Kategoriat
Sarjat Suosittelen

17 sarjatärppiä syyskuuhun 2022

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.9.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Disney+, Hulu

Hyvää syyskuuta! Suosikkiasioiden osalta syyskuu on sujunut seuraavasti: olen yrittänyt kirjoittaa tätä hiton postausta ihan liian monta päivää ja kironnut itseäni koska eikö olisi järkevämpää julkaista nämä kirjoitukset heti kuun alussa, M! Nyt kirjoitan kuinka vaikeaa on kirjoittaa, vaikka se on mun blogisäännöissä kiellettyä. Ja siis vaikka haluaisin deletoida kaiken tämän valituksen ja about 2/3 koko postauksesta, en jaksa lyödä päätäni seinään yhtään kauempaa. Ja tämähän on julkaistava, koska muuten se edeltävä pään lyöminen seinään olisi ollut turhaa. Done is better than perfect, toistelen siis itselleni. Sain minä sillä mantralla M:n mun gradusta. Tälle postaukselle olisin antanut C:n, mutta sitten päädyin kirjoittamaan tämän poukkoilevan valitusvirren. Juuri ja juuri ansaitsee B:n.

Nyt lopetan alkuhöpinäni, koska kaivan itselleni koko ajan syvempää kuoppaa.

Syyskuun sarjoja!

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset / Amazon Prime / 2.9.

Okei Jeff, katsotaan mitä niillä miljoonilla (ja miljoonilla) saa aikaiseksi. Mahtisormukset on taatusti visuaalisesti hieno, mutta onko se myös hyvä?

Mun kiinnostuksen tasosta kertoo jotain se, että kaksi ekaa jaksoa ovat olleet jo lähes viikon julki enkä ole edelleenkään vaivautunut katsomaan niitä. Buu Maisa, yritä edes!

Fakes / Netflix / 2.9.

Teinejä, sekoilua, rikollisia ja sekoilevia rikollisia teinejä.

”Teini-ikäiset bestikset Zoe ja Becca alkavat väärentää henkkareita, mutta kun bisnekset alkavat kukoistaa, paljastuu vähitellen myös rikollismaailman karumpi puoli”.

Dun dun dun.

Devil in Ohio / Netflix / 2.9.

Tämä näyttää ihan liian pelottavalta.

”Psykiatri päättää suojella salaperäisestä kultista karannutta nuorta tyttöä vaarantaen samalla oman perheensä — ja henkensä”.

Kultteja, saatananpalvontaa, mystinen tyttö, pahaenteistä musiikkia… ja pensaslabyrintti! Mitään hyvää ei koskaan tapahdu pensaslabyrinteissä, kysykää vaikka Cedric Diggoryltä.

Wedding Season / Disney+ / 8.9.

Romanttinen komedia meets murhamysteeri: Katien aviomies perheineen kuolee hääpäivänä. Epäilykset kohdistuvat Katien rakastajaan Stefaniin. Stefan taas epäilee, että syyllinen on Katie. Kaksikko päättää selvittää tapauksen itse.

Vaikuttaa hauskalta ja erilaiselta!

Melkein saa taas harkitsemaan Disney plussaa.

The Imperfects / Netflix / 8.9.

Kenties hieman teiniscifiä syyskuuhun? Hulluja tiedemiehiä, pieleen menneitä kokeita, hirviöitä ja teiniangstailua!

”Abbi, Tilda ja Juan joutuvat mukaan kokeeseen, jolla on hirviömäisiä sivuvaikutuksia. He lyöttäytyvät yhteen löytääkseen vastuussa olevan tutkijan — ja parannuskeinon”.

Dun dun dun tähänkin.

Gutsy / Apple TV+ / 9.9.

Hillary ja Chelsea Clinton tapaavat dokkarisarjassaan ”maailman rohkeimpia naisia”.

Heartbreak High / Netflix / 14.9.

Australialainen teinidraama on uusi versio samannimisesta, vuosina 1994-1999 ilmestyneestä sarjasta.

(Reboot / Hulu (Disney+?) / 20.9.)

Pitää laittaa listalle, vaikka Suomeen tulo vielä kysymysmerkki. Kuinka mainiolta vaikuttava tapaus! Toivottavasti saadaan tännekin (oletettavasti Disney plussaan koska Hulu).

Andor / Disney+ / 21.9.

Joka toinen kuukausi mun kuuluu kertoa, kuinka en valitettavasti ole nähnyt yhtään Star Wars -elokuvaa. Nyt on taas se hetki, koska Disney plussan Andor liittyy jotenkin Star Wars -universumiin, mutta en tiedä että miten. Nimihenkilö Cassian Andor (Diego Luna) on ilmeisesti jonkinnäköinen kapinallinen, joka taistelee Imperiumia vastaan. Ehkä.

Thai Cave Rescue / Netflix / 22.9.

En ole oikein varma mitä mieltä olen siitä, että tästä kovin dramaattisesta tapauksesta on tehty Netflix-draama. Kun se ihan oikea tosielämän versio on niin hurja ettei kaipaa mitään ylimääräistä dramatisointia. Plus olen niin klaustrofobinen, että alkaa ahdistaa pelkkä ajatus, mitä pojat valmentajineen joutuivat kokemaan — en siis välttämättä kestä sarjaakaan.

The Girls at the Back / Netflix / 23.9.

Espanjalaisdraamassa ystäväporukka lähtee lomalle, kun yksi heistä sairastuu syöpään.

The Old Man / Disney+ / 28.9.

Thomas Perryn samannimiseen bestselleriin perustuvassa trillerissä Jeff Bridges esittää entistä CIA-agenttia, joka joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Arvostelujen perusteella laatukamaa.

The Empress / Netflix / 29.9.

Fun fact! Tai ei tämä kovin hauska ole, mutta fakta kuitenkin: kun oltiin joitain vuosia sitten Wienissä, käytiin Schönbrunnin palatsissa. Kiva pikkumökki. Kierreltiin barokkipalatsia opastusta kuunnellen, ja näin vuosia myöhemmin mieleeni on jäänyt vain se, että Sissi (siis Itävallan keisarinna Elisabet) tunsi tukahtuvansa Wienissä ja mieluummin matkusteli ympäri Eurooppaa. Keisarinnan elämä ei ollut lainkaan häntä varten.

Sissin tarina on tietysti kerrottu ennenkin, mutta tässä silti yksi lisää. Voisi sitä epäkiinnostavimmistakin historiallisista tyypeistä sarjoja tehdä kuin Sissistä.

Jatkuvat sarjat

Cobra Kai, kausi 5 / Netflix / 9.9.

Kun ajattelen Karate Kidiä — ja sittemmin Cobra Kaita — ajattelen Barney Stinsonin William Zabka -faniutta.

(Pohdin noin vartin mitä kirjoitan, ja tuo oli paras mihin pystyin.)

Aikuiset, kausi 3 / Yle Areena / 12.9.

Kyllä kiitos. Jatkukoon kesä syyskuussa.

The Handmaid’s Tale, kausi 5 / HBO Max / 15.9.

Onko tämä jo viimeinen kausi? En ole katsonut sarjaa, mutta tiedän silti tarpeeksi ja haluan koko hommalle onnellisen lopun. Siis niin onnellisen kuin ankealle dystopialle on mahdollista saada. Sitten kun internet on kertonut loppuuko sarja onnellisesti, katson viimeisen jakson. Ennen tätä en aio katsoa minuuttiakaan koska liian alhainen nauru- ja kissanpentuindeksi.

The Kardashians, kausi 2 / Disney+ / 22.9.

Jep jep. Vielä jatkuu.

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: vihakatsomista, kelvollisia komedioita ja mainio rom com

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.8.2022 Lilyssä.

Suosikkiasiat: Ansa vanhemmille, Julia Stiles, Arsenal, Gina Linetti ja rom comit.

Kuvat: Amazon Prime & Netflix

Tai oikeastaan Viime aikojen aivan kelvollisia asioita. Pitäisi varmaan lanseerata sellainenkin juttusarja.

Echoes / Netflix

Juu tää ei ole edes aivan kelvollinen asia. Olen vihakatsonut Echoes-uutuustrilleriä. Sehän voisi periaatteessa olla ihan semipätevä mysteeri. Siis jos pääsisi yli identtisten kaksosten omituisesta ”hei vaihdetaan vuoden välein elämiä” -suhteesta. Mutta… no, en tainnut päästä yli siitä. Enkä myöskään siitä, että sarja on melko ärsyttävä. Olen silmien pyörittelyn ja huokailun siivittämänä päässyt kakkosjaksoon ja voi luoja, sitä on yhteensä seitsemän liian pitkää jaksoa. Olisi vaikka kolme niin ehkä jaksaisin, mutta seitsemän! Vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että päädyn vain spoilaamaan loppuratkaisun. Toivottavasti se on se, että kaksoset miettivät hyvin tarkasti vinksahtanutta suhdettaan ja kaikki pääsevät terapiaan. Ansa vanhemmille -sääntö ei pitänyt, it seems.

The Lake / Amazon Prime

Aivan kelvollinen komedia! Tässäkin on vinksahtaneita perhesuhteita, mutta ei mitään verrattuna Echoesin Leniin ja Ginaan. Plus ei saanut minua pyörittelemään silmiäni…. läheskään niin paljon kuin Echoes. Vähän tietysti koska olen minä.

Amazon Primen ensimmäinen kanadalainen original-sarja sai toisen kauden, joten tarpeeksi moni muukin on pitänyt sitä aivan kelvollisena komediana. Tämä on hyvä uutinen, koska olen ikuisesti Julia Stilesin puolella. 10 Things I Hate About You 4-ever!

All or Nothing: Arsenal / Amazon Prime

Arsenal on aina suosikkiasiani, joten tietysti katsoin All or Nothingin uuden kauden. Arsenal-kauden. Mikään, mikä liittyy Arsenaliin ei ole koskaan mitään muuta kuin rakkautta, mutta eihän nuo pari viimeista jaksoa kaikkein kivointa katsottavaa olleet. Noh, eteenpäin ja uusia pettymyksiä kohti.

Nyt kun olen päässyt kunnolla kulissien taakse, haluaisin Amazon Prime -dokkarin jokaisesta Arsenalin kaudesta. Etenkin tästä. Sanoo hän toiveikkaana kolmen ottelun jälkeen. Katsotaan toukokuussa, olenko vielä samaa mieltä.

Jamie Bower / Paralysed

Tämän jälkeen en mainitse Stranger Thingsiä ennen kuin viimeinen kausi vuonna 2047 saapuu, mutta tiesittekö että Jamie Campbell Bower on myös vallan lahjakas muusikko. Paralysed on ollut mun elokuun soittolistalla.

Brooklyn Nine-Nine / Netflix

Pidänkö Brooklyn Nine-Ninesta vai enkä pidä, siinä elämän suuria kysymyksiä. Tai ehkä vaan tämän blogin. En aidosti osaa päättää. Sen taidan tietää, etten pitänyt vikasta kaudesta, joka tovi takaperin tuli Netflixiinkin. Oli niin alleviivatun viimeinen kausi, että ärsytti. Toisaalta minua olisi varmasti ärsyttänyt sekin, jos ei olisi ollut alleviivatun viimeinen kausi. Brooklyn Nine-Nine ei voi voittaa mun kanssa. Niin tai näin, aina väärin.

Joo, vastaus lienee että en pidä Brooklyn Nine-Ninesta — siis niin paljon kuin voisin pitää! Onhan sekin ihan kelvollinen komedia! Tietysti. Ja Gina Linetti — human form of the 100 emoji — rocks.

Wedding Season / Netflix

Okei lopetan nyt ankeiluni: Netflixin Wedding Season oli oikein mainio rom com! Rom comit best.

Siis eihän tällaisen rom com -juonen kanssa voi mennä pieleen: Asha ja Ravi esittävät seurustelevansa selviytyäkseen vanhempiensa asettamista paineista kesän hääsesongin aikana. Huijaus kuitenkin kostautuu, kun tunteista tulee totta.

Täydellistä. Jäi harmittamaan vain se, etten tajunnut tehdä Erään romanttisen komedian anatomiaa. Oli loistavia silmien pyörittely -hetkiä, joista olisin voinut heittää läppää.

Btw, rom comit ansaitsevat ekstrapisteitä siitä, että ovat sen pituisia kuin KAIKKIEN leffojen pitäisi olla: noin puolitoistatuntisia.

PS. Unohdetaan Wedding Season (joka oli aidosti ihan piristävä tapaus), 1.9. julkaistava Love in the Villa jos joku huutaa Erään romanttisen komedian anatomiaa. Sillä on jopa täydellisen stereotyyppinen rom com -nimi! Ja enemies to lovers on paras rom com -trope. Pyörittelen jo valmiiksi silmiäni.

PPS. Kovasti suunnittelin, että nyt minä en toista GOT-virhettäni vaan hyppään alusta lähtien House of the Dragon -junaan. Mutta minua ei vain kiinnosta tarpeeksi! Olenkohan vain ennakkoluuloinen, ehkä HOTD yllättäisikin? Ehkä pitäisinkin siitä, mistä minä tiedän. Toisaalta nauru- ja kissanpentuindeksi taitaa olla melko alhainen… joten ehkä jatkan leppoisella rom com -linjallani. Huutelen sitten kolmen vuoden päästä, että mitä hittoa, miksi en edes yrittänyt päästä junaan.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Yllättävä suosikkisarja: korkeiden panosten The Sandman

Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.8.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja: The Sandman (Netflix)

Kirjoitus sisältää viittauksia juoneen, mutta ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: Netflix

Katsoin Netflixin kauan odotetun The Sandmanin. Ja pidin siitä. Tämä oli pieni yllätys, ei mun kuulunut pitää. The Sandman ei ole lainkaan ”mun sarjoja”. En minä tavallisesti fanita tummasävyisiä, kulttisarjakuviin perustuvia viimeiseen asti hiottuja fantasiaseikkailuja. Aioin katsoa The Sandmania ihan vaan hetkisen, jotta osaisin kirjoittaa siitä. Kuittailla ehkä jotain nokkelaa, valittaa ja pyöritellä silmiäni.

Noh, en katsonut vain hetkistä, katsoin koko homman, koko 10-jaksoisen ensimmäisen kauden. Ja voin tietysti kuittailla ja valittaa, mutta paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. En odottanut, että The Sandman kiinnostaisi minua sellaisella ”vielä yksi jakso” -tavalla.

The Sandman on korkeiden panosten sarja. Rakastetun Neil Gaimanin rakastetun sarjakuvauniversumin saaminen sivuilta ruuduille kesti vuosikymmeniä (sarjan pohjalla oleva DC Comicsin sarjakuva ilmestyi vuosina 1989-1996). Gaiman itse on ollut torppaamassa leffa- ja sarjaversioita vuosien varrella, ja The Sandmania pidettiin pitkään liian monitasoisena, monimutkaisena ja vaikeana filmatisoitavana. Kokeellinen tarina hyppii vuosisadalta toiselle, maailmasta ja tunnelmasta toiseen ilman selkeää alkua, keskikohtaa ja loppua. Päähenkilökin on abstraktin käsitteen, unien, ihmisolentona kuvattu henkilöitymä, eikä edes kaikkein helpoimmin lähestyttävä sellainen.

Netflix oli lopulta se taho, joka sai Sandman-projektin maaliin — melkoisella hinnalla. Deadlinen mukaan yksittäisillä jaksoilla on ollut jopa 15 miljoonan dollarin hintalappu. Eikä siinä, dollarit kyllä näkyvät. Sandman on visuaalisesti hienoin asia, jonka olen naismuistiin katsonut.

En ole lukenut Sandman-sarjakuvia, joten en pysty arvioimaan sarjan onnistumista tai epäonnistumista sarjakuvafanin näkökulmasta. Kaikki mitä olen aiheesta lukenut viittaa siihen, että sarja on tehty sarjakuvia kunnioittaen — niin paljon kuin mahdollista. Omia tuotoksiaan kiivaasti suojeleva Neil Gaiman on ollut mukana netflixsoinnissa käsikirjoittajana ja vastaavana tuottajana. Fanit ovat vaikuttaneet melko tyytyväisiltä toteutukseen, vaikka olen minä negatiivisiinkin näkemyksiin törmännyt. Se lienee väistämätöntä, kun rakastettu ja monille tärkeä teos siirretään ruudulle.

Minä olin kuvitellut, että Sandman olisi jotenkin kylmä ja sieluton — en tiedä miksi. Kai vain yleensä pidän kotikutoisemmista ja leppoisammista sarjoista kuin mitä tällaiset visuaalisesti loisteliaat jättituotannot mun silmissä tuppaavat olemaan. Sandmanissa oli kuitenkin yllättävän paljon sydäntä ja paikoitellen huumoriakin (unohdetaan vitosjakso). Jotain sellaista tarttumapintaa, josta minäkin — siis tyyppi, joka yleensä pyörittelee silmiään suureellisille fantasiasarjoille — sai kiinni. Vaikka sarjassa tapahtui kaikenlaista hurjaa ja hassunkurista, pohjalla oli kuitenkin isoja, universaalisti ymmärrettäviä teemoja. Kutosjakso ja Kirby Howell-Baptisten esittämä lempeä Kuolema olivat mun suosikit. Muutenkin Loputtomien mutkainen perhedynamiikka oli hauskaa katsottavaa. Oletan, että jos ja kun kakkoskausi tulee, saamme lisää Intohimoa (Mason Alexander Park) ja muita sisaruksia.

Siitä kuittailusta ja valittamisesta…

Ensinnäkin pidin huomattavasti enemmän jaksoista 1–6 kuin lopuista neljästä. Ensimmäisen kauden pohjalla on kaksi ensimmäistä sarjakuva-albumia Preludes and Nocturnes ja The Doll’s House, ja tämä palapeli näkyi. Jos ajattelen kautta kokonaisuutena, siitä puuttui punainen lanka. Toka puolikas oli tavallisempaa ja tylsempää katsottavaa — enkä oikein olisi enää jaksanut uusia hahmojakaan.

Uuden hahmogallerian sijaan olisin halunnut saada enemmän irti päähenkilöstä (tai ainakin nimihenkilöstä), Tom Sturridgen esittämästä Unesta / Morfeuksesta. Tietää miksi hän toimii kuten toimii, nähdä hänen kasvutarinaansa enemmän. Jos olen oikein ymmärtänyt, sarjakuvissa Uni ei aina ole kaikkein sympaattisin tyyppi, ja nyt tästä ikävästä puolesta nähtiin vain ripauksia. Olisitte antaneet Unen olla kunnolla kusipää!

Sarjan kunniaksi on sanottava tämä: epäfilmatisoitavana pidetystä materiaalista oli onnistuttu kasaamaan sarja, joka koukutti myös fantasiasarjoja vierastavan, Sandman-sarjakuvia tuntemattoman meikäläisen. Ei nyt mitään ikuista suosikkikamaa, mutta oikein mainiot ja visuaalisesti hienot 10 jaksoa. Suosittelen! Eikä kannata pelästyä, jos lähdemateriaali ei ole tuttu, kyllä tarinasta kiinni saa.

Päättäisin kirjoitukseni johonkin näppärään sanaleikkiin unista ja painajaisista, mutta ne taitavat olla kaikki jo käytetty.

The Sandman katsottavissa Netflixissä.