Kirjoitus on alun perin julkaistu 29.3.2020 Lilyssä.
Suosikki(inhokki?)-ilmiö: Tiger King (Netflixin dokkarisarja)
Kuva: Netflix
Noin viikko sitten Twitterini alkoi täyttyä Tiger King -maininnoista.
Tiger King sitä, Tiger King tätä. OMG Tiger King, WTF Tiger King. Twiittejä jostain Carolesta, joka siis todellakin murhasi aviomiehensä, se on selvä juttu, kuulemma. Ihmettelyä ja hämmästelyä, twiitti toisensa jälkeen;
ei tämä voi olla totta
en ole koskaan katsonut mitään näin sekopäistä
mitä hittoa
OMG
ei tällaisia ihmisiä voi olla olemassa
pelastakaa tiikerit
Minä mietin että mikä hiton Tiger King. No, Google kertoi; Tiger King: Murder, Mayhem and Madness oli Netflixin uusi true crime -dokkarisarja. Ja ilmeisesti täysin pähkähullu dokkarisarja.
Sattuneesta syystä tuntui hyvältä ajatukselta saada ajatukset jonnekin muualle, joten päätin tsekata, mistä kaikki vouhottivat. (Siitäkin huolimatta, että viimeisin Netflixin true crime -tsekkaus oli hyvin, hyvin huono idea.)
Ja tuota… OMG ja WTF, indeed.
Kaikkien twiittien jälkeen osasin odottaa sekopäistä meininkiä. Mutta Tiger King oli ainakin kymmenen kertaa sekopäisempi kuin olin kuvitellut. Oli pakko googlettaa, että ihan tosissaanko kyseessä oli dokumentti, koko homma tuntui liian uskomattomalta ollakseen totta.
Kun olin päässyt alkuihmetyksen yli, tilalle tuli syvä raivo. Tiger King kertoo yhdysvaltalaisista eksoottisten eläimien omistajista. Siis tyypeistä, joilla on kymmeniä ja kymmeniä tiikereitä, leijonia, karhuja… eläimiä, jotka kuuluisivat luontoon, eivät jonkun epämiellyttävän narsistin takapihalle.
Tiger King ei kuitenkaan kerro pelkästään näistä typeristä tyypeistä, jotka kuvittelevat että on ihan ok pitää tiikereitä lemmikkeinä ja tehdä niillä rahaa. Ei ei ei, se on vasta alkua. Jakso jaksolta homma menee vaan hullummaksi, hullummaksi ja hullummaksi.
ei tämä voi olla totta
en ole koskaan katsonut mitään näin sekopäistä
mitä hittoa
OMG
ei tällaisia ihmisiä voi olla olemassa
pelastakaa tiikerit
Niinpä niin, allekirjoitan. Tiger King on raivostuttava, koukuttava ja raivostuttavan koukuttava seitsemän jakson dokkarisarja. Se on kiistatta hyvää viihdettä, mutta välillä – tai oikeastaan aika usein – sen katsominen tuntui myös vähän ikävältä. Ikävältä tietysti eläinten, mutta myös joidenkin siinä esiintyvien ihmisten puolesta. Ihan kuin dokkarin tarkoituksena olisi saada katsoja nauramaan sen ”tyhmille” ja ”surullisille” white trash -stereotyypeille. Juurikin päivittelemään, että eihän tällaisia ihmisiä voi olla olemassa.
Jeesustelustani huolimatta on sanottava, että Tiger King julkaistiin melkoisen oikeaan aikaan. Jos ei muuta, se tarjoaa seitsemän jaksoa täydellistä todellisuuspakoa.
Tiger King: Murder, Mayhem and Madness (suom. Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes) -dokumenttisarja katsottavissa Netflixissä.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.3.2020 Lilyssä.
Suosikkiasioita ikävien asioiden keskelle
Kuva: Crashing / Channel 4 / Netflix
En oikein tiedä mitä sanoa vallitsevasta tilanteesta. Ajatukset heittelevät. Yksi hetki mietin että mitä hittoa täällä tapahtuu, mietin kaikkia niitä ihmisiä jotka menettävät töitään ja joutuvat huolehtimaan toimeentulostaan, mietin ihmisiä jotka sairastuvat, mietin riskiryhmiä ja sairaaloissa uurastavia lääkäreitä ja hoitajia, mietin maailmantaloutta ja säilyketölkkejä ja sosiaalista eristäytymistä ja etätöitä ja lopetettuja urheilusarjoja ja sitä, onko tämä vasta alkua. Kauan tämä kestää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitkä ovat pienet ja isot ja isommat vaikutukset.
Ja sitten toinen hetki mietin, että kyllä tämä tästä, kaikki kääntyy vielä hyväksi, tästäkin selvitään. Pysy kotona, pese käsiä, kuuntele viranomaisia, auta muita. Älä ole idiootti, älä ole itsekäs, älä panikoi.
Koska en osaa sanoa mitään järkevää, teen sitä, mitä osaan. Kirjoitan höpsöjä juttuja sarjoista ja YouTube-kuopista ja suosikkiasioista.
Seuraa siis pari viime aikoina hyväksi havaittua sarjatärppiä ja yksi (kerrankin) semijärkevä YouTube-kuoppa. Ja lista hyvän mielen sarjoista… koska hyvän mielen sarjat ovat parasta aina mutta erityisen tarpeellisia juuri nyt.
Eliten kolmoskausi (Netflix)
Ensimmäiset eristäytymispäiväni kuluivat espanjalaissarja Eliten kolmannen kauden kanssa. Se on edelleen – kuten kakkoskaudesta kirjoitin – ”koukuttava, epärealistinen, ylidramaattinen kauniiden teini-ihmisten sekamelska”, mutta kaikessa sekopäisyydessään just pätevää viihdettä. Kolmoskausi ei tosin mun mielestä ollut niin hyvä kuin kaksi ensimmäistä, mutta ihan kelpo kumminkin.
Netflix ei ole virallisesti ilmoittanut Eliten jatkosta, mutta mediatietojen mukaan neljäs ja viides kausi on jo tuotannossa. Niissä nähdään mitä ilmeisimmin kokonaan uusi näyttelijäjoukko, joten adiós suosikkityyppini Carla ja Ander.
Eliten kolme kautta löytyy Netflixistä. (Yllä oleva kolmoskauden traileri sisältää spoilereita niille, jotka eivät ole nähneet kahta edellistä.)
Crashing (Netflix)
Brittikomedia Crashing (2016) on ollut mun Netflix-listalla pienen ikuisuuden, mutta en ole koskaan ottanut asiakseni katsoa sitä. Nyt otin ja katsoin ja se oli oikein hauska. Sarjassa on vain kuusi jaksoa, joten se on nopeasti tsekattu. Laatutakuuna mainittakoon se, että Crashingin luoja, käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä on Phoebe Waller-Bridge.
Crashingin kuusi jaksoa katsottavissa Netflixissä.
Burden of Truth (Yle Areena)
Burden of Truth (suom. Totuuden taakka) on Yle Areenasta löytyvä kanadalainen draamasarja. Se kertoo lakihässäköistä, nuoresta asianajajasta, menneisyyden haamuista, pikkukaupungin ihmisistä ja perhesuhteista. Siinä on pääosassa Kristin Kreuk, joka oli silloin joskus vuonna yksi ja kaksi Smallvillen ja Lana Langin aikoihin yksi kauneimmista näyttelijöistä jonka tiesin. Ja on sitä edelleen!
Rehellisyyden nimissä Burden of Truth oli välillä vähän tylsä, välillä vähän epäuskottava ja välillä vähän vähemmän loistavia näyttelijäsuorituksia sisältävä, mutta yhtä kaikki, ihan kelvollinen sarja se oli. Tosin jos lakisarjat eivät kiinnosta lainkaan, niin kannattaa skipata.
Yle Areenasta löytyy tähän mennessä valmistuneet kolme kautta, joissa jokaisessa on kahdeksan jaksoa.
Open Door / Architectural Digest (YouTube)
Viime aikojen suosikki YouTube-kuoppani on ollut Architectural Digest -lehden YouTube-sarja Open Door, jossa julkkikset esittelevät AD:lle kotejaan. Eli vähän kuin MTV:n Cribs, mutta kodit ovat miljoona kertaa tyylikkäämpiä ja arkkitehtuurisesti kiinnostavia. Eikä kukaan ole ainakaan toistaiseksi näkemissäni jaksoissa sanonut että this is where the magic happens.
Tuoreimmassa jaksossa oli näyttelijä Dakota Johnson ja Dakota hei, saisinko muuttaa sun luokse? Kuinka hurmaava koti! En jaksa fiilistellä valtavia palatseja, tykkään enemmän persoonallisista ja kotoisista asumuksista.
Catch and Kill: Lies, Spies and a Conspiracy to Protect Predators / Ronan Farrow
Kirjoitin viimeksi Catch and Kill -podcastista, jossa tutkiva journalisti Ronan Farrow perkaa tapaus Harvey Weinsteiniä ja siihen liittyviä hurjia käänteitä. Podcast pohjautuu Farrow’n kirjoittamaan Catch and Kill -kirjaan, ja koska vihdoin sain sen käsiini, pitää suositella sitäkin. Aiheeltaan tietysti ikävä, mutta kirjana vallan mainio ja mainiosti kirjoitettu.
Hurraa hyvän mielen sarjat!
Nyt jos koskaan kaipaamme hyvän mielen sarjoja. Naurua ja iloa, hassua huumoria, lämminhenkistä komediaa, iloisia rakkaustarinoita.
Tässä pari omaa suosikkiani (lista on kovin Netflix-painotteinen koska se mulla on käytössä):
Viimeisenä ilmainen ja kehittävä vinkki eristyksien ja karanteenien tylsiin hetkiin. Tarvitset vain kynän ja paperia, voit pelata yksin tai yhdessä tai etäyhteydellä, ottaa aikaa tai et, pelata palkinnoilla tai ilman.
Eli kirjoita ylös kaikki Yhdysvaltojen osavaltiot. Go! Montako muistat? Niitä pitäisi olla 50.
Peliä voi pelata myös Euroopan / Afrikan / Aasian / Etelä-Amerikan valtioilla. Tai hedelmillä, automerkeillä, nisäkkäillä, 1980-luvun rockbändeillä, parhaan elokuvan Oscar-voittajilla, ihan sama millä.
PS. Olkoon ohjenuoramme tähän tilanteeseen sama kuin elokuvaklassikko High School Musicalin nuorilla:
We’re All In This Together.
Siis nimenomaan tämä jalo sanoma, ei se, että lähdetään kaikki yhdessä tanssimaan koulujen jumppasaleihin. Se olisi huono idea.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.2.2020 Lilyssä.
Suosikkiasia: ystävyys, rakkaus ja aasinsillat
Kuva: Netflix
Ystävänpäivä! Eli ystävyyttä ja rakkautta, suosikkiasioita molemmat. Sarjat, leffat ja kirjat eivät olisi mistään kotoisin, jos niissä ei olisi kiehtovia ja koukuttavia ihmissuhteita.
Ystävänpäivä-edition Viime aikojen suosikkiasioista siis (saattaa sisältää noloja saippuasarjapaljastuksia ja keinotekoisia aasinsiltoja):
Sex Educationin tytöt
Sex Educationin (Netflixissä) mainiossa kakkoskaudessa oli paljon kaikkea suhdesäätöä ja rakkausdraamaa, mutta parasta oli silti kuvaukset ystävyydestä ja tyttöjen välisestä solidaarisuudesta. Maeven (Emma Mackey) ja Aimeen (Aimee Lou Wood) ystävyys lämmitti sydäntä, ja se bussikohtaus ja sitä edeltävät tapahtumat olivat aidon liikuttavia. Herttainen Aimee oli muutenkin ehdoton MVP; stop fighting over a stupid boy oli koko kauden suosikkihetkeni.
Auschwitzin tatuoija (Heather Morris)
Luin vähän jälkijunassa Heather MorrisinAuschwitzin tatuoijan. Kammottava ajanjakso ihmiskunnan historiassa, holokausti, ei tietenkään aiheena huuda ystävänpäivää. Tositarinaan perustuva romaani on ahdistava, tietysti, mutta kaikkien kauhujen keskellä se on kuitenkin myös ja ennen kaikkea rakkaustarina. Auschwitz-Birkenaussa tavanneiden Lalen ja Gitan tarina on koskettava – ja kun vielä tietää, että se on totta… damn.
Miss Americana / Netflix
No tämä nyt ei liity mitenkään merkittävällä tavalla ystävänpäivään. Taylor Swiftin tuoreehko Netflix-dokkari Miss Americana siis. Halusin kai vain kehua sitä. Voin kuitenkin rakentaa pienen ystävänpäivä-aasinsillan; swiftie-minä on kovin iloinen, että Taylor Swift vaikuttaa löytäneen ansaitsemansa rakkauden. Ja kuinka mukavaa, että Taylor Swiftin paras ystävä Abigail oli hänen paras ystävänsä jo ennen kaikkea sitä megatähtimeininkiä. (Oikeasti, Miss Americana oli huippu, suosittelen sitä vaikkei olisikaan Taylor Swiftin fani. Tai ehkä juuri heille.)
Surkeat tv-rakkaustarinat
Ja lopuksi, kaikkea kivaa, kaunista ja ällösöpöä tasapainottamaan; TVLinen Worst TV Couples -listaus. Omat suosikkini (inhokkini?); Aliaksen Vaughn ja Lauren sekä Frendien Joey ja Rachel. Ensin mainitun kohdalla ymmärrän mitä käsikirjoittajat ajoivat takaa, jälkimmäinen oli vain yksi valtaisa virheliike.
