Kategoriat
Sarjat Suosittelen

16 sarjatärppiä syyskuuhun 2024

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.9.2024 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat!

Kuvat: Apple TV+, Netflix, Disney+

Syyskuun sarjoja!

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Douglas is Cancelled / SkyShowtime / 4.9.

Uutistoimittajan työ ja kotielämä ovat vaarassa, kun hänen seksistinen vitsinsä tulee julkisuuteen.

Brittiläistä komediadraamaa tähdittävät Hugh Bonneville ja Karen Gillan.

Täydellinen pari (The Perfect Couple) / Netflix / 5.9.

Elin Hilderbrandin samannimiseen romaaniin pohjautuvassa minisarjassa on mukana mm. Nicole KidmanLiev SchreiberDakota FanningEve Hewson ja Meghann Fahy.

Hewsonin esittämä Amelia on menossa naimisiin rikkaan perheen pojan kanssa, mutta dun dun dun… ruumis rannalla ja kaikki ovat epäiltyjä! Eli siis rikkaita, ikäviä ihmisiä, perhesalaisuuksia, murhamysteeri ja kadehdittavan kaunis rantatalo Nantucketissa. Ja pari Hollywood-tähteä. Sold!

The Money Game / Prime Video / 10.9.

Yhdysvaltojen yliopistourheilu on äärimmäisen kiehtova (ja ongelmainen) miljardibisnes. Vuoteen 2021 asti kaikki dollarit tippuivat kattojärjestö NCAA:n ja yliopistojen taskuihin, sillä opiskelijaurheilijoiden ei ollut sallittua tienata urheilemisella tai solmia henkilökohtaisia sponsori- ja yhteistyösopimuksia. NIL-sääntöpykälän (Name, Image, Likeness) muutoksen myötä urheilijat saivat oikeuden kaupallistaa ja brändätä itsensä. Primen dokkarisarja seuraa Louisianan osavaltionyliopisto LSU:n nuoria urheilijoita, jotka ovat NIL:n seurauksena alkaneet, sarjan nimen mukaisesti, pelata rahapeliä. Mukana ovat muun muassa yksi koko NCAA:n eniten tienaavista urheilijoista, telinevoimistelija Olivia ’Livvy’ Dunne sekä tätä nykyä jo WNBA:n parketeilla loistava koripallotähti Angel Reese.

In Vogue: The 90s / Disney+ / 13.9. & 20.9.

90-luvulla huippumuoti asteli catwalkeilta osaksi valtavirran kulttuuria. Esittelemällä muodin, elokuvan ja musiikin ykkösnimiä, kuten Voguen Anna Wintourin ja Edward Enninfulin, tämä merkittävä sarja paljastaa sisäpiirin tarinan 90-luvun tärkeimpien muodin ja pop-kulttuurin hetkien takaa.

Impeachment: American Crime Story / Disney+ / 18.9.

Team Monica Lewinsky, aina. Eli siis draama Bill Clintonin skandaalista.

Agatha All Along / Disney+ / 19.9.

Olin kirjoittamassa jotain huonoa läppää, mutta ehkä meen vain tällä virallisella synopsiksella koska en tiedä mistään mitään:

Pahamaineinen Agatha Harkness huomaa voimiensa kaikonneen sen jälkeen, kun epäilyttävä gootti, Teen, auttaa häntä murtamaan kieron taian. Agathan kiinnostus herää, kun Teen pyytää päästä mukaan legendaariselle Noitien tielle, maagiseen koettelemusten kujanjuoksuun.

(Se läppä liittyi Jennifer Barkleyhyn koska Kathryn Hahn.)

A Very Royal Scandal / edit. Yle Areenaan 4.10.

Noniin, draamasarja prinssi Andrew’n Epstein-skandaalista. Minisarja keskittyy Andrew’n vuoden 2019 BBC-haastattelun ympärille. Itsehän olen aina Team Harry ja Meghan, joten toivon kaikkea pahaa firmalle. Siis sillai maltillisesti! Terveyshuolet eivät sisälly lausuntooni.

Monsters: The Lyle And Erik Menendez Story / Netflix / 19.9.

Ryan Murphyn ja Ian Brennanin true crime -antologian ensimmäinen, sarjamurhaaja Jeffrey Dahmeria käsitellyt osa oli katsojamenestys, mutta keräsi myös paljon kritiikkiä, etenkin Dahmerin uhrien omaisilta. Toinen osa kertoo vanhempiensa murhasta tuomittujen Lyle ja Erik Menéndezin tarinan.

La Maison / Apple TV+ / 20.9.

Hieman ranskalaista draamaa?

Kurkistus ikonisen ranskalaisen muotitalon kulissien taakse tarjoaa yhdistelmän huippumuotia ja korkealuokkaista draamaa. Kun muotitalon taustalla oleva perhedynastia ajautuu skandaalin pyörteisiin, heidän on löydettävä tapa uusiutua välttääkseen tuhon alalla, jossa kilpailu on kovaa.

The Penguin / Max / 20.9.

Koska meidän selkeesti pitää tietää kaikkien mahdollisten sarjakuvahahmojen ja -pahisten syntytarinat, Colin Farrellin tähdittämässä rikosdraamassa seurataan Oz Cobbin eli Pingviinin nousua Gothamin alamaailman valtiaaksi. Ei kai siinä. Mullehan toki tulee tästä ja vastaavista sarjoista ja leffoista vain mieleen tämä SNL:n sketsi.

Nobody Wants This / Netflix / 26.9.

Seth Cohen? Rom com -sarjassa? Esittämässä rabbia, joka rakastuu ei-juutalaiseen podcastaaja Kristen Belliin? Pyhä Chrismukkah sentään, kyllä kiitos. (Vielä joku päivä lakkaan kutsumasta Seth Cohenia Seth Coheniksi. Se päivä ei ole tänään.) Uskonto ei välttämättä ole kaikkein helpoin – tai ainakaan turvallisin – komedian lähde, mutta trailerin perusteella sarja vaikuttaa oikein lupaavalta.

Oikeasti on vähän mysteeri, miksei Adam Brody tehnyt O.C:n jälkeen vakuuttavaa uraa rom com -miehenä. Parempi myöhään…

(Tajusin juuri, että tässähän on pätevä nollarien teinisarjayhteys; koska Kristen Bell – itse Gossip Girl! Ja Veronica Mars!) (Ja Dave Rygalski! NYT olen käyttänyt kaikki nollariviittaukseni.)

Jatkuvat sarjat

Slow Horses, kausi 4 / Apple TV+ / 4.9.

Ensinnäkin: pisteitä sarjalle, joka kykenee julkaisemaan neljännen kautensa neljään vuoteen. Ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys nykyään.

Toiseksi: en voi  enempää kehua Slow Horsesia. Ainakin kolmella edellisellä kaudellaan ollut timanttinen agenttiseikkailu. Aivan A-luokan sarja.

Selling Sunset, kausi 8 / Netflix / 6.9.

Täysin tosissani sanon, että Selling Sunset on just sitä, mitä kunnon realityn pitääkin olla: täydellistä aivot narikkaan -kamaa, joka ei edes yritä esittää mitään muuta.

My Brilliant Friend, kausi 4 / Max / 10.9.

Aukko allekirjoittaneen sivistyksessä: en ole lukenut yhtään Elena Ferranten kirjaa! Mutta olen käynyt Napolissa. Ei sillä, että se liittyisi mihinkään muuhun kuin siihen, että yhdistän Elena Ferranten Napoliin. Okei eiköhän niin tee kaikki muutkin, se on kuitenkin Napoli-sarja mihin tämä HBO:n sarjakin pohjautuu. Mulla oli kuuma. Siis siellä Napolissa. Siinä kirkkain muistoni. Ja söin pizzaa. Siinä seuraava. Diego Maradona kaikkialla. Kolmas muisto.

Emily in Paris, kausi 4, osa 2 / Netflix / 12.9.

Olen valitettavasti pudonnut Emilyn kyydistä pari kautta takaperin, mutta pitäisi varmaan ottaa juna kiinni. Koska mitä minä jostain Euroviisu-juonikuviosta juuri luin? Ja siis oletettavasti Emilyllekin edelleen sattuu ja tapahtuu kaikkea huvittavan höttöistä. Neloskauden toisella puoliskolla karavaani siirtyy Pariisista Roomaan. Koska tietysti! Signorina Emily saa oman Roman Holidaynsä ja pelastaa siinä sivussa Versacen ja Valentinon markkinointikampanjat. Oletan.

On muuten olemassa podcast, jonka nimi on Enemy in Paris: An Emily in Paris Hate-Watch, ja tämä kuulostaa täydelliseltä.

UnPrisoned, kausi 2 / Disney+ / jo katsottavissa

Kerry Washingtonin tähdittämä komediasarja palaa kakkoskaudelleen.

PS. Koska olen vuonna 2022 kirjoittanut blogiini seuraavan kappaleen kritisoidessani tyhmiä asioita

Se, että Fazer tunkee Fazerin siniseen vihreitä kuulia ja lontoon rakeita ja rusinoita ja popcornia mutta ei saa aikaiseksi kunnon minttusuklaalevyä. Sitä pientä sokeritonta ei lasketa! Klassinen makupari, minttu ja suklaa. Camoon!

koen tarpeelliseksi palata tähän. Pisteet Fazerille, saitte aikaiseksi minttusuklaalevyn! Hurraa! Mutta kyssäri: miksei se minttusuklaa voinut olla sitä samaa kamaa, jota ne pienet minttusuklaapatukat ovat? Se on täydellinen minttusuklaa, iso levy jotain sinne päin mutta ei yhtä hyvää. Resepti on selkeesti olemassa, miksette voineet mennä sillä samalla?

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: täydellisen överi My Lady Jane

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.8.2024 Lilyssä.

Suosikkisarja: My Lady Jane (Prime Video)

Kuva: Prime Video

Mulla on pieni pakkomielle olla tässä höpsössä blogissani jollain tavalla ajankohtainen. Jos kyseessä eivät ole nostalgiafiilistelyt, sarjojen, leffojen, musiikin ja muun kaman josta kirjoitan pitää olla hetkessä kiinni. Chronically online -pääni mukaan olen auttamattomasti myöhässä, jos kirjoitan sarjasta, joka julkaistiin kaksi kuukautta sitten. Koska kaikkihan siitä ovat jo puhuneet, lukeneet ja kirjoittaneet, mitä minä enää huutelen. Kaikki on jo sanottu, vinkit vinkkailtu, eteenpäin menty.

(Jos silti kirjoitan niistä kaksi kuukautta vanhoista sarjoista, mun on mainittava, että joo joo, olen myöhässä, tiedetään.) (Välillä olisi kiva päästä eroon omista ajatuskeloistani.)

Kun tämän mahdollisesti pelkästään oman pääni sisällä olevan mahdollisen ajatusharhan yhdistää pieneen perfektionismiin (ja suureen laiskuuteen… 99 prosenttia laiskuutta, yksi prosentti perfektionismia), käy niin, että juttuideat suhahtelevat ohi enkä koskaan palaa niihin. ”Hei, kirjoitan sarjasta X, se oli hyvä!” *Kuluu viisi viikkoa enkä saa aikaiseksi kirjoittaa sarjasta X* ”Nevermind, nyt se on jo aivan old news”.

(Viime aikojen suosikkiasioita -postaukset ovat pakkomielteisen mieleni kehittämä aukko järjestelmässä; viime aikoja on sopivan hähmäinen aikamääre, jonka varjolla voin kirjoittaa menneistä jutuista.)

Edellä mainitulla höpinällä on pointti, vannon. Se tulee tässä: aion nyt kirjoittaa kaksi kuukautta vanhasta sarjasta. Tosin käytin neljä kappaletta yleiseen ulinaan, enkä enää tiedä oliko mulla oikeasti mitään pointtia tai katosiko pointti johonkin turhien lauseiden sekamelskaan. (Ja kuten kohta käy ilmi, kaksi kuukautta vanha sarjani on itse asiassa taas semiajankohtainen.)

Okei. Kaksi kuukautta vanha sarjani on Prime Videon My Lady Jane. Katsoin sen kesälomalla. Vahva suositus, se on täydellisen sekopäinen ja överi! Melkein kannustan aloittamaan sarjan ilman ennakkotietoja, kuten omassa tapauksessani kävi. Sitten voi olla vaan että ”mitä hittoa minä katson, tämä on loisteliaan omituista säätöä, lisää kiitos”.

Jos kuitenkin haluaa tietää, mihin on ryhtymässä: My Lady Jane yhdistää historiallisen romantiikan höpsöön fantasiasäätöön. Siinä on ihmisiä, jotka voivat muuttua eläimiksi, luoja sentään! Sitten ”normaalit” ihmiset vainoavat näitä eläinihmisiä (etiaaneja). Koko homma sijoittuu Tudorin ajan Englantiin, ja sarja on fantasiahässäkän lisäksi komediallinen hovidraama valtapeleineen ja kruunutaisteluineen.

Pohjalla on kytkös (hyvin löyhä kytkös, mutta kytkös kuitenkin) tosielämän tapahtumiin; Lady Jane eli Lady Jane Grey peri 1500-luvun Englannissa kruunun serkultaan Edward kuudennelta. Hän ehti olla kuningatar kaikki yhdeksän päivää ennen kuin jengi suuttui, ja Jane passitettiin Tower of Londoniin, jossa hänet myöhemmin mestattiin. My Lady Jane kirjoittaa Janelle toisenlaisen kohtalon. Ja siis…. heittää mukaan niitä karhuiksi, hevosiksi ja linnuksi muuttuvia tyyppejä. Oletan, ettei niitäkään ollut oikeassa Tudorin ajan Englannissa.

Enkä edes vielä maininnut tärkeintä! Sisältää viiden tähden enemies to lovers -juonikuvion! Mitä muuta sitä voi ihminen sarjaltaan toivoa? Pääosaparin (Emily Bader ja Edward Bluemel) kemia toimii loistavasti, ja kaiken sekoilun sivussa sarja tarjoilee oikein liikuttavan ja koukuttavan rakkaustarinan. Sivuosat ovat puolestaan täynnä huvittavan yliampuvia roolisuorituksia. Oma suosikkini oli vallanhimoinen prinsessa Maria. Kaikki pisteet näyttelijä Kate O’Flynnille, miten herkullinen pahis.

Oikeasti; kirjoitukseni ei tee oikeutta sarjalle. Kunhan vain naksauttaa aivonsa vastaanottamaan höpsöä säätöä, My Lady Jane tarjoaa loistavan katsomiskokemuksen.

Ja sitten pieni huono uutinen ja syy siihen, miksi kesäkuun lopulla julkaistu sarja on viime päivät ollut taas ajankohtainen. Amazon ilmoitti, että potentiaalista ja faneista huolimatta sarja ei saa kakkoskautta, vaan loppuu ensimmäiseen kauteen ja sen kahdeksaan jaksoon. Buu! Perinteistä suoratoistopalveluiden nykymenoa, jossa uusille sarjoille ei edes anneta mahdollisuutta.

Suosittelen sarjaa silti. Vaikka tarina olisi voinut helposti jatkua, ykköskausi on yksinäänkin varsin toimiva kokonaisuus, jota voi fiilistellä minisarjana.

My Lady Jane Prime Videossa

PS. Oikoluin kirjoitukseni. Olen pahoillani. Voitteko leikkiä, ettei viittä ensimmäistä kappaletta koskaan tapahtunut? Deletoisin ne, mutta…. noh, se pakkomielle voitti kill your darlingsin.

PPS. Myös tämä on mun päässä old news, mutta: oletteko kuunnelleet Little Mixistä tutun Jaden soolodebyyttiä? Olen koukussa tähän Angel Of My Dreams -kappaleeseen, joka – kuten My Lady Jane – tunkee miljoona eri asiaa samaan tuotteeseen, mutta onnistuu maagisesti olemaan loistava.

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: sarjatäyskäännös, kesän soundtrack ja nostalgiatrippailua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.6.2024 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Hacks S3, nostalgiatrippailu, kamalan huonot elokuvat ja Past Lives.

Viime aikojen suosikkiasioita! (Hyvä on, suosikkiasioita on melko venyvä käsite.)

Hacks, kausi 3 / Max

Olen aikoinani lätissyt jotain vähemmän positiivista Hacksista. En lätise enää, rakastin kolmoskautta! Siis eikö se ollut kirkkaasti paras kausi? Tämä ei ole vain mun mielipide? Aiemmat olen kahlannut läpi, tähän olin koukussa.

Past Lives / Prime Video

Olen hyvin huono katsomaan kriitikoiden arvostamia, palkittuja, hienoja elokuvia. Tiedättehän, niitä taiteellisia tapauksia, jotka voittavat Oscar-palkintoja, mutta joita minä en tajua tai jaksa, koska katson mieluummin kolmatta miljoonaa kertaa How to Lose a Guy in 10 Daysin. Mutta! Katsoin Celine Songin ohjaaman ja käsikirjoittaman, oikein arvostetun ja hienon Past Livesin ja pidin siitä kovasti. Se oli hidas ja vähäeleinen ja kaunis ja yksinkertainen ja monimutkainen ja iski sydämeen ja rikkoi ja paransi ja en tiedä, minä vain pidin siitä.

(Yritin katsoa Oppenheimerin. Jaksoin 10 minuttia. It’s not you, hienot ja kriitikoiden ylistämät elokuvat, it’s me.)

Täydellisen kamalat elokuvat

Kriitikoiden lyttäämät leffat sen sijaan…

Katsoin telkkarista Baywatch-elokuvan. Koska… en enää muista miksi. Telkkari oli päällä? En ole koskaan toivonut enempää, että olisin sellainen tyyppi, joka postaa jokaisen ajatuksensa internetiin. Mulla oli niin monia ajatuksia! Hyvä luoja, kuinka loisteliaan täydellisen kamala elokuva. Tiedän, että tämä on hieman ilkeää, mutta olen aidosti sitä mieltä, että välillä ei ole mitään parempaa kuin täydellisen kamalat elokuvat. Siis että ”hei, The Rock ja Zac Efron, olette menestyneitä ja lahjakkaita tyyppejä, ja olette mukana leffassa, jonka käsikirjoitus vaikuttaa humalassa olevan ChatGPT:n tekosilta”. Täydellistä! Yhdessä vaiheessa sankarirantavahtimme olivat ruumishuoneella (luonnollisesti), ja kohtaus oli niin järkyttävän kamala, että se oli paras kohtaus ikinä. Pisteitä Baywatch-leffalle, mulla oli äärimmäisen hauskaa sen seurassa.

Keane + nostalgia

Brittiyhtye Keane esiintyi Glastonburyssa. En tiennyt tätä, koska olin vähän unohtanut koko bändin, mutta sitten algoritmit tuuttasivat somevirtaani pätkiä Somewhere  Only We Know’sta ja Everybody’s Changingista, ja yhtäkkiä olin 15-vuotias polttamassa Keanea täydellisen teiniangstisille, kuratoiduille CD-levyilleni. Näen mielessäni ne CD:t, kirjoitin kappaleiden nimet kansivihkoon erivärisillä stabiloilla. Olen täysin vakuuttunut, että yksi ihmiselämän hienoimmista tunteista on se, kun matkustaa ajassa taaksepäin musiikin avulla, jota kuunteli silloin joskus.

(Keane-fiilistelyn jälkeen päädyin BBC  Musicin YouTubeen, ja pyhä nostalgia, Glastonburyssä esiintyi myös Sugababes. Edit. Ja omg, myös Avril.)

(Mun nostalgiatrippailu festareilla esiintyisivät Avril LavigneGood Charlotte, Tiktak, The Killers, Simple Plan, The All-American Rejects, Paramore, My Chemical Romance, joka soittaisi vain viisi kertaa peräkkäin Welcome to the Black ParadenFearlessTaylor ja Spice Girls, tietysti).

Griff

Toisin kuin edellisestä voisi kuvitella, en ole täysin juuttunut nollareille, vaan kykenen kuuntelemaan myös 2000-luvulla syntyneiden nuorten ihmisten tekemää musiikkia. Viime päivät olen siis popittanut 23-vuotiaan brittiartistin Griffin musiikkia. Kuinka lahjakas tyyppi! Pidän hänen musiikistaan ja odotan kovasti heinäkuussa julkaistavaa Vertigo-debyyttialbumia.

(Olen kuunnellut myös Chappell Roania, koska niin on tehnyt koko maailma, ja olen hyvä bandwagon-musiikinkuuntelija. Mun suosikit ovat My Kink is Karma ja Naked in Manhattan.)

Lorde / Melodrama

Okei, palaan nostalgiatrippailuun – en tosin nollareille vaan vain seitsemän vuoden taakse; olen kuunnellut Lorden Melodramaa. Olin unohtanut, miten hieno levy se on! Green Light ja Supercut ovat melko lailla täydellisiä popkappaleita.

The Tortured Poets Department / Taylor Swift

Koska viime aikojen suosikkiasioita laahaa jäljessä, en ole edes ehtinyt sanomaan mitään TTPD:stä. Noh, siitä on sanottu varmaan jo kaikki mahdollinen (minä rakastan sitä, vähemmän yllättäen), joten kerron vain tämänhetkisen top vitoseni:

1. The Smallest Man Who Ever Lived
2. Loml
3. Peter
4. But Daddy I Love Him
5. The Black Dog