Kategoriat
Hassua Nostalgia Sarjat

Punainen helikopteri, lumikiltti ja Salinien kolmiodraama (eli Salkkarit-nostalgiaa vuosien takaa)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.9.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: tv-nostalgia

Kuva: FremantleMedia / Salatut elämät

Satuin katsomaan jakson Salattuja elämiä. Olin melko pihalla, sillä olen viimeksi katsonut kyseistä saippuasarjaklassikkoa vuosia sitten. Olen minä jakson sieltä, toisen täältä ja joitain pätkiä nähnyt sen jälkeenkin, mutta päivittäisestä, aktiivisesta seuraamisesta lienee reilu vuosikymmen. Toisaalta en ollut niin pihalla kuin olisi voinut kuvitella. Jotkut asiat on ja pysyy. Tietysti, onhan kyseessä Salkkarit. Oli Kari Taalasmaa ja Lasse Sievinen. Sama talo ja sama rappukäytävä, jossa ihmiset maagisesti törmäävät toisiinsa.

Karilla oli jotain naisdraamaa, oli sekoillut kännipäissään naisen kanssa eikä muistanut kenen. Vaihtoehdoista päätellen Karilla menee kovin lujaa naisrintamalla. Jiristä oli ilmeisesti tullut ravintolapomo, hän oli avaamassa ravintolaa Tallinnaan. Jirin tyttöystävä oli Karin ex-tyttöystävä (!), joka oli pettänyt Jiriä Karin kanssa ja Jiri oli saanut tietää. Luonnollisesti. Tunnistin myös Sampo Kaukovaaran. Kovasti haluaisin väittää, että kyseinen hahmo katosi sarjasta vuosia sitten. Mutta kuka nyt ei Pihlajakadulle haluaisi palata!

Salkkarit täytti viime vuonna 20 vuotta. Sen ensimmäinen jakso esitettiin tammikuussa 1999. Minä olin tuolloin 9-vuotias. Koska muistan Tyyne Puustisen, olen ilmeisesti tapittanut sarjaa jo noin juniorina. Salkkareista voi tietysti olla montaa mieltä, mutta faktahan on se, että mikään sarja ei pysyisi kahta vuosikymmentä prime timessä, jollei siinä olisi jotain kiinnostavaa ja massoihin vetoavaa. Kyllä minäkin muistan, miten oli pakko katsoa seuraava jakso, jotta sai tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Ja muistan, kuinka aina puoli kasilta katsottiin Salkkareita koko perhe miinus iskä, joka ajettiin olkkarista jupisemaan muualle.

Muistan SalinitVainion sisarukset, TaalasmaatLaitelat ja Akin ja Markuksen. Muistan suurta ja pientä draamaa, kuolemia ja dramaattisia räjähdyksiä ja sisustusratkaisuja.

Ennen kaikkea muistan nämä kymmenen nostalgista Salkkarit-hetkeä ja -juonikuvioita:

Punainen helikopteri

Aina ja ikuisesti mun suosikki-Salkkarit-kohtaus on se, kun Camilla pakeni omista häistään punaisella helikopterilla. Tähän jumalaiseen hääpakoon johtaneet yksityiskohdat ovat hieman hämärän peitossa, mutta väittäisin, että tuleva aviomies Kentsu oli pettänyt morsiantaan päiviä ennen vihkimistä, hyvin mahdollisesti ex-tyttöystävänsä Aamun kanssa. Ja Camilla sai tietää, koska tietysti sai ja pakeni alttarilta kirkon ulkopuolella odottaneeseen helikopteriin. Camillalla oli yllään punainen mekko, joka mätsäsi helikopteriin. Täydellistä.

”Mä uskallan mitä vaan”

Sievisten perheen nuorin tytär Annika kuoli dramaattisesti hukkumalla. Se oli tietysti surullista – etenkin se kohtaus, jossa hänen siskonsa palasivat kotiin ja kertoivat suru-uutisen vanhemmilleen. Muistan Annikan viimeiset sanat: ”Mä uskallan mitä vaan”. Sitten hän hyppäsi pää edeltä mereen. Taisi vielä olla Annikan synttärit.

On mulla iloisempikin Annika-muisto; hän oli kiinnostunut muotisuunnittelijan urasta ja suunnitteli lumikiltin, mielenkiintoisen hamehärpäkkeen, joka oli tarkoitettu lasketteluun. Ehkä. Ja hei, nyt mun mieleen palautui Snow Team! Se oli firma, joka teki… jotain lasketteluun liittyvää? Ossi oli ehkä siellä töissä.

Ismon valinta

Onko Ismon valinta yhä voimissaan? Toivottavasti, siinä vasta legendaarinen Salkkarit-lokaatio. Ismon valinnassa sattui ja tapahtui vaikka mitä. Jostain syystä muistan parhaiten sen juonikuvion, jossa Ismo (ehkä Ismo, ehkä joku muu?) rahavaikeuksissaan meni raaputtamaan kaikki kioskin arvat. Ja sitten sytytti kioskin tuleen sitä peitelläkseen?

Geeli ja Markuksen huumeongelma

Geeli! Taatusti oli sen niminen mesta. Se oli yökerho, jonka omistivat Aki ja Markus (jotka btw olivat luonnollisesti salaa velipuolia). Markus ajautui joihinkin huumejuttuihin, jäi huumekoukkuun ja kuoli yliannostuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Hän oli juuri mennyt naimisiin Elinan kanssa, ja pariskunta oli lähdössä häämatkalle. Sydänkohtaus iski lentokoneessa. Nyyh.

Geelin ja Ismon valinnan lisäksi tärkeä Salkkarit-lokaatio oli myös Barbaari, sittemmin Kentauri. Kentaurissa tapahtui tuhoisa räjähdys, jossa kuoli porukkaa. En muista ketä.

Jennin tapetti

Pisteitä Salkkareiden lavastajille, koska mun päähän on ikuisesti porautunut Jenni Vainion kodin vaaleanpunainen kukkatapetti. Ja Jennistä puheen ollen, Miss Keittiö 4ever! 😀

Muistan myös Toni Veijalaisen, jolla oli sutinaa niin Jennin kuin tämän isosiskon Katjan kanssa. Toni sotkeutui hämärähommiin, suututti vääriä ihmisiä ja tuli tapetuksi. Hänen ruumiinsa löytyi jään alta. Dun dun dun. Siinä sitä oli draamaa kerrakseen.

Miian kuolema

Kukaan Salkkareita vuonna yksi ja kaksi katsonut tuskin voi unohtaa Miian kuolemaa. Se oli äärisurullista. Ennen kuolemaansa Miia salasi syöpädiagnoosin poikaystävältään Sakulta. Saku siis tietysti luuli, että Miia petti häntä Teemun kanssa.

Miian liittyen muistan myös sen omituisen lahko-juonikuvion. Nooalaiset, muistutti Wikipedia. Tsiisus mitä kaikkea Salkkareissa on ehtinytkään tapahtua.

Jukan raivo

Salinien kolmiodraama. Hyvin mahdollisesti edelleen paras ja dramaattisin juonikuvio, joka Salkkareissa on koskaan ollut. Jukka Salin sai tietää, että hänen vaimollaan Hannalla ja pojallaan Aleksilla oli ollut salasuhde, josta oli syntynyt tytärkin, Sofia. Koska suoraan puhuminen ja asioiden kohtaaminen on yliarvostettua, Jukka alkoi tietysti kieroilemaan, jotta voisi nöyryyttää Hannaa ja Aleksia mahdollisimman paljon. Kun kieroilut eivät täysin onnistuneet, hän päätyi riehumaan mökillä kirveen kanssa. Tai jotain. Haluaisin myös kovasti väittää, että jossain kohtaa tätä perhedraamaa Jukka istui raivon vallassa Ateneumissa ja tuijotti Kullervon kirousta. Voi olla, että olen keksinyt tämän kohtauksen. Ainakin mun päässä se on hieno kohtaus.

Sakun hiihtoretki

Saku Salin oli lähtenyt hiihtämään. En muista miksi. Hän putosi kallion kielekkeeltä alas ja tuupertui lumihankeen. Samaan aikaan hänen olisi pitänyt olla oikeudessa. Syytä en muista. Liittyikö se jotenkin Tyyne Puustisen murhaan?

”Ole sinä Sönkkö hiljaa”

Sattuneesta inside-läpästä johtuen muistan, kuinka pahis-Aaro kutsui veljeään Eeroa loukkaavasti Sönköksi. Samasta syystä mun päähän on jumahtanut Aaron vuorosanat ”mitä dödöä sä Sönkkö käytät, onks tää joku naisten merkki”.

Suppo Taalasmaa

Karilla ja Sepolla oli autobisnes, Taalasbiili. Seppo oli innoissaan tilannut käyntikortteja. Niissä luki toimitusjohtaja Suppo Taalasmaa. Karia nauratti. Oli ilmeisen hyvä läppä, koska muistan sen edelleen.

Kaikenlaisia asioita sitä jääkin muistiin…

Tunteisiiiiiin!

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Musiikki Suosittelen

Tanssibileet pitävät huolta kunnosta ja mielestä (eli noloja ja nostalgisia musatärppejä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: QUARANTUNES (teininostalgiaa, kasaria, musikaalihittejä ja girl poweria)

En olisi arvannut, että alan kaivata kuntosalia näin nopeasti. En ole mikään yltiöpäinen kuntosali-lover, mutta nyt lähtisin sinne oitis ilman kitinöitä jos se vaan olisi mahdollista. (Hyvä S, voit muistuttaa näistä sanoista sitten kun kaikki tämä on ohi.)

Noh, turha haikailla jalkaprässien ja juoksumattojen perään. Odottavat kyllä meitä. Ja kitinääni (kitinä alkaa jossain kohtaa väistämättä).

Liikkuminen, edes jotenkin, on kuitenkin näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoinakin tärkeää. Omalla kohdallani kuntosali on korvattu FaceTime-jumpalla ja henkilökohtaisilla tanssibileillä (ja punnerruksilla – olen päättänyt, että olen kaiken tämän jälkeen vahvempi kuin koskaan).

Etenkin tanssiminen on just nyt hyvästä, kahdesta syystä. Ensinnäkin se on tietysti mainio liikuntamuoto. Toiseksi – ja ehkä vieläkin tärkeämpänä – se tekee hyvää mielelle. Kun tanssii – hyvin, huonosti, äärimmäisen nolosti, ihan sama miten – ei tarvitse hetkeen ajatella ikäviä juttuja. Saa vain liikkua, kuunnella musiikkia, upota ja unohtaa.

Meitsin sosiaalisen eristäytymisen tanssibileissä on toistaiseksi luukutettu The Killersiä, kasarihittejä, musikaalien soundtrackeja, Little Mixiä sekä ystäviäni BritneytäTayloria ja Lizzoa. Ja Spice Girlsiä. Luonnollisesti.

Koska nyt on ilmeisen loistava aika kirjoittaa höpsöjä juttuja, tässä pari tärppiä ja tarinaa QUARANTUNES-listani kätköistä.

THE KILLERS

R a k a s t a n The Killersiä. Se oli yksi teiniaikojeni suurimmista musiikkirakkauksista (Brandon Flowers on btw ikuisesti superhot). Hot Fuss sisältää tietysti ison kasan The Killersin tunnetuimmista hiteistä, mutta mun suosikkilevy on Sam’s Town. Se on tietysti levynä loistelias, mutta mun rakkaudessa on myös nostalgiataso; omistin teininä kyseisen CD-levyn ja muistan kuunnelleeni sitä autossa kun olin saanut ajokortin. Auton ratissa, nuorena, vapaana  ja maailma avoinna. Sen tunteen minä muistan, kun kuuntelen Sam’s Townia.

Jos multa kysytään, The Killersin paras kappale on Bones. Rakastan sitä ikuisesti ja syvästi. Olin hiukkasen pettynyt, kun Bonesia ei kuultu parin vuoden takaisella Killersin Helsingin-keikalla. Kaiffarini Brandon ei kai tiennyt, että se on suosikkini. (Ihan vähän tekisi mieli feel your bones, hyvät kanssaihmiset.)

PS. Eikö olekin hassua, kuinka koko maailma maagisesti tietää Mr. Brightsiden sanat?

KASARIHITIT

En tiedä kasarina pinnalla olleesta Starship-yhtyeestä mitään (jotenkin ovat kai jatkumoa Jefferson Starshipille, joka taas liittyy jotenkin Jefferson Airplaneen), mutta jos koskaan menen naimisiin, haluan että häissä soitetaan Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Now (1987).

(Nothing’s Gonna Stop Us Now oli Mannequin-leffan soundtrackilla, sen vuoksi video on mitä on.)

Muita Maisan kotitanssistudion kasari-quarantuneseja (asiaan kuuluu, että saa laulaa mukana):

MUSIKAALIT

Haluaisin olla musikaalitähti. Esteenä on ainoastaan sellainen minimaalinen pikkujuttu, että en osaa laulaa, tanssia enkä näytellä. Siksi pitää tyytyä leikkimään musikaalitähteä omassa kodissa. Tai vierailla teattereissa ja elää tätä haavetta todeksi oikeiden musikaalitähtien kautta. Unelmoin, että pääsen joskus näkemään musikaalin Broadwayllä. West Endin olen jo raksinut yli bucket listiltä, näin yhdellä Lontoon-reissulla Wickedin. Se oli siistiä.

Viime vuosien uusista musikaaleista (tai siis niiden soundtrackeista) rakastan erityisesti Dear Evan Hansenia. Tekisi mieli heittää läppää siitä, kuinka loistavasti musikaalin tunnetuin kappale Waving Through A Window sopii tähän hetkeen, mutta… hieman alkavat vitsit olla vähissä.

Eristäytymisepätoivon hetkiin suosittelen Les Miserablesin Do You Hear The People Singiä – se saa ainakin minut aina taistelumielelle !! there is a life about to start when tomorrow comes !! (ja even the darkest night will end and the sun will rise). Ja sitten kun jaksaa taas heittää läppää, voi siirtyä One Day Moreen. Koska will we ever meet again??? 😀 🙂

LITTLE MIX

Kuinka aliarvostettu bändi Little Mix onkaan! #Justice4LM!! Siis toki, onhan tämä Brittien X Factorin muinoin voittanut tyttöbändi suosittu, mutta sen pitäisi olla vieläkin tunnetumpi, tämän vuosituhannen Spice Girls, maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikki palaset ovat kunnossa, plus Perrie, JesyJade ja Leigh-Ann vaikuttavat mukavilta ja symppiksiltä tyypeiltä (upposin kerran Little Mix -haastatteluiden YouTube-kuoppaan).

BRITNEY

Kun olin lapsi, mun huoneen seinällä oli Britney Spears -juliste. En ollut mikään kaikkein suurin fani, mutta se juliste (Koululainen-lehdestä saatu, tietysti) sopi mun huoneen sisustukseen. Olen aina ja ikuisesti Britneyn puolella, haluan hänelle vain hyviä juttuja ja onnellisuutta. Eristyksessä olen  oppinut itsestäni ainakin sen, että miljoonan Britney Spears -kappaleen sanat ovat jumiutuneet päähäni; muistan maagisesti sanat, vaikka olen edellisen kerran kuullut kappaleen 5000 vuotta sitten.

TAYLOR SWIFT

Olen aina ja ikuisesti myös Taylor Swiftin puolella. En tajua miksi niin monet ovat lyttäämässä häntä jatkuvasti milloin mistäkin. Ja siis sanokaa mitä sanotte, mutta kukaan ei voi kiistää etteikö T. Swift osaisi kirjoittaa tarttuvia pop-lyriikoita. Jo vuosia hän on vastannut mun siivouspäivien soundtrackista.

LIZZO

Tietysti. Lizzoa tarvitaan enemmän kuin koskaan!

SPICE GIRLS

Vuosi oli 1998. Minä olin 9-vuotias ja päädyin sattumalta osaksi musiikkihistoriaa. Olin Spice Girlsin viimeisellä keikalla ennen kuin Geri otti ja jätti bändin!

PS. Olen nähnyt Spice World -leffan elokuvateatterissa. Ja meillä oli se myös VHS:llä. Mahdollisesti keräsin myös niitä pahoista oransseista purkkatikkareista saatavia Spice Girls -tarroja. Mahdollisesti.

Ja mahdollisesti olin niin kova Spaissari-fani, että en voinut kuunnella Backstreet Boysiä, sillä se olisi ollut valtaisa PETOS.

Okei, siinä ne. Antakaamme Spaissareiden lopuksi tehdä yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:

When you’re feelin’ sad and low
We will take you where you gotta go
Smilin’, dancin’, everything is free
All you need is positivity

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Kirjat Nostalgia

Sweet Valley High -bingo (eli ”kuin kaksi marjaa” ja muut päähäni jumahtaneet fraasit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Kotkan kaupunginkirjasto on mun muistissa jumahtanut vuoteen 2000. Muistan miltä siellä silloin näytti ja mistä mikäkin löytyi. Tai oikeastaan mistä mikäkin omalta, esiteini-minän kannalta oleellinen löytyi. Eli lähinnä kolme kirjasarjaa: Sweet Valley High’tReplicat ja Baby Sitters Clubit. (Löytyivät, yllättäen, samalta hyllyriviltä.)

Nuo kolme kirjasarjaa ovat tiivistelmä esiteini-ikäisen Maisan kirjallisesta historiasta. Luin varmasti muutakin (ehkä?), mutta en muista mitä. Nuo sarjat muistan. Se ei ole kovin hankalaa, koska niissä jokaisessa on kolme miljoonaa osaa* ja jokainen osa on TÄSMÄLLEEN samanlainen. Siis ei tietenkään ole, mutta eikö periaatteessa ole?

*Fact check: Replicoita on kaikkineen 24, Baby Sitters Clubeja 131 mutta suomennettuja vain 24 ja Sweet Valley High’n 181:stä osasta on suomennettu 50. Noin kolme miljoonaa siis.

Koska esiteineillä on ilmeisesti kultakalan muisti, jokaisessa kolmessa miljoonassa osassa piti toistaa samat jutut. Amyllä on kuunsirpin muotoinen arpi! Susanilla on diabetes! Ja niin edelleen. Jokainen kirja piti pohjustaa samoilla faktoilla.

Mutta arvon Marilyn Kaye (Replica) ja Ann M. Martin+haamukirjoittajat (Baby Sitters Club), saatte nyt synninpäästön. Ette nimittäin olleet mitään verrattuna Francine Pascaliin ja hänen haamukirjoittajiinsa.

Rakastin Sweet Valley High -kirjoja. Oli aina ilonpäivä, kun bongasin kirjaston hyllystä sellaisen osan, jota en ollut vielä lukenut. En ole ihan varma, minkä ikäisenä olen lopettanut Sweet Valley High’n lukemisen. Heitetään nyt vaikka, että 13-vuotiaana eli vuonna 2002. Siitä on melko monta vuotta, kohta 18. Lähes kaksi vuosikymmentä. Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun olin viimeksi lukenut Jessicasta ja Elizabethista. 16-vuotiaista kaksostytöistä! Jotka ovat ulkonäöltään kuin kaksi marjaa! Mutta luonteiltaan kuin yö ja päivä!

Joitain asioita on mahdotonta unohtaa. Sweet Valley High -kirjojen alkuhöpinät ovat yksi sellainen asia.

Ne. Samat. Hiton. Höpinät. JOKAISESSA. KIRJASSA. Päässäni ikuisesti.

Lähes kaksi vuosikymmentä. Ja edelleen muistan, että Wakefieldien kodissa on espanjalaistyylinen keittiö.

Olin tässä taannoin kotona. Siis Kotkassa kotona. Pengoin varastoa koska tietysti pengoin, ja löysin Sweet Valley High -kirjasarjan osan numero 22. Meillä oli siskoni kanssa kirjoja pari ominakin. Tämän nimenomaisen numero kakskakkosen oli sisareni saanut kaveriltaan syntymäpäivälahjaksi, näin kertoi sisältä löytynyt teksti.

Kakskakkonen oli nimeltään Liikaa rakkautta. Jännittävää!

Takakansi kertoi, että…

Bill Chase ja DeeDee Gordon ovat seurustelleet jo pitkään. Onni alkaa kuitenkin rakoilla, kun ennen niin itsenäinen DeeDee tahtoo tehdä kaiken Billin kanssa ja seurata tätä kaikkialle. Bill tuntee, ettei hänellä ole enää tilaa hengittää. Mikäli DeeDeen käytös jatkuisi samanlaisena, heidän suhteensa ei tulisi kestämään pitkään. Myös Elizabeth Wakefield huomaa, ettei DeeDee ole entisellään. Mutta onnistuuko hänen auttaa ystäväänsä ennen kuin Bill saa tarpeekseen?  

Dun dun dun.

Miten tuon pohjustuksen jälkeen olisin voinut olla lukematta kyseistä opusta?

Tuli mieleen ne alkuhöpinät. Ja vaikka kakskakkonen ei kaivannutkaan lisäjännitystä (koska miten DeeDeen ja Billin käy?!), päätin lisätä lukukokemukseeni pienen testin. Kirjoitin ylös kaikki Sweet Valley High -alkuhöpinät ja kliseet, jotka muistin. Tästä kehittyi pienen mutkan kautta Sweet Valley High -bingo.

Upea visuaalinen toteutus tässä näin:

Let’s play! (Juomapeliksi en suosittele, liiallinen humalatila ei ole hyvästä.)

Pääsen aina johdantoon asti, kun saan ekan rastin.

He ovat kuin kaksi marjaa, nokkelia ja kauniita – mutta luonteeltaan aivan erilaisia.**

Ei ole kovin vaikea peli tämä, sain huomata.

Jessica katsoi kaksoissisartaan Elizabethiä ylpeänä pöydän yli. Se oli kuin olisi katsonut peiliin. Elizabethin soikeat, auringon raidoittaman puolipitkän tukan kehystämät kasvot olivat aivan samanlaiset kuin Jessicankin aina säkenöiviä sinivihreitä silmiä ja sitä pientä hymykuoppaa myöten… 

…mutta äidin mielestä he olivat luonteeltaan erilaisia kuin yö ja päivä.

Elizabeth oli vakava, työteliäs ja luotettava. Hän kirjoitti innokkaasti juttuja Oraakkeliin, Sweet Valley High’n oppilaiden omaan lehteen.

Jessica taas – no, Jessica oli Jessica. (= Jessica huoleton, Elizabeth järkevä.)

… Heidän isoveljensä Steven

Ja mitä Todd mahtaa sanoa?  Elizabethin sydän alkoi nytkin tykyttää, kun hän ajatteli Toddin tummanruskeita silmiä, leveitä harteita ja hoikkaa urheilijan vartaloa. ( 😀 )

Isä oli lakimies

”Minulla on ollut aivan tolkuton hoppu sen jälkeen kun aloitin sen Williamsin tilaaman sisustussuunnitelman…” 

Rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti. Olemme sivulla kymmenen.

Lupaavan alun jälkeen onkin pieni pettymys, että saan BINGON vasta sivulla 46. 46! Miten Kaliforniaa ei muka mainittu aiemmin??

Noh, BINGO BINGO BINGO joka tapauksessa.

Palkintona sain viettää noin tunnin esiteinivuosieni nostalgiaryöpyssä.

Olenkohan keksinyt, että Jessican huoneen seinät ovat ruskeat? Ja miten espanjalaistyylistä keittiötä ei mainittu kakskakkosessa? Luulin sen olevan pakollista.

PS. SPOILER ALERT – Bill ja DeeDee saivat onnellisen loppunsa. Koska Elizabeth pelasti päivän, luonnollisesti.

PPS. Liikaa rakkautta loppuu – SPOILER ALERT – niin, että Todd ilmoittaa Elizabethille muuttavansa Vermontiin. Mitä?

Selviääkö Elizabeth sydänsurustaan Toddin lähdettyä? Sen kertoo Sweet Valley High -sarjan kahdeskymmeneskolmas osa SÄRKYNEET SYDÄMET. 

OMG.

PPPS. Miten en silloin lapsena tajunnut, että Jessica on oikeasti melko ikävä tyyppi?

**Kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat otteita Sweet Valley High -kirjasarjan osasta numero 22, Liikaa rakkautta Copyright Francine Pascal, kirj. Kate William, suom. Sari Karhulahti (Otava 1999)

LUE MYÖS: