Avainsana: Netflix-vinkki

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Seitsemän mielenkiintoista uutuussarjaa syksyyn 2020

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.8.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: uutuussarjat! (+syksy)

Kuva: HBO

Saanko vaan kopioida itseäni vuoden takaa?

Tiedetään, elokuu on vielä kesää! Ihan vähän (tässä kohtaa aika paljon) mieli alkaa kuitenkin jo kääntyä syksyyn. Ja siis minähän pidän syksystä, se on loistava vuodenaika. Toki on pimeää ja sataa vettä, mutta on myös villapaitoja ja teetä ja takkatulia. On kesän jälkeistä energiaa ja vankkumattomia lupauksia siitä, että tämä on se syksy jolloin alan venyttelemään joka ilta. Ja ehkä aamujoogaamaan. Kuka tietää, syksyllä kaikki on mahdollista*.

En muuten alkanut venyttelemään joka ilta. Enkä aamujoogaamaan. Oh well. Uusi yritys tänä syksynä.

*Tänä vuonna ehkä vähän vähemmän mahdollista. No, posin kautta ja sitä rataa. Uutuussarjoja on ainakin tänäkin syksynä! Ja koska minusta on hauskaa kirjoittaa uutuussarjalistauksia, kirjoitin sellaisen taas. Siis seitsemän tärppiä suoratoistopalveluiden syksyn 2020 uutuussarjoihin:

We Are Who We Are / HBO / 14.9.

HBO:n minisarja We Are Who We Are taitaa olla yksi syksyn odotetuimmista, ihan vaan siksi että sen on luonut ja ohjannut muuan Call Me By Your Namesta tuttu  Luca Guadagnino. Ja onhan ainakin tuossa trailerissa samaa tunnelmaa kuin Elion ja Oliverin Italia-seikkailuissa. Ollaan samassa maassakin. Teini-ikäiset Fraser (Jack Dylan Grazer) ja Caitlin (Jordan Kristine Seamon) asuvat vanhempineen Italiassa sijaitsevassa Yhdysvaltojen armeijan tukikohdassa. Ystävyyttä, ensirakkauksia, itsensä etsimistä, teini-ikää, kauniita maisemia plus Luca Guadagnino. Katsoisin.

Away / Netflix / 4.9.

Kaikennäköiset avaruushärvellykset eivät ole mitenkään supersuosikkiasioitani, mutta 300 vuotta sitten katsoin lentokoneessa The Martianin (se on se leffa jossa Matt Damon unohtuu Marsiin) ja en vihannut sitä, joten kenties voin antaa Awayllekin tilaisuuden*. Siinä Marsissa härveltää Hilary Swank. Trailerin perusteella sarja on just sellaista dramaattista ihmissuhdesäätöä ja itkuhermoihin iskevää kamaa, jollaista voi odottaa kun tekijätiimissä on tyyppi (Jason Katims) jonka CV:stä löytyvät Friday Night Lights ja Parenthood.

*näen jo miten mulle käy tämän sarjan kanssa: aloitan sen, kyllästyn viiden minuutin jälkeen ja alan katsoa Broad Cityä.

Emily in Paris / Netflix / 2.10.

Romanttista hömppää! On tunne, että sellaista kaivataan tulevana syksynä! Mulla on joku kumma soft spot näyttelijä Lily Collinsiin, joten toivottavasti hänen tähdittämänsä, Pariisiin sijoittuva ja siellä kuvattu Emily in Paris olisi hyvä. Collinsin esittämä parikymppinen Emily muuttaa Pariisiin työn perässä. Eli kulttuurieroja, hienoja vaatteita ja ranskalaista meininkiä, oletan. Sarjan takaa löytyy Sex and the Cityn luoja Darren Star. Bonne chance!

Ja heeeei, ainakin joku Emily pääsi Pariisiin! 😀

The Duchess / Netlix / 11.9.

Lisää hömppää! Koomikko Katherine Ryan teki Netflixille komediasarjan, joka pohjautuu hänen omaan elämäänsä as a fabulous single mom living in London. Aina pisteitä Lontoolle ja hauskoille naisille!  Katherine Ryanin kaksi stand up -spesiaalia, Glitter Room ja Katherine Ryan: In Trouble löytyvät muuten myös Netflixistä.

Woke / Hulu / 9.9.

Tulisikohan Hulun Woke katsottavaksi Suomeen? Siinä on ensinnäkin suosikkityyppini Winnie the Bish! New Girliä tuntemattomille näyttelijä Lamorne Morris siis. Woke on komedia, mutta sen mess-aroundeissa on melkoisen ajankohtainen ja painavakin sävy: Morrisin esittämän Keefin elämä muuttuu pelottavan poliisikohtaamisen seuraksena. Sarja pohjautuu sarjakuvataitelija Keith Knightin elämään.

The Comey Rule / Showtime / 27.9.

Koska kuka nyt ei haluaisi palata vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentivaaleihin! Fun times! DT antoi vuonna 2017 potkut FBI-pomo James Comeylle. Seuraavana vuonna Comey julkaisi muistelmateoksen A Higher Loyalty – Truth, Lies, and Leadership. DT otti paljastuksia sisältäneen opuksen luonnollisesti riemuiten ja ylisanoin vastaan. Luonnollisesti. Kyseinen elämäkerta on pohjana Showtimen minisarjassa The Comey Rule, joka keskittyy mainittuihin vaaleihin ja Comeyn aikaan DT:n hallinnossa. James Comeyna nähdään Jeff Daniels, presidentti DT:nä Brendan Gleeson. Showtimen sarjoja näkyy Suomessa usein HBO:lla, kenties tämäkin?

Bridgerton / Netflix / 2020

Menestysromaanien inspiroimassa sarjassa seurataan vaikutusvaltaisen Bridgertonin perheen kahdeksaa keskenään läheistä sisarusta, jotka yrittävät etsiä rakkautta, kertoo Netflix. Julia Quinnin kirjoittamat historialliset romanssit eivät ole mulle tuttuja, mutta kirjasarja on ilmeisen suosittu. Sarjallakin lienee potentiaalia. Ainakin taustavoimat ovat kunnossa, tuottajana toimii Shonda Rhimes.

PS. Näin kävi niiden vuoden takaisten syksytärppien kanssa:

  • The Politician (Netflix): aloitin, katsoin puoli jaksoa, kyllästyin. Tai siinä ehkä saattoi myös tapahtua joku juonenkäänne josta en pitänyt enkä jaksanut sen jälkeen enää vaivautua.
  • Modern Love (Amazon Prime): katsoin. Ihan kelvollinen. Ei niin hyvä kuin odotin. Mutta Modern Love -podcast on huippu! Ja sarjasta on tulossa toinen kausi, joten ilmeisesti tarpeeksi ihmisiä piti siitäkin.
  • Unbelievable (Netflix): katsoin. Loistava, mutta särkee sydämen.
  • Undone (Amazon Prime): noup, katsomatta. Olikin vähän villikortti.
  • Watchmen (HBO): katsomatta, mutta kuullut sarjasta paljon hyvää. Vetoan HBO:ttomuuteeni.
  • The Morning Show (Apple+): katsoin kaksi ekaa jaksoa. Ne, jotka sain katsoa ilmaiseksi ilman että piti tilata Apple+. Olivat hyviä! Uskoisin, että katsoisin loppuun jos mulla olisi kyseinen suoratoistopalvelu.

LUE MYÖS:

Netflix-vinkki: Loistava (ja sydäntäsärkevä) Unbelievable
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Broad City Yle Areenassa ja muut hyvät sarjauutiset

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.7.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Broad City (Yle Areenassa)

Kuva: Broad City / Comedy Central

Kesäkuu tuli ja meni.

Tiivistelmä: tein töitä kotikonttorilla, pesin 2/5 ikkunoistani, luin, putosin yhä syvemmälle SPN-fandomiin, valitin liiallisesta kuumuudesta (koska tietysti), onnistuin kolmen vuoden jälkeen hankkimaan parvekekalusteet ja vietin juhannuksen kotona Kotkassa (ja tajusin, että olen yhä koomisen huono tikanheitossa).

Heinäkuussa olen ehtinyt huudella kadonneen kuumuuden perään (koska tietysti) ja hengata parvekkeella syömässä jäätelöä. Ja fiilistellä muutamaa sarjaa ja sarjauutista:

Broad City / Yle Areena

Jos joskus on loistava aika julkaista Broad Cityn kaikki viisi kautta Yle Areenassa, se on juuri tämä hitonmoinen dumpster fire -hetki joka myös vuotena 2020 tunnetaan. Abbin ja Ilanan toilailuiden seuraaminen ei ehkä pelasta maailmaa, mutta ainakin saa hetken nauraa.  Ilana Glazerin ja Abbi Jacobsonin luoma ja tähdittämä komedia on yksi 2010-luvun parhaista sarjoista. Se on yhtä aikaa hauska, hölmö, mieltä lämmittävä, omituinen ja nokkela kertomus ystävyydestä, nuoruudesta ja New Yorkista. Ja ystävyydestä toisen kerran.

Yas Queen ikuisesti.

PS. En koskaan missaa tilaisuutta käyttää tätä sieluani puhuttelevaa giffiä:

PPS. Jos kaipaa vähän… hmm… perinteisempää (?) ystävyydestä kertovaa komediaa, Areenaan tuli tovi takaperin myös The Bold Type uusin jaksoin.

Le Bureau, vakoojaverkosto / Yle Areena

Areenasta puheen ollen, aloin katsoa ranskalaista Le Bureau’ta. Siis sitä agenttisarjaa, jota kukaan missään ei tietenkään ole ylistänyt maasta taivaisiin eikä ainakaan kutsunut yhdeksi parhaaksi ranskalaissarjaksi koskaan. Bien, vähän on ylistetty. Juste un petit peu. Ou un peu plus.*

Olen vasta ekan kauden alussa, mutta myönnetään: ihan kelvolliselta vaikuttava sarja. Kenties kehunsa ansainnut. Peut-être.  (Hyvä on, je suis accro.)

Petit problème tässä vaan: sarjaa on viisi kymmenjaksoista kautta. Kaikki Areenassa. Jaksot ovat pitkähköjä, noin 50-minuuttisia. Se on mun lyhyellä matematiikalla yhteensä melko monta minuuttia, joiden aikana voisin tehdä jotain järkevämpää. Katsoa vaikka Broad Cityä. Tai pestä loput kolme ikkunaa.

(*sponsorisé par Google Translate, je ne parle pas français 😀 )

Conversations With Friends / tulossa

Sarjauutinen, joka ei yllätä ketään (mutta hyvä uutinen yhtä kaikki): Sally Rooneyn Conversations With Friends (suom. Keskusteluja ystävien kesken) -kirjasta tehdään sarja.  Taustalta löytyy samoja tyyppejä kuin Normaaleja ihmisiä -hitistä: ainakin ohjaaja Lenny Abrahamson ja käsikirjoittaja Alice Birch.  En pitänyt Conversations With Friends -kirjasta ihan yhtä paljon kuin Normal Peoplesta, mutta kaiken Normal People -sarjahypen jälkeen on sellainen kutina, että hyvä tästäkin sarjaversiosta tulee.

Never Have I Ever kausi 2 / tulossa

Sarjauutinen, joka ilahdutti (ja joka ei sekään ollut yllätys): Netflix uusi Mindy Kalingin teinisarjan Never Have I Everin toiselle tuotantokaudelle. En ole vielä ehtinyt katsoa ykköskautta loppuun, mutta olen joka tapauksessa iloinen. Never Have I Everin kaltaisia fiksuja ja tärkeitä teinisarjoja tarvitaan!

Lucifer kausi 6 / tulossa

Tämä sarjauutinen sen sijaan oli yllätys: Netflix ilmoitti uusineensa Luciferin kuudennelle kaudelle, vaikka vitoskauden piti olla viimeinen. No, kutonen on kuulemma final, FINAL season. En valita, Lucifer on just hyvä aivot narikkaan -sarja. Se toimii, kun sitä ei ota millään lailla vakavasti. Vitoskauden eka puolikas tulee Netflixiin  21. elokuuta, kutonen oletettavasti joskus ensi vuodesta. Kaiken Supernaturalin katsomisen jälkeen toiveeni vikoille kausille on enemmän arkkienkeleitä, vähemmän tylsää rakkausdraamaa.

LUE MYÖS:

Yllättävä suosikkisarja (eli miksi Supernatural on miljoona kertaa parempi kuin kuvittelin)
Kategoriat
Dokumentit Suosittelen Tyypit

Netflixin Athlete A -dokkari onnistuu tärkeässä asiassa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.7.2020 Lilyssä.

Suosikkidokkari: Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina (Netflix)

Sisältövaroitus: seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kuva: Netflix

Kun olin pieni, harrastin telinevoimistelua. Huonosti ja huonolla menestyksellä, mutta harrastinpa kuitenkin. Esiteini-ikäisestä parinkympin hujakoille valmensin. Telinevoimistelu on hieno laji, yksi hienoimmista. Telinevoimistelu on myös laji, johon linkittyy yksi urheiluhistorian synkimmistä skandaaleista.

The Indianapolis Star -lehti julkaisi vuonna 2016  artikkelisarjan Yhdysvaltojen voimistelumaajoukkueen ja Michiganin yliopiston entiseen lääkäriin Larry Nassariin kohdistuneista syytöksistä. Joukko naisia syytti Nassaria seksuaalisesta ahdistelusta ja hyväksikäytöstä. Kun artikkelit julkaistiin, lisää naisia kertoi samanlaisista kokemuksista Nassariin liittyen. Sitten lisää ja lisää.

Tammikuussa 2018 Nassar tuomittiin  175 vuoden vankeuteen alaikäisiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Saman vuoden helmikuussa toinen tuomioistuin langetti päälle 40-125 vankeusrangaistuksen. Jo aiemmin hänet oli tuomittu lapsipornon hallussapidosta 60 vuoden vankeuteen.

Kaiken kaikkiaan Nassarin uhreja on yli 500, heidän joukossaan lukuisia olympiavoittajia Simone Bilesista lähtien.

Netflixiin tuli 24.6. katsottavaksi dokumentti Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina. Siinä taustoitetaan, kuinka Nassar-skandaali oli mahdollinen. Eli kuinka vaikutusvaltainen Yhdysvaltojen voimisteluliitto USA Gymnastics peitteli ja salaili hyväksikäyttöilmoituksia, koska mitalit, menestys ja ennen kaikkea imago ja brändi olivat tärkempiä kuin nuorten urheilijoiden turvallisuus.

Dokumentin nimi Athlete A viittaa entiseen maajoukkuevoimistelijaan Maggie Nicholsiin. Hän oli ensimmäinen  voimistelija, joka ilmoitti Nassarin lääkärintarkastukseksi verhoilemasta epäasiallisesta koskettelusta USA Gymnasticsille. Tämä tapahtui kesällä 2015 ja USAG:n pelkuruuden ja totaalisen epäonnistumisen vuoksi Nassar hoiti nuoria urheilijoita vielä kuukausia sen jälkeen. Nassarin toinen työnantaja Michiganin yliopisto epäonnistui vieläkin totaalisemmin; koulu sai ensimmäiset valitukset Nassarista 1990-luvun lopulla.

Athlete A:n ohjaajat Bonni Cohen ja Jon Shenk onnistuvat yhdessä tärkeässä asiassa: dokumentin keskiössä on tarinan sankarit. Eli nuorten naisten joukko, sister survivorit, joka asettui läpimätää systeemiä vastaan. He eivät halunneet kaataa vain Nassaria, vaan myös heidät pettäneen järjestelmän. Tämä työ on vielä kesken.

Maggie Nicholsin lisäksi dokumentissa kuullaan muun muassa Rachael Denhollanderia. Hän oli ensimmäinen omalla nimellään ja kasvoillaan julkisesti Nassaria syyttänyt nainen. Vuonna 2018 Denhollander nousi lavalle ESPY Awards -palkintogaalassa ja vastaanotti kaikkien sister survivorien puolesta Arthur Ashe Courage Award -palkinnon. Se myönnetään rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta.

Maggie Nicholsin, Rachael Denhollanderin ja muiden naisten lisäksi Athlete A:n ja koko surullisen skandaalin sankareita ovat IndyStarin tutkivat journalistit, jotka toimivat nuorten urheilijoiden megafoneina ja toivat Nassarin teot ja USA Gymansticsin epäonnistumiset julkisuuteen.

Nassar-tapauksesta olisi voinut saada aikaiseksi sensaationhakuisen true crime -dokkarin. Athlete A ei onneksi sorru siihen, vaan se käsittelee hyväksikäytön uhreja niin kuin kuuluukin. Kunnioittavasti. Heidän tarinansa, heidän äänensä, heidän tekonsa, heidän rohkeutensa.  Nassar vei paljon, mutta nyt narratiivi ei ole enää hänen. Voimaannuttava on vähän kulunut termi, mutta sellaiset raamit Athlete A saa.

PS. Mainittu Maggie Nichols on muuten huipputapaus. Hän nousi 15-vuotiaana maajoukkueeseen ja oli matkalla Rion olympialaisiin, kun joutui maajoukkueen leirillä Nassarin hyväksikäyttämäksi. Moni on varma, että hän jäi olympiajoukkueen ulkopuolella koska oli vuosi ennen karsintoja raportoinut Nassarista. Maggie lopetti maajoukkueuransa ja siirtyi yliopistovoimistelijaksi. Hän voitti Oklahoman yliopistossa lähes kaiken, mitä NCAA Gymnasticsissa eli Yhdysvaltojen yliopistovoimistelussa voi voittaa. Hän kertoo dokkarissa, että löysi Oklahomassa voimistelun ilon, jonka eliittivoimistelu oli häneltä vienyt.

Seuraan jonkin verran NCAA Gymnasticsia. Suosittelen sitä jokaiselle telinevoimistelusta pitävälle, joka on pettyneenä seurannut Nassar-uutisointia ja muita voimistelulajien parista viime vuosien aikana paljastuneita  epäkohtia ja skandaaleita. NCAA Gymnastics on tiukkaa kilpailua, mutta myös hauskanpitoa ja iloa. Voimistelijat kilpailevat ennen kaikkea kouluilleen, joukkueena. Ja mikä tärkeintä: voimistelijat ovat keskiössä.

PPS. Minä saatan olla säännöllisen satunnainen NCAA Gymnasticsin fani (Go UCLA!), mutta sisareni S on hyvin mahdollisesti Suomen vannoutunein Jenkkien yliopistovoimistelun seuraaja. S on myös Suosikkiasioiden suurin cheerleader siitäkin huolimatta, että noin 98-prosenttisesti mun tv-sarjahöpinät eivät kiinnosta häntä pätkääkään. Nämä NCAA-loppukaneetit olkoon omistettu hänelle. Jos saisin kehittää S:lle Netflix-sarjan (hän ei katso koskaan mitään, paitsi vähemmän yllättäen Athlete A:n heti kun se oli julkaistu), se olisi Cheer-tyyppinen dokkarisarja jostain NCAA:n voimistelutiimistä. Mestaruuksia kahmineesta Oklahoma Soonersista vaikka. Tai UCLA Bruinsista.