Kategoria: Nostalgia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.8.2019 Lilyssä.

Suosikkisarja: Veronica Mars

KIRJOITUS SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA VERONICA MARSIN UUDESTA, NELJÄNNESTÄ TUOTANTOKAUDESTA.

Ne alkavat kirjoituksen loppupuolella, YouTube-videon jälkeen. Alku on spoileriton, höpisen vain siitä, kuinka paljon rakastan Veronica Marsia. Ja siitä, miksi se on niin rakastettu kulttisarja. Ja tarjoan pikaisen mielipiteeni tuoreesta kaudesta (eli valitan, kuinka ennen kaikki oli paremmin).

A long time ago, we used to be friends.

Silloin kun minä 2000-luvun alkupuolella elelin teinivuosiani, yksi ehdottomista suosikkisarjoistani oli Veronica Mars. Ja sarjan nimihahmo Veronica Mars (Kristen Bell) oli yksi fiktiivisistä suosikkityypeistäni (on sitä edelleen). Kuinka paljon halusinkaan olla kuin Veronica! Olla sarkastinen badass, joka ässäilee menemään vähät välittämättä mitä muut ajattelevat. Tosiasiassa taisin olla sarkastinen badass vain oman pääni sisällä ja vähän välitin mitä muut ajattelevat, mutta olen joka tapauksessa iloinen, että teini-minällä oli Veronican kaltainen vahva ja fiksu tv-sarjasankari.

Veronica Marsin kolme ensimmäistä kautta esitettiin vuosina 2004-2007. (Suomessa sarja alkoi 2005.) Minä olin noina vuosina lukiolainen, eli hahmo-Veronican kanssa suurin piirtein saman ikäinen. Ehkä siksi se osui ja upposi niin kovaa. Minä en tosin viettänyt lukiovuosiani mysteereitä ratkoen… paitsi matikkamysteereitä ja niitäkin kovin huonosti.

Veronica Marsin ykköskausi on loistelias – yksi tv-historian parhaista yksittäisistä tuotantokausista jos minulta kysytään. Se on täydellinen sekoitus teinisarjaa ja mysteeridraamaa, vakavaa ja kevyttä, huumoria ja painavia teemoja; luokkaeroja, korruptiota, hyväksikäyttöä. Ja kuolemaa tietysti, tapahtumien alkupiste on Veronican parhaan ystävän Lilly Kanen (Amanda Seyfried) mysteerimurha. Sarja petaa heti pilottijaksosta alkaen niin täydelliset lähtökohdat, että tuloksena ei voi olla mitään muuta kuin loistavaa teeveetä. Takaumat täydentävät pala palalta tapahtumia, ja lopulta kaikki loksahtaa kohdilleen. Koko kauden kantavan mysteerin (tai oikeastaan mysteerien) rinnalla kulkee pienempiä, jaksoittain vaihtuvia mysteereitä. Sanoinko jo, että loistelias tuotantokausi.

Ehkä vielä edes maininnut parasta asiaa – niin ykköskaudessa kuin koko sarjassa ylipäänsä – rakkaustarinaa! Tietysti kaipaan suosikkisarjoihini mieltä lämmittäviä tv-romansseja. Ne pitävät katsokaas huolta positiivisesta nauru- ja kissanpentuindeksistä. Tämä kyseinen LoVe-story ei tosin ala kauhean mieltä lämmittävästi. En tavallisesti jaksa tympeitä kusipäämies muuttuu rakastettavaksi romeoksi  -juonikuvioita, mutta Logan Echolls (Jason Dohring) on niin täydellisen kompleksinen hahmo, että Loganin ja Veronican (#LoVe 😀 ) venkoilu on ikisuosikkini mitä tulee sarjaromansseihin (jotenkin kriminaalisesti olen unohtanut heidät tältä listalta). Voisi jopa sanoa, että vallan eeppinen sarjaromanssi. Spanning years and continents. Lives ruined, bloodshed. Epic.

Vaikka Veronica onkin huipputyyppi, taidan silti rakastaa Logania vielä vähän enemmän. Siis jos fiktiivisen hahmon rakastamista mitataan viihdyttävyydellä. Sarjan alussa Logan on totaalinen idiootti, mutta pikkuhiljaa hänen kusipäisen kuorensa alta paljastuu rikkinäinen poikarukka, jolle haluaa hyviä asioita. Sarja rakentaa Veronican ja Loganin romanssin niin taitavasti, että kun se viimein tapahtuu, se on sekä täydellinen yllätys että täydellisen luonnollinen juonikuvio.

Logan Echolls, obligatory psychotic jackass, suosikkityyppini! Hitto.

Veronica Mars ei ollut koskaan mikään superhitti, ainakaan katsojaluvuissa mitattuna. Siksi se lopetettiinkin alunperin jo kolmen kauden jälkeen. Sarjan luoja Rob Thomas päätti kuitenkin mukavan happily ever afterin sijaan päättää kolmoskauden cliffhangeriin. Jälkikäteen se on paljastunut varsin fiksuksi ratkaisuksi, sen myötä Veronica Marsista tuli rakastettu kulttihitti. Koska intohimoiset fanit, marshmallowt, halusivat tarinalle jatkoa, seitsemän vuotta kolmoskauden jälkeen päivänvalonsa näki Kickstarterilla rahoitettu Veronica Mars -elokuva. Ja nyt, pari viikkoa sitten, viisi vuotta elokuvan ja 12 vuotta sarjan loppumisen jälkeen Hululla ilmestyi piiiitkään odotettu neloskausi (alun perin sarja tuli jo kuolleelta ja kuopatulta UPN:ltä ja sen seuraajalta The CW:ltä).

Pääsinhän minä lopulta itse asiaan, Veronica Marsin neloskauteen. Toivottavasti pitkä rakkaudentunnustukseni vapauttaa minut arvostelulta kun kerron, että metsästin uuden kauden kahdeksan jaksoa netin syövereistä. Syytän Hulua, palvelu ei ole käytössä Suomessa. Veronica antaisi anteeksi!

Neloskausi oli samaan aikaan mainio päivitys teini-iän suosikistani ja pienoinen pettymys. Ymmärrän täysin, että sarjan oli pakko muuttua ja uudistua, mutta tekee silti mieli vähän valittaa.Valittaa siitä, että se ei ollut täysin sitä samaa Veronicaa kuin silloin joskus. Valittaa siitä, että moni alkuperäisistä hahmoista tungettiin täysin marginaaleihin. Wallace (Percy Daggs III) ja Weevil (Francis Capra) olivat kyllä menossa mukana, mutta ihan liian vähän. Tina Majorinon esittämä Mac ei ollut mukana lainkaan. Majorino itseasiassa kertoi TVLinelle, että hänelle kaavailtu rooli olisi ollut minimaalinen, minkä vuoksi hän päätti jättäytyä kokonaan ulkopuolelle (sarjan käsikirjoittaminen on taatusti haastavaa, mutta jopa täysin puutteellisilla taidoillani olisin keksinyt Macille paljonkin käyttöä uudella kaudella). Valittaa siitä, että tuttujen hahmojen sijaan ison palan ohjelma-ajasta haukkasivat ihan uudet tyypit. Valittaa siitä, että uusi, aikuisempi meininki tarkoitti aiempaa graafisempaa väkivaltaa. Ja ihan vähän valittaa myös siitä, että Veronica – suosikkini since 2005! – oli välillä  vähemmän mukava tyyppi.

Kaiken tämän nillittämisen jälkeen on kuitenkin sanottava, että oli neloskaudessa paljon hyvääkin. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon tästä menee nostalgian piikkiin, mutta oli joka tapauksessa hauskaa palata Neptuneen vuosien jälkeen.

Sitten niistä spoilereista….

Toistan, spoilerit alkavat nyt!

Tai siis spoileri, se yksi ja ainoa jolla on mitään väliä.

Ja varoitan, tämä juonikuvio pilasi ainakin mun kirjoissa koko kauden, vähän koko sarjaakin. Jos olisin tiennyt miten neloskausi päättyy, en olisi halunnut koko neloskautta.

En olisi halunnut, että sarja tahrataan niin julmalla ja tarpeettomalla tavalla. Siis sillä idioottimaisella päätöksellä tappaa Logan. Logan! Siis Logan, Veronican sielunkumppani, kaiken sydänsurun ja menneisyyden murheiden jälkeen onnellisen lopun ansainnut Logan. En haluaisi olla se tyyppi, joka suree täysin keksityn hahmon fiktiivistä kuolemaa, mutta… no, tässä tapauksessa taidan olla se tyyppi. Tai en edes sure, olen vihainen. Enkä haluaisi olla sekään tyyppi. Se, joka raivoaa niinkin triviaalista asiasta kuin jonkun höpsön sarjan juonikuviosta, mutta… joo olen se tyyppi.

Kuten sanottu, Veronica Marsilla on valtavan intohimoinen, lojaali fanijoukko. On täysin niiden fanien ansiota, että sarja sai jatkoa – ensin elokuvan ja nyt uuden kauden. Hitto vie, fanit kustansivat Kickstarterin kautta sen elokuvan! En voi tietenkään puhua kaikkien fanien puolesta mutta voisin väittää, että isolle osaa heistä Logan oli tärkeä palanen koko sarjaa, ihan yhtä tärkeä kuin Veronica. Ei mysteerit koskaan olleet se ykkösjuttu, Veronica ja ihmiset hänen ympärillään olivat.

Rob Thomas on perustellut fanit raivon valtaan saanutta juonikuviota sanomalla sen olleen välttämätön sarjan jatkon kannalta. ”It was like we were cutting off a limb to save a life”, Thomas totesi TVLinelle ja raivostutti sitten ainakin tätä fania lisää tällä typerällä lausunnollaan:

I feel as though we are going to have better shot of doing more and more Veronica Mars if our heroine does not have a boyfriend or a husband back home. 

Eeeei tietenkään, eihän Veronica voi samanaikaisesti olla loistava yksityisetsivä ja olla onnellisesti naimisissa! Ei, pakko piinata tätä jo piinattua hahmoa vielä lisää, jotta tämä voi olla kyyninen, yksin ja sitä kautta ilmeisesti kiinnostava ja hyvä työssään. Pöh.

Rob Thomasilla on tietysti kaikki taiteellinen vapaus tehdä mitä haluaa. Hänen sarjansa, hänen päätöksensä. Jos hän haluaa tehdä Veronica Marsista yhden naisen mysteerisarjan, hän saa niin tehdä. (Huom. sarjasta ei siis vielä ole tilattu lisäkausia.) Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että hän ylikorostaa Veronica Marsin mysteeri-aspektia. Sarja on toki sitäkin, mutta toistan: ei mysteerit koskaan olleet se ykkösjuttu. Sarjassa oli kyse niin paljon muustakin. En minä ainakaan halua katsoa kuinka taas yhden rakkaan ihmisen menettänyt surullinen ja kyyninen Veronica ratkoo rikoksia – yksin.

Cmoon, olisin vain halunnut onnellisen lopun! Oikeassa elämässä on niin paljon surua ja murhetta, miksi niitä pitää väkisin ja ilman hyvää syytä tunkea fiktiiviseenkin elämään. Nyyh.

Ei sitä verenvuodatus-kohtaa pitänyt ottaa niin tosissaan!

PS. Voisin melkein elää tämän turhan ja julman sarjakuoleman kanssa, jos se olisi edes ollut lähtöisin näyttelijästä itsestään. Mutta ei, lukemieni haastatteluiden perusteella Loganin kuolema rikkoi myös Jason Dohringin sydämen. Tupla-nyyh.

A long time ago, we used to be friends, tosiaan.

Olen päättänyt, että neloskausi päättyy noin kymmenen minuuttia ennen lopputekstejä.

Suosittelen, paljon parempi loppu! Ja jos totuuden kiistäminen ei onnistu, voi aina katsoa esimerkiksi tämän YouTube-videon.