Tekijä: Maisa

Kategoriat
Ajattelin tänään Muu kulttuuri Nostalgia

#rakasdemi ja megamoka, joka jäi mieleen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.2.2021 Lilyssä.

Suosikkilehti: Demi (1998-2021)

Kuinka surullinen uutinen: Demi-lehti lopettaa. Demi kertoi tiistaina Instagram-tilillään, että Demi-lehden ilmestyminen päättyy ja demi.fi sulkeutuu.

Demi.fin käyttäjämäärä ja Demi-lehden lukijamäärä ovat laskeneet, eikä Demi-mediaa voida taloudellisista syistä jatkaa, päätöstä perusteltiin.

Toimittajana printtilehtien kuolemat iskevät aina, vaikka onkin jo vuosia tiedostanut, että sitä kohti ollaan menossa ja kovaa. Ei lehtien kaatumiset yllätä, mutta surullista se on yhtä kaikki.

Demin tapauksessa extrasurullista, koska sitähän minäkin olen aikoinaan lukenut. 2000-luvun alun teininä Demi linkittyy vahvasti omaan lapsuuteeni. Ensin kotiin tuli Koululainen, sitten vähän vanhempana Demi. Oli aina ilon päivä, kun postilaatikossa odotti uusi numero. Näin jälkikäteen ajatellen näillä lehdillä oli varmasti roolinsa siinä, että minusta tuli toimittaja. Ne opettivat, innostivat ja inspiroivat.

Demin instatilillä pyydettiin jakamaan Demi-muistoja hashtagilla #rakasdemi. Tägini ei ehkä täältä blogista kanna someen asti, mutta kerron silti omat muistoni.

#rakasdemi,

muistan kaikki ne julisteet, joilla koristelin huoneeni. Joskus niissä julisteissa oli täysin väärät ja tylsät tyypit, joskus just oikeat. Se oli joka tapauksessa aina jännittävä hetki, kun sai käteensä uudet julisteet. Mun lapsuuden kodissa, entisen huoneeni vaatekaapin ovessa – tosin kaapin sisäpuolella – on edelleen virttynyt Justin Timberlaken juliste, Demin peruja. Siinä se on ollut kohta 20 vuotta. Nauran sille aina, mutta en siltikään ota sitä pois ja viskaa saunan uuniin. Ei sitä vaatekaappia niin usein avata, olkoon Justin paikoillaan.

#rakasdemi,

muistan – enemmän kuin mitään muuta – megamokat. Miten legendaarinen palsta! Luin sen aina ensimmäisenä. Edelleen, noin kahden vuosikymmenen jälkeen, muistan yhden mokan.

Pahoittelut, en varmastikaan tee oikeutta tälle tarinalle, mutta se meni jotenkin näin: mokan kertojan perheen koira oli päässyt karkuun. Koiran nimi oli Kismet, kutsumanimeltään Kismi. Koiraa etsittäessä huudeltiin siis Kismiiiii. Etsintäreissulla kertoja törmäsi ihastukseensa, joka laittoi merkille, että joku oli vialla. Ihastus kysyi, voisiko auttaa. Hätäisesti koiraa etsinyt kertoja vastasi: ”Joo, Kismiiiii”. 😀

Kismet-koiran omistaja, toivottavasti koira löytyi.

#rakasdemi,

näin aikuisena ja toimittajana olen arvostanut sitä, minkälaista journalismia teitte. Tärkeää, monipuolista, moniäänistä, voimaannuttavaa, opettavaista, sivistävää, suvaitsevaista. Demi-sukupolvet toisensa jälkeen saivat lukea, kuinka on ok olla oma itsensä.

Miten mieletön perintö.

Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

Yllättävä rakkaustarina

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.2.2021 Lilyssä.

Suosikkisarja: … ?

Se tapahtui vähitellen.

Syytän siskoani. Hän oli yksi marraskuinen maanantai luonani, kun se tuli telkkarista. Mitä olisin muka voinut tehdä? Pitihän minunkin sitä katsoa – tiedättehän, seurana.

Kaikki oli niin värikästä. Ja kaikki olivat ystävällisiä ja iloisia! Kukaan ei ollut ilkeä ja ikävä ihminen – päinvastoin, kaikki auttoivat ja tsemppasivat toisiaan. Se sai hyvälle tuulelle – ja ehkä vähän nälkäiseksi.

Kului joitain viikkoja. Oli kiireitä ja iltavuoroja, ja unohdin avata telkkarin silloin kun se tuli. Kaikki ne värit ja ystävälliset ihmiset, niitä en kuitenkaan unohtanut.

Sitten tuli joulukuu. Satuin avaamaan telkkarin oikeaan aikaan. ”Kappas, tää ohjelma”. Kai sitä voisi katsoa tätä, ei ole muutakaan tekemistä. Toiselta kanavalta olisi tullut The Big Bang Theory, mutta ihan sama, ajattelin. En halunnut katsoa sitä, vaan sitä. Olin yksin, ei ollut siskoa tällä kertaa hallitsemassa kaukosäädintä. Tietoinen valinta.

Minä tunnen itseni. Olen kuka olen. Yhdysvaltalaisia sitcomeita rakastava, sarkastisia draamakomedioita ja Emmy-palkittuja hifistelysarjoja katsova, sentimentaalista lässytystä kammoksuva, tosi-tv:tä vieroksuva, Suomi-sarjoja välttelevä silmien pyörittelijä.

Ja silti…

Katsoin sen jakson. Ja seuraavalla viikolla olin kello 20 taas television edessä – eikä se enää ollut sattumaa, ei vahinko. Minä olin oikeasti odottanut sitä, avannut telkkarin sen vuoksi. Sitä seuraavalla viikolla en nähnyt jaksoa iltavuoron takia, joten katsoin sen kun tuli uusintana. Täysin tietoinen valinta, jälleen. Tavallisesti en olisi vaivautunut.

Toki olisin voinut käyttää sen ajan jonkun coolin ja hypetetyn Netflixin sarjamurhaajadokkarin katsomiseen, mutta ei käynyt edes mielessä. Ei, minä HALUSIN nähdä sen jakson. Koska kuka putoaa?!? Ja vieläkin tärkeämpää: mitä tällä kertaa tehdään?

Aina kun joku heistä auttaa kilpakumppaniaan, sydämessäni läikähtää iloisesti. Miten mukavaa ja sympaattista! Juuri tätä maailma tarvitsee, varsinkin juuri nyt. Hyviä ihmisiä, jotka auttavat toisiaan. Lainaavat sokeria, tukevat ja kehuvat. Ja ne kaksi leppoisaa miestä, sellaisiakin tyyppejä tarvitaan. Ihmisiä, jotka sanovat jotain positiivista, vaikka koko homma olisi todellisuudessa vähän epäonnistunut. Niin mukavaa ja sympaattista sekin.

Mukavaa ja sympaattista koko homma! Enkä pyörittele silmiä tai kaipaa sarkastista läppää. Pidän siitä sellaisenaan, mukavana, sympaattisena ja positiivisena.

Tänään se tulee taas, on itse asiassa semifinaali. Jännittävää! Meinasin ostaa kisakatsomoon laskiaispullia. Kokemus on opettanut, että kannattaa olla pullaa kun sitä katsoo.

Olemme tulleet kauaksi siitä marraskuisesta illasta. Nyt suunnittelen hyvä luoja kauppaostokset sen mukaan.

………….

……………… onkohan tämä merkki siitä, että pandemia on rikkonut minut?

Suosikkisarja: Koko Suomi leipoo (MTV)

PS. Team Pihla.

Kategoriat
Muu kulttuuri Sarjat Suosittelen

Hyviä sarjauutisia ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.1.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: Netflix, Matilda the Musical, Apple TV+, Yle Areena, The CW

Seuraa sekalaista sälää ja sarjauutisia. Olkoon kelvollinen tapa paketoida Suosikkiasioiden tammikuu.

Hyvä uutinen: Aikuiset!

Aikuiset-sarjan toinen tuottari tuli pari päivää sitten Yle Areenaan. En ollut mitenkään odottanut sitä – en koskaan ollut ekan kauden suurin fani vaikka sen aikoinaan katsoinkin. Päädyin silti katsomaan toisenkin kauden – onneksi. Kuinka hauskat kahdeksan jaksoa! Ehkä se oli se kesä, ehkä vapaus, ehkä nuoruus. Tai ehkä se, että oma elämä tuntuu Oonan ja Artun höpsöttelyjä katsoessa kovin tasapainoiselta ja järkevältä. Oli miten oli, jatkoon. Plussapisteitä siitä, että koska sarja on kuvattu Kalliossa, saa bongailla kaikkia tuttuja paikkoja. Tuossa ovat Ipissä, tuossa astelevat Mäkelänkatua, tunnistan tuon mattolaiturin…

Hyvä uutinen: Bridgertonin kakkoskausi

Uutinen joka ei yllätä ketään: Netflix uusi megahittisarjansa Bridgertonin toiselle kaudelle. En ole mikään superfani, mutta tajuan kyllä, miksi sarja on noussut Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi. Kakkoskaudella keskitytään Anthony Bridgertonin rakkauselämään.

Hahmo ei välttämättä sytytä, mutta hurraa sen näyttelijälle, Jonathan Baileylle!  Jonathan, olen ollut sun puolella jo Crashingista ja Broadchurchista lähtien (sivuhuomio: kaksi loistavaa sarjaa, molemmat Netflixissä). Ja Bridgertonista; olen kuullut huhua jostain Katesta… eli viscount me in, too. Jonathan Baileyn takia nyt ainakin.

Mahdollisesti hyvä uutinen: Matilda-musikaali

Joku aika sitten uutisoitiin, että Netflix tekee leffaversion Tony- ja Olivier-palkitusta Matilda-musikaalista, joka pohjautuu Roald Dahlin Matilda-kirjaan, josta on jo aiemmin tehty ei-musikaalileffa, vuonna 1996 julkaistu Matilda ja lasten kapina. Jees, aivan pätevä lauserakennelma, eteenpäin.

Minä olen aina rakastanut Matildaa (vaikka onkin pieni ongelma Roald Dahlin kanssa). Siksi Matilda-musikaali on hyvä uutinen ja toisaalta huono uutinen: mitä jos menevät pilaamaan sen jotenkin? Musikaalielokuvat eivät noin yleisesti ole suosikkiasioitani; musikaalit teatterissa = rakastan, musikaalit elokuvaversioina = tavallisesti pyörittelen silmiä…. mutta toisaalta, laulavat, taitavat lapset ovat ehdottomasti suosikkiasia – iskee aina sydämeen kun kuulen lasten laulavan. Ja Matilda-musikaalissa on  laulavia, taitavia lapsia, joten heitä nähdään väistämättä myös elokuvassa. Enkä ole koskaan nähnyt Matilda-musikaalia teatterissa, joten sama kai se on nähdä Netflixin versiona.

Sisäisen monologin jälkeen: olkoon hyvä uutinen, että Netflix menee sörkkimään Matildaa. Ovat jo saaneet mukaan kuuluisan nimenkin: Emma Thompson esittää ilkeää Trunchbullia. Nimiroolissa nähdään Entertainment Weeklyn mukaan Alisha Weir.

Kunhan kuulen Revolting Childrenin!

Jos haluaa lisää iskuja sydämeen, West Endin Matilda the Musicalin cast recording löytyy täältä.

Ilmeisesti hyvä uutinen: Lupin

Hei, ilmeisesti Netflixiin tammikuussa tullut ranskalaissarja Lupin on hyvä?? En ole vielä nähnyt sitä, mutta tarpeeksi monta ihmistä on, sarja uusittiin kakkoskaudelle. Ja näkyy viihtyneen Netflixin top kympissä. Täytyy laittaa listalle.

Muuta sälää: Viaplay

Mainitsin viimeksi, kuinka uuden puhelimen kaupanpäällisenä sain vuoden ilmaisen kokeilujakson Apple TV+ -suoratoistopalveluun. Sitä en maininnut, että tämän liian kalliin puhelimen siivellä sain myös toisen kaupanpäällisen, kolme kuukautta ilmaista Viaplaytä. Siellä on monia tuttuja, hyväksi havaittuja sarjoja – esimerkiksi komediatarjonta on varsin hyvää, arvioin näin päivän käyttökokemuksella. Minä aloin katsoa Party Down -sitcomia, koska tuntuu että se uupuu mun komediasivistyksestä. Löytyy myös Supernaturalin 15:s kausi, joka ei ole edelleenkään tullut Amazon Primeen Suomessa. (edit. just kun ehdin dissata, niin johan se tuli heti seuraavana päivänä… eli nyt on vika kausi myös Primessä.)

Ja loistava uutinen tämäkin: jos nyt oikein ymmärsin, 1. helmikuuta Viaplayhin tulee katsottavaksi Hart of Dixien ykköskausi. Loistavan höttöinen hyvän mielen sarja, joka on ollut ikävän huonosti nähtävissä Suomessa. Tosin camoon, miksi vain yksi kausi? Tuleeko loput myöhemmmin? Edit. Hei, onkin kaikki neljä kautta!  Sori Viaplay.

Muuta sälää: The Morning Show

Apple plussasta puheen ollen, katsoin Jennifer Anistonin, Reese Witherspoonin ja Steve Carellin tähdittämän kehutun The Morning Show’n. Olin jo aiemmin nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa, nyt katsoin loput kahdeksan. Jaksot olivat pitkiä ja aika raskaita, enkä ihan heti jaksanut sen suuremmin innostua. Mitä pidemmälle katsoin, sitä paremmaksi sarja kuitenkin muuttui. Tarina kasvoi ja kehittyi ja piti otteessaan, kunhan oli ensin jaksanut kahlata alun tylsyyden yli.

Muuta sälää: Ginny & Georgia

Listasin tammikuun alussa Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden uutuussarjoja. Netflix-listalla oli Ginny & Georgia, josta on sittemmin julkaistu traileri. YouTubessa yksi kommentoija kirjoitti, että sarja vaikuttaa Gilmore Girlsin ja Little Fires Everywheren yhdistelmältä, mikä tuntuu melko osuvalta vertaukselta. Ja oikeasti: Ginny & Georgia, Gilmore Girls?? GG ja GG? Ei voi olla sattumaa.

Okei, siinä ne. Tulkoon helmikuu.