Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Shadow and Bone, Daisy Jones & The Six ja muut sarjat, joita olen katsonut tai yrittänyt katsoa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.3.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat

Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+

Tadaa! Tämän pienen blogitaukoni aikana olen opiskellut mandariinikiinaa, juossut maratonin, oppinut koodaamaan ja osallistunut keramiikkakurssille.

Hyvä on, en ole tehnyt mitään noista. Olen käynyt töissä, odottanut kevättä, käynyt uimassa, lukenut kirjoja, elänyt —  ja tälle blogille oleellisesti katsonut sarjoja, aloittanut sarjoja, lopettanut sarjoja ja pyöritellyt silmiäni sarjoille:

Shadow and Bone / Netflix

Aloitin katsomaan Shadow and Bonen kakkoskautta. Koska valitettavasti päähäni pitää mahtua muutakin kuin Netflixin teinifantasiaseikkailun tarustoa, olen melko usein melko pihalla. Grishat, Ravka, Shadow Fold, se venäjän ja hollannin hybridiltä vaikuttava kieli… koko Grishaverse on pieni sekasotku mun päässä. En muista kuka on taikaihminen ja kuka ei ja kenellä on mikäkin voima. Ei haittaa! Shadow and Bone on just pätevä sarja. En jaksa katsoa sitä supertarkkaavaisesti, mutta olen silti supermessissä koko hommassa. Okei, vähän tekee mieli huutaa booooring aina kun Alina, Mal ja se pahisheebo ovat ruudussa. Mutta Kaz! Poloinen piinattu sielu Kaz! Ja Inej! Ja muukin The Crows -lössi, mutta lähinnä Kaz ja Inej. Kyllä, supermessissä tuossa slow burnissa.

Todellakin ottaisin sen Six of Crows -spin-offin, joka showrunner Eric Heissererin mukaan on alustavasti suunnitteilla, mutta jolle ei vielä ole näytetty vihreää valoa.

Daisy Jones & The Six / Amazon Prime

Olen katsonut Daisy Jones & The Sixiä. En ole lukenut pohjalla olevaa Taylor Jenkins Reidin bestselleriä, joten seuraava kaunopuheinen analyysini koskee pelkästään sarjaa: pläääääh. Sori. Tuo oli tarpeettoman ilkeää, ei sarja huono ole. Vähintään siinä on hyviä hetkiä. Ihan päteviä roolisuorituksiakin. Ja oikein koukuttavia kappaleita (Look At Us Now on soinut päässäni repeatilla pari viikkoa). Mutta silti: pläääääh. Sarja on jotenkin niin hiton vakava ja kliseinen, että tekee vain mieli pyöritellä silmiä. Olisin kaivannut lisää. Lisää energiaa, lisää tunnetta, lisää karismaa, lisää lämpöä, lisää jotain. Ja edes vähän iloa ja huumoria.

Swarm / Amazon Prime

Katsoin Beyoncé-faniuden ja stan-kulttuurin inspiroiman (hyvin vahvasti inspiroiman) kauhusatiirin/mustan komedian Swarmin kaksi ekaa jaksoa. Woah… melko hurjaa menoa. Ja menee ilmeisesti koko ajan hurjemmaksi. Ei tietenkään lainkaan mun sarjoja, mutta ymmärrän mitä sillä haetaan. Vähän toki mietityttää, eikö toksista fanikulttuuria olisi voitu kommentoida ilman, että viitataan niin suoraan Beyoncéen ja Beyhiveen.

Leppoisista komedioista pitävä Maisa vihaa Swarmia, yleisesti sarjoja fiilistelevä Maisa pitää siitä. Luulen, että jälkimmäinen Maisa voittaa, ja katson sarjan loppuun. Se on aivan liian kiehtova, että voisin lopettaa kesken. Pitää vain säännöstellä katsomista; psyykeäni ei ole tehty kestämään liiallisia määriä väkivaltaa, verta, psykologista jännitystä ja yleistä ankeutta. Suosittelen siis pienellä varauksella; etukäteisgoogletus on paikallaan, jotta tietää mihin on ryhtymässä.

Ted Lasso / Apple TV+

Katsoin Ted Lasson kolmoskauden ekan jakson. Tietysti. Sarja ei enää ole niin lämmin halaus kuin oli ensimmäisellä kaudella, mutta minkäs teet. Ymmärrän. En tietenkään pitänyt siitä, että SPOILER ja SPOILER olivat SPOILER, mutta ymmärrän senkin. Kunhan mitään pahaa ei tapahdu Samille niin kaikki käy! Eikä Jamielle. Eikä Keeleylle. Okei, eikä kenellekään. Minä haluan Ted Lassolta vain niitä lämpimiä halauksia!

Girls5eva / Netflix

Katsoin Netflixiin tulleen komediasarjan Girls5evan. Oikein pätevä aivot narikkaan -sarja. Ehkä vähän vähemmin pidin siitä kuin olin kuvitellut, mutta ysärin lapselle se oli joka tapauksessa huvittava nostalgiatrippi.

The Consultant / Amazon Prime

Yritin katsoa Christoph Waltzin tähdittämän trillerin The Consultantin. Noup, ei kiitos. Lopetin 10 minuutin jälkeen. Ahdistavat työpaikkasarjat eivät näköjään ole minua varten.

Severance / Apple TV+

Ahdistavista työpaikkasarjoista puheen ollen! Katsoin 10 minuuttia Severancea eteenpäin. Etenee! Hitaasti mutta varmasti. Tässähän ei ole mitään järkeä ja omien sääntöjeni mukaan mun olisi pitänyt luovuttaa. MUTTA EN LUOVUTA, HITTO VIE. Minä katson sen ankean kauden loppuun vaikka siinä menisi kolme vuotta.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: Netflix x3 ja Skins-avautuminen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Jenna, Harry ja Meghan. Ja kai Jack, koska ei se sun vika ollut! 😀

Kuva: Netflix

En tiedä ovatko nämä suosikkiasioita vai aivan kelvollisia asioita, mutta asioita kuitenkin.

Wednesday / Netflix

Pitkään Netflixin katsotuimpana sarjana kiikkunut Wednesday ei ole saanut kaikkia kriitikkoja puolelleen; sitä on kutsuttu muun muassa pelottavan tylsäksi ja huonolaatuiseksi (toisaalta myös täydelliseksi). Minä pidin siitä! Aivan riittävän viihdyttävät kahdeksan jaksoa — koko homma on sopivan höttöinen ja leppoinen ja sellainen, ettei sitä onneksi tarvitse ottaa liian vakavasti. Joku öttiäinen ja pari murhaa, vuosien takainen mysteeri ja teinidraamaa. Ja oikein karismaattinen ja lahjakas Jenna Ortega pääroolissa. Hyvin pelitti, vaikka mysteerit olivat lopulta melko ennalta-arvattavia. Joskus riittää, että saa kivan katsomiskokemuksen. Sitä paitsi on aina hienoa, kun sarjoissa ja leffoissa on teinisankareita, jotka ovat tasan omia itsejään, olivat sitten kuinka ”outoja” tahansa.

Lady Chatterleyn rakastaja / Netflix

Joo joo, ihan kelvollinen elokuva: seksikohtaus, seksikohtaus, seksikohtaus, pari yritystä käsitellä vakavia yhteiskunnallisia asioita, seksikohtaus, seksikohtaus, ilmeisesti rakkaustarina, seksikohtaus, seksikohtaus, pientä draamaa. Mutta! Saisinko puhua hetken elokuvan toisesta pääosan esittäjästä Jack O’Connellista? Koska anteeksi vaan hyvä Jack, olet osallinen yhteen kaikkien aikojen traumatisoivimmista tv-sarjamuistoistani. Koko parituntisen Lady Chatterleyn rakastajan ajan mietin vain Skinsin neloskautta ja Cookia ja Freddietä ja sitä hiton psykiatria, kellaria ja sitä, kuinka paljon vihasin sitä koko juonikuviota ja vihaan edelleen, reilun vuosikymmenen jälkeen. Skins nyt tietysti oli täynnä kaikkea ikävää, mutta EN MINÄ MITÄÄN NIIN IKÄVÄÄ OLISI HALUNNUT TODISTAA. Hitto vie, minä luulin katsovani teinidraamaa! Anteeksi kaikille jotka eivät tiedä mistä puhun, mutta te jotka tiedätte: enhän ole ainoa, jonka Skinsin neloskausi traumatisoi?! En koskaan pystynyt jatkaa sarjan katsomista sen jälkeen. En edes tiedä, palattiinko Cookiin ja kellariin enää muilla kausilla.

Okei takaisin Lady Chatterleyn rakastajaan: ainakin nyt osaan vastata, kun pubivisassa kysytään minkä klassikkoteoksen päähenkilöt Constance Reid ja Oliver Mellors ovat. En sen merkittävyydestään huolimatta ollut lukenut D. H. Lawrencen romaania. Kai leffalla muitakin avuja oli, mutta valitettavasti keskityin Skins-kaunaani. Emma Corrin oli oikein hyvä, ehkä.

Lupaan päästä yli tästä, Jack O’Connell! Olet kaikesta päätellen oikein lahjakas näyttelijä ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Harry ja Meghan / Netflix / 8.12. (toinen osa 15.12.)

Team Harry ja Meghan! Ihan sama, vaikka heidän kohuttu dokkarisarjansa olisi maailman huonoin. Puoliksi kauhulla, puoliksi innoissani odotan, kuinka brittimedia jälleen repii pelihousunsa ja etsii kammalla kaikkia mahdollisia virheitä ja vääryyksiä (heidän näkökulmastaan), joita dokkari muka sisältää. Minä uskon kaiken, mitä H ja M brittihovin kamaluuksista kertovat.

Dokkari ja Netflix saivat pisteitä jo siitä, että toimittaja Ellie Hallin mukaan yksikään media, kriitikko tai muu taho ei saanut jaksoja ennakkokatseluun — kuten tapana on. Kellot soimaan, DailyMail! 😀 Piers Morganilla on taatusti jo kamala kolumni kirjoitettuna, hänen ei tarvitse edes katsoa.

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: The White Lotus -dilemma ja rom com -kirjavinkki

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.11.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Aubrey, Bolu ja Allison.

Kuvat: Amazon Prime, HBO Max & Headline

Tämä taitaa taas olla Viime aikojen aivan kelvollisia asioita. Ainakin puoliksi.

The White Lotus / HBO Max

Aloin vihdoin katsomaan White Lotusin kakkoskautta. Pari viikkoa myöhässä, mutta silti. En taaskaan ymmärrä, mikä saa minut katsomaan sitä. Periaatteessa en pidä siitä lainkaan. Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu. Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään. Okei paitsi Aubrey Plazan hahmoon. Mutta se johtuu vain Aubrey Plazasta.

… ja silti… silti katson ja ihan viihdyn sarjan parissa. En tajua.

Olenko väärässä jos sanon, että kakkoskausi on tähän mennessä ollut vähän vähemmän outo kuin ykköskausi? Ehkä sen takia moni on ollut sitä mieltä että on huonompi, mutta minä olen ollut että ”hei onko tää nyt parempi”. 😀

Honey & Spice / Bolu Babalola

Mun yöpöydällä oli kuukausia kirja Too Much and Never Enough: How My Family Created the World’s Most Dangerous Man. On varmasti oikein hyvä ja avartava teos. Psykologi Mary L. Trump kirjoitti sen sedästään, siitä yhdestä ex-presidentistä.

Tämä suositus ei kuitenkaan liity Too Much and Never Enough’iin. Vaan siihen kirjaan, jonka aloitin kun vihdoin tajusin kuinka hiton ankeaa on lukea megalomaanisen narsistin syntytarinaa. Luovutin siis ankeilut ja aloitin Bolu Babalolan rom comin Honey & Spice.  Kyllä kiitos! Honey & Spice on hurmaava ja fiksu rakkaustarina, ja sitä oli miljoona kertaa hauskempi lukea kuin Trumpin perheen ankeaa sukuhistoriikkia.

People We Hate at the Wedding / Amazon Prime

Katsoin Amazon Primesta uutuuskomedian People We Hate at the Wedding. Se oli… kelvollinen? Ei-hyvä? Melko onneton. Ottaen huomioon, että leffaa tähdittävät Kristen Bell ja Allison hiton Janney (ja siinä oli joukko muitakin hauskoja, kuuluisia ihmisiä), sen olisi pitänyt olla miljoona kertaa parempi.

Mun suosikkiasia leffassa oli, että se kesti reilut puolitoista tuntia. Ideaalipituus elokuvalle. Muistan, että nauroin kerran. Unohdin jo mille. Ja tiedättekö, suosittelen tätä ei-hyvää höttöistä elokuvaa kaikille! On aina hyvä tajuta, että lahjakkaat, hauskat, fiksut tyypitkin tekevät aika ajoin keskinkertaisia asioita. Ja se on aivan jees! Keskinkertaisuus rocks. Oscar-voittaja Allison Janneykin on välillä että ”totta hitossa menen Lontooseen pariksi viikoksi tekemään höttöisen elokuvan jota kukaan ei muista kahden kuukauden päästä”.

Something from Tiffany’s / Amazon Prime / 9.12.

Primen höttöisistä leffoista puheen ollen…

Tiedänkö tasan tarkkaan, miten tämä elokuva päättyy? Kyllä, kyllä tiedän. Aionko katsoa tämän elokuvan? Kyllä, sataprosenttisesti.

The Vow / HBO Max

Mun on aina vähän vaikea suositella leffoja ja sarjoja tosielämän ikävistä asioista. Ideaalitilanteessahan niitä ikäviä asioita ei olisi koskaan tapahtunut. Ja koko NXIVM-kulttihässäkkä on ääri-ikävä asia, jonka ei todellakaan olisi koskaan pitänyt tapahtua. Nyt kun tuo on sanottu; olen koukussa NXIVM-kultista kertovaan HBO Maxin The Vow -dokkarisarjaan, jonka toinen tuotantokausi on käynnissä. Kausi  kuvaa kulttia johtaneen Keith Ranieren oikeudenkäyntiä. Ikävyyksien kestämistä helpottaa tieto siitä, että — spoiler alert — Raniere tuomittiin rikoksistaan. Järkyttävän kamala ihminen. Ja siis oikein kiehtova dokkari, vaikka aihe onkin ikävä.

PS. Kaikenlaiset ikävät true crime -kulttisarjamurhaajakatoamismysteerisarjat tuovat mulle aina mieleen tämän SNL:n sketsin.