Kirjoitys on julkaistu alun perin 3.9.2018 Lilyssä.
Suosikkikirja: You (Caroline Kepnes 2014)
En tykkää lukea trillereitä (koska en tykkää pelätä), mutta menin ja luin sellaisen silti. Ja vitsit, se oli kaikessa kamaluudessaan huippukirja, yhtä aikaa koukuttava ja ahdistava.
Caroline KepnesinYou (2014) on hypnoottisen hyvin kirjoitettu ”rakkaustarina” (hyvin suuret lainausmerkit tähän!!). Se kertoo Joesta, joka rakastuu Beckiin… tai oikeastaan ”rakastuu”, koska ei se mitään rakkautta ole. Lukija tietää, että Joe on psykopaattinen ja narsistinen stalkkeri. Harmi vaan, että poloinen Beck ei sitä tiedä.
You kuvaa kammottavan tarkkanäköisesti pakkomielteisen ihmisen järjenjuoksua. Se onnistuu myös varsin mallikkaasti kikkailemaan lukijan mielellä.
Minä olin kirjan luettuani täysin vakuuttunut siitä, että en muuten halua deittailla ja rakastua, koska mitä jos se deittikumppani onkin salaa sekopäinen psykopaatti enkä minä tajua sitä. Ajatukseni ovat sittemmin mahdollisesti hieman tasoittuneet (kyllä vain, valtaosa ihmisistä EI ole psykopaatteja!), mutta yksi kysymys jäi silti kalvamaan: kuinka hyvin sitä oikeasti voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu? Joku voi esittää kivaa, mutta onkin oikeasti täysi mulkku. Miten kivaa esittävän mulkun voi tunnistaa?
Mutta You’sta: mainiosti kirjoitettu trilleri, samaa meininkiä kuin esimerkiksi Gone Girlissä. Vahva suositus, varsinkin jos tykkää psykologisesta jännityksestä. Kannattaa vain varautua siihen, että kirjan jälkeen tuntuu hetken aikaa täysin mahdolliselta, että jokainen tapaamasi tyyppi voikin olla pusikoissa piileskelevä stalkkeri, joka kerää käyttämiäsi tamponeita.
PS. Ihan kohta tähän kammottavan vinoutuneeseen boy meets girl -tarinaan voi tutustua myös tv-sarjana. Hurraa, ihan kuin kirja ei kammottanut tarpeeksi!
You-telkkarisarja saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa ensi sunnuntaina (9.9.) maksullisella Lifetime-kanavalla, mutta Netflix on jo hankkinut sarjan kansainväliset esitysoikeudet. Se on tulossa sinne ilmeisesti syksyn aikana.
Sekopää-Joena sarjassa nähdään muuten itse Lonely Boy aka Dan Humphrey, näyttelijä Penn Badgley siis. Gossip Girlissä Dan oli sentään vähän vaarattomampi stalkkeri…
You’n toinen teinisarja-alumni on Pretty Little LiarsinShay Mitchell, joka esittää Beckin ystävää Peach Salingeria.
Jep, vaikuttaa kammottavalta myös sarjana. Ja silti ainakin Lifetime luottaa You’n vetovoimaan, kakkoskausi on nimittäin jo tilattu vaikkei yhtäkään jaksoa ole vielä esitetty.
Päivän inspiroiva tyyppi: Ruth Bader Ginsburg, 85-vuotias supernainen, väsymätön tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta taistelija ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Vuonna 1993 virkaansa nimitetty Bader Ginsburg oli aikanaan vasta toinen naispuolinen tuomari Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa – kaiken kaikkiaan naisia on kyseiseen pestiin nimetty tasan neljä (ennen Bader Ginsburgia Sandra Day O’Connor, hänen jälkeensä nykyisten yhdeksän tuomarin joukkoon kuuluvat Sonia Sotomayor ja Elena Kagan). Vertailun vuoksi: korkeimman oikeuden historia ulottuu vuoteen 1789, josta lähtien 109 miestä on toiminut virassa. Melkoinen herrakerho siis.
Herrakerhot olivat toki tulleet Bader Ginsburgille tutuiksi jo ennen korkeinta oikeutta, yllätys yllätys. Kun hän vuonna 1956 aloitti lakiopintonsa Harvardissa, hänen vuosikurssillaan oli noin 500 miestä. Naisia oli Bader Ginsburg mukaan luettuna yhdeksän. ”Kuinka perustelet sen, että veit paikan pätevältä mieheltä?” oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani oli kysynyt heiltä. Koska tietysti.
Juristiksi valmistuttuaan (hän teki opintonsa loppuun Columbiassa, sillä hänen miehensä oli saanut töitä New Yorkista) Bader Ginsburgilla oli vaikeuksia löytää töitä, vaikka hän oli valmistunut vuosikurssinsa priimuksena. Naiseus oli ihan pätevä syy olla palkkaamatta.
Vuonna 1963 Bader Ginsburg aloitti oikeustieteen professorina Rutgersin yliopistossa. Tuolloin hänelle kerrottiin, että hän saisi pienempää palkkaa kuin miespuoliset kollegansa. Syy: hän oli naimisissa ja hänen aviomiehellään oli hyväpalkkainen työ. Jep.
Presidentti Bill Clinton (vas.) nimitti Ruth Bader Ginsburgin korkeimman oikeuden tuomariksi vuonna 1993. Kuvassa Bader Ginsburgin vierellä aviomies Martin Ginsburg. He ehtivät olla naimisissa 56 vuotta ennen kuin ”Marty” menehtyi vuonna 2010. ”Marty… was so secure in himself that he never regarderd me as any kind of threat. He was my biggest booster”, Bader Ginsburg on kertonut miehestään. Kuulostaa huipputyypiltä. Kuva: The Supreme Court of the United States.
Ei ehkä yllätä, että Ruth Bader Ginsburg on läpi uransa tullut tunnetuksi tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta tekemästään työstä. Hän on muun muassa ollut mukana perustamassa Women’s Right Law Reporteria, Yhdysvaltojen ensimmäistä naisten oikeuksiin keskittyvää lakijulkaisua. Columbiassa opettaessaan hän kirjoitti ensimmäisen sukupuolisyrjintää käsittelevän oikeustieteellisen oppikirjan. Bader Ginsburg oli myös mukana perustamassa ACLU:n (American Civil Liberties Union) alaista Women’s Right Projectia, naisten oikeuksiin keskittyvää ihmisoikeusjärjestöä. Women’s Right Projectissa hän voitti useita korkeimpaan oikeuteen edenneitä sukupuolisyrjintätapauksia. Ja päästyään itse tuomareiden pöydän taakse Bader Ginsburg on jatkanut taistelua. Liberaalina tuomarina hän on esimerkiksi puolustanut naisen oikeutta aborttiin (valtava kiistakysymys USA:ssa), koska ”government has no business making that choice for a woman” (New York Times).
Just nyt se liberaalimpi puoli kovin jakautuneita Yhdysvaltoja toivoo, että 85-vuotias RBG (kuten hänet tunnetaan) pysyy terveenä ja jatkaa työtään korkeimmassa oikeudessa vielä ainakin pari vuotta. Korkeimman oikeuden tuomareiden nimittäminen on nimittäin istuvan presidentin tehtäviä ja Yhdysvalloissa on jo maalailtu kauhukuvia siitä, minkälaiset vaikutukset vaikkapa naisten oikeuksiin sillä olisi, jos nykyinen presidentti pääsisi valitsemaan toisenkin uuden (konservatiivisen) korkeimman oikeuden tuomarin. RBG:n kerrotaan onneksi pitävän superhyvää huolta itsestään… hän on muun muassa treenannut jo vuosikaudet oman personal trainerinsa kanssa. Kunnon rautarouva kun on.
Rautarouva, feministi-ikoni ja kaikin puolin inspiroiva badass. Ei ihme, että Bader Ginsburg on jättänyt jälkensä myös populaarikulttuuriin, oli se sitten lukuisiin meemeihin (Notorius RBG!), t-paitoihin tai Saturday Night Liveen (alla Kate McKinnonin RBG).
Viime aikoina Ruth Bader Ginsburg on ollut otsikoissa peräti kahden hänestä kertovan elokuvan myötä. Viime toukokuussa Yhdysvalloissa sai ensi-iltansa RBG, Betsy Westin ja Julie Cohenin ohjaama ja tuottama dokumentti hänen elämästään. Toivottavasti dokkari tulisi joskus Suomeenkin asti tai vaikkapa Netflixiin katsottavaksi. Pelkkä trailerikin (alla) on nimittäin kovin vakuuttava. Tekee mieli huutaa go Ruth go!
Joulukuussa ensi-iltansa saa puolestaan On the Basis of Sex, RBG:n uran alkuvuosista kertova leffa. Mimi Lederin ohjaaman elokuvan pääosassa nuorena Bader Ginsburgina nähdään Felicity Jones (mm. Kaiken teoria). Trailerin perusteella isossa osassa on lakijuttujen ohella rakkaus; Bader Ginsburgilla oli tunnetusti onnellinen ja tasavertainen avioliitto miehensä, vuonna 2010 kuolleen Martin Ginsburgin kanssa. Leffassa Martya näyttelee Armie Hammer (Call Me by Your Name). Odotan kovasti!
On the Basis of Sex saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa 25.12. Ja eiköhän leffa nähdä myös Suomen elokuvateattereissa, se on nimittäin kerännyt jo Oscar-pöhinää ympärilleen. On kyllä kieltämättä aikamoista Oscar-syöttiä trailerinsa perusteella.
Kirjoitus on julkaistu alun perin 23.8.2018 Lilyssä.
Suosikkiasia: HYVÄT romanttiset komediat.
Suosikkileffat: Set It Up ja To All the Boys I’ve Loved Before
Kuva: Netflix
Voisi kuvitella, että romanttisen komedian tekeminen olisi helppoa. Pari kivaa tyyppiä, meet cute, kasa esteitä rakkauden eteen, grande finale ja onnellinen loppu. Bam! Helppoa.
Mutta eeeeei, h y v ä n romanttisen komedian tekeminen on taitolaji. Ei riitä, että valkokankaalle tungetaan kaksi tyyppiä ja kasa kliseitä, ei alkuunkaan.
Ero huonon ja hyvän romanttisen komedian välillä on hiuksenhieno. It’s all in the details.
HYVÄN ROMANTTISEN KOMEDIAN TÄRKEIMMÄT TUNNUSPIIRTEET:
1. Sympaattinen rakkaustarina ja pari, jota haluaa kannustaa
No tietysti. Rom comit elävät tai kuolevat pääparinsa mukaan. Katsojan pitää toivoa, että just nämä kipuilevat ihmispolot saavat lopulta toisensa kaikkien vaikeuksien jälkeen. Ja että just nämä tyypit ansaitsevat toisensa. Romanttinen komedia ikävillä tyypeillä ei toimi. En minua kiinnosta, elääkö jotkut kusipäät elämänsä onnellisina loppuun asti. Ja tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että hahmojen täytyisi olla täydellisiä ja virheettömiä superihmisiä. Ei täydy! Saa olla neuroottisia ja ärsyttäviä ja kummallisia, mutta kuhan on sellaisia, joille haluaa rakkautta ja muita kivoja juttuja.
2. Yllätyksellinen yllätyksettömyys
Haluan todellakin niitä rom com kliseitä; epätoivoisia saako-nuo-sittenkään-toisiaan -hetkiä, väärinkäsityksiä, kaatosateessa suutelua ja eeppisiä ikuisen rakkauden julistuksia lentokentällä. Ja mikä tärkeintä, haluan onnellisia loppuja (romanttinen komedia EI VOI loppua niin, että päähenkilö A ja päähenkilö B eivät saa toisiaan). Mutta kliseet eivät saa olla… liian kliseisiä. Haluan kliseettömiä kliseitä, yllätyksellistä yllätyksettömyyttä. Eli jotain uutta ja samalla sitä samaa kuin aina ennenkin. Romanttinen komedia ei ole se leffagenre, jossa tarvitsee liikaa poiketa totutusta kaavasta. Silti peruskaavakaan ei kelpaa. Hmmm… kyllä, pysyn tämän äärettömän täsmällisen lausuntoni takana.
3. Just OIKEAT näyttelijät
Koko homma romahtaa kuin korttitalo, jos romanttisessa komediassa on väärät näyttelijät. Esimerkiksi Muuttohaluton poikamies (2006) olisi voinut potentiaalisesti olla ihan kelpo leffa – jos siinä vain olisi jotkut muut näyttelijät kuin Sarah Jessica Parker ja Matthew McConaughey. Ei mitään kumpaakaan vastaan, mainioita näyttelijöitä molemmat, mutta yhdessä ja romanttisessa komediassa… ei vaan toiminut. Toinen esimerkki: Maid in Manhattan (2002). Ralph Fiennes + Jennifer Lopez = EI. Se kuuluisa kemia on tärkeä juttu romanttisissa komedioissa, kas kummaa.
Romanttinen komedia on pitkään vaellellut varjojen mailla. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä genre vielä kukoisti, oli hitti-rom comeja toisensa perään. Oli menestysleffoja tähtinään Meg ja Julia ja Sandra ja Reese. Sitten tapahtui jotain, rom com -hanat käännettiin kiinni ja leffateatterissa olikin vain supersankarielokuvia. Noin niin kuin vain vähän yleistäen. Päättikö Hollywood kollektiivisesti, että nyt riitti, romanttisen komedian kulta-aika on ohi? Ei enää hassun hauskoja ja hyväntahtoisia rakkaustarinoita! Ei enää kaatosadesuutelua ja kummallisen koordinoituja tanssinumeroita!
Parin viime vuoden aikana tunnelin päässä on kuitenkin näkynyt valoa. Amy SchumerinTrainwreck (2015) oli minusta ihan kelpo leffa (tärkeä sivuhuomio: rakastan Bill Haderia!), The Big Sick (2017) puolestaan jättihitti ansaiten parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuudenkin. Just nyt palstatilaa kerää Crazy Rich Asians.
Ja myös Netflix on vastannut rom com -rakastajien huutoon. Go Netflix go, pelasta romanttinen komedia, genre on kuolemassa!
Tämän kesän iloisin rom com -yllätys oli Netflixin sleeper hit Set It Up (suom. Samassa juonessa). Laitoin sen yhtenä iltana pyörimään kun en muutakaan löytänyt ja kappas, miten hurmaava leffa! Oli sympattinen pääpari, kliseettömiä kliseitä ja miellyttävät näyttelijät (Glen Powell & Zoey Deutch), kaikkea, mitä hyvältä rom comilta kaipaa. Ennalta-arvattava loppuratkaisu ehkä, mutta just sillä tavalla kuin hyvässä romanttisessa komediassa kuuluukin olla.
Toinen mieltälämmittävä Netflix-tuttavuus oli paljon hypetetty To All the Boys I’ve Loved Before. Jenny Hanin samannimiseen romaaniin perustuva teini-rom com ilostutti, vaikka en ehkä olekaan täysin kohderyhmää näin (melkein) kolmekymppisenä. Suloinen rakkaustarina: check. Yllätyksellistä yllätyksettömyyttä: check. Mainiot näytelijät (Lana Condor & Noah Centineo, alla): check.
Kuva: Netflix
Pisteet Netflixille romanttiselle komedialle antamastaan tekohengityksestä!
PS. SUOSIKKI ROM COMIEN TOP 5 BY SUOSIKKIASIOITA:
How to Lose a Guy in 10 Days (2003) / Frost yourself.
Notting Hill (1999)/ Paras kohtaus on se, kun Will ja Anna menevät Willin siskon synttärijuhliin.
10 Things I Hate About You (1999) / On tämän leffan syytä, että Heath Ledgerin kuolema iski poikkeuksellisen kovaa.
Amélie (2001) / Kuka EI rakastaisi Amélieta?
Breakfast at Tiffany’s (1961) / Oikeasti Roman Holiday on mun suosikki Audrey-leffa. Mutta koska loppu on romanttisissa komedioissa tärkeä…
KUNNIAMAININNAT:
27 Dresses (2008) / Tiedän, että kyseinen leffa on vähän läppä, koska se tulee telkkarista about viisituhatta kertaa vuodessa. En välitä!
Sweet Home Alabama (2002) / Koska Josh Lucas.
Crazy Stupid Love (2011) / ”Fuck! Seriously? It’s like you’re photoshopped”
Hmmm. Tuota ylläolevaa kuvasarjaa kun katsoo, ei ihme, että representaatiot puhuttavat. Kuvista ja mainituista leffoista huomaa, kuinka valkoista valtavirtaa oma populaarikulttuurin käyttö onkaan. Ihan varmasti on paljon loistavia romanttisia komedioita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Saa vinkata.
