Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2020 Lilyssä.
Suosikkimusiikkia: QUARANTUNES (teininostalgiaa, kasaria, musikaalihittejä ja girl poweria)
En olisi arvannut, että alan kaivata kuntosalia näin nopeasti. En ole mikään yltiöpäinen kuntosali-lover, mutta nyt lähtisin sinne oitis ilman kitinöitä jos se vaan olisi mahdollista. (Hyvä S, voit muistuttaa näistä sanoista sitten kun kaikki tämä on ohi.)
Noh, turha haikailla jalkaprässien ja juoksumattojen perään. Odottavat kyllä meitä. Ja kitinääni (kitinä alkaa jossain kohtaa väistämättä).
Liikkuminen, edes jotenkin, on kuitenkin näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoinakin tärkeää. Omalla kohdallani kuntosali on korvattu FaceTime-jumpalla ja henkilökohtaisilla tanssibileillä (ja punnerruksilla – olen päättänyt, että olen kaiken tämän jälkeen vahvempi kuin koskaan).
Etenkin tanssiminen on just nyt hyvästä, kahdesta syystä. Ensinnäkin se on tietysti mainio liikuntamuoto. Toiseksi – ja ehkä vieläkin tärkeämpänä – se tekee hyvää mielelle. Kun tanssii – hyvin, huonosti, äärimmäisen nolosti, ihan sama miten – ei tarvitse hetkeen ajatella ikäviä juttuja. Saa vain liikkua, kuunnella musiikkia, upota ja unohtaa.
Meitsin sosiaalisen eristäytymisen tanssibileissä on toistaiseksi luukutettu The Killersiä, kasarihittejä, musikaalien soundtrackeja, Little Mixiä sekä ystäviäni Britneytä, Tayloria ja Lizzoa. Ja Spice Girlsiä. Luonnollisesti.
Koska nyt on ilmeisen loistava aika kirjoittaa höpsöjä juttuja, tässä pari tärppiä ja tarinaa QUARANTUNES-listani kätköistä.
THE KILLERS
R a k a s t a n The Killersiä. Se oli yksi teiniaikojeni suurimmista musiikkirakkauksista (Brandon Flowers on btw ikuisesti superhot). Hot Fuss sisältää tietysti ison kasan The Killersin tunnetuimmista hiteistä, mutta mun suosikkilevy on Sam’s Town. Se on tietysti levynä loistelias, mutta mun rakkaudessa on myös nostalgiataso; omistin teininä kyseisen CD-levyn ja muistan kuunnelleeni sitä autossa kun olin saanut ajokortin. Auton ratissa, nuorena, vapaana ja maailma avoinna. Sen tunteen minä muistan, kun kuuntelen Sam’s Townia.
Jos multa kysytään, The Killersin paras kappale on Bones. Rakastan sitä ikuisesti ja syvästi. Olin hiukkasen pettynyt, kun Bonesia ei kuultu parin vuoden takaisella Killersin Helsingin-keikalla. Kaiffarini Brandon ei kai tiennyt, että se on suosikkini. (Ihan vähän tekisi mieli feel your bones, hyvät kanssaihmiset.)
PS. Eikö olekin hassua, kuinka koko maailma maagisesti tietää Mr. Brightsiden sanat?
KASARIHITIT
En tiedä kasarina pinnalla olleesta Starship-yhtyeestä mitään (jotenkin ovat kai jatkumoa Jefferson Starshipille, joka taas liittyy jotenkin Jefferson Airplaneen), mutta jos koskaan menen naimisiin, haluan että häissä soitetaan Starshipin Nothing’s Gonna Stop Us Now (1987).
(Nothing’s Gonna Stop Us Now oli Mannequin-leffan soundtrackilla, sen vuoksi video on mitä on.)
Muita Maisan kotitanssistudion kasari-quarantuneseja (asiaan kuuluu, että saa laulaa mukana):
- I’m Still Standing / Elton John
- Holding Out For A Hero / Bonnie Tyler
- The Best / Tina Turner
- Fame / Irene Cara
- If I Could Turn Back Time / Cher
- Uptown Girl / Billy Joel
- Don’t Stop Believin’ / Journey
- Eternal Flame / The Bangles
- Summer Of ’69 / Bryan Adams
- Total Eclipse of the Heart / Bonnie Tyler
- Love Is A Battlefield / Pat Benatar
- I’m So Excited / The Pointer Sisters
- Footloose / Kenny Loggins
- Hey Mickey / Toni Basil
MUSIKAALIT
Haluaisin olla musikaalitähti. Esteenä on ainoastaan sellainen minimaalinen pikkujuttu, että en osaa laulaa, tanssia enkä näytellä. Siksi pitää tyytyä leikkimään musikaalitähteä omassa kodissa. Tai vierailla teattereissa ja elää tätä haavetta todeksi oikeiden musikaalitähtien kautta. Unelmoin, että pääsen joskus näkemään musikaalin Broadwayllä. West Endin olen jo raksinut yli bucket listiltä, näin yhdellä Lontoon-reissulla Wickedin. Se oli siistiä.
Viime vuosien uusista musikaaleista (tai siis niiden soundtrackeista) rakastan erityisesti Dear Evan Hansenia. Tekisi mieli heittää läppää siitä, kuinka loistavasti musikaalin tunnetuin kappale Waving Through A Window sopii tähän hetkeen, mutta… hieman alkavat vitsit olla vähissä.
Eristäytymisepätoivon hetkiin suosittelen Les Miserablesin Do You Hear The People Singiä – se saa ainakin minut aina taistelumielelle !! there is a life about to start when tomorrow comes !! (ja even the darkest night will end and the sun will rise). Ja sitten kun jaksaa taas heittää läppää, voi siirtyä One Day Moreen. Koska will we ever meet again??? 😀 🙂
LITTLE MIX
Kuinka aliarvostettu bändi Little Mix onkaan! #Justice4LM!! Siis toki, onhan tämä Brittien X Factorin muinoin voittanut tyttöbändi suosittu, mutta sen pitäisi olla vieläkin tunnetumpi, tämän vuosituhannen Spice Girls, maailmanlaajuinen ilmiö. Kaikki palaset ovat kunnossa, plus Perrie, Jesy, Jade ja Leigh-Ann vaikuttavat mukavilta ja symppiksiltä tyypeiltä (upposin kerran Little Mix -haastatteluiden YouTube-kuoppaan).
BRITNEY
Kun olin lapsi, mun huoneen seinällä oli Britney Spears -juliste. En ollut mikään kaikkein suurin fani, mutta se juliste (Koululainen-lehdestä saatu, tietysti) sopi mun huoneen sisustukseen. Olen aina ja ikuisesti Britneyn puolella, haluan hänelle vain hyviä juttuja ja onnellisuutta. Eristyksessä olen oppinut itsestäni ainakin sen, että miljoonan Britney Spears -kappaleen sanat ovat jumiutuneet päähäni; muistan maagisesti sanat, vaikka olen edellisen kerran kuullut kappaleen 5000 vuotta sitten.
TAYLOR SWIFT
Olen aina ja ikuisesti myös Taylor Swiftin puolella. En tajua miksi niin monet ovat lyttäämässä häntä jatkuvasti milloin mistäkin. Ja siis sanokaa mitä sanotte, mutta kukaan ei voi kiistää etteikö T. Swift osaisi kirjoittaa tarttuvia pop-lyriikoita. Jo vuosia hän on vastannut mun siivouspäivien soundtrackista.
LIZZO
Tietysti. Lizzoa tarvitaan enemmän kuin koskaan!
SPICE GIRLS
Vuosi oli 1998. Minä olin 9-vuotias ja päädyin sattumalta osaksi musiikkihistoriaa. Olin Spice Girlsin viimeisellä keikalla ennen kuin Geri otti ja jätti bändin!
PS. Olen nähnyt Spice World -leffan elokuvateatterissa. Ja meillä oli se myös VHS:llä. Mahdollisesti keräsin myös niitä pahoista oransseista purkkatikkareista saatavia Spice Girls -tarroja. Mahdollisesti.
Ja mahdollisesti olin niin kova Spaissari-fani, että en voinut kuunnella Backstreet Boysiä, sillä se olisi ollut valtaisa PETOS.
Okei, siinä ne. Antakaamme Spaissareiden lopuksi tehdä yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:
When you’re feelin’ sad and low
We will take you where you gotta go
Smilin’, dancin’, everything is free
All you need is positivity
LUE MYÖS:
