Kategoria: Kirjat

Kirjavinkkejä ja suosikkikirjoja!

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.3.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuva: Warner Bros

Kuinka jännittävää, pitää opetella käyttämään WordPressiä! Vaihtelu tekee minulle hyvää, olen mahdollisesti hieman muutosvastarintainen. Jos muutos ei tule ulkoapäin, 90-prosenttisesti pysyn paikoillani. Nyt on pakko liikkua ja opetella jotain uutta.

Katsotaan kuinka selviän.

Tässä ensimmäisessä uuden Lilyn aikaisessa kirjoituksessani päätin kirjoittaa suosikkiasioistani. Tiedetään, yllätin itsenikin.

Viime aikoina olen fiilistellyt muun muassa näitä:

1. Vallan linnake (Yle Areena)

Olen vakaasti sitä mieltä, että Vallan linnake (tansk. Borgen) on yksi 2010-luvun parhaista sarjakokonaisuuksista. Se on kolme kautta ja 30 jaksoa loisteliasta tv-viihdettä. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kaikenmaailman poliittiset shakit ei voisi vähempää kiinnostaa.

Katsoin tämän tanskalaisen, vallasta ja politiikan kiemuroista kertovan draamasarjan kun se tuli vuosia takaperin telkkarista. Ja katsoin jopa sillä vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Se kertoo paljon se.

Kun olin aikoinaan Kööpenhaminassa, raahasin matkaseurani Tanskan parlamenttitalona tunnetulle Christiansborgin linnalle ihan vaan Vallan linnakkeen vuoksi. Ei näkynyt Kasper Juulia enkä bongannut kenenkään vaihtavan salaisia tietoja sisältäviä asiakirjoja Borgenin varjoissa, joten olin hieman pettynyt.

Mutta Vallan linnakkeesta… Yle aloitti alkuvuodesta (?) sarjan uusintakierroksen, ja nyt Areenasta löytyy jo jaksoja pitkälle viimeiseen kauteen. Tässä muutama päivä takaperin päätin tylsyyksissäni aloittaa sarjan alusta. Ei hyvä idea lainkaan! Olen pahassa Borgen-koukussa.

Koska olen nähnyt sarjan yhden ainoan kerran vuosia sitten, en muista sen tarkkoja juonenkäänteitä tai yksityiskohtia. Tämä tietysti vain iskee koukkua syvemmälle. Ja ne hiton loisteliaat jaksot ovat vielä tunnin mittaisia!

Jeg har brug for hjælp.

2. Isn’t It Romantic (Netflix)

Romanttiset komedia = parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille = edelleen parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille samalla kun tekee mainittuja kliseitä = …. okei menin solmuun.

Rebel Wilsonin tähdittämä Isn’t It Romantic sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuun puolivälissä ja tuli kansainväliseen levitykseen tuoreeltaan Netflixin kautta.

En voi väittää, että olisin rakastanut elokuvaa yli kaiken, mutta kyllä puolitoista tuntia voi huonomminkin käyttää. Vaikka leffa parodioi romanttisia komedioita, se ei kuitenkaan missään vaiheessa heitä koko genreä rekan alle, pisteet siitä. Ja pisteet leffan tärkeästä sanomasta.

Omassa tapauksessani elokuvan juoni oli oikeastaan aika yhdentekevä, kaikkein hauskinta oli bongailla viittauksia rom com -klassikoihin.

Netflixistä löytyy muuten nyt myös Kuka sanoo tahdon? Siinä yksi niistä klassikoista, jotka saavat lämminhenkisiä kuitteja Isn’t It Romanticissa.

3. Little Fires Everywhere (Celeste Ng)

Kirjoitin joskus viime vuonna siitä, kuinka semihömppä kirjallisuus on parasta kirjallisuutta. Olen tätä mieltä edelleen.

Lainaan itseäni: ”Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut”.

Olen lukenut viime kuukausien aikana melko vähän, mutta yhden kirjan sain sentään kahlattua loppuun asti: Celeste Ng’n Little Fires Everywheren (2017). Mainiota semihömppää!

Kirja kertoo kahdesta perheestä ja yhdestä isosta salaisuudesta. Lue kirja ennen sarjaa; Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö Hello Sunshine on muokkaamassa Little Firesista minisarjaa Hululle. Roolitus on käsittääkseni vielä kesken, mutta pääosissa nähdään Reese ja Kerry Washington. Liekö tulossa Big Little Liesin kaltainen hitti?

Suosittelen muuten myös Celeste Ng’n esikoisteosta Everything I Never Told You (2014). Hyvää, joskin astetta synkempää semihömppää sekin.

4. Itävalta

Katsoin paljon hiihdon MM-kisoja. Dopeskandaalit ja Suomen suksifiaskot olivat tietysti kurjia juttuja, mutta ei keskitytä nyt niihin. Keskitytään kisojen isäntämaahan.

Koska hitto vie, kuinka paljon kisojen tuijottaminen on saanut minut haaveilemaan Itävallan alppimaisemista. Olen aina pitänyt itseäni meri-ihmisenä, mutta kyllä vuoristoissakin taitaa olla oma taikansa. Olisipa siistiä joskus päästä kiertelemään Keski-Eurooppaa. Nähdä Alpit, vierailla pienissä alppikylissä, vaellella ympäriinsä huikean kauniissa maisemissa, uida kirkkaissa vuoristojärvissä.

Pitää kai hakea luonto-kicksejä vaikka Nuuksiosta, ei ole alppiretkiä valitettavasti tiedossa.

5. Stadi vs. Lande (MTV)

Onko muka parempaa tv:n visailuohjelmaa kuin Stadi vs. Lande? Ei ole.

Jaakko Saariluoman ja Kalle Lambergin juontama tietokilpailu on täydellisen leppoisaa viihdettä. Ketään ei nolata ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Huonoa läppää, höpsöä huumoria ja rentoa meininkiä. Eikä katsojan tarvitse stressata kilpailijoiden puolesta, koska palkintona on ”vain” lomareissu, ei esimerkiksi suuri summa rahaa.

Sisareni on vakuuttunut, että meidän pitäisi hakea mukaan ohjelmaan. Ongelma on tämä: koska asumme kaikki (minä, siskoni ja ystävämme) Helsingissä, meidän pitäisi kai olla Stadin tiimi. Mutta kun oikeasti olemme kotkalaisia. Haittaako jos stadilaiset puhuu kotkaa? Saako junantuomat edustaa Stadia? Tai saataisiinko huijata asuinpaikkakuntamme kanssa ja muodostaa landen tiimi? Luulen että meidän menestysmahdollisuudet olisivat paremmat, jos voisimme vastata stadi-kysymyksiin.

6. Nostalgia!

Mennään ajassa taaksepäin, noin vuoteen 2000. Esiteini-ikäinen minä menee kirjastoon. Mitä hän sieltä lainaa? No ainakin Sweet Valley High’ta, Replicaa ja The Baby-Sitters Clubia. Siinä kolme kirjasarjaa, joita meitsi kantoi kirjastosta kotiin vuosituhannen vaihteessa.

Nostalgiaa rakastavassa sydämessäni läikähti iloisesti, kun luin Netflixin suunnitteluasteella olevasta uudesta The Baby-Sitters Club -sarjasta. Sarja lienee suunnattu lapsille ja nuorille (?), mutta ihan sama. Esiteini-minä on kovin riemuissaan 😀 Kirjoistahan tehtiin sarja jo 1990-luvulla, mutta se ei ole minulle tuttu.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että nuo muutkin mainitsemani kirjasarjat voitaisiin päivittää 2010-luvun sarjaversioiksi. Kaikkien suosikkikaksoset Jessica ja Elizabeth Wakefield – ulkonäöltään kuin kaksi marjaa mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä! – kääntyisivät vallan mainiosti tällekin vuosikymmenelle (itse en ole nähnyt yhtään jaksoa ysärinä tehtyä sarjaa). Ja Amy Candlerista ja projekti kuunsirpistä sitä tarinaa riittäisikin. Se voisi olla vähän kuin lapsiystävällinen Orphan Black.

Toisaalta ehkä parempi, että kaikkea ei tungeta ruutuun. Lukeminen on hyvästä. Oletan, että Sweet Valley High’t ja Replicat ovat edelleen suosittuja kirjoja lasten parissa… onhan?

PS. Arvioni WordPressistä: hyvin pelittää! Tuli tekstin sekaan tuollainen kiva hymiö ja kaikkea! Pitää vielä treenata kaikkia muita kikkailuja.

LUE MYÖS:

28.3.2018 Hurraa-huuto semihömpälle kirjallisuudelle (ja kolme kirjavinkkiä)
27.8.2018 Hyvän romanttisen komedian tunnuspiirteet (ja Netflixin malliesimerkit)
Kategoriat
Ajattelin tänään Kirjat Tyypit

Elämänohjeita hauskoilta ja viisailta naisilta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.10.2018 Lilyssä.

Suosikkityypit: Amy, Tina ja Mindy

Suosikkikirjat: Yes Please, Bossypants, Is Everyone Hanging Out Without Me? (And Other Concerns) ja Why Not Me?

Jos saisin olla kaveri kenen tahansa julkkiksen kanssa, valitsisin Amy Poehlerin. Voi olla, että olen jo heitellyt pieniä viittauksia asiaan aiemmissa kirjoituksissani, mutta toistettakoon vielä: minä rakastan Amy Poehleria! Siis sillä järkevällä aikuisen ihmisen fanitustavalla, jolla on mahdollista rakastaa tyyppiä jota ei ole koskaan tavannut, jota ei koskaan tapaa, joka elää täysin erilaista elämää kuin itse ja jonka rakastaminen perustuu suurimmalta osin YouTube-videoihin.

Amy on mun voimajulkkis ja roolimalli. Ei, minusta ei valitettavasti koskaan tule Saturday Night Liven näyttelijää. Ei, hyvin todennäköisesti en koskaan saa tähteäni Hollywoodin Walk of Famelle. Ja ei, vaikka kuinka olisi loistava kiitospuhe valmiina, en koskaan voita Golden Globea tai Emmyä tai mitään muutakaan fiiniä Hollywood-palkintoa.

Ei haittaa! Amy inspiroi, vaikka meidän elämät, uratavoitteet ja taidot ovat kovin erilaisia. Ja siis minähän en ole koskaan yrittänyt käsikirjoittaa komediasarjaa. Tai näytellä sellaisessa. Ei sitä tiedä, vaikka olisi piileviä kykyjä…

Amy tunnetaan tietysti parhaiten SNL:stä ja Parks and Recreationista (eli kaikkien aikojen parhaasta tv-sarjasta). Näyttelemisen lisäksi hän on tehnyt kaikkia muitakin cooleja tv-sarja- ja leffajuttuja; käsikirjoittanut, tuottanut ja noin muutenkin ässäillyt menemään. En tietenkään tiedä taustoja, mutta tuntuu että Amy on ahkera tekijätyyppi, sellainen josta voisi itsekin ottaa vähän mallia.

Ja mun kirjoissa hauskat tyypit ovat tyypeistä parhaimpia, joten Amy saa pisteet siitäkin. Plus olen katsonut tarpeeksi monta haastattelupätkää YouTubesta voidakseni todeta, että Amy ainakin vaikuttaa täysin ei-kusipäiseltä ihmiseltä. Mun kirjat kertovat myös, että ei-kusipäiset ihmiset ovat ihmisistä parhaimpia.

Yksi Amyn monista vakuuttavista SNL-vedoista: Sarah Palin -räppi suorassa tv-lähetyksessä tasan viikko ennen esikoispoikansa syntymää. Boss level triljoona.

Jos olisin Amyn kaveri, pääsisin ehkä hänen siivellään Hollywoodin huiput naiskoomikot ry:n vuosikokouksiin (koska luonnollisesti sellainen yhdistys on olemassa) ja tapaisin siellä muitakin suosikkityyppejäni. Kuten nyt vaikka Tina Feyn ja Mindy Kalingin. Lisää roolimalleja! Myönnetään, mulla saattaa olla fiksaatio hauskoihin naisiin, jotka luotsaavat omia tv-sarjojaan. Ja jotka kirjoittavat mainioita omaelämäkertoja…

Ikävä totuus nimittäin lienee, ettei minusta tule koskaan Amyn kaveria. Eikä myöskään Tinan tai Mindyn. Onneksi tarjolla on next best thing: kirjat! Amyn loistava Yes Please (2014), Tinan huippu Bossypants (2011) sekä Mindyn ihanat Is Everyone Hanging Out Without Me? (And Other Concerns) (2011) ja Why Not Me? (2015).

Tykkään kyseisistä kirjoista vähintään yhtä paljon kuin Leslie Knope tykkään vohveleista. Kun koomikko kirjoittaa kirjan, lopputulos on tietysti hauska, mutta kyseiset kirjat ovat lisäksi täynnä huippuja elämänohjeita ja voimaannuttavia tsemppitarinoita. Ne ovat omaelämäkertoja, mutta sopivasti kaikkea muutakin.

Tykkään kirjoista myös siksi, että ne kertovat tarinoita menestyksen takaa; kovasta työstä, periksiantamattomuudesta, epäonnistumisista ja epätoivon hetkistä. Paskaduuneista ennen parrasvaloja ja punaisia mattoja. Ne kertovat tavallisten perheiden tavallisista tyttäristä, jotka tekivät töitä unelmiensa eteen.

Ei Mindy päässyt sormia napsauttamalla tekemään omaa komediasarjaansa The Mindy Projectia, eikä se unelmaduunikaan lopulta sujunut ilman takaiskuja. Amy ei hypännyt Saturday Night Liveen suoraan koulun penkiltä, hän oli unelmaduuninsa saadessaan kolmekymppinen ja tahkonnut duunia improteattereissa monta vuotta. Ennen SNL:ää ja 30 Rockia Tina Fey paiski töitä parin dollarin tuntipalkalla ja käytti vähät rahansa improtunteihin.

Menestykseen – mitä ikinä se kullekin tarkoittaa – on hyvin, hyvin harvoin tarjolla oikoteitä. Välillä sen meinaa itsekin unohtaa, kun keskittyy vaan maalailemaan pilvilinnoja.

Ja olen minä vähän kaikkea muutakin Amyn, Tinan ja Mindyn kirjoista oppinut. Kuten nyt vaikka että…

Tee mitä haluat

Say whatever you want. Do whatever you want. Be whoever you are. (Amy)

Do your thing and don’t care if they like it. (Tina)

Ignore what other people think. Most people aren’t even paying attention to you. (Amy)

When people say, ”You really, really must” do something, it means you don’t really have to. (Tina)

Make ”No” a complete sentence. (Amy)

People do not get scared when you’re failing. It calms them — But when you’re winning, it makes them feel like they’re losing or, worse yet, that maybe they should’ve tried to do something too, but now it’s too late. And since they didn’t, they want to stop you. You can’t let them. (Mindy)

Toiset naiset eivät ole kilpailijoitasi

People are going to try to trick you. To make you feel that you are in competition with one another. ”You’re up for promotion. If they go with a woman, it’ll be between you and Barbara”. Don’t be fooled. You’re not in competition with other women. You’re in competition with everyone. (Tina)

This is the motto women should constantly repeat over and over again. Good for her! Not for me. (Amy)

Ulkonäkö ei ole ykkösjuttu

The most important Rule of Beauty. ”Who cares?” (Tina)

If you’ve got it, flaunt it. And if you don’t got it, flaunt it. ’Cause what are we even doing here if we’re not flaunting it? (Mindy)

Being called fat is not like being called stupid of unfunny, which is the worst thing you could ever say to me. (Mindy)

If you are lucky, there is a moment in your life when you have some say as to what your currency is going to be. I decided early on it was not going to be my looks — Decide what your currency is early. Let go of what you will never have. People who do this are happier and sexier. (Amy)

Usko itseesi – vaikkei se olekaan helppoa

Because what else are we going to do? Say no? Say no to an opportunity that may be slightly out of our comfort zone? Quiet our voice because we are worried it is not perfect? I believe great people do things before they are ready. (Amy)

Well, guess what, young girls. You aren’t damsels in distress. You aren’t hostages to the words of your peers. You aren’t the victims that even your well-meaning teachers and advocates think you are.  (Mindy)

You do it because the doing of it is the thing. The doing is the thing. The talking and worrying and thinking is not the thing. (Amy)

It will never be perfect, but perfect is overrated. (Tina)

Ole itsesi kaveri

Sticking up for ourselves in the same way we would one of our friends is a hard but satisfying thing to do. (Amy)

It’s not that I think I’m so great. I just don’t hate myself. I do idiotic things all the time and I say crazy stuff I regret, but I don’t let everything traumatize me. And the scary thing I have noticed is that some people really feel uncomfortable around women who don’t hate themselves. So that’s why you need to be a little bit brave. (Mindy)

Ikäkriiseily on turhaa

Stop whining about getting old. It’s a privilege. A lot of people who are dead wish they were still alive. (Amy)

Työnteko on tärkeää, muttei maailman tärkein asia

You have to care about your work but not about the result. You have to care about how good you are and how good you feel but not about how good people think you are or how good people think you look. (Amy)

Try to care less. Practice ambivalence. Learn to let go of wanting it. Treat your career like a bad boyfriend — If your career is a bad boyfriend, it is healthy to remember you can always leave and go sleep with somebody else. (Amy)

… mutta tee silti kovasti töitä

People talk about confidence without ever bringing up hard work. That’s a mistake —  I don’t understand how you could have self-confidence if you don’t do the work — Because confidence is like respect; you have to earn it. (Mindy)

PS. Ja vielä x 11:

  1. Tina (yhdessä Robert Carlockin kanssa) on luonut mainion Unbreakable Kimmy Schmidtin. Hän toimii myös sarjan vastaavana tuottajana.
  2. Mindy on parhaillaan käsikirjoittamassa ja tuottamassa Neljät häät ja hautajaiset -klassikkoleffan sarjaversiota. Minisarja on tulossa Huluun jossain vaiheessa.
  3. Amy juontaa yhdessä Parks and Rec -kollegansa Nick Offermanin kanssa Making It -nimistä tosi-tv-sarjaa, jossa kisataan käsityö-, askartelu- ja rakennustaidoilla. Kaksikko lukeutuu myös sarjan tuottajakaartiin. NBC on jo tilannut sarjasta kakkoskauden.
  4. Tina ja Amy ovat ystäviä pitkän ajan takaa. He tutustuivat 1990-luvun alussa Chicagossa, jossa he opiskelivat ja esiintyivät maineikkaassa Second City -improryhmässä. Sittemmin he ovat tehneet paljon töitä yhdessä.
  5. Tina oli Saturday Night Liven ensimmäinen naispuolinen pääkäsikirjoittaja. Hän oli myös osa Weekend Updaten ensimmäistä naisten muodostamaa ankkurikaksikkoa – yhdessä Amyn kanssa.
  6. Mindy oli 19-vuotiaana harjoittelijana Late Night with Conan O’Brienissä. Omien sanojensa mukaan hän oli surkea työssään, koska halusi vain vakoilla suurta idoliaan Conania.
  7. Mindy sai 24-vuotiaana paikan The Officen käsikirjoitustiimistä. Hän oli kahdeksanhenkisen tiimin ainoa nainen.
  8. Tina on käsikirjoittanut Mean Girlsin. Tänä vuonna Broadwaylla sai ensi-iltansa leffaan perustuva musikaali, jonka käsikirjoitus on sekin peräisin Tinan kynästä. Musikaalin soundtrack on timanttinen!
  9. Amy on yksi The Upright Citizens Brigade -improkoulun ja -teatterin perustajista. Hän oli mukana samannimisessä improryhmässä Chicagossa, josta poppoo siirtyi myöhemmin New Yorkiin. Nyt UCB toimii Los Angelesissa ja New Yorkissa neljässä eri lokaatiossa ja kouluttaa tulevaisuuden komediatähtiä.
  10.  Amy Poehler’s Smart Girls on verkkoyhteisö, jonka tavoitteena on auttaa nuoria löytämään oman äänensä ja olemaan itsevarmoja. Se syntyi Amyn ja tämän kahden ystävän perustamasta YouTube-kanavasta Smart Girls at the Party.
  11. Mindy on valmistunut Ivy League -yliopisto Dartmouthista, jossa hän opiskeli käsikirjoittamista. Tämän vuoden kesäkuussa hän piti Dartmouthin valmistuville opiskelijoille loistavan (ja hauskan, tietysti) valmistujaispuheen (alla).

”Don’t let anyone tell you that you can’t do something but especially not yourself. Go conquer the world. Just remember this: why not you?”

”Why not you?” Kerrassaan mainio elämänohje sekin. Koska niinpä, miksi et sinä?

Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Älä lue tätä kirjaa, jos haluat deittailla huoletta

Kirjoitys on julkaistu alun perin 3.9.2018 Lilyssä.

Suosikkikirja: You (Caroline Kepnes 2014)

En tykkää lukea trillereitä (koska en tykkää pelätä), mutta menin ja luin sellaisen silti. Ja vitsit, se oli kaikessa kamaluudessaan huippukirja, yhtä aikaa koukuttava ja ahdistava.

Caroline Kepnesin You (2014) on hypnoottisen hyvin kirjoitettu ”rakkaustarina” (hyvin suuret lainausmerkit tähän!!). Se kertoo Joesta, joka rakastuu Beckiin… tai oikeastaan ”rakastuu”, koska ei se mitään rakkautta ole. Lukija tietää, että Joe on psykopaattinen ja narsistinen stalkkeri. Harmi vaan, että poloinen Beck ei sitä tiedä.

You kuvaa kammottavan tarkkanäköisesti pakkomielteisen ihmisen järjenjuoksua. Se onnistuu myös varsin mallikkaasti kikkailemaan lukijan mielellä.

Minä olin kirjan luettuani täysin vakuuttunut siitä, että en muuten halua deittailla ja rakastua, koska mitä jos se deittikumppani onkin salaa sekopäinen psykopaatti enkä minä tajua sitä. Ajatukseni ovat sittemmin mahdollisesti hieman tasoittuneet (kyllä vain, valtaosa ihmisistä EI ole psykopaatteja!), mutta yksi kysymys jäi silti kalvamaan: kuinka hyvin sitä oikeasti voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu? Joku voi esittää kivaa, mutta onkin oikeasti täysi mulkku. Miten kivaa esittävän mulkun voi tunnistaa?

Mutta You’sta: mainiosti kirjoitettu trilleri, samaa meininkiä kuin esimerkiksi Gone Girlissä. Vahva suositus, varsinkin jos tykkää psykologisesta jännityksestä. Kannattaa vain varautua siihen, että kirjan jälkeen tuntuu hetken aikaa täysin mahdolliselta, että jokainen tapaamasi tyyppi voikin olla pusikoissa piileskelevä stalkkeri, joka kerää käyttämiäsi tamponeita.

PS. Ihan kohta tähän kammottavan vinoutuneeseen boy meets girl -tarinaan voi tutustua myös tv-sarjana. Hurraa, ihan kuin kirja ei kammottanut tarpeeksi!

You-telkkarisarja saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa ensi sunnuntaina (9.9.) maksullisella Lifetime-kanavalla, mutta Netflix on jo hankkinut sarjan kansainväliset esitysoikeudet. Se on tulossa sinne ilmeisesti syksyn aikana.

Sekopää-Joena sarjassa nähdään muuten itse Lonely Boy aka Dan Humphrey, näyttelijä Penn Badgley siis. Gossip Girlissä Dan oli sentään vähän vaarattomampi stalkkeri…

You’n toinen teinisarja-alumni on Pretty Little Liarsin Shay Mitchell, joka esittää Beckin ystävää Peach Salingeria.

Jep, vaikuttaa kammottavalta myös sarjana. Ja silti ainakin Lifetime luottaa You’n vetovoimaan, kakkoskausi on nimittäin jo tilattu vaikkei yhtäkään jaksoa ole vielä esitetty.