Avainsana: sarjavinkki

Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Kolme pirteää Netflix-tärppiä lokakuun pimeyteen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.10.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuva: Netflix

No ny saa ainakin kirjoittaa sarja- ja leffasuosituksia! Alkaa olla viittä vaille se aika, kun leppoisa ja värikäs Kiva Syksy kääntyy inhaksi Kammo-Syksyksi, jolloin tekee mieli kaivautua vilttikasan alle, jumittaa kotona villasukat jalassa, tuijottaa hömppää ja juoda teetä… itse asiassa otetaan takaisin, Kammo-Syksy kuulostaa varsin mukavalta. Bring it on.

Pimeää taitaa olla joka tapauksessa, joten synkkyyttä tasapainottamaan pari pirteää lokakuun Netflix-uutuutta.

1. The Hook Up Plan

Plan Coeur eli The Hook Up Plan eli Sydämen suunnitelma on ranskalainen komediasarja, jonka kakkoskausi saapui ilahduttamaan minua viime viikolla. El Caminoista viis, tämä oli lokakuun paras Netflix-lisäys! En minä mitään huumesatuja jaksa katsoa, kun tarjolla on tyylikkäiden pariisilaisten rakkausdraamaa ja höpsöä säätämistä 😀

The Hook Up Plan on leppoisa ja hassu rom com, jonka kakkoskausi koostuu kuudesta noin parikymmenminuuttisesta jaksosta. (Viime vuonna julkaistussa ykköskaudessa jaksoja on kahdeksan, joten koko homma on nopeasti tsekattu.)

Sarjassa seurataan Elsan (Zita Hanrot) ja Julion (Marc Ruchmann) rakkaustarinaa – ykköskaudella tavattiin ja ihastuttiin, kakkoskaudella, no kakkoskaudella säätö jatkuu. Pieni tai kenties vähän isompi mutka matkassa on Julion prettywomanmainen menneisyys; hän työskenteli gigolona, jonka Elsan ystävät Emilie (Joséphine Draï) ja Charlotte (Sabrina Ouazani) palkkasivat piristämään erotuskissaan rypenyttä kamuaan.

Typerästä lähtökohdastaan huolimatta ykköskausi oli huippu, joten tarinalle oli kiva saada jatkoa.

Ja ranskalaisissa sarjoissa ja leffoissa nyt vaan on aina jotain kummallista taikaa, eli pisteitä siitäkin.

Je recommande.

2. Crazy Rich Asians

Hei, näköjään universumi kuuntelee! Fiilistelin tovi sitten Kevin Kwanin Crazy Rich Asians -kirjaa, ja mainitsin, että haluaisin nähdä leffaversionkin. Ja tsädäm, vajaa kuukausi eteenpäin ja bongasin Crazy Rich Asians -leffan Netflixistä. Rehellisyyden nimissä leffa oli kirjan jälkeen pieni pettymys, mutta tästäkin huolimatta vietin sen parissa oikein viihdyttävät pari tuntia. Mainio romanttinen komedia – pettymykseni taisi liittyä lähinnä siihen, että kirjan käänteitä oli ymmärrettävästi jäänyt leffan ulkopuolelle.

Paras hahmo leffassakin on Astrid (Gemma Chan).

3. Jenny Slate: Stage Fright (tulossa 22.10.)

Naurua, sitähän lokakuun pimeydessä kaivataan! En aina jaksa Netflixin komediaspesiaaleja, mutta näyttelijä-koomikko Jenny Slaten Stage Frightia odotan innolla. Stand up -setin lisäksi Stage Frightissa on ilmeisesti luvassa Slaten henkilökohtaisia muisteloita ja läheisten haastatteluita. Jenny Slate vaikuttaa hyvin sympaattiselta ja miellyttävältä tyypiltä, joten oikein mielelläni kuuntelen hänen tarinoitaan.

 Ja siis tietysti: Mona-Lisa Saperstein 4-ever!

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Hurraa Fleabag ja pari muuta ajatusta Emmy-gaalasta 2019

Kirjoitus on alun perin julkaistu 23.9.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Emmy-gaala (ja tv-sarjat!)

Kuva: Prime Video

Emmy-gaala on suosikkini kaikista prameista palkintohärdelleistä. Oscarit on ihan kiva ja kaikkea, mutta olen hyvällä tuurilla nähnyt ehkä kolme parhaan elokuvan ehdokasta. Ei siis juurikaan löydy näkemystä siitä, kenen pitäisi voittaa. Emmy-gaala on eri juttu, koska siinä palkitaan tv-sarjoja. Ei sillä, että olisin nähnyt jokaisen – tai edes suurimman osan – ehdolla olevista sarjoista, mutta ainakin voin kannustaa omia suosikkejani ja valittaa, jos joku ihan väärä sarja voittaa.

Tämän vuoden Prime Time Emmyt jaettiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ihan pari ajatusta siis…

1. Hurraa Fleabag!

Paras juttu: loistava Fleabag ja sen luoja/päätähti/käsikirjoittaja Phoebe Waller-Bridge saivat paljon rakkautta. Fleabag palkittiin parhaana komediasarjana, Waller-Bridge komediasarjan naispääosasta ja käsikirjoituksesta, minkä lisäksi sarja sai vielä ohjaus-Emmynkin. Hurraa! Sarjan kakkoskausi on mestariteos, joka ansaitsee kaikki mahdolliset palkinnot. Hyvin mahdollisesti vaikuttavin yksittäinen sarjakausi, jonka olen koskaan katsonut.

Jos olen oikein vakoillut (löysin vastauksen Yle Areenan somesta), Yle näyttää Fleabagin molemmat kaudet alkukeväästä 2020. Ja tällä hetkellä sarja löytyy Amazon Primestä (täydellinen syy ottaa ilmainen seitsemän päivän testijakso; kaksi kautta ja 12 jaksoa).

2. Pitäisi hankkia HBO…

…jotta voisin katsoa Barryn, Killing Even, Fosse/Verdonin, Successionin, Chernobylin ja The Actin… eli kaikki palvelussa näkyvät gaalassa palkitut sarjat.

Kovin sarja-FOMO on Barryn kohdalla, koska siinä on pääosassa suosikkityyppeihini lukeutuva Bill Hader (joka palkittiin toisen kerran peräkkäin parhaasta komediasarjan miespääosasta). Toinen sarja, jonka perään haikailen on draamasarjan käsikirjoitus-Emmyllä nyt palkittu Succession.

3. Kappas, Game of Thrones ei voittanutkaan kaikkea

Onnistuiko Game of Thrones olemaan samaan aikaan sekä iso voittaja että iso häviäjä? Jäähyväiskausi palkittiin täysin odotetusti parhaana draamasarjana ja Peter Dinklage sai taas sivuosapystin, mutta siinä kaikki Prime Time Emmyt (aiemmin jaettuja Creative Arts Emmyjä irtosi sentään kymmenen).

Käviköhän niin, että saman kategorian päällekkäiset GoT-ehdokkuudet söivät ääniä toisiltaan ja lopulta kaikkien ohi kiilasikin ihan joku muu?

4. Onko Ozark sarja, jota pitäisi katsoa?

Netflixin Ozark kuuluu mun kirjoissa samaan kategoriaan kuin jo päättynyt The Americans: sarjoihin, joiden kuvittelen olevan aivan tusinakamaa, mutta jotka ilmeisesti ovat kaikkea muuta. Siitä huolimatta, että Ozark (samoin kuin The Americans aikoinaan) kerää ylistystä ja palkintoehdokkuuksia, en jaksa vaivautua katsomaan sitä.

Lainaan Wikipediaa:

”Ozark kertoo meksikolaisen huumekartellin rahoitusneuvojasta, joka joutuu epäonnistuneen rahanpesuoperaation jälkeen lähtemään perheineen Chicagosta Ozarkvuorten järviseudulle ja keksimään uusia keinoja maksaakseen miljoonien dollarien velkansa mafiapomolle”.

Mikään tuosta ei saa minua vakuuttuneeksi, että Ozark on sarja, josta pitäisin. Koska minulta ei kuitenkaan kysytä, sarja on ilmeisen suosittu ja voitti nyt kaksi Emmyä; Julia Garner päihitti neljä GoT-naista ja Killing Even Fiona Shawn draamasarjan naissivuosan kategoriassa ja Jason Bateman voitti monen yllätykseksi draamasarjan ohjaus-Emmyn (ja jätti Garnerin tavoin Game of Thronesin ilman pystiä).

Kenties pitäisi päästä yli ennakkoluuloistani….

5. Note to self: katso Pose

Ei muuta. Tai jotain muuta: hurraa parhaasta draamasarjan miespääosasta palkittu Billy Porter!

6. Ja hurraa Michelle Williams

…joka piti yhden tämän vuoden siteeratuimmista puheista noutaessaan parhaan minisarjan naisnäyttelijän pystiään Fosse/Verdonista:

”The next time a woman — and especially a woman of color, because she stands to make 52 cents on the dollar compared to her white, male counterpart — tells you what she needs in order to do her job, listen to her. Believe her”.

LUE MYÖS:

24.5.2019 Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus
15.4.2019 20 asiaa, jotka tiedän Game of Thronesista näkemättä jaksoakaan
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Netflix-vinkki: Loistava (ja sydäntäsärkevä) Unbelievable

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.9.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Unbelievable (Netflixissä)

Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei mitään, mitä traileri ei jo kertoisi.

Sisältövaroitus: Unbelievable kertoo tositapahtumaan perustuvasta raiskaustapauksesta ja sisältää kohtauksia, jotka voivat olla ahdistavia ja vaikeita katsoa.

Kuva: Netflix

Jos mahdollista, kannattaa katsoa Unbelievablen (suom. Epäuskottava) – Netflixin tuoreen true crime -minisarjan – ensimmäinen ja toinen jakso yhteen putkeen. Ne muodostavat sydäntäsärkevät vastakohdat sille, miten raiskaustapauksia pitäisi ja ei pitäisi tutkia.

Sarja alkaa, kun nuori Marie (upean roolityön tekevä Kaitlyn Dever) kertoo tulleensa raiskatuksi. Tapausta tutkivat poliisit tekevät kaikki mahdolliset virheet, ja niillä virheillä on surullinen vaikutus Marien koko elämään.

Toisessa jaksossa hypätään kolme vuotta eteenpäin. Nyt raiskauksesta ilmoittaa toinen nuori nainen, Amber (Danielle Macdonald). Tätä rikosta alkaa selvittää etsivä Karen Duvall (Merritt Wever), joka on kaikkea, mitä Marien tapauksen etsivät eivät olleet: empaattinen, hienotunteinen, perinpohjainen, sinnikäs, tarkka ja ammattimainen.

Ensimmäistä jaksoa on jo itsessään vaikea katsoa, mutta kun Marien kokemat epäoikeudenmukaisuudet rinnastaa toisen jakson tapahtumiin, sydän särkyy vielä vähän lisää. Miksei Marie saanut omaa Karen Duvalliaan?

Jos sydän ei ole vielä tarpeeksi rikki Marien puolesta, viimeinen niitti on tieto siitä, että Unbelievable perustuu tiukasti tositapahtumiin. Vuonna 2008 Lynnwoodin kaupungissa Washingtonissa tuntematon mies murtautui 18-vuotiaan naisen asuntoon ja raiskasi naisen. Poliisit tekivät juuri ne samat virheet kuin sarjassakin, ja nainen leimattiin valehtelijaksi – aivan kuten fiktiivinen Marie.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2011, kaksi etsivää Coloradossa – Stacy Galbraith ja Edna Hendershot – yhdistivät voimansa tutkiessaan väkivaltaisten raiskausten sarjaa. Nämä kaksi tosielämän naista ovat inspiraationa Merritt Weverin esittämälle Karen Duvallille ja Toni Colletten Grace Rasmussenille.

Unbelievablessa seurataan rinnakkain vuoden 2008 ja 2011 tapahtumia. Lopputuloksena on paitsi loistava true crime -mysteeri, myös vaikuttava ja tärkeä kertomus epäoikeudenmukaisuudesta ja oikeusjärjestelmän puutteista. Sarja ottaa aiheensa – ja tosielämän inspiraationsa – äärimmäisen vakavasti ja käsittelee sitä hienotunteisesti ja raiskausten uhreja kunnioittaen. Pisteitä myös siitä, että vaikka poliisit, ystävät ja media leimaavat Marien valehtelijaksi, katsojan ei tarvitse missään vaiheessa epäillä hänen kertomuksensa luotettavuutta.

Unbelievable (Epäuskottava) -minisarjan kahdeksan jaksoa ovat Netflixissä.

PS. Unbelievable pohjautuu T. Christian Millerin (ProPublica) ja Ken Armstrongin (The Marshall Project) kirjoittamaan, Pulitzer-palkittuun artikkeliin An Unbelievable Story of Rape. Artikkeli on luettavissa täällä. Kannattaa tosin lukea se vasta sarjan katsomisen jälkeen jos ei halua spoilata itseltään sen true crime -mysteerielementtejä.

Tapahtumat on kerrottu myös Anatomy of Doubt -nimisessä podcastissa, joka löytyy This American Life -verkkosivuilta.