Summer / The O.C.

tenor.gif

Ja mennään taas teinivuosiini. Olen tainnut mainita, että O.C. on mulle teinisarja numero yksi. Sethin (Adam Brody) ja Summerin (Rachel Bilson) romanssin arvostamiseen ei kuitenkaan edes tarvita nostalgialaseja. Hauska ja sympaattinen rakkaustarina, joka on kestänyt aikaa. Kuka kaipaa angstailevia Ryania ja Marissaa, kun tarjolla on paljon hauskempi pariskunta?

6. Cece & Schmidt / New Girl

giphy.gif

Tiedän, että Nick ja Jess ovat monelle New Girlin ykköspari, mutta meitsi fanittaa Cecen (Hannah Simone) ja Schmidtin (Max Greenfield) romanssia. Se alkoi vähän kuin vitsinä, mutta siitä kasvoikin lopulta jotain paljon enemmän.

On toki mainittava, että kaikki New Girlin rakkaustarinat ovat mainioita!

7. Lily & Marshall / How I Met Your Mother

original.gif

Olikohan Tedin niin vaikea löytää oikeaa puolisoa, koska hän halusi samanlaista sielunkumppanuutta kuin parhaat ystävänsä? Lily (Alyson Hannigan) ja Marshall (Jason Segel) ovat ehkä vähän ärsyttäviä, mutta kukaan ei voi väittää ettei heidän rakkautensa olisi aitoa.

PS. Hyviä fiktiivisiä pariskuntia ovat nämäkin:

  • Eric & Tami Taylor / Friday Night Lights
  • Emily & Richard Gilmore / Gilmoren tytöt (todellakin kyseisen sarjan paras pariskunta!)
  • Jake & Amy / Brooklyn Nine-Nine
  • Schitt’s Creekin rakkaustarinat… kirjoitin vähän aikaa sitten kanadalaisesta komediasarja Schitt’s Creekistä. Sarja ei ole vielä katsottavissa Suomessa, mutta siinä on muuten loistavia pariskuntia! Yksi syy lisää, minkä vuoksi se pitäisi saada vauhdilla vaikkapa Suomen Netflixiin.
Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.2.2019 Lilyssä.

Kipeää ilahduttaneita suosikkiasioita!

Kuva: Netflix

Ei lainkaan suosikkiasia? Se, että olen ollut ihan liian pitkään kipeänä. Hyvin tylsää. Toisaalta on ollut aikaa miettiä loistavia juttuideoita. En ole tietenkään jaksanut kirjoittaa yhtäkään niistä, mutta minkäs teet. Onwards and upwards ja sitä rataa. Ainakin voin näin jälkikäteen kirjoittaa kipeää ilahduttaneista suosikkiasioista.

1. Sex Education / Netflix

Kuinka mainio sarja! Kun kirjoitin tammikuussa tämän vuoden mielenkiintoisista uutuussarjoista, kuittasin Sex Educationin seuraavasti:

Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta. 

Vaikuttaa ihan hauskalta?! Olisinpa tiennyt mitä tiedän nyt, olisin hehkuttanut sarjaa paljon enemmän. Sex Education on huippu sarja: hauska, liikuttava, aito ja fiksu. Ja muita positiivisia adjektiiveja.

Sanoista teini, seksi ja komedia tulee helposti mieleen American Pie ja muut jenkkituotokset, mutta Sex Education on paljon enemmän kuin höpsöä teinisekoilua. Sarjassa on sydäntä, sielua ja paljon sanottavaa. Plus vahvoja ja vilpittömiä naishahmoja. Ja oikeastaan ihan yhtä vahvoja ja vilpittömiä mieshahmojakin. Huipputyyppejä sarja täynnä siis.

Pieni kysymysmerkki tosin: mihinköhän aikaan ja paikkaan sarjan on tarkoitus sijoittua? Nykypäivän Englantiin kai… ehkä ovat tarkoituksella jättäneet vähän epäselväksi.

(Sex Education on uusittu jo kakkoskaudelle)

2. Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Toinen Netflixin uutuussarja, jonka loistavuutta aliarvioin ennakkokaavailussani. Taisin kirjoittaa jotain tylsältä kuulostavasta premissistä. Jep, Natasha Lyonnen esittämä Nadia jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan, mutta sarja ei ole tylsä, kaikkea muuta. Se on taitavasti tehty kuvaus surusta, masennuksesta, eteenpäin menemisestä ja ystävyydestä. Voisi kuvitella että jatkuvasta kuolemasta kertova sarja olisi supersynkkä, mutta Russian Dollissa on myös kepeä ja humoristinen puolensa, pitkälti Natasha Lyonnen vuoksi. Huippu roolisuoritus häneltä, samoin toista pääosaa näyttelevältä Charlie Barnettilta.

Hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä sarja. Kannattaa välttää spoilereita, mitä vähemmän juonesta tietää etukäteen sen parempi.

3. Ben Platt!

Samaisessa Vuoden 2019 uutuussarjat -kirjoituksessa mainitsin The Politician -nimisen komediasarjan, joka on tekeillä Netflixille. Sarjan pääosassa nähdään näyttelijä-muusikko Ben Platt, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi erityisesti Dear Evan Hansen -musikaalin nimikkoroolista (ja kahdesta Pitch Perfect -leffasta myös). Platt on samanaikaisesti puuhannut myös omaa musiikkiaan, ja hänen eka soololevynsä Sing to Me Instead julkaistaan maaliskuussa. Nyt julki on kaksi kappaletta, Bad Habit ja Ease My Mind.

Jotkut julkkikset aiheuttavat jostain tuntemattomasta syystä hyviä viboja, ja mun kirjoissa Ben Platt on sellainen julkkis. Hän vaikuttaa niin kovin symppikseltä tapaukselta, että haluan hänelle vain hyviä asioita! Olin siis iloinen, että hänen ekat sinkkunsa paljastuivat mainioiksi. Alla molemmat.

4. Go Fug Yourself

Mun pitkäikäisin blogisuhteeni on hyvin todennäköisesti Go Fug Yourselfin kanssa. Olen lukenut tätä hauskaa muoti-/julkkis-/kuninkaallis-/popkulttuuriblogia pienen ikuisuuden ja yhä edelleen se on yksi mun eniten vierailluista nettisivuista. En ole mitenkään superkiinnostunut muodista, mutta tykkään kyllä katsella kauniita mekkoja. GFY:n kautta pysyn jotenkuten kartalla Versaceista ja Pradoista, mutta saan kaupan päälle hyvää läppää, julkkisjuoruja ja tv-sarja-recappeja. Ja paljon muuta. Sivuston kirjoittajat Jessica ja Heather ovat kovia kuninkaallisfaneja, joten saitti sopii myös rojalisteille, jotka haluavat tietää mihin Kate ja Meghan milloinkin pukeutuvat.

Ilahduttavaa ja aina positiivista sisältöä – siitäkin huolimatta että homman jujuna on periaatteessa arvostella julkkisten vaatevalintoja.

5. Entertainment Weeklyn Rom Com -numero

Parasta! Entertainment Weekly omisti helmikuun numeronsa romanttisille komedioille ja järjesti reunionit muun muassa sellaisten klassikoiden kuin Kuka sanoo tahdon (yllä) ja 27 dresses -leffojen näyttelijöille. EW:n saitilta löytyy kasa mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja. Tässä esimerkiksi 500 Days of Summerin Zooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt muistelevat 10 vuotta sitten ilmestynyttä hittileffaansa. The stories behind 12 showstopping rom-com dresses oli myös hauska artikkeli! Tai kiinnostaisiko ikonisten rom com -suudelmien tarinat – Behind the most iconic kisses in romantic comedies?

Sanoi kuka mitä tahansa, romanttiset komediat ovat leffojen aatelia!

PS. Jos vielä katsoisin synkkiä ja pelottavia sarjoja, suosikkiasioihini kuuluisi myös se, että Lutherin tuore vitoskausi on alkanut Ylellä. Sarjan lyhyt uusi kausi nähdään kaksiosaisena versiona, joista eka osa on nyt Areenassa. Päätöksestäni (siis etten enää katso pelottavia rikossarjoja) huolimatta saatoin mahdollisesti aloittaa katsomaan ekaa jaksoa… jaksoin noin puoli tuntia, sitten ällöttävä väkivalta ja murhameiningit alkoivat kyllästyttää ja kammottaa. Hyyyvin hyytävää ja ahdistavaa settiä! Idris Elba on toki edelleen suosikkityyppi.

LUE MYÖS: