Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.4.2024 Lilyssä.
Suosikkiasia: Sarjat!
Kuvat: Hulu, Amazon MGM Studios, Sky Atlantic / Starz
Hei, hyvää huhtikuuta! Viimeksi kirjoitin lukublokista, mutta ilmeisesti mulla on ollut myös kirjoitusblokki. Ei ollut tarkoitus hylätä rakasta blogiani puoleksitoista kuukaudeksi. Olet ollut mielessäni, Suosikkiasioita. Et vain tarpeeksi. Love u silti.
Luonnollisesti asia, joka rikkoi kirjoitusblokin, oli se, että piti päästä vähän valittamaan. Ja muutenkin yleisesti lätisemään katsomistani asioista.
Viime aikoina olen katsonut:
Mary & George / SkyShowtime
Okei, hyvät uutiset ensin: katsoin Mary & Georgen neljä ensimmäistä jaksoa. Olivat hyviä, koko sarja on todella hyvä, hyvin kiehtova ja koukuttava. Hyvin tehty ja laadukas. En tavallisesti edes ole mikään historiallisen pukudraaman suurin fani, mutta tämä saa kymmenen pistettä. Siinä on sitä paitsi uusi ystäväni, Arsenal-fani Nicholas Galitzine, joka on äärimmäisen hyvä roolissaan. Hurraa Nicholas (ja Julianne Moore ja Tony Curran, pisteitä teillekin).
Sitten huonot uutiset: jostain hiton syystä SkyShowtime on päättänyt jakaa seitsemänjaksoisen minisarjan julkaisun kahteen osaan: ensimmäiset neljä jaksoa julkaistiin maaliskuun alussa, loput kolme julkaistaan herra ties milloin (ilmeisesti huhtikuun lopussa). Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan. Tappaa kaiken kiinnostuksen koko hommasta. Jos halusivat olla julkaisematta koko kautta kerralla, olisivat julkaisseet jakson viikossa. Sekin olisi ollut parempi, olisi pysynyt tarina tuoreena mielessä. Täysin randomissa vajaan kahden kuukauden tauossa SEITSEMÄNJAKSOISEN MINISARJAN jaksojen julkaisemisessa ei ole mitään järkeä. Olin aivan messissä, nyt olen vain fuck this shit mitä hittoa, en enää muista mihin jäätiin.
(Odotan silti niitä loppuja jaksoja – mutta tuohtuneena ja silmiä pyöritellen.)
Fallout / Prime Video
Puolet ajasta en ymmärrä mitä tapahtuu, puolet ajasta kukkahattutäteilen väkivallan vuoksi. Ja silti… ja silti Falloutissa on jotain kiehtovaa, joka on vienyt minut jo viidenteen jaksoon. En tajua. Ehkä vain pidän siitä? Kaikesta huolimatta. Fallout perustuu videopeliin, josta vähemmän yllättäen en tiedä yhtään mitään. Maailmanloppua ja ydinsodan jälkeistä dystopiaa, bunkkereita ja robottisotilaita ja mutanttiöttiäisiä ja en edes tiedä mikä Walton Gogginsin hahmo on, joku omituinen kuollut elävä hirviöihminen. (Sivuhuomio: hurraahuutoja Walton Gogginsille, rooli kuin rooli, hän on aina loistava.)
Videopeliin pohjautuvana sarjana Falloutia vertaa helposti The Last of Usiin – ja tiedättekö, minusta se vertautuu siihen oikein positiivisella tavalla. Laadukas ja hyvin tehty kuten TLOU, mutta hauskempi, värikkäämpi ja leppoisampi komediaversio. Ja ilmeisesti toisin kuin The Last of Us, joka seuraa tarkasti videopelin juonta, Fallout lainaa omasta lähdemateriaalistaan vain universumin. Tarina on kehitetty sarjaa varten. Niin tai näin, suosittelen. Siis jos kestää väkivaltaista säätöä.
Only Murders in the Building / Disney+
Olen katsonut Only Murders in the Buildingia. Vain kolme vuotta myöhemmin kuin kaikki muut. Vannon, että tarkoitan tämän kaikella rakkaudella: pidän sarjasta sopivan välinpitämättömällä tavalla. Siis se on aivan pätevä ja mulla on ihan hauskaa sen seurassa, mutta en mitenkään rakasta sitä. Ja siis tämä on aivan fine! Itse asiassa just hyvä. Katson sitä, viihdyn, mietin kuka on murhaaja… mutta menen hyvissä ajoin nukkumaan ja muistan käydä lenkillä, koska mun ei ole aivan välttämätöntä katsoa vielä yhtä jaksoa. Välissä oli pari viikkoa, kun unohdin, että kakkoskausi oli kesken. Ei haitannut! Jos mun pitäisi tiivistää katsomiskokemukseni kahteen emojiin, ne olisivat hymynaama ja se käsiään levittelevä tyyppi.
PS. Asioita, joita olen kuunnellut: Cowboy Carteria (suosikkini ovat Daughter ja Bodyguard) sekä tätä Reneé Rappin loisteliasta fuck you -kappaletta (vannon, etten ajattele ketään spesifiä ihmistä, kunhan aina liputan kunnon fuck you -kappaleiden puolesta):
Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.2.2024 Lilyssä.
Suosikkiasia: En tiedä voinko tämän jälkeen sanoa, että kirjat ja lukeminen?
Tämä on inasen noloa, koska olisi kiva, jos kaikki – myös tuntemattomat tyypit internetissä – kuvittelisivat että olen cool ja sivistynyt ihminen. Ja coolit ja sivistyneet ihmiset lukevat kirjoja. Ja siis minä luen kirjoja! Vannon. Mutta minä myös harrastan tätä: laitan erinäisiä kirjoja kirjaston varausjonoon, odotan viikkoja tai kuukausia että saan varaukset käsiini. Ja sitten en koskaan lue niitä viikkoja tai kuukausia odottamiani kirjoja. Laina-aika menee umpeen, ja joudun palauttamaan kirjat, jotta joku oikeasti cool ja sivistynyt ihminen voi oikeasti lukea niitä, ei vain pitää kirjahyllyssään keräämässä pölyä (valehtelin, mulla ei edes ole kirjahyllyä, pelkästään kirjapino ikkunalaudalla).
Erityisesti viime aikoina (sanon viime aikoina koska en kehtaa sanoa että tätä on jatkunut kohta vuoden) olen ollut sarjavaraaja, joka ei saa mitään varauksiaan luettua. Kierrän onnetonta ympyrää: kiinnostun kirjasta, varaan kirjan, odotan kirjaa, lainaan kirjan, katselen kirjaa yöpöydälläni kolme ja puoli viikkoa, tajuan että kirja pitää palauttaa parin päivän päästä, aloitan paniikissa lukemaan kirjaa KOSKA MINÄ ODOTIN SITÄ MONTA KUUKAUTTA, tajuan etten kuitenkaan ehdi lukea kirjaa, luovutan, palautan kirjan. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Joka askeleen välissä tunnen itseni kirjaluuseriksi.
Mutta hei! Kyllä internetiin merkkejä mahtuu ja omapa on blogini, joten aion nyt kirjoittaa postauksen kirjoista, jotka olen lainannut mutta joita en ole lukenut. Jos kirjastoreissuni eivät sivistä minua, ainakin ne voivat hyödyttää minua (huonon) postauksen muodossa.
Ninth House / Leigh Bardugo: Joku taho – ehkä HS – kirjoitti tästä oikein positiivisen arvostelun. Ja minä olin jo valmiiksi sitä mieltä, että Bardugon teinifantasiahässäkkä Grishaverse on mainio genressään (olen lukenut yhden osan, mutta ei nyt takerruta siihen). Ninth Housen kerrottiin olevan enemmän aikuisille suunnattua Bardugon fantasiaa, joten olin että sold, varaukseen! Sijoittuu yliopistomaailmaan, on salaseuroja ja okkultismia ja kaikkea muuta jännää. Aidosti olen sitä mieltä, että tämä olisi ollut oikein hyvä ja koukuttava tapaus – ne kymmenen sivua, jotka luin, puhuvat sen puolesta. Mutta joo, laina-aika päättyi enkä ehtinyt mainittuja kymmentä sivua pidemmälle.
Romantic Comedy / Curtis Sittenfeld: Asioita, joista pidän: romanttiset komediat, hassut rakkaustarinat, Saturday Night Live, komedia. Romantic Comedy yhdistää ne kaikki, eikä se silti päässyt lukublokkini läpi. Pari hassua kappaletta luin, sitten tuli jotain muuta ja unohdin. Ja kappas; ”Lainaamiesi teosten laina-aika päättyy kahden päivän kuluttua”. Buu! Haluaisin syyttää kaikkia niitä, jotka varaavat samoja kirjoja kuin minä, mikä tarkoittaa etten voi uusia lainojani, mutta valitettavasti en voi syyttää kuin itseäni.
Lessons in Chemistry / Bonnie Garmus: Yritin valmistautua Apple plussan sarjaan, joka pohjautuu mainittuun kirjaan. Lopputulos: en saanut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – kirjaa luettua, en katsonut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – sarjaa.
Se päättyy meihin / Colleen Hoover: Ollakseni rehellinen, lainasin tämän, koska olen kuullut niin paljon ikävää tylytystä tästä ja muista Colleen Hooverin kirjoista. Halusin selvittää, ovatko ne oikeasti niin huonoja. Ovatko ne? Koska itsehän en koskaan oikeasti saanut aikaiseksi ryhtyä selvittämään asiaa.
A Court Of Mist And Fury / Sarah J. Maas: Viime kesänä luin tämän (ilmeisen suositun?) fantasiasaagan ensimmäisen osan, A Court of Thorns and Rosesin. Ihan vähän pyörittelin silmiäni, mutta oli silti ihan koukuttavaa kesälomalukemista. Päätin siis, että luen kakkososankin. Ja oikeasti yritin, mutta en vain saanut itseäni enää kiinnostumaan keijuista ja Prythiania uhkaavista pahuuden voimista ja maagisista ihmeöttiäisistä. Tämä on hieman harmillista, sillä olisin oikein potentiaalinen Rhysand -fan girl (saatoin vähän spoilata kun tajusin, etten jaksa oikeasti lukea kirjaa).
All That’s Left to Say / Emery Lord: Tätä luin jopa melko pitkälle. Sitten tapahtui jotain. En enää muista mitä. Suosittelen silti! Jos on sallittua suositella kirjaa, jota ei ole lukenut loppuun. Tässä on sellainen lukiomaailmaan sijoittuva mysteeri, takaumia, traumoja ja surua; teinityttö yrittää selvittää, mitä hänen kuolleelle serkulleen oikeasti tapahtui ja kuka on syyllinen kuolemaan.
Daddy / Emma Cline: Kirjailijan hittiteos Girls oli oikein mainio (ehkä, en oikeasti enää muista), joten ajattelin, että luen lisää Clinea. Daddy on novellikokoelma, joten ei olisi edes vaatinut suurta sitoutumista. Mutta ei.
All the Lovers in the Night / Mieko Kawakami: Joku jossain suositteli tätä. Ja anteeksi, tämähän kuulostaa hyvältä: kolmekymppisen, yksinäisen naisen huolella pystyttämät kulissit alkavat kaatua, kun hän ystävystyy erikoisen kollegansa kanssa. Miksi en edes aloittanut? On sitä paitsi aina virkistävää lukea jotain muuta kuin britti- ja jenkkikirjailijoita.
The Lonely Hearts Book Club / Lucy Gilmore: Josko lukublokkini murtuisi kevyellä hyvän mielen romaanilla, ajattelin. No eipä toiminut.
Love, Theoretically / Ali Hazelwood: Eikä toiminut myöskään höttöinen rom com -rakkausromaani.
Hävitys: Tapauskertomus / Iida Rauma: Romansseista vakavaan Finlandia-voittajaan. Mutta ei. Minä yritän, kaverit! (Oikeasti voisin yrittää paljon kovempaa.)
*Googlataan: Miten päästä yli lukublokista???*
PS. Tällä hetkellä kirjapinossani on Jennifer E. SmithinThe Unsinkable Greta James, koska sillä oli cool nimi ja tyylikäs kansi sekä Bernardine EvaristonGirl, Woman, Other, koska ajattelin että voisin oppia jotain. Sivuakaan en ole lukenut kummastakaan.
PPS. Ehkä mun pitäisi lukea joku vanha tuttu kirja, jota tiedän rakastavani. Jos se auttaisi löytämään kadoksissa olevan lukufiiliksen?
PPPS. Se vanha tuttu kirja on Anna GavaldanKimpassa. Rakastan sitä. Luen sen tasaisin väliajoin. Ja näin viime hetkellä kykenin tarjoamaan kirjavinkin kirjasta, jonka olen oikeasti lukenut!
Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.
Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.
Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video
Koska olen vakavasti otettava bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.
Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.
Lista näyttää tältä, btw:
Move Along 18
Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat WorldinThe Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)
*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁
PJ Dis
Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason Mantzoukasista. Hei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.
American Symphony
No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.
Ttwas
Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor SwiftinTied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.
Mr and mes snitj
Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.
Rom com jack
Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.
(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)
Onko one day hyvä?
Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.
L pulla tripla
Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.
Rom com
Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.
…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry GirlsinSaoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.
True Detective
Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.
PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂
