Avainsana: Prime Video

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Kuusi mielenkiintoista uutuussarjaa syksyyn 2019 (ja vanhat suosikit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.8.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: uutuussarjat!

Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+
Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+

Tiedetään, elokuu on vielä kesää! Ihan vähän mieli alkaa kuitenkin jo kääntyä syksyyn. Ja siis minähän pidän syksystä, se on loistava vuodenaika. Toki on pimeää ja sataa vettä, mutta on myös villapaitoja ja teetä ja takkatulia (niillä joilla on takkoja, itsehän en sellaista omista). On kesän jälkeistä energiaa ja vankkumattomia lupauksia siitä, että tämä on se syksy jolloin alan venyttelemään joka ilta. Ja ehkä aamujoogaamaan. Kuka tietää, syksyllä kaikki on mahdollista.

Siinä takkatulen ääressä teetä juoden ja joogaten sopii samalla katsoa vähän Netflixiä (tai HBO:ta, Amazon Primeä, Yle Areenaa, ihan vaan telkkaria, mitä vain). Syksyssä on nimittäin sekin hyvä puoli, että silloin joka tuutista tulee mielenkiintoisia uutuussarjoja. Tässä niistä muutama:

The Politician / Netflix / 27.9.

Muun muassa Gleestä ja American Horror Storysta tuttu sarjavelho Ryan Murphy teki vuonna 2018 Netflixin kanssa 300 miljoonan dollarin monivuotisen sopimuksen. Tämän jättisopparin ensimmäinen tuotos nähdään syyskuussa, kun odotettu poliittinen komedia The Politician pamahtaa katsottavaksi.

Kahdeksanjaksoisen ensimmäisen kauden traileri julkaistiin pari päivää sitten ja… tuota… se oli aikamoinen. Vähän kuin kulttileffa Election olisi risteytetty Gossip Girlin ja kaikkien mahdollisten saippuasarjojen kanssa. Ja kun Netflixillä nyt ollaan, vähän tuli mieleen myös omasta mielestäni ihan kamala Insatiable.

The Politicianin pääosassa on Dear Evan Hansen -musikaalista Tony-palkinnon saanut Ben Platt (hän on myös yksi sarjan tuottajista). Platt esittää Payton Hobart -nimistä kunnianhimoista lukiolaista, joka haluaa Yhdysvaltojen presidentiksi – ensin pitäisi vain päästä oppilaskunnan puheenjohtajaksi.

Sarjasta on jo tilattu kakkoskausi, ja ilmeisesti jokaisella kaudella olisi tarkoitus seurata Paytonin vaiheita eri poliittisten kampanjoidensa aikana, alkaen nyt oppilaskunnan puheenjohtajan vaaleista.

Plattin ohella näyttelijälista on huiman vakuuttava; Gwyneth Paltrow, Jessica Lange, Zoey Deutch, Lucy Boynton, Laura Dreyfuss… ja vierailevina tähtinä muun muassa Bette Midler ja January Jones.

I want that trophy, indeed.

Modern Love / Amazon Prime / 18.10.

Mieltä lämmittävät rakkaustarinat, suosikkiasiani. Joten hurraa sille, että syksyämme saapuu lämmittämään Amazon Primen Modern Love, rom com -antologiasarja, joka perustuu New York Timesin samannimiseen kolumnipalstaan. Nippu tähtiä (mm. Anne Hathaway, Tina Fey, John Slattery, Catherine Keener, Julia Garner, Andrew Scott ja Andy Garcia) ja tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja muista kivoista asioista. Mikä voisi mennä pieleen?

Unbelievable / Netflix / 13.9.

Ei lainkaan mieltä lämmittävää, mutta potentiaalisesti hyvin vaikuttavaa ja tärkeääkin katsottavaa: Netflixin Unbelievable, minisarja, joka perustuu tositapahtumiin ja niistä kertovaan, Pulitzer-palkittuun Ken Armstrongin ja T. Christian Millerin artikkeliin An Unbelievable Story of Rape.

Minisarjassa – ja aiemmin oikeassa elämässä – Marie -niminen nuori nainen (sarjassa Kaitlyn Dever) leimataan valehtelijaksi, kun hän kertoo joutuneensa raiskatuksi. Kaksi naisetsivää (Toni Collette ja Merritt Wever) alkaa tutkia tapausta.

Raskas aihe. Ja kun kyseessä on tosielämään perustuvat tapahtumat, sarja iskee ihon alle vielä ikävämmin.

If the truth is inconvenient they don’t believe it.

Undone / Amazon Prime / 13.9.

Sitten jotain täysin kummalliselta vaikuttavaa. Kun omistajana on maailman rikkain mies, suoratoistopalvelun sopii kai olla hieman kokeellinen. Animaation ja live actionin sekoituksessa (??) Alma (Rosa Salazar) on kuolla auto-onnettomuudessa. Tämän jälkeen alkaa tapahtua kummia.

Watchmen / HBO / lokakuussa

Okei, supersankareita. Ei se kaikkein eniten minua kiinnostava genre, mutta HBO:n Watchmen lienee yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista. Sarjan taustalla vaikuttaa Lostin ja The Leftoversin luoja Damon Lindelof, ja se pohjautuu Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luomiin DC Comicsin Watchmen-sarjakuviin.

Dystopia-meininkejä, vaihtoehtoisia todellisuuksia ja laittomia supersankareita. Jos katsoisin, katsoisin koska siinä on mainio Regina King ässäilemässä.

The Morning Show / Apple TV+ / syksyn aikana

Koska luonnollisesti kaipaamme lisää suoratoistopalveluita joista maksaa kuukausimaksua, Apple TV+ aloittaa syksyllä, myös Suomessa.

Apple plussalla on kovat piipussa heti alkuun, yksi palvelun ekoista alkuperäissarjoista on aamutelkkarin maailmaan sijoittuva The Morning Show, jonka tähtinä ovat sellaiset pikkunimet kuin Jennifer Aniston, Reese Witherspoon ja Steve Carell.

Techradarin mukaan Apple TV plussaa ”käytetään uuden Apple TV -sovelluksen kautta, joka saapuu televisioihin, Maceille ja iOS-laitteille syksyllä 2019”.

Hinta on vielä käsittääkseni mysteeri, mutta arveluiden mukaan se olisi kuukaudessa noin 10 dollarin luokkaa. Tiedä sitten, miten homma toimii, mutta The Morning Show vaikuttaa trailerinsa perusteella joka tapauksessa varsin mielenkiintoiselta.

PS. Jos uutuudet pettävät, vanhoihin suosikkeihin ja muihin hyväksi havaittuihin sarjoihin voinee ainakin luottaa.

  • Élite, toinen kausi / Netlix / 6.9.
  • The Good Place, neljäs ja viimeinen kausi / NBC / 26.9. (Yhdysvalloissa)
  • Sorry For Your Loss, toinen kausi / Facebook Watch / 1.10. (vahva suositus sarjalle jos et ole vielä sitä katsonut, Facebook Watch on katsottavissa ilmaiseksi Facebookissa)
  • Silicon Valley, kuudes ja viimeinen kausi / HBO / 27.10.
  • The Crown, kolmas kausi / Netflix / 17.11.
  • The Marvelous Mrs. Maisel, kolmas kausi / Amazon Prime /  6.12.
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2019 parhaat sarjat tähän mennessä

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.6.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: alkuvuoden 2019 parhaat sarjat

Seuraa puolivuotiskatsaus!

Eli vuoden 2019 tähän mennessä parhaat katsomani sarjat (plus ne, joita en ole katsonut, mutta jotka hypestä päätellen pitäisi katsoa).

Jos oli viime vuosi hyvä sarjavuosi, tästä vuodesta on muotoutumassa vähintään yhtä hyvä. Suoratoistopalveluiden keskinäisen kilpailun seurauksena on ainakin laadukkaita sarjatapauksia. Katsoja kiittää!

Fleabag (kausi 2) / Amazon Prime

Kuusi jaksoa täydellisyyttä. Phoebe Waller-Bridgen luoma ja tähdittämä draamakomedia Fleabag palasi loistavan ykköskauden jälkeen vielä loistavammalle kakkoskaudelle. Lähes uskonnollinen kokemus, nuo kuusi jaksoa. Eikä pelkästään aiheensa puolesta.

Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Olin ihan varma, että en pitäisi Russian Dollista lainkaan. Se kuulosti tylsältä ja liian synkältä; syntymäpäiviä viettävä nainen jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan. Mutta kappas, olikin loistavat Natasha Lyonne ja Charlie Barnett sekä kiehtova tarina ihmisyyden koukeroista, surusta, masennuksesta, ystävyydestä ja eteenpäin menemisestä.

Edit. Ei jäänytkään yhteen kauteen, kakkoskausi Russian Dollia tulossa. Mielenkiintoista nähdä, miten tarina jatkuu.

Sex Education (kausi 1) / Netflix

Toinen iloinen Netflix-yllättäjä. Teinien seksisekoiluista on tehty monenlaista kuraa, mutta Sex Education tarttuu aiheeseen tuoreesta kulmasta ja suurella sydämellä. Se on hauska, fiksu ja yllättävän liikuttavakin. Eikä nimestään huolimatta pelkkää seksisekoilua, vaan sarjalla on muutakin sanottavaa.

Kakkoskausi tulossa, julkaisupäivä ei vielä tiedossa (mahd. alkuvuodesta 2020).

Schitt’s Creek (kaudet 1-5) / Hoi, Suomi-Netflix, skarppaa!!

Pitkään piilossa lymyillyt kanadalaishelmi löi läpi pari vuotta sitten, kun se löysi tiensä CBC:ltä Netflixiin (ei kuitenkaan vieläkään Suomen Netflixiin. SUURI VÄÄRYYS!). Vuonna 2015 alkanut komedia on nyt supersuosittu – täysin ansaitusti! Höpsön nimen takana on suurella sydämellä varustettu täydellinen hyvän mielen komedia. Ei synkkyyttä, ei surua, ei ennakkoluuloja, pelkkää rakkautta, iloa ja hassuttelua.

Vaikka ikävät jutut puuttuvatkin, sarja ei ole millään lailla mitäänsanomaton. Se pitää sisällään loistavasti kirjoitettuja kasvutarinoita ja aidosti liikuttavia rakkaustarinoita. Plus täydellisiä roolisuorituksia! Täydellisiä! Esimerkiksi komedialegenda Catherine O’Hara ansaitsisi kaikki mahdolliset palkinnot sekopäisen matriarkka Moira Rosen roolistaan. Mun suosikki on Annie Murphyn esittämä Alexis Rose (Vroom vroom, bitches).

Tammikuussa 2019 alkoi sarjan viides kausi. Yksi on vielä tulossa, sarjan luoja Dan Levy (David Rose) on kertonut kuutoskauden olevan viimeinen, ainakin toistaiseksi.

Minä katsoin sarjan viisi kautta putkeen alkuvuodesta, joten se pääsee yhtenä loisteliaana kokonaisuutena listalle (tosin sarja saavuttaa täydellisyytensä vasta kolmoskaudella).

Broad City (kausi 5) / Yle Areenassa

Abbi ja Ilana saivat arvoisensa jäähyväiset, Broad Cityn viides ja viimeinen kausi oli mainio. On tuttua sekoilua, mutta tarina myös etenee; hahmot kasvavat ja tekevät isoja päätöksiä.

PS. Ilmeisesti hyviä myös (eli alkuvuoden kehuttuja sarjoja, joita en ole katsonut)

The Other Two / Comedy Central: satiirinen, mutta ilmeisen hyväsydäminen komedia showbisneksestä. Haluan nähdä, mutta en tiedä mistä katsoa!

Barry (kausi 2) / HBO: oi HBO, niin paljon hyviä sarjoja ja minä olen pihi. Kenties suosikkityyppini Bill Haderin vuoksi pitäisi joskus ottaa HBO testiin.

When They See Us / Netflix: tositarinaan pohjautuva, Ava DuVernayn ohjaama minisarja syyttöminä tuomituista nuorista miehistä.

Chernobyl / HBO: oho, kuinka paljon tätä sarjaa kehutaan!! Onko se todella niin hyvä??

The Act / Hulu, HBO:ssa: pohjautuu hurjaan tositarinaan, sisältää ilmeisen loistavia roolisuorituksia.

You’re the Worst (kausi 5) /FXX, tulossa Netflixiin? Vika kausi on kuulemma loistava. Ainakin kaudet 1-4 ovat Netflixissä, toivottavasti pian myös viimeinen.

LUE MYÖS:

24.5.2019 Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus
Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus

Kirjoitus on alun perin julkaistu 24.5.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Fleabag (Amazon Prime)

Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.

Kuva: Prime Video / Steve Schofield

Älypuhelimet ovat pilanneet mun keskittymiskyvyn. Nykyään kun katson vaikka leffaa (mielenkiintoista, hyvääkin leffaa!), puhelin päätyy jotenkin mystisesti käteen ja alan selaamaan sitä. En enää pysty vain istumaan ja katsomaan, on pakko samalla näpertää jotain turhanpäiväistä puhelimella. Vaikka yrittäisin oikeasti keskittyä vain siihen leffaan, jossain vaiheessa tajuan selaavani jonkun itselleni ihan vieraan tyypin Instagramia tai muuta höpöä. Hyvin huolestuttavaa.

Ilmeisesti en kuitenkaan ole täysin menetetty tapaus. Katsoin nimittäin Fleabagin kakkoskauden, ja kun olin päässyt kuusijaksoisen kauden loppuun, tajusin etten ollut selannut puhelinta lainkaan. Ei tarpeetonta some-selailua, ei kummallisten asioiden googlettamista, ei mitään. Olin istunut jaksojen läpi ruutuni edessä ja vain katsonut, katsonut, katsonut. Keskittynyt yhteen asiaan.

Tähän on vain ja ainoastaan yksi syy: Fleabagin kakkoskausi (samalla mitä ilmeisimmin viimeinen kausi) on hitonmoinen MESTARITEOS. Se ei anna tilaa tarttua puhelimeen, koska sen jokainen hetki on loistava hetki. Eikä loistavia hetkiä halua missata.

Katsoin Phoebe Waller-Bridgen luoman, käsikirjoittaman ja tähdittämän draamakomedian ykköskauden muutama vuosi sitten. Muistan, että pidin siitä – en rakastanut, pidin – ja muistan, että ajattelin sen olevan loistavasti tehty. Ja sitä se olikin, kuusi jaksoa huippua sarjaviihdettä. Sellainen kuuden jakson täydellinen kokonaisuus, josta on vaikea pistää paremmaksi. No, kakkoskausi pistää paremmaksi. Kakkoskautta minä rakastin.

Katson aika paljon sarjoja, ja valtaosa niistä on loppujen lopuksi melko kertakäyttökamaa. Katson ne, pidän niistä – ehkä rakastankin hetken – sitten unohdan. Lopputekstit tulevat ja rakkaus loppuu. Nyt on kulunut kaksi päivää siitä, kun katsoin Fleabagin viimeisen jakson enkä ole unohtanut tai lopettanut rakastamasta. Minä mietin sitä yhä. Mietin sitä viimeistä kohtausta, joka oli samanaikaisesti hirvittävän surullinen ja hirvittävän lohdullinen. Mietin sitä rakkaustarinaa. Ja rakkautta. Ja särkyviä sydämiä. Mietin kettuja. Ja pappeja. Mietin sitä osuvaa kuvausta naisena olemisen kivuista.Mietin yksinäisyyttä ja sitä, kun joku oikeasti näkee sinut. Mietin näitä sanoja:

Most people are shit.

Look at me. Listen. People are all we’ve got.

Ja mietin sitä kaikkea muuta täydellistä dialogia. Mietin niitä kertoja, kun Fleabag rikkoo neljännen seinän. Mietin sitä kohtausta, jossa Fleabag puhuu terapeutille. Ja sitä kohtausta rippituolissa. Mietin, että haluaisin katsoa jaksot uudestaan, koska ehkä kuitenkin missasin jotain.

Mun on pitänyt lopettaa Amazon Primen tilaukseni jo vaikka kuinka pitkään. Onneksi en ollut lopettanut, Fleabagin loistelias jäähyväiskausi oli todellakin kuukausimaksun arvoinen. Kaikesta sydänsurusta huolimatta.

Pieni tiivistys, jos sarja ei ole tuttu: Fleabag kertoo kolmekymppisestä lontoolaisnaisesta, joka tunnetaan vain nimellä Fleabag. Phoebe Waller-Bridgen esittämä päähenkilö on kovin hukassa elämässään. Äidin ja parhaan ystävän kuolemat ovat pudottaneet hänet hyvin syvälle.

Surumielisestä pohjavireestä huolimatta sarja on hauska. Ja hauska sellaisella ihanan sarkastisella tavalla, josta minä tykkään. Fleabag on tunnettu siitä, että se rikkoo neljännen seinän; hahmo-Fleabag katsoo toistuvasti kameraan ja puhuu suoraan katsojille, sanoo jotain nokkelaa ja huvittavaa. Joissakin sarjoissa tämä tyylikeino voi tuntua turhalta kikkailulta, Fleabagissa se on toteutettu loppuun saakka loistavasti.

En tiedä mitä muuta sanoisin kuin että vahva suositus Fleabagille! Se on paras asia jonka olen katsonut pitkään aikaan. Ja kakkoskausi on hyvin mahdollisesti paras ja parhaiten toteutettu yksittäinen kausi jonka olen koskaan katsonut.

Sarja löytyy kokonaisuudessaan Amazon Primestä, mutta tulisiko se jollain aikajänteellä myös Yle Areenaan ja Ylen kanaville? Ainakin  ykköskauden Yle näytti. Tämän viime vuonna julkaistun artikkelin mukaan Yle ”seuraa tilannetta” kakkoskauden suhteen.

PS. 33-vuotiaan Phoebe Waller-Bridgen ura on tällä hetkellä melkoisessa nousukiidossa; Fleabagin lisäksi hän on myös superhittisarja Killing Even luoja. Waller-Bridge muokkasi Luke Jenningsin Codename Villanelle -teokset sarjaksi ja loppu on historiaa. Minähän en ole edelleenkään nähnyt jakson jaksoa, mutta jos Killing Eve on edes puoliksi niin hyvä kuin Fleabag olen tainnut missata aika paljon.

LUE MYÖS:

18.12.2018 Forever – sarja, jota ei kannata spoilata itseltään