Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.4.2022 Lilyssä.
Suosikkisarja: Severance – erotus (Apple TV+)
Kuva: Apple TV
#firstworldproblems tv-series edition -alert! Haluan tosi, tosi paljon katsoa Apple TV+:n Severancea, mutta se on aivan liian ahdistava ja ankea. Siis olen katsonut sitä jo, olen nyt nelosjaksossa. Tähän mennessä se on ollut semisiedettävä, mutta jotenkin on tunne, että se menee koko ajan vaan ahdistavammaksi ja ankeammaksi. Nauru- ja kissanpentuindeksi vain alhaisemmaksi ja alhaisemmaksi.
Tarina (=Twitter) kertoo, että päätösjakso on loistava. Sen vuoksihan minä oikeastaan aloin Severancea katsomaan. Kaikki hypettivät sarjaa yleisesti ja päätösjaksoa erityisesti. Pitihän mun tietää, että mikä homma. Ja siis kyllä, ymmärrän hypen. Olitte oikeassa, tyypit internetissä! Severance on äärilaadukas ja hyvin koukuttava sarja. Koska oikeasti: mikä homma? Mistä on kyse, kuka, miksi, miten, mitä hittoa?
Tämä nyt on vähän typerä nillittämisen kohde, mutta Severance saattaa olla jopa vähän liian laadukas. Samaan aikaan kun fiilistelen sitä, pyörittelen silmiäni sille, kuinka viimeisen päälle mietittyä kaikki on. Se on Laatudraamaa hiton isolla ällällä — ja se näkyy kaikessa: lavastuksessa, puvustuksessa, valaistuksessa, kuvauksessa, näyttelijäsuorituksissa, käsikirjoituksessa, ohjauksessa… tiedättehän, LAATUDRAAMAA.
Severance on niin tyylitelty, etten minä ihan täysin saa siitä otetta. Siis vaikka poistettaisiin yhtälöstä se liian alhainen NKI. En vain koskaan tule sataprosenttisesti rakastamaan Severancen kaltaisia sarjoja, joissa kaikki osat ovat täydellisesti paikoillaan. Tai jos joku osa onkin väärässä paikassa, sen kuuluukin olla eli se on oikeastaan sataprosenttisen oikeassa paikassa.
Mutta joo, eksyin aiheesta. Eli se ankeus ja ahdistavuus. Severance on dystooppinen scifihtävä psykologinen trilleri. Ja on mukana mustaa huumoria ja satiiriakin. Se kertoo Lumon Industries -firmasta, jossa osalle työntekijöistä tehdään ”erotus”-prosessi. Siinä työntekijän työmuistot erotetaan vapaa-ajan muistoista. On siis kaksi eri tietoisuutta: töissä ei muista elämää työpaikan ulkopuolella ja toisin päin. Mielenkiintoista… ja ahdistavaa, kun mukaan heitetään salaliitto, mystisesti kadonnut erotettu työntekijä ja uusi erotettu työntekijä, joka haluaakin pois työminän ja Lumonin ikeestä, tuloksetta. Homma muuttuu nopeasti painajaiseksi.
Jos ei muuta, Severance saa ainakin arvostamaan omaa työpaikkaa, niin inhottavina ja puristavina erotettujen työolot kuvataan. Ja muutenkin sarja kommentoi mielenkiintoisesti työelämään liittyviä kysymyksiä ja ongelmallisuuksia, työorientoitunutta elämäämme ja sitä, miten ja kuinka paljon työmme määrittää meitä ja onko edes mahdollista erottaa työminä ”todellisesta” minästä.
Severance muistuttaa vähän parin vuoden takaista Maniacia. Samantyyppistä ahdistavaa kikkailua ihmismielellä. Samanlaisia suuria, eettisiä ja eksistentiaalisia kysymyksiä ja kyseenalaisia ratkaisuja paeta oman elämänsä suruja. Ja samanlainen oudon vinksahtanut aikajana, joka sijoittuu kai dystooppiseen tulevaisuuteen, mutta samaan aikaan teknologia muistuttaa menneisyydestä.
Severance on yhtä aikaa superouto ja täysin ymmärrettävä. Ja minä samaan aikaan vihaan sitä ja pidän siitä. Pyörittelen silmiäni sille ja pidän sitä nerokkaana. Vaikka ahdistavat ja ankeat sarjat ärsyttävät minua, on pakko katsoa Severance loppuun. Haluan tietää, minne sen outo mysteeri johtaa. Epäilen, ettei mihinkään kivaan…
Severance – erotus katsottavissa Apple TV+:ssa. Sarja uusittu toiselle kaudelle.
PS. You’ll always be Ben Wyatt to me, Adam Scott.
PPS. Ahdistavan ja ankean vastapainoksi jotain kivaa: Lizzo is back! Tsemppibiisien kunigatar. Hänen neljäs albuminsa Special julkaistaan 15. kesäkuuta. Eka sinkku About Damn Time on tietysti loistava, samoin kuin nimikappale Special, jonka Lizzo esitti SNL:ssä. En edes liioittele kun sanon, että Special kosketti sieluani ja sai itkemään.
In case nobody told you today, you’re special nyt vaan on mahdottaman tärkeä viesti ihan kaikille, aina.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.4.2022 Lilyssä.
Suosikkiasia: sarjat!
Kuvat: Apple TV+, Netflix, HBO Max, Amazon Prime
Huhtikuu vaikuttaa loistavalta sarjakuukaudelta! Kuukausittainen (toista kuuta putkeen joten selkeesti perinne jo) sarjatärppipostaus venyi aiotusta kahdeksasta 18:aan, koska en pystynyt lopettaa. Ja sitten kun olin lopettanut, muistin että Disney+:kin on olemassa. Joten venyi lisää.
Mikä / mistä / milloin alkaa
Uutuussarjat
Anatomy of a Scandal / Netflix / 15.4.
Rikkaita ihmisiä + skandaali + joukko kuuluisia brittinäyttelijöitä. Sold.
”Sophien etuoikeutettu elämä elämä vaikutusvaltaisen poliitikon vaimona romahtaa, kun skandaali paljastuu ja mies joutuu syytteeseen järkyttävästä rikoksesta”, kertoo Netflix.
Minisarja perustuu Sarah Vaughanin samannimiseen romaaniin. Pääosissa Sienna Miller, Michelle Dockery, Rupert Friend ja Naomi Scott. Ja taustalla muun muassa Ally McBealistä, Big Little Liesistä ja The Undoingista tuttu maineikas käsikirjoittaja-tuottaja-sarjavelho David E. Kelley. Double sold.
Oikeastaan vaikuttaa enemmän HBO:lta kuin Netflixiltä.
PS. Palkankorotus tämän trailerin tekijälle:
The Outlaws / Amazon Prime / 1.4.
Britti-Officesta tutun Stephen Merchantin luomassa, ohjaamassa ja tähdittämässä rikoskomediassa seitsemän toisilleen tuntematonta tyyppiä aloittaa yhdyskuntapalvelun — ja löytää sitten kassillisen rahaa ja joutuu keskelle järjestäytynyttä rikollisuutta. Sekoilussa mukana Merchantin lisäksi muun muassa Christopher Walken.
Vaikuttaa hauskalta! Sarjasta on tulossa kakkoskausikin.
Shining Girls / Apple TV+ / 29.4.
Tämä vaikuttaa aivan liian pelottavalta ja ahdistavalta, hyvin alhainen NKI. Elisabeth Moss on pääosassa jännityssarjassa, joka pohjautuu Lauren Beukesin samannimiseen romaaniin.
”Years after a brutal attack left her in a constantly shifting reality, Kirby Mazrachi learns that a recent murder is linked to her assault. She team with veteran reporter Dan Velazquez to understand her ever-changing present – and confront her past”.
PS. Billy Elliot, what are you doing?
Heartstopper / Netflix / 22.4.
Ikuisesti pisteitä sydämellisille rakkaustarinoille ja teinisarjoille! Netflixin Heartstopper pohjautuu Alice Osemanin sarjakuvaan. Oseman, nyt 27v, sai muuten ensimmäisen kustannussopimuksensa vain 17-vuotiaana. Hän on myös ollut vastuussa Heartstopperin sarjaversiosta. Ilmeisen lahjakas nuori tyyppi. On aina hienoa, kun kirjailijat / käsikirjoittajat / tuottajat ovat itsekin ainakin melko lähellä sitä ikäpolvea, joiden tarinoita kertovat.
Ten Percent / Amazon Prime / 28.4.
Mainion ranskalaiskomedian Call My Agentin! — tai siis ranskalaisittain Dix pour cent´n — brittiversio näkee päivänvalonsa huhtikuun lopulla Amazon Primessä. Kuvio on tuttu: oikeat näyttelijätähdet esittävät fiktiivisiä versioita itsestään pompottelemassa poloisia agenttejaan. Mukana ovat muun muassa Helena Bonham Carter, Dominic West, Emma Corrin, David Oyelowo ja Phoebe Dynevor.
We Own This City / HBO Max / 26.4.*
Muuan The Wirestä tuttujen David Simonin ja George Pelecanos minisarjauutuus We Own This City sijoittuu The Wiren tapaan Baltimoreen. Sarja pohjaa tositapahtumiin ja Baltimore Sunin toimittajan Justin Fentonin samannimiseen kirjaan ja käsittelee Baltimoren poliisilaitoksen erikoisyksikön korruptiota.
Tokyo Vice / HBO Max / 8.4.*
Yhdysvaltalaistoimittaja Jake Adelsteinin muistelmateokseen Tokyo Vice: An American Reporter on the Police Beat in Japan pohjautuvassa sarjassa Ansel Elgort esittää Adelsteinia, joka muutti 1990-luvulla Tokioon japanilaislehti Yomiuri Shinbunin ensimmäiseksi ei-japanilaiseksi toimittajaksi. Sarjassa kuvaillaan muun muassa sitä, miten Adelstein tempautui keskelle Yakuzan maailmaa.
Elgortin aisaparina nähdään rikostutkijaa esittävä Ken Watanabe.
Roar / Apple TV+ / 15.4.
Woah! Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja loistavalta… ja enemmän tai vähemmän omituiselta. Glow’n luojien Liz Flahiven ja Carly Menschin antologiasarja perustuu Cecelia Ahernin novellikokoelmaan.
Kahdeksanjaksoista sarjaa tähdittää melkoisen kova nippu: Nicole Kidman, Cynthia Erivo, Issa Rae, Merritt Wever, Alison Brie, Betty Gilpin, Meera Syal, Fivel Stewart ja Kara Hayward.
”Roar offers an insightful, poignant, and sometimes hilarious portrait of what it means to be a woman today. Featuring a unique blend of magical realism, familiar domestic and professional scenarios, and futuristic worlds, these eight stories mirror the dilemmas of ordinary women in accessible yet surprising ways”, Apple kertoo.
Single Drunk Female / Disney+ / 6.4.
”Newyorkilaisen mediayhtiön julkinen romahdus pakottaa 20-vuotiaan alkoholisti Samantha Finkin tarttumaan ainoaan mahdollisuuteen selviytyä ja välttää vankilatuomio: hänen on muutettava takaisin lapsuudenkotiinsa asumaan määräilevän äitinsä Carolin kanssa”.
Mietin pitkään, että mistä sarjan pääosaa esittävä Sofia Black-D’Elia on tuttu… alkuperäisestä Gossip Girlistä, valisti IMDb.
The Dropout / Disney+ / 20.4.
Olin virheellisesti listannut The Dropoutin jo maaliskuun tärpiksi, vaikka se tulee Suomeen ja Disney+:aan vasta huhtikuussa. Olin kuukauden etuajassa, pahoittelut virheestäni.
The Kardashians / Disney+ / 14.4.
Nostan hattuani Kardashian-Jennerin perheelle: ensin huutavia otsikoita siitä, että pienen ikuisuuden pyörinyt Keeping Up With The Kardashians päättyy… ja sitten uusi, mun silmään melko samalta näyttävä sarja toiselta kanavalta. Ei kai siinä.
Hulun The Kardashians nähdään Suomessa Disney+:lla. Uusi jakso torstaisin.
”Kaikkien tuntema Kardashianin perhe saapuu Disney+ -palveluun upouudella sarjalla, joka tarjoaa katsojille ainutlaatuisen pääsyn heidän elämäänsä”, kertoo Disney+… ja tuota… eikö tuo nyt ollut lähtökohta siinä päättyneessäkin sarjassa?
Jatkuvat sarjat
Elite, viides kausi / Netflix / 8.4.
Kappas vaan! Vanha tuttu sekasotku Elite on edennyt jo viidenteen kauteensa. Koko hommahan olisi pitänyt lopettaa ehkä kakkoskauden jälkeen, mutta ei kai siinä. Sekoilut jatkukoon!
Parasta Elitessä on tämä: se on niin ylivedetty ja täynnä kaikkea sälää, etten osaa ottaa sitä millään lailla vakavasti. En jaksa pysähtyä miettimään sen övereitä juonenkäänteitä tai pilkkoa sitä osiin. Se on mitä on: koukuttava, epärealistinen, ylidramaattinen kauniiden teini-ihmisten sekamelska, joka on paikoin melkein pehmopornoa, paikoin musiikkivideota, paikoin vallan mainiota draamaa.
Trailerin perusteella edelleen totta.
Russian Doll, toinen kausi / Netflix / 20.4.
Tai siis Juhlat, sillä nimellähän Russian Doll Suomessa tunnetaan.
Mielenkiintoista nähdä, miten sarja jatkuu. Ykköskausi tuntui täydelliseltä paketilta, jolle ainakaan minä en kaivannut jatkoa. Minulta ei kysytty, joten kakkoskausi it is!
Barry, kolmas kausi / HBO Max / 25.4.*
Kauan odotettu Barryn kolmas kausi saapuu vihdoin. Mikä muistuttaa siitä, että mun täytyy katsoa jostain syystä kesken jäänyt kakkoskausi loppuun (kaikesta Bill Hader -faniudestani huolimatta en ole kaikkein suurin Barry-fani).
Selling Sunset, viides kausi / Netflix / 22.4.
Ring the bell!
Selling Sunset on täydellisen loisteliasta realityhöttöä. En voi olla sille vihainen, vaikka periaatteessa en voi sietää realityohjelmia.
Grace and Frankie, viimeiset jaksot (kausi 7) / Netlix / 29.4.
Onko tämä se paikka, kun kerron etten ole katsonut yhtään jaksoa Grace and Frankieta? Tiedetään, shame on me. Rakastetun komediasarjan vikat jaksot tulevat joka tapauksessa katsottavaksi huhtikuun lopulla. Jospa minäkin tajuaisin alkaa katsoa sarjaa, nyt kun voisin periaatteessa bingettää koko homman yhtä menoa hamaan loppuunsa.
Ozark, viimeiset jaksot (kausi 4) / Netflix / 29.4.
Ozarkin huipentavat viimeiset jaksot saapuvat myös huhtikuun lopulla.
The Flight Attendant, toinen kausi / HBO Max / 22.4.*
Kaley Cuocon tähdittämä mysteerijännäri jatkuu.
*HBO:n ja HBO Maxin julkaisupolitiikka on mulle vielä vähän epäselvä, mutta oletan sarjojen tulevan Suomeen katsottaviksi samoihin aikoihin kuin Yhdysvaltoihinkin, aikaeron vuoksi päivää myöhemmin vain. Sillä logiikalla tämän listan HBO Maxin sarjat on päivätty. Korjaan jos korjattavaa.
PS. Huhtikuun uutuuksista kiinnostaa FX:n Under the Banner of Heaven. Vaikuttaa kammottavalta mutta hyvältä. Andrew Garfieldin ja Daisy Edgar-Jonesin tähdittämä minisarja on Suomessa tulossa katsottavaksi Disney+:n Stariin jossain vaiheessa.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.2.2022 Lilyssä.
Suosikkiasioita: Viihdyttävät sarjat.
Kuvat: Netflix & Amazon Prime
Mulla on nykyään huono sietokyky sellaisiin sarjoihin, joiden parissa en viihdy. Viihtyminen on pääasia, kun päätän mihin tuhlaan ja en tuhlaa aikaani. En jaksa kahlata läpi jotain superkehuttua Laatusarjaa, jos se lähinnä tylsistyttää minua. Ennen jatkoin usein kahlaamista, koska pitäähän mun tietää miten tämä loppuu. Nykyään olen että se ja sama, next. Siis useimmiten. Välillä kahlaan edelleen – osin tämän bloginkin takia. Pitäähän mun tietää, mitä dissaan. 😀
Olen viime päivinä tsekannut kaksi uutuussarjaa. Toinen viihdytti, vaikka paperilla se vaikutti hyvin epäviihdyttävältä ja toinen tylsistytti (tai tylsistyttää), vaikka paperilla se vaikutti superviihdyttävältä.
Reacher / Amazon Prime
Aina viihdyttävien sarjojen ei tarvitse olla sitä ominta minua. Siis leppoisia komedioita, hyvän mielen sarjoja tai sarkastisia satiireja. Amazonin Reacher pitää sisällään paljon sellaista kamaa, jota en tavallisesti jaksa. Lähinnä liiallista väkivaltaa ja muuta yletöntä ramboilua. Mutta minä viihdyin sen parissa mainiosti. Sarja on hyvin tehty, koukuttava ja mikä tärkeintä, se ei ota itseään liian vakavasti. Lee Childin kirjasarjasta tuttu Jack Reacherin hahmo on aiemmin nähty valkokankailla Tom Cruisen esittämänä (olenko jo maininnut, etten voi sietää Tom Cruisea?).
Moni kirjasarjan fani pettyi aikoinaan Cruisen pestaamiseen, sillä kirjoissa Reacheriä kuvaillaan isoksi ja lihaksikkaaksi miesvuoreksi (siis ei ehkä juuri noilla sanoilla, mutta you get the point). Ja 170-senttinen Cruise on melko kaukana siitä. Sarja-Reacherin pääosassa nähtävä Alan Ritchson saikin heti alkuun pisteitä oikeanlaisesta olemuksestaan. Siis 188 sentin pituudestaan ja yleisestä miesvuorimaisuudestaan. Ja ilmeisesti Reacher-fanit ovat noin muutenkin olleet tyytyväisiä hänen suoritukseensa. Itse en voi ottaa kantaa, sillä en ole lukenut yhtään Reacher-kirjaa. Mutta sarjalle pisteitä! Olisin katsonut enemmänkin kuin kahdeksan jaksoa.
Tiivistelmä: Buu Tom Cruise, jee Alan Ritchson ja suositus oikein viihdyttävälle Reacherille. Sarja uusittiin pikatahtia kakkoskaudelle, joten viihdyttävät ramboilut jatkukoon!
Inventing Anna / Netflix
Ja sitten tämä Netflix-uutuus. Huoh. Mulla oli korkeat odotukset Inventing Annasta, megatuottaja Shonda Rhimesin (Greyn anatomia, Scandal, Bridgerton, How to Get Away with Murder…) luomasta ja tuottamasta minisarjasta. Sarjan taustalla on kiehtova tositarina venäläissaksalaisesta Anna Delveystä (oikealta nimeltään Anna Sorokin), joka huijasi itsensä New Yorkin seurapiireihin esiintymällä rikkaana perijättärenä. Ja joka sittemmin jäi kiinni ja passitettiin rikoksistaan vankilaan. Sarja pohjautuu toimittaja Jessica Presslerin artikkeliin How Anna Delvey Tricked New York’s Party People – suosittelen, mainio juttu.
Mutta itse sarja… jos nyt sillä viihdyttävyys-aspektilla arvioidaan, pakko myöntää että olen pettynyt. Enkä edes kovin vähää. Sarja vaikuttaa heittävän potentiaalinsa hukkaan. Noin kiinnostava tarina, noin tylsä toteutus! Pääosassakin superlahjakas Julia Garner – jonka Anna-aksentti saattaa muuten kuulostaa melko ärsyttävältä, mutta on itse asiassa hyvin lähellä totuutta.
Hyvä on, olen katsonut vasta kolme jaksoa, joten ehkä tämä ininä on ennenaikaista ja epäreilua. Mutta luoja että on ollut työlästä tarpoa niiden kolmen jakson läpi. Tuntuu, että olisin katsonut sarjaa paljon pidempään kuin kolme tuntia. Sarja on ihan liian pitkä (yhdeksän vähintään tunnin mittaista jaksoa) ja siinä on ihan liikaa turhaa sälää. Tai siis ainakin niissä kolmessa ekassa jaksossa oli.
Ei minua kiinnosta sarjan toimittajahahmo Rachelin (Anna Chlumsky) ja tämän aviomiehen (Anders Holm) parisuhde ja tuleva lapsi. Tai vielä sitäkin turhempana, Annan lakimiehen (Arian Moayed) ja tämän vaimon (Caitlin FitzGerald) parisuhdekeskustelut (sain tosin iloa Succession-jälleennäkemisestä). Kill your darlings, hyvät ihmiset! Jaksot olisivat ihan hyvin voineet olla 30-45-minuuttisia, jos ylimääräinen sälä olisi jätetty leikkauspöydälle.
Sitten se päätös rakentaa sarja niin vahvasti toimittajan ympärille… en pitänyt siitä ratkaisusta. Ja munhan toimittajana pitäisi pitää siitä, että toimittajan työtä arvostetaan ja nostetaan keskiöön. Ongelma on vain siinä, että – ja sanon tämän täysin ammattikuntaani arvostaen – lopputulos, siis tarina, on usein huomattavasti kiinnostavampi kuin työ tarinan takana. Ja jos tämä tarina kiinnostaa, suosittelen ennemmin Jessica Presslerin artikkelia kuin taiteellisia vapauksia ottavaa Inventing Annaa.
Nyt mun pitää enää päättää, viihdyttääkö sarja edes sen verran, että jaksan jatkaa kahlaamista vielä kuusi (6!) ylipitkää jaksoa.
PS. Jos olisin tehnyt ystävänpäiväpostauksen kuten piti, mutta en ehtinyt, olisin siinä suositellut Amazon Primen mainiota rom com -uutuutta I Want You Back. Ei yritä millään lailla keksiä pyörää uudestaan, vaan on juuri sitä, mitä minä romanttisilta komedioiltani kaipaan: hauska, lämmin ja hyvällä tavalla ennalta-arvattava. Ja viihdyttävä tietysti, päivän teemaan sopien. Plus pääosassa on Jenny Slate, josta pidän kovasti.
