Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: täydellisen hölmöä komediaa ja loistelias Grammy-voittaja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.4.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: nauraminen, täydellisen hölmö komedia, hyvät ihmiset ja Foo Fighters.

Kuvat: Verve Records / Jon Batiste, Netflix, HBO Max, Amazon Prime

Mitä olen katsonut ja kuunnellut viime aikoina. Eli viime aikojen suosikkiasioita! Ja yksi ei-lainkaan-suosikkiasia. 🙁

Our Flag Means Death / HBO Max

Täydellisen hölmö on mun suosikkikategorioita mitä tulee komediaan. Siis kaikella rakkaudella! Täydellisen hölmössä ei ole mitään negatiivista, pelkästään positiivista. Se on sitä höpsöä hassuttelua, joka ei ota itseään liian vakavasti, mutta jonka huumori on hölmöydestä huolimatta fiksua ja iskevää. HBO Maxille tovi takaperin tullut Our Flag Means Death on just hyvää täydellisen hölmöä komediaa. Hassu piraattikomedia — ja vielä rom com! Kyllä kiitos. En tiedä, miksen ollut aiemmin katsonut sarjaa. Ehkä tuo merirosvoteema jotenkin hämäsi.

WE ARE / Jon Batiste

Kun muusikko Jon Batiste voitti Grammy-gaalassa Vuoden albumin kategorian, somessa moni kyseli, että kuka. Musaskeneä seuraavat toki tunsivat Batisten, mutta suurelle yleisölle hän oli varsin tuntematon nimi.

Minä tunsin Batisten lähinnä The Late Show with Stephen Colbert –talkshown housebändin keulakuvana ja musikaalisena johtajana. Olin muutaman kerran kuunnellut WE ARE -levyllä olevan FREEDOM-hitin, mutta sen enempää Batisten musiikki ei ollut minulle tuttua. Grammy-menestyksen (Batiste voitti myös neljä muuta pystiä) innoittamana kuuntelin koko WE ARE -levyn. On mainio, suosittelen.

Jon Batiste on äärettömän lahjakas tyyppi. Ja mikä parempaa, vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, sellaiselta, jolla on hyvä sydän ja kaunis sielu. Arvostan aina sellaisten tyyppien lahjakkuutta moninkertaisesti enemmän kuin ikävien ihmisten.

En tietenkään voi tietää, minkälainen tyyppi Jon Batiste oikeasti on, mutta kaikki mitä olen hänestä median, somen ja haastatteluiden kautta oppinnut, viittaavat hyvyyteen. Siksi olen nyt hypännyt täysillä Jon Batiste -bandwagoniin.

Liikuttavaa on ollut esimerkiksi se, miten ylpeältä Stephen Colbert vaikuttaa ystävänsä menestyksestä – ja miten nöyrältä ja kiitolliselta Batiste Colbertin haastattelussa vaikuttaa. Tai entä tämä tarina: Jon Batiste avioitui pitkäaikaisen puolisonsa (tapasivat teineinä musiikkileirillä), kirjailija Suleika Jaouadin kanssa helmikuussa, päivää ennen kuin Jaouadille tehtiin luuytimensiirto. Hän sairastaa jo toiseen otteeseen leukemiaa. Ensimmäisestä syöpämatkastaan Jaouad kirjoitti Between Two Kingdoms –teoksen. Olen todellakin niin Batisten kuin Jaouadin puolella. He kertoivat kauniisti ja koskettavasti  Grammyjen ja syöpähoitojen muodostamista ääripäistään tuoreessa CBS:n haastattelussa.

Taylor Tomlinson: Look At You / Netflix

Pidin kovasti Taylor Tomlinsonin uudesta Netflixin komediaspesiaalista Look At You. En aina jaksa stand upia, mutta tämä osui ja upposi. Nauratti, vaikka Tomlinson käsitteli painaviakin juttuja, muun muassa mielenterveysongelmiaan. 5/5!

The Outlaws / Amazon Prime

En ole vielä katsonut Amazon Primen The Outlawsia ensimmäistä jaksoa pidemmälle, mutta ykkösjakson perusteella pidän sarjasta. Siinäkin on ripaus täydellisen hölmöä – mutta enemmän kyseessä on mustan komedian ja rikosdraaman hassu yhdistelmä. Sarjan on luonut Stephen Merchant, joka yhdessä Ricky Gervaisin kanssa loi britti-Officen. Merchant myös tähdittää sarjaa, jossa joukko yhdyskuntapalvelun yhdistämiä tyyppejä joutuu keskelle järjestäytynyttä rikollisuutta.

Foo Fighters

Ilmeisistä syistä johtuen olen viime viikkoina kuunnellut paljon Foo Fightersia. Julkkiksen kuollessa ja tragedian keskellä on aina vähän nihkeää kääntää puhe itseensä, mutta pakko silti sanoa, että Taylor Hawkinsin kuolema iski voimalla. Foo Fighters on yksi niistä merkityksellisistä bändeistä, joita olen rakastanut teinistä lähtien ja jonka musiikki on ollut minulle tärkeää.

These Days on yksi suosikkikappaleistani. Nyt siinä musiikkivideoineen on surullinen varjo.

PS. Viime viikon Bridgerton-postaukseen merkittävä päivitys: olen aloittanut lukemaan The Viscount Who Loved Me’tä. 😀

Kategoriat
Dokumentit Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: sarja, johon en olisi koskaan halunnut tutustua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.3.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Volodomyr Zelenskyi, Evan Rachel Wood ja Nick Miller.

Kuvat: Kvartal 95, HBO Max

Anteeksi mutta mitä hittoa. 20. maaliskuuta? Voisin vannoa, että pari päivää sitten oli helmikuu. Time flies when you’re stressing about literally everything, ilmeisesti.

Koska pääsin loppuun Parks and Recin uusintakierroksella numero 5490, on pitänyt viime päivinä löytää muuta sisältöä blokkaamaan ikäviä uutisia. Joten viime aikojen suosikkiasioita! Ensimmäisen toimivuus ikävien uutisten blokkaajana on tosin kyseenalainen. Ja kolmas on ikävää mutta tärkeää.

Kansan palvelija / Yle Areena

Disclaimerit tällaisessa yhteydessä ovat varmasti melko turhia, mutta sanotaan nyt silti: voi kuinka toivon, etten olisi koskaan kuullutkaan ukrainalaiskomediasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу). Haluaisin, että sen päätähti ja käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi olisi vain joku eurooppalaisen maan presidentti, jonka nimeä ehkä kysytään joskus pubivisassa. En minä tällä tavalla halunnut häneen tutustua.

Olosuhteissa ei ole mitään hyvää, pelkästään pahaa, mutta suuren kysynnän vuoksi Yle Areenaan palannut Kansan palvelija on joka tapauksessa ollut hauska tuttavuus. Hyvä muistutus, että hauskoja ja hyviä sarjoja tehdään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Käsittämättömän julmassa tilanteessa maailman huomion ja ihailun osakseen saanut Zelenskyi esittää sarjassa historianopettajaa, josta tulee yllättäen Ukrainan presidentti. Eipä voi ainakaan moittia sarjaa epäuskottavasta juonesta, kun pari vuotta myöhemmin sarjapresidentistä tuli oikea presidentti. Eikä vain presidentti, vaan kansaansa sankarillisesti johtava sodanajan presidentti.

Olen viihtynyt Kansan palvelijan parissa oikein mainiosti*, mutta hetkittäin se saa myös vähän surulliseksi. En pysty olemaan ajattelematta, että onko tämä ja tuo kuvauspaikka nyt raunioina ja miten kaikkien näiden näyttelijöiden on käynyt.

*edit. 23.3. olen katsonut sarjaa nyt pidemmälle, ja pitää tulla lisäämään yksi asia: en ihan kauheasti fiilistele misogynistisiä ja seksistisiä vitsejä, joita sarjassa on ikävän paljon. Tai siis en yhtään fiilistele niitä. Miinusta niistä.

Kansan palvelijan ensimmäinen kausi ja samanniminen elokuva Yle Areenassa.

Minx / HBO Max

Heei, tää on hauska! Jos nyt tuomion voi antaa kahden ekan jakson perusteella. Ja pitää kai mainita myös se, että minähän katsoisin mitä vain, minkä pääosassa on armas Nick Millerini.  Siis näyttelijä Jake Johnson. Jonka yleisestä hyvän tyypin aurasta kertoo se, että hän esittää Minxissä pornolehtikeisaria, mutta toisin kuin voisi kuvitella, kyseinen Doug ei ole lainkaan limainen tuttavuus. Siis ainakaan niiden kahden jakson perusteella!

HBO Max tosin mainostaa Minxiä näin: Minxin tapahtumapaikkana toimii 1970-luvun Los Angeles. Sarja keskittyy Joyceen, vakavaan nuoreen feministiin, joka yhdistää voimansa limaisen kustantajan kanssa luodakseen ensimmäisen eroottisen lehden naisille.

Eikä ole limainen! Ainakaan kovin limainen. Vai olenkohan  jäävi, koska olen Nick Miller -fan clubin jäsen? Noh, ihan sama. Minx vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta ja leppoisalta hyvän mielen komedialta. Taas sitä kamaa, jota kaipaan tähän synkkyyteen.

Kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottaviksi perjantaina. Uusia jaksoja tippuu viikoittain.

Phoenix Rising / HBO Max

Ja sitten jotain ei-lainkaan-leppoisaa, mutta tärkeää. Näyttelijä-aktivisti Evan Rachel Wood käsittelee Amy J. Bergin ohjaamassa kaksijaksoisessa dokumentissa ”matkaansa kotiväkivallan uhrista henkilöksi, joka sai muutettua käytäntöjä, joilla suojellaan muiden selviytyjien oikeuksia”.

Ei helpoin katsottava, mutta jos joku on hienoa niin se, kun kaltoinkohdeltu nainen löytää voimansa, nousee ylös ja taistelee.

The Bubble / Netflix / tulossa 1.4.

Tämä Judd Apatowin komedia vaikuttaa täydellisen hölmöltä. Täydellisen hölmö sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkigenrejen listalla. Ja hei, Harry Trevaldwyn! Somesuosikkejani. Say no more.

PS. En jaksanut katsoa Inventing Annaa loppuun, mutta olen katsonut ainakin viisi kertaa tämän SNL:n sketsin.

Kategoriat
Hassua Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita: Sweet Valley High -uutisia ja Harry Potter -pohdintaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.1.2022 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Teininostalgia, ranskalaiskomediat ja Harry Trevaldwyn.

Kuvat: Harry Trevaldwyn / Twitter, Netflix, HBO Max

Okei, vuosi 2022! Tulkoon tästä hyvä. Vuoden vaihtuminen on ehdottomia suosikkiasioitani. Arvostan sitä, että aina 365 päivän jälkeen kalenterimme tarjoaa meille uuden startin.

Tietysti tiedän, että olen täsmälleen sama ihminen 31.12. kuin 1.1. Tiedän, etten maagisesti  muutu tyypiksi, joka käy nukkumaan kello 22, juo sellerimehua ja aamujoogaa…. mutta suurin piirtein tammikuun puoliväliin asti saan ainakin uskotella itselleni, että jospa kuitenkin voisin olla sellerimehua juova aamuihminen.

Se siitä. Viime aikojen suosikkiasioita on ainakin ihan samaa kamaa kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Eli sekalaista lätinää suosikkisarjoista ja suosikkityypeistä ja kaikesta siltä väliltä.

Paluu Tylypahkaan / HBO Max

Mulla on nykyään melko ristiriitainen suhde Harry Pottereihin. Kirjat ja myöhemmin elokuvat ovat toisaalta tärkeä osa lapsuuttani ja nuoruuttani – todellakin muistan odottaneeni aina uuden kirjan julkaisua. En malttanut odottaa suomennoksia, vaan luin ne ensin englanniksi. Hyvää enkkutreeniä tuolloin. Fiilistelin sitä värikästä taikamaailmaa, surin kuolemia ja mietin mihin tupaan kuuluisin (Korpinkynteen). On myös ehdottomasti arvostettava sitä, että J.K. Rowling sai miljoonat lapset – ja aikuiset – lukemaan kirjoja.

Ja toisaalta… vanhemmiten on pitänyt kohdata Rowlingin TERF-asenteet ja kirjojen rasistiset stereotypiat. Enhän minä lapsena osannut kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, miksi hitossa sen lähes ainoan tummaihoisen hahmon nimi on Kingsley Kahlesalpa. Taikamaailmasta on siis vuosien varrella karissut aika paljon taikaa pois.

Ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta katsoin HBO Maxin Paluu Tylypahkaan -dokkarin ja viihdyin sen seurassa. Ihan vähän itkin näyttelijöiden mukana, kun muistelivat 20 vuotta sitten alkanutta matkaansa. Heidän kokemuksissaan ja kertomuksissaan taika on ja pysyy tallella. Pääosakolmikko ja muut tylypahkalaiset ovat omaa ikäpolveani, joten ovat niitä julkisuudesta tuttuja tyyppejä, joiden kanssa olen kasvanut aikuiseksi. On varmaan yhtä aikaa omituista ja hienoa, että oma kasvu lapsesta nuoreksi aikuiseksi on tallennettu leffahistoriaan.

Sweet Valley / The CW

Tää on kova! Deadlinen mukaan The CW -kanavalle on suunnitteilla Sweet Valley High -kirjasarjaan perustuva Sweet Valley -sarja. Toivottavasti toteutuu, (esi)teininostalgisointiin taipuvainen sydämeni on fiiliksissä! Sarjan takana kerrotaan olevan Josh Schwartz ja Stephanie Savage, jotka ovat tuttuja mm. The O.C.:sta ja Gossip GirlistäFrancine Pascalin Sweet Valley High -kirjoistahan on jo kertaalleen tehty tv-sarja. Ja siis jos ette ole katsoneet tätä vuosina 1994-1997 esitettyä taideteosta, suosittelen koko sydämestäni. On kamala! Siis niin kamala, että on loistava. Saa uskomaan, että kyllähän minäkin voisin olla näyttelijä. Jaksoja löytyy YouTubesta.

Ja sivuhuomiona sanottakoon, että parin vuoden takainen Sweet Valley High -bingo on ehkä suosikkini kaikesta, mitä olen tähän blogiin koskaan kirjoittanut.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Pidän tästä ranskalaiskomediasta. On just sopivan höttöinen ja harmiton katsottava. Sarjan kolmas ja viimeinen kausi tuli uudenvuodenpäivänä Netflixiin, ja paketoi koko homman oikein mukavasti. Hyvä yhdistelmä höpsöä säätämistä, oikeita ongelmia, aitoutta – ja kaiken tärkeimpänä, ystävyyttä. Jäi hyvä ja lämmin mieli.

Don’t Look Up / Netflix

Tästä supertähtien miehittämästä maailmanlopun satiirista on kirjoitettu niin paljon, ettei mulla ole mitään fiksua lisättävää. Analyysini olkoon siis epäfiksu: en tiedä, pidinkö leffasta vain en. Luulen, että en. Pidän kuitenkin siitä keskustelusta, jota elokuva on herättänyt. Ja kyllähän leffa heittelee oikein purevaa kritiikkiä moneen suuntaan.

Harry Trevaldwyn + Call My Agent UK

Viime vuoden paras uusi sometuttavuus oli brittikoomikko Harry Trevaldwyn. Löytyy ainakin Twitteristä ja Instasta. Suosittelen, hillittömän hauska ja lahjakas tyyppi. Hänen elitistinen ja omahyväinen englantilaisrouvahahmonsa – poloisine Natalie-tytärpuolineen – oli viime vuoden suosikkikomediaani. 😀

Harrya seuraamalla olen myös oppinut, että Amazon Prime on tekemässä brittiversiota loistavasta ranskalaiskomediasta Call My Agent, hänellä on rooli sarjassa. Ykköskausi on käsittääkseni jo kuvattu, joten sitä odotellaan täksi vuodeksi. Joskus on vähän tarpeetonta, kun suosituista sarjoista tehdään uusia versioita, mutta tätä minä odotan.

Ranskalaisversion tavoin tosielämän näyttelijät esittävät sarjassa fiktiivisiä versioita itsestään. Varietyn mukaan mukana ovat muun muassa Dominic WestPhoebe DynevorDavid ja Jessica Oyelowo sekä Helena Bonham Carter. Erinomaista!

PS. Juoko joku oikeasti sellerimehua? Olen vakuuttunut, että ei. Joten ehkä minusta ei edes tammikuussa kolmeksi päiväksi tule sellerimehua juovaa superihmistä. Mutta ostin minä jo kerran appelsiineja irtokarkkien sijaan. Joten annan itselleni pisteitä.

LUE MYÖS: