Kategoriat
Hassua Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Sweet Valley High -uutisia ja Harry Potter -pohdintaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.1.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Teininostalgia, ranskalaiskomediat ja Harry Trevaldwyn.

Kuvat: Harry Trevaldwyn / Twitter, Netflix, HBO Max

Okei, vuosi 2022! Tulkoon tästä hyvä. Vuoden vaihtuminen on ehdottomia suosikkiasioitani. Arvostan sitä, että aina 365 päivän jälkeen kalenterimme tarjoaa meille uuden startin.

Tietysti tiedän, että olen täsmälleen sama ihminen 31.12. kuin 1.1. Tiedän, etten maagisesti  muutu tyypiksi, joka käy nukkumaan kello 22, juo sellerimehua ja aamujoogaa…. mutta suurin piirtein tammikuun puoliväliin asti saan ainakin uskotella itselleni, että jospa kuitenkin voisin olla sellerimehua juova aamuihminen.

Se siitä. Viime aikojen suosikkiasioita on ainakin ihan samaa kamaa kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Eli sekalaista lätinää suosikkisarjoista ja suosikkityypeistä ja kaikesta siltä väliltä.

Paluu Tylypahkaan / HBO Max

Mulla on nykyään melko ristiriitainen suhde Harry Pottereihin. Kirjat ja myöhemmin elokuvat ovat toisaalta tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani – todellakin muistan odottaneeni aina uuden kirjan julkaisua. En malttanut odottaa suomennoksia, vaan luin ne ensin englanniksi. Hyvää enkkutreeniä tuolloin. Fiilistelin sitä värikästä taikamaailmaa, surin kuolemia ja mietin mihin tupaan kuuluisin (Korpinkynteen). On myös ehdottomasti arvostettava sitä, että J.K. Rowling sai miljoonat lapset – ja aikuiset – lukemaan kirjoja.

Ja toisaalta… vanhemmiten on pitänyt kohdata Rowlingin TERF-asenteet ja kirjojen rasistiset stereotypiat. Enhän minä lapsena osannut kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, miksi hitossa sen lähes ainoan tummaihoisen hahmon nimi on Kingsley Kahlesalpa. Taikamaailmasta on siis vuosien varrella karissut aika paljon taikaa pois.

Ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta katsoin HBO Maxin Paluu Tylypahkaan -dokkarin ja viihdyin sen seurassa. Ihan vähän itkin näyttelijöiden mukana, kun muistelivat 20 vuotta sitten alkanutta matkaansa. Heidän kokemuksissaan ja kertomuksissaan taika on ja pysyy tallella. Pääosakolmikko ja muut tylypahkalaiset ovat omaa ikäpolveani, joten ovat niitä julkisuudesta tuttuja tyyppejä, joiden kanssa olen kasvanut aikuiseksi. On varmaan yhtä aikaa omituista ja hienoa, että oma kasvu lapsesta nuoreksi aikuiseksi on tallennettu leffahistoriaan.

Sweet Valley / The CW

Tää on kova! Deadlinen mukaan The CW -kanavalle on suunnitteilla Sweet Valley High -kirjasarjaan perustuva Sweet Valley -sarja. Toivottavasti toteutuu, (esi)teininostalgisointiin taipuvainen sydämeni on fiiliksissä! Sarjan takana kerrotaan olevan Josh Schwartz ja Stephanie Savage, jotka ovat tuttuja mm. The O.C.:sta ja Gossip GirlistäFrancine Pascalin Sweet Valley High -kirjoistahan on jo kertaalleen tehty tv-sarja. Ja siis jos ette ole katsoneet tätä vuosina 1994-1997 esitettyä taideteosta, suosittelen koko sydämestäni. On kamala! Siis niin kamala, että on loistava. Saa uskomaan, että kyllähän minäkin voisin olla näyttelijä. Jaksoja löytyy YouTubesta.

Ja sivuhuomiona sanottakoon, että parin vuoden takainen Sweet Valley High -bingo on ehkä suosikkini kaikesta, mitä olen tähän blogiin koskaan kirjoittanut.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Pidän tästä ranskalaiskomediasta. On just sopivan höttöinen ja harmiton katsottava. Sarjan kolmas ja viimeinen kausi tuli uudenvuodenpäivänä Netflixiin, ja paketoi koko homman oikein mukavasti. Hyvä yhdistelmä höpsöä säätämistä, oikeita ongelmia, aitoutta – ja kaiken tärkeimpänä, ystävyyttä. Jäi hyvä ja lämmin mieli.

Don’t Look Up / Netflix

Tästä supertähtien miehittämästä maailmanlopun satiirista on kirjoitettu niin paljon, ettei mulla ole mitään fiksua lisättävää. Analyysini olkoon siis epäfiksu: en tiedä, pidinkö leffasta vain en. Luulen, että en. Pidän kuitenkin siitä keskustelusta, jota elokuva on herättänyt. Ja kyllähän leffa heittelee oikein purevaa kritiikkiä moneen suuntaan.

Harry Trevaldwyn + Call My Agent UK

Viime vuoden paras uusi sometuttavuus oli brittikoomikko Harry Trevaldwyn. Löytyy ainakin Twitteristä ja Instasta. Suosittelen, hillittömän hauska ja lahjakas tyyppi. Hänen elitistinen ja omahyväinen englantilaisrouvahahmonsa – poloisine Natalie-tytärpuolineen – oli viime vuoden suosikkikomediaani. 😀

Harrya seuraamalla olen myös oppinut, että Amazon Prime on tekemässä brittiversiota loistavasta ranskalaiskomediasta Call My Agent, hänellä on rooli sarjassa. Ykköskausi on käsittääkseni jo kuvattu, joten sitä odotellaan täksi vuodeksi. Joskus on vähän tarpeetonta, kun suosituista sarjoista tehdään uusia versioita, mutta tätä minä odotan.

Ranskalaisversion tavoin tosielämän näyttelijät esittävät sarjassa fiktiivisiä versioita itsestään. Varietyn mukaan mukana ovat muun muassa Dominic WestPhoebe DynevorDavid ja Jessica Oyelowo sekä Helena Bonham Carter. Erinomaista!

PS. Juoko joku oikeasti sellerimehua? Olen vakuuttunut, että ei. Joten ehkä minusta ei edes tammikuussa kolmeksi päiväksi tule sellerimehua juovaa superihmistä. Mutta ostin minä jo kerran appelsiineja irtokarkkien sijaan. Joten annan itselleni pisteitä.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Sarjat

And Just Like That, Gossip Girl ja muut vuoden 2021 sarjat, jotka jätin kesken

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat. Vaikka välillä en jaksakaan niitä.

Kuvat: Netflix, HBO Max, Amazon Prime, Apple TV+

Kirjoitin jo vuoden 2021 suosikkisarjoistani. Oli paljon kaikkea kivaa ja kiinnostavaa – mutta myös kaikkea tylsää ja ankeaa. Eli päätetään Suosikkiasioiden vuosi 2021 valittamisella: sarjoja, joita en katsonut loppuun:

And Just Like That… (HBO Max):

I’M SORRY

I CAN’T

DON’T HATE ME

Nine Perfect Strangers (Amazon Prime): Vihasin syvästi niitä noin neljää jaksoa, jotka jaksoin katsoa ennen kuin luovutin. Olen huomannut, etten enää jaksa sarjoja, joiden hahmoja en voi sietää.

The Morning Show (Apple TV+): Odotin kakkoskautta kovasti, mutta en sitten lopulta jaksanutkaan tokaa jaksoa pidemmälle. Liian painava, liian pitkä, liian ankea, liian kaikkea tympeää.

Behind Her Eyes (Netflix): Tämän kanssa kävi juuri niin kuin ennustin: en jaksanut kahlata jaksoja läpi, joten spoilasin lopun ja päätin että se riittää.

Gossip Girl 2021 (HBO Max): Vajaan kahden jakson otannalla mulla on paljon kysymyksiä. Miksi opettajat näyttävät 12-vuotiailta? Tai ainakin samanikäisiltä kuin koulun oppilaat (case in point: opettajaa esittävä Tavi Gevinson on 25-vuotias, oppilasta esittävä Thomas Doherty 26). Miksi hitossa kyseiset opettajat ovat Gossip Girl??? Tuo ei ollut edes spoileri, koko homma paljastuu ekassa jaksossa. Siis oikeasti, missä näiden ”aikuisten” opettajien moraali? Vakoilevat ja salakuvaavat lapsia ja leikkivät heidän tunteillaan. Oli sitten kuinka ikäviä lapsia tahansa eihän niin tehdä. Ja Upper East Sidellä kaikki ovat ilmeisesti saaneet lapsensa 15-vuotiaina, sen verran nuorekkaita vanhempia. Camoon, HBO Max, yli 45-vuotiaita näyttelijöitäkin saa palkata.

Lisää kysymyksiä: Miksi yhdysvaltalaiset teinisarjat seksualisoivat lukioikäisinä kuvattuja nuoria ihmisiä niin paljon? Miksi suosittu Julien antaa kahden ystävänsä / käskyläisensä pompotella itseään? Miksi kyseisiä ystäviä tuntuu kiinnostavan enemmän Julienin elämä kuin omat elämänsä? Miksi opettajan ja oppilaan seksisuhteella edes vihjaillaan? (En jaksanut jäädä selvittämään, toteutuuko ko. suhde oikeasti.) Ja miksi jaksot ovat niin hiton pitkiä? Mitä tapahtui vanhalle kunnon 45-minuuttiselle? Aargh. Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta BLAIR WALDORF FOREVER!!

Rahapaja (Netflix): Okei, tämä ei oikeastaan kuulu tälle listalle. Olen 99-prosenttisen varma, että jossain vaiheessa katson viimeisen kauden vikat, joulukuussa julkaistut jaksot. Pitäähän mun saada tietää, miten sarja päättyy, kun kerran olen kahlannut aiemmatkin kaudet läpi. Mutta kun vitoskauden toinen osa julkaistiin, minua ei kiinnostanut yhtään. Aloitin kyllä, mutta sarja oli mennyt pelkäksi väkivaltaiseksi ramboiluksi, ja päädyin vain pyörittelemään silmiäni. Jaksot ovat niin pitkiäkin! No, gracias. Palataan asiaan vuonna 2022.

The Witcher – Noituri (Netflix): Kaikki viisi minuuttia katsoin. Saattaa olla, etten antanut reilua tilaisuutta.

Lucifer (Netflix): Lucifer oli listalla myös viime vuonna. Yritin uudestaan päätöskauden kunniaksi, mutta totesin jälleen, etten enää pidä sarjasta. Tämä johtuu yksinomaan siitä, etten ole Luciferin ja Chloen romanssin fani. Katsoin minä joka tapauksessa viimeiset 10 minuuttia vikasta jaksosta, jotta sain tietää miten sarja päättyy.

For All Mankind (Apple TV+): Kertokaa nyt joku, kannattaako tähän avaruushommaan käyttää aikaa? Sitä kehutaan paljon, mutta en saanut otetta kun yritin katsoa. Hyvä on, en yrittänyt mitenkään superponnekkaasti.

Ginny & Georgia (Netflix): Noup. Päätä nyt sarja hyvä, mitä haluat olla!! Mukaan on tungettu miljoona eri genreä; vähän hassua komediaa, vähän teinisarjaa, väliin mysteeriä ja rikoksia, sitten työpaikkahassuttelua, nyt painavaa draamaa ja vakavaa puhetta rasismista, nyt taas komediaa, sitten huumeita ja seksiä, parit takaumat, sekaan ehkä vähän murhaa…

A Discovery of Witches (HBO Max): Olen joskus muutama vuosi sitten katsonut ekan kauden, ja nyt yritin katsoa kakkoskautta. Ja ei, en jaksanut välittää mistään tai kenestäkään. Lopetin noin puolen tunnin jälkeen. Kaikki oli ankeaa, ja halusin vain pyöritellä silmiäni.

Outlander (Netflix, HBO Max): Kolme ja puoli kautta oikein koukuttavaa draamaa, sen jälkeen ei enää kiinnostanut. Mutta tiedän, keitä olivat jakobiitit ja milloin ja missä tapahtui Cullodenin taistelu, joten ei tämä hukkaan mennyt.

I Know What You Did Last Summer (Amazon Prime): Täysin yhdentekevä sarja. Kaikki hahmot ärsyttivät enkä jaksanut välittää mysteeristäkään. Ihan sama ei ole hyvä lähtökohta sarjamurhaajajännärille.

Kevin Can F**k Himself (Amazon Prime): Halusin pitää tästä, koska sen pääosassa on Schitt’s Creekistä tuttu mainio Annie Murphy. Mutta… en tiedä… en kai jaksanut sitä naururaidalla varustettua sitcom -puolta, vaikka sehän on koko homman juju. Sarja on siis puoliksi kliseinen sitcom, puoliksi draamaa.

New Amsterdam (Viaplay, Netflix): Aivan joo, enhän minä pidä lääkärisarjoista. Yritin silti.

The Good Doctor (Viaplay, Netflix): Sama kuin yllä.

Kolmekymppiset (Yle Areena): En minä tiedä, miksei tämä ilmeisen pidetty tanskalaissarja iskenyt. Minä – kolmekymppinen – olen varmasti kohderyhmääkin ja kaikkea.

PS. Kaunis kiitos, että olette lukeneet sarjahöpinöitäni myös omituisena pandemiavuonna 2021. Olen iloinen jokaisesta klikkauksesta, lukuhetkestä ja kommentista! Jatketaan ensi vuonna! 🙂

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2021 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2021!

Kuvat: HBO, HBO Max, Netflix, Apple TV+, FX, Hulu, Channel 4

Sarjavuosi 2021 pakettiin! Oli edeltäjänsä tavoin omituinen, surullinen ja ahdistava pandemiavuosi, mutta ainakin sarjat olivat hyviä. Ja niitä oli paljon! 2021 oli myös se vuosi, jolloin sorruin hankkimaan HBO Maxin. Olen siis vihdoin ja viimein mukana Succession-hypessä! Vuoden 2021 henkilökohtainen huippuhetkeni, mitä sarjoihin tulee… 😀

Vuoden 2021 parhaat sarjat

Succession (HBO Max): Kuinka tylsä valinta! Minkä sille mahtaa, Succession on loisteliasta Laatudraamaa isolla ällällä. En yleensä pidä sarjoista, joiden hahmot ovat kamalia, mutta Succession on yksinkertaisesti niin hyvä ja hyvin tehty, että en edes välitä kamalista ihmishirviöistä. Ja  kyllähän Royn perheessä on kaiken kamaluuden lisäksi jotain inhimillistäkin. Sarjassa ei ole heikkouksia; käsikirjoitus, näyttelijät, musiikki, kuvaus… kaikki toimii. Eikä pelkästään toimi, vaan loistaa. On vaikuttavaa, miten pienetkin yksityiskohdat on mietitty viimeisen päälle täydellisiksi. Kolmoskauden aikana jupisin vähän sen tylsyydestä, mutta kauden kaksi viimeistä jaksoa osoittivat kaiken jupinan turhaksi. Olivat UPEITA.

We Are Lady Parts (Channel 4 / Yle Areena): Koska (myös) vuosi 2021 oli melko surullinen ja ahdistava, leppoisille hyvän mielen komedioille oli tilausta. Aina parempi, jos ne leppoisat hyvän mielen komediat ovat yhtä hyviä kuin sydämellinen brittikomedia We Are Lady Parts.

Starstruck (HBO Max): Sama kuin yllä. Luoja ja päätähti Rose Matafeo saa pisteet vuoden 2021 parhaasta rom comista. Starstruck on hurmaava ja hauska hyvän mielen sarja. Joskus se riittää (mun kohdalla aika usein).

Young Royals (Netflix): Sarjassamme kyllä ruotsalaiset osaa; mainio teinisarja, joka nyt vain sattuu kertomaan nuoresta kuninkaallisesta. Aito ja ihana, täynnä mainioita nuoria näyttelijöitä. Huippua, että tulee kakkoskausikin.

I May Destroy You (HBO Max): Tiedetään, viime vuoden sarjatapaus, mutta minä katsoin sen vasta pari kuukautta sitten. Joten pääsee 2021-listalleni. Kaikki ylisanat taitaa olla jo käytetty, joten sanotaan tämä: sarja meni ihon alle – hyvällä ja huonolla tavalla. Ja jäi sinne. Kaikista vuonna 2021 katsomistani sarjoista suosittelen kaikkein eniten tätä Michaela Coelin mestariteosta.

Positiiviset yllättäjät

Acapulco (Apple TV+): Ihmiset, katsokaa Acapulco! Se on ihana! Positiivisen yllättäjän malliesimerkki; en odottanut mitään, rakastin. Väriterapiaa ja iloa ja virtuaalinen lomamatka Meksikoon samassa paketissa.

The Sex Lives of College Girls (HBO Max): Ei kai pitäisi olla yllättynyt siitä, että Mindy Kalingin luoma komedia on loistava, mutta The Sex Lives of College Girls yllätti silti positiivisesti. Raikkaan epätäydellisiä naishahmoja ja hauskaa meininkiä noin muutenkin.

Maid (Netflix): Margaret Qualley on aiheesta kerännyt ylistystä hienosta roolisuorituksestaan.

Shadow and Bone (suom. Varjo ja riipus, Netflix): Genressään aidosti hyvä tekele, vaikka en ehkä olekaan kohderyhmää. Jos olen oikein ymmärtänyt, sarja toi mainiosti yhteen kaksi erillistä, Leigh Bardugon Grishaverse-kirjauniversumin  tarinakokonaisuutta, Six of Crowsin ja Shadow and Bonen

Kastanjamies (Netflix): Tanskalaisjännäri piti otteessaan. Nordic noiria parhaimmillaan.

Cruel Summer (Amazon Prime): koukuttava teinidraamamysteeri. Kakkoskausikin tulossa, joskin pidän sitä vähän turhana.

Bo Burnham: Inside (Netflix): Venytän nyt vähän sarjan käsitettä, koska Bo Burnhamin ”komedia”spesiaali Inside ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden 2021 parhaiden listalla. Mun päässä soi usein monet Insiden kappaleista, esimerkiksi alla oleva Welcome to the Internet.

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

Hacks (HBO Max): Minä odotin tätä draamakomediaa hyvin, hyvin paljon. Mulla oli siitä korkeat odotukset, koska sitä oli ylistetty joka puolella. Ja kyllä minä siitä pidinkin! Oikeasti. Hacks on laatusarja laatunäyttelijöillä (JEAN SMART!!). Mutta… en tiedä… odotin kai sen olevan hauskempi, kertoohan se komediasta ja hauskoista ihmisistä. Oli kuitenkin minusta enemmän draamasarja komediasta kuin komediasarja komediasta, jollaista odotin. Olen vähän ihmetellyt arvosteluja, joissa sarjaa on kuvailtu superhauskaksi. Minusta Hacks ei ollut sitä, ja siksi ihan vähän petyin. Edelleen: ei missään nimessä huono sarja! Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, miksi sitä kehutaan. Ja olen yhtä kaikki iloinen, että sarja saa jatkoa.

The White Lotus (HBO Max): Ihan vähän en voinut sietää hypetettyä The White Lotusta. Siis sehän on hyvä! Ehdottomasti… mutta en vain jaksanut välittää mistään tai kenestäkään. Okei, paitsi Belindasta. #justiceforbelinda

Ted Lasso (Apple TV+): Minä RAKASTAN Ted Lasson ykköskautta. Se on aidosti yksi parhaita asioita, joita olen viime vuosina katsonut. Ja kakkoskausi on ehdottomasti hyvä. En vain saanut siitä samanlaista otetta kuin ykkösestä. Tietysti oli tärkeää syventää hahmoja, ja tuoda puhtaan komedian rinnalle synkempiäkin sävyjä, suruakin. Ymmärrän kyllä käsikirjoittajia. Samalla se hyvän mielen sarja -aspekti, joka tekee Ted Lassosta Ted Lasson, hieman kärsi.

The Chair (Netflix): Sandra Oh on tietysti loistava pääroolissa koska on Sandra Oh, mutta sarjasta jäi mulle jotenkin sekalainen kuva. Toteutus ontui.

Vuoden 2021 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

Reservation Dogs (FX / Disney+): Monilla listoilla vuoden 2021 paras komedia. Melkein pitäisi hankkia Disney+ vain Reservation Dogsin takia.

WandaVision (Disney+): Toinen Disney plussasta löytyvä kehuttu sarja. Agatha! Siinä kaikki, mitä tiedän. Ja sitcom-kliseitä, senkin tiedän! Okei ja sen, että WandaVision aloitti MCU:n Phase Fourin, ilmeisen onnistuneesti.

Mare of Easttown (HBO Max): Eikö riitä, jos olen katsonut Murdur Durdurin? 😀

Girls5Eva (Peacock): Musikaalimeininkiä, musikaalitähtiä, Sara BareillesBusy Philipps, ysärinostalgiaa, tyttöbändinostalgiaa, popkulttuuriviittauksia, fiksuja vitsejä… ja ihan väärä suoratoistopalvelu, sillä NBC:n Peacock ei ainakaan toistaiseksi näy Suomessa.

Yellowjackets (Showtime / Paramount+): Mysteeri! Kiinnostaa.

The Underground Railroad (Amazon Prime): Tämä ylistetty minisarja ei ole helpoin lähestyttävä, mutta eihän orjuudesta kertovien sarjojen ja elokuvien pidäkään olla. Colson Whiteheadin samannimiseen romaaniin pohjautuva, Barry Jenkinsin luoma ja ohjaama draama on kerännyt laajalti kehuja siitä, miten käsittelee vaikeaa aihettaan. Ja visuaalisesti taitaa olla vuoden 2021 ehdotonta eliittiä.

Lupin (Netflix): Mulla ei ole mitään järjellistä selitystä siihen, miksen ole edelleenkään katsonut kovasti kehuttua ja pidettyä Lupinia. Siinä on karismaattinen päätähti (Omar Sy), ilmeisen koukuttava tarina, pidän Oceans-leffoista (mun päässä Lupin on kuin tyylikkään ranskalainen Oceans 11), ranskalaiset leffat ja sarjat ovat yleensä loistavia… ehkä pääsen mukaan sitten, kun kolmoskausi julkaistaan.

The Great (Hulu / HBO Max): Odottamassa sarjat, jotka haluan katsoa -listallani.

The Other Two (Comedy Central / HBO Max): Hoi Suomen HBO Max, missä viipyy The Other Two?? Alun perin Comedy Centralilla alkanut komedia muutti kakkoskaudeksi HBO Maxiin, mutta eipä ole Suomessa vielä näkynyt.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Only Murders in the Bulding (Hulu / Disney+): Kaksi komedialegendaa (Martin Short + Steve Martin), Selena Gomez, leppoisaa meininkiä, huumoria ja ilmeisen onnistunut murhamysteeri. Kakkoskausikin tulossa.

Midnight Mass (Netflix): EI KIITOS. Sanoo hän, joka ei voi sietää pelottavia sarjoja. Mutta siis ilmeisesti pisteitä jälleen kerran  Mike Flanaganille.

Sarjat, joita ilmankin olisin pärjännyt

Sex/Life (Netflix): Noniin. Olisin pärjännyt vallan hyvin, jos en olisi kuullut yhtään vitsiä siitä yhdestä suihkukohtauksesta. Tai nähnyt sitä suihkukohtausta.

Squid Game (Netflix): Tämä on kai vähän kiistanalainen lausunto, mutta olisin ollut ihan fine jos en olisi koskaan mennyt katsomaan tätä koko vuoden puhutuinta sarjaa. Kaikki se väkivalta… ei kiitos. Yritän edelleenkin saada inhottavia kohtauksia pois päästäni. Ja samaan aikaan ymmärrän, miksi sarjasta tuli megahitti.

Vuonna 2021 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Brooklyn Nine-Nine (NBC / Netflix): Okei. Tiedän, että olen huudellut tässä blogissa jotain sen suuntaista, ettei Brooklyn Nine-Nine kuulu suosikkisarjoihini. Tämä kai pitää jossain määrin paikkaansa, mutta se ei kuitenkaan estä minua kaipaamasta Jake Peraltaa ja kumppaneita.

Dickinson (Apple TV+): Täysin ennenaikainen valinta, sillä olen vasta ykköskaudessa. Mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että jään kaipaamaan Hailee Steinfeldin mainiosti tähdittämää fiksua komediasarjaa.

PS. Vuoden parhaat sarjat -postauksessa on perinteisesti ollut myös Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria. Mutta lopetin vuonna 2021 niin monta sarjaa, että saavat oman postauksensa.