Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.9.2019 Lilyssä.
Suosikkisarja: Derry Girls (Netflixissä)
Kuva: Channel 4 / Netflix
Ihan vaan sellaisella asialla tässä, että miten tajuan vasta nyt kuinka loistava sarja Derry Girls on!?!
Tapahtui näin: joskus kuukausia sitten aloin katsoa tämän 1990-luvun Pohjois-Irlantiin sijoittuvan komedian ensimmäistä jaksoa. ”Äh, ei tämä nyt vakuuta”, päätin noin kolmen minuutin katselun jälkeen ja unohdin koko sarjan. No, kaksi päivää sitten selasin Netflixin tarjontaa ja päädyin jostain syystä laittamaan Derry Girlsin pyörimään. Se oli menoa se. Olen täydellisen rakastunut. Nyt kiroan sitä, että sarjaa on tähän mennessä tehty vain kaksi kuuden jakson kautta. Haluan lisää!
(Kolmoskausi on jo tilattu, mutta sen valmistumisessa ja Netflixiin päätymisessä kestänee vielä pitkälle ensi vuoteen.)
Derry Girls on i h a n a ! Hyvin tehty hyvän mielen sarja, joka on oikeasti hauska – onko parempaa?
On. Derry Girls ei nimittäin ole pelkästään hauska, se on myös yllättävän opettavainen. Sarjan päähenkilöt Erin (Saoirse-Monica Jackson), Orla (Louisa Harland), Clare (Nicola Coughlan), Michelle (Jamie-Lee O’Donnell) ja James (Dylan Llewellyn) elelevät teinivuosiaan keskellä The Troublesia eli Pohjois-Irlannin levottomuuksia. Väkivaltaiseksi yltyneet yhteenotot irlantilaismielisten katolilaisten ja brittimielisten protestanttien välillä leimasivat Pohjois-Irlantia vuosina 1968–1998. Yli 3500 ihmistä kuoli ja kymmeniätuhansia haavoittui kun muun muuassa IRA ja Ulster-aktivistit ottivat yhteen. Tiedän tämän nyt, koska Derry Girlsin katsomisen seuraksena saattaa olla putoaminen pieneen Google-kuoppaan. Sanoinhan, opettavainen sarja.
Vaikka taustalla on pommi-iskuja, kansalaisoikeusmarsseja, mielenosoituksia, mellakoita ja valtava etnonationalistinen konflikti, Derry Girls on silti puhdasta hauskuutta. The Troubles on näkyvä, muttei millään lailla hallitseva osa sarjaa. Kyseessä on teinien elämää kuvaava höpsön hauska sitcom – kyseiset teinit nyt vaan sattuvat olemaan katolilaista vähemmistöä räjähdysherkässä Derryssä (tai Londonderryssä, kuten Pohjois-Irlannin toiseksi suurimman kaupungin nimi virallisesti kuuluu).
Nauroin monta kertaa ääneen, mutta kaiken sekoilun keskellä Derry Girls onnistui myös koskettamaan. Taikaa koko sarja sanon minä.
Ykköskausi on loistava, kakkoskausi vielä parempi ja milloinsekolmoskausituleehaluansennytheti!
Being a Derry Girl, well, it’s a fucking state of mind.
Sarjan alkuperäinen koti on brittiläinen Channel 4.
PS. Sarjan luoja Lisa McGee ja päähenkilö Eriniä esittävä Saoirse-Monica Jackson ovat molemmat syntyperäisiä derryläisiä. Vaikka sarjan tapahtumat ovat höpsöjä ja hahmot liioiteltuja, derryläinen asenne lienee aitoa.
On myös huippua, että sarjaan on ujutettu tosielämän tapahtumia.Vuodet saattavat olla vähän sekaisin, mutta jääkarhu todella karkasi Belfastin eläintarhasta ja Bill Clintonkin vieraili Derryssä ihan oikeasti.
Derry Girlsin kaksi jo valmistunutta kautta löytyy Netflixistä. Molemmilla kausilla on kuusi 20-minuuttista jaksoa, joten sarja on nopeasti tsekattu. Kannattaa vaan varautua vieroitusoireisiin.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.8.2019 Lilyssä.
Suosikkiasia: uutuussarjat!
Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+
Tiedetään, elokuu on vielä kesää! Ihan vähän mieli alkaa kuitenkin jo kääntyä syksyyn. Ja siis minähän pidän syksystä, se on loistava vuodenaika. Toki on pimeää ja sataa vettä, mutta on myös villapaitoja ja teetä ja takkatulia (niillä joilla on takkoja, itsehän en sellaista omista). On kesän jälkeistä energiaa ja vankkumattomia lupauksia siitä, että tämä on se syksy jolloin alan venyttelemään joka ilta. Ja ehkä aamujoogaamaan. Kuka tietää, syksyllä kaikki on mahdollista.
Siinä takkatulen ääressä teetä juoden ja joogaten sopii samalla katsoa vähän Netflixiä (tai HBO:ta, Amazon Primeä, Yle Areenaa, ihan vaan telkkaria, mitä vain). Syksyssä on nimittäin sekin hyvä puoli, että silloin joka tuutista tulee mielenkiintoisia uutuussarjoja. Tässä niistä muutama:
The Politician / Netflix / 27.9.
Muun muassa Gleestä ja American Horror Storysta tuttu sarjavelho Ryan Murphy teki vuonna 2018 Netflixin kanssa 300 miljoonan dollarin monivuotisen sopimuksen. Tämän jättisopparin ensimmäinen tuotos nähdään syyskuussa, kun odotettu poliittinen komedia The Politician pamahtaa katsottavaksi.
Kahdeksanjaksoisen ensimmäisen kauden traileri julkaistiin pari päivää sitten ja… tuota… se oli aikamoinen. Vähän kuin kulttileffa Election olisi risteytetty Gossip Girlin ja kaikkien mahdollisten saippuasarjojen kanssa. Ja kun Netflixillä nyt ollaan, vähän tuli mieleen myös omasta mielestäni ihan kamala Insatiable.
The Politicianin pääosassa on Dear Evan Hansen -musikaalista Tony-palkinnon saanut Ben Platt (hän on myös yksi sarjan tuottajista). Platt esittää Payton Hobart -nimistä kunnianhimoista lukiolaista, joka haluaa Yhdysvaltojen presidentiksi – ensin pitäisi vain päästä oppilaskunnan puheenjohtajaksi.
Sarjasta on jo tilattu kakkoskausi, ja ilmeisesti jokaisella kaudella olisi tarkoitus seurata Paytonin vaiheita eri poliittisten kampanjoidensa aikana, alkaen nyt oppilaskunnan puheenjohtajan vaaleista.
Plattin ohella näyttelijälista on huiman vakuuttava; Gwyneth Paltrow, Jessica Lange, Zoey Deutch, Lucy Boynton, Laura Dreyfuss… ja vierailevina tähtinä muun muassa Bette Midler ja January Jones.
I want that trophy, indeed.
Modern Love / Amazon Prime / 18.10.
Mieltä lämmittävät rakkaustarinat, suosikkiasiani. Joten hurraa sille, että syksyämme saapuu lämmittämään Amazon Primen Modern Love, rom com -antologiasarja, joka perustuu New York Timesin samannimiseen kolumnipalstaan. Nippu tähtiä (mm. Anne Hathaway, Tina Fey, John Slattery, Catherine Keener, Julia Garner, Andrew Scott ja Andy Garcia) ja tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja muista kivoista asioista. Mikä voisi mennä pieleen?
Unbelievable / Netflix / 13.9.
Ei lainkaan mieltä lämmittävää, mutta potentiaalisesti hyvin vaikuttavaa ja tärkeääkin katsottavaa: Netflixin Unbelievable, minisarja, joka perustuu tositapahtumiin ja niistä kertovaan, Pulitzer-palkittuun Ken Armstrongin ja T. Christian Millerin artikkeliin An Unbelievable Story of Rape.
Minisarjassa – ja aiemmin oikeassa elämässä – Marie -niminen nuori nainen (sarjassa Kaitlyn Dever) leimataan valehtelijaksi, kun hän kertoo joutuneensa raiskatuksi. Kaksi naisetsivää (Toni Collette ja Merritt Wever) alkaa tutkia tapausta.
Raskas aihe. Ja kun kyseessä on tosielämään perustuvat tapahtumat, sarja iskee ihon alle vielä ikävämmin.
If the truth is inconvenient they don’t believe it.
Undone / Amazon Prime / 13.9.
Sitten jotain täysin kummalliselta vaikuttavaa. Kun omistajana on maailman rikkain mies, suoratoistopalvelun sopii kai olla hieman kokeellinen. Animaation ja live actionin sekoituksessa (??) Alma (Rosa Salazar) on kuolla auto-onnettomuudessa. Tämän jälkeen alkaa tapahtua kummia.
Watchmen / HBO / lokakuussa
Okei, supersankareita. Ei se kaikkein eniten minua kiinnostava genre, mutta HBO:n Watchmen lienee yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista. Sarjan taustalla vaikuttaa Lostin ja The Leftoversin luoja Damon Lindelof, ja se pohjautuu Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luomiin DC Comicsin Watchmen-sarjakuviin.
Dystopia-meininkejä, vaihtoehtoisia todellisuuksia ja laittomia supersankareita. Jos katsoisin, katsoisin koska siinä on mainio Regina King ässäilemässä.
The Morning Show / Apple TV+ / syksyn aikana
Koska luonnollisesti kaipaamme lisää suoratoistopalveluita joista maksaa kuukausimaksua, Apple TV+ aloittaa syksyllä, myös Suomessa.
Apple plussalla on kovat piipussa heti alkuun, yksi palvelun ekoista alkuperäissarjoista on aamutelkkarin maailmaan sijoittuva The Morning Show, jonka tähtinä ovat sellaiset pikkunimet kuin Jennifer Aniston, Reese Witherspoon ja Steve Carell.
Techradarin mukaan Apple TV plussaa ”käytetään uuden Apple TV -sovelluksen kautta, joka saapuu televisioihin, Maceille ja iOS-laitteille syksyllä 2019”.
Hinta on vielä käsittääkseni mysteeri, mutta arveluiden mukaan se olisi kuukaudessa noin 10 dollarin luokkaa. Tiedä sitten, miten homma toimii, mutta The Morning Show vaikuttaa trailerinsa perusteella joka tapauksessa varsin mielenkiintoiselta.
PS. Jos uutuudet pettävät, vanhoihin suosikkeihin ja muihin hyväksi havaittuihin sarjoihin voinee ainakin luottaa.
Élite, toinen kausi / Netlix / 6.9.
The Good Place, neljäs ja viimeinen kausi / NBC / 26.9. (Yhdysvalloissa)
Sorry For Your Loss, toinen kausi / Facebook Watch / 1.10. (vahva suositus sarjalle jos et ole vielä sitä katsonut, Facebook Watch on katsottavissa ilmaiseksi Facebookissa)
Silicon Valley, kuudes ja viimeinen kausi / HBO / 27.10.
The Crown, kolmas kausi / Netflix / 17.11.
The Marvelous Mrs. Maisel, kolmas kausi / Amazon Prime / 6.12.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 5.8.2019 Lilyssä.
Suosikkisarja: Veronica Mars
KIRJOITUS SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA VERONICA MARSIN UUDESTA, NELJÄNNESTÄ TUOTANTOKAUDESTA.
Ne alkavat kirjoituksen loppupuolella, YouTube-videon jälkeen. Alku on spoileriton, höpisen vain siitä, kuinka paljon rakastan Veronica Marsia. Ja siitä, miksi se on niin rakastettu kulttisarja. Ja tarjoan pikaisen mielipiteeni tuoreesta kaudesta (eli valitan, kuinka ennen kaikki oli paremmin).
Kuvat: UPN & Hulu
A long time ago, we used to be friends.
Silloin kun minä 2000-luvun alkupuolella elelin teinivuosiani, yksi ehdottomista suosikkisarjoistani oli Veronica Mars. Ja sarjan nimihahmo Veronica Mars (Kristen Bell) oli yksi fiktiivisistä suosikkityypeistäni (on sitä edelleen). Kuinka paljon halusinkaan olla kuin Veronica! Olla sarkastinen badass, joka ässäilee menemään vähät välittämättä mitä muut ajattelevat. Tosiasiassa taisin olla sarkastinen badass vain oman pääni sisällä ja vähän välitin mitä muut ajattelevat, mutta olen joka tapauksessa iloinen, että teini-minällä oli Veronican kaltainen vahva ja fiksu tv-sarjasankari.
Veronica Marsin kolme ensimmäistä kautta esitettiin vuosina 2004-2007. (Suomessa sarja alkoi 2005.) Minä olin noina vuosina lukiolainen, eli hahmo-Veronican kanssa suurin piirtein saman ikäinen. Ehkä siksi se osui ja upposi niin kovaa. Minä en tosin viettänyt lukiovuosiani mysteereitä ratkoen… paitsi matikkamysteereitä ja niitäkin kovin huonosti.
Veronica Marsin ykköskausi on loistelias – yksi tv-historian parhaista yksittäisistä tuotantokausista jos minulta kysytään. Se on täydellinen sekoitus teinisarjaa ja mysteeridraamaa, vakavaa ja kevyttä, huumoria ja painavia teemoja; luokkaeroja, korruptiota, hyväksikäyttöä. Ja kuolemaa tietysti, tapahtumien alkupiste on Veronican parhaan ystävän Lilly Kanen (Amanda Seyfried) mysteerimurha. Sarja petaa heti pilottijaksosta alkaen niin täydelliset lähtökohdat, että tuloksena ei voi olla mitään muuta kuin loistavaa teeveetä. Takaumat täydentävät pala palalta tapahtumia, ja lopulta kaikki loksahtaa kohdilleen. Koko kauden kantavan mysteerin (tai oikeastaan mysteerien) rinnalla kulkee pienempiä, jaksoittain vaihtuvia mysteereitä. Sanoinko jo, että loistelias tuotantokausi.
Ehkä vielä edes maininnut parasta asiaa – niin ykköskaudessa kuin koko sarjassa ylipäänsä – rakkaustarinaa! Tietysti kaipaan suosikkisarjoihini mieltä lämmittäviä tv-romansseja. Ne pitävät katsokaas huolta positiivisesta nauru- ja kissanpentuindeksistä. Tämä kyseinen LoVe-story ei tosin ala kauhean mieltä lämmittävästi. En tavallisesti jaksa tympeitä kusipäämies muuttuu rakastettavaksi romeoksi -juonikuvioita, mutta Logan Echolls (Jason Dohring) on niin täydellisen kompleksinen hahmo, että Loganin ja Veronican (#LoVe 😀 ) venkoilu on ikisuosikkini mitä tulee sarjaromansseihin (jotenkin kriminaalisesti olen unohtanut heidät tältä listalta). Voisi jopa sanoa, että vallan eeppinen sarjaromanssi. Spanning years and continents. Lives ruined, bloodshed. Epic.
Vaikka Veronica onkin huipputyyppi, taidan silti rakastaa Logania vielä vähän enemmän. Siis jos fiktiivisen hahmon rakastamista mitataan viihdyttävyydellä. Sarjan alussa Logan on totaalinen idiootti, mutta pikkuhiljaa hänen kusipäisen kuorensa alta paljastuu rikkinäinen poikarukka, jolle haluaa hyviä asioita. Sarja rakentaa Veronican ja Loganin romanssin niin taitavasti, että kun se viimein tapahtuu, se on sekä täydellinen yllätys että täydellisen luonnollinen juonikuvio.
Veronica Mars ei ollut koskaan mikään superhitti, ainakaan katsojaluvuissa mitattuna. Siksi se lopetettiinkin alunperin jo kolmen kauden jälkeen. Sarjan luoja Rob Thomas päätti kuitenkin mukavan happily ever afterin sijaan päättää kolmoskauden cliffhangeriin. Jälkikäteen se on paljastunut varsin fiksuksi ratkaisuksi, sen myötä Veronica Marsista tuli rakastettu kulttihitti. Koska intohimoiset fanit, marshmallowt, halusivat tarinalle jatkoa, seitsemän vuotta kolmoskauden jälkeen päivänvalonsa näki Kickstarterilla rahoitettu Veronica Mars -elokuva. Ja nyt, pari viikkoa sitten, viisi vuotta elokuvan ja 12 vuotta sarjan loppumisen jälkeen Hululla ilmestyi piiiitkään odotettu neloskausi (alun perin sarja tuli jo kuolleelta ja kuopatulta UPN:ltä ja sen seuraajalta The CW:ltä).
Pääsinhän minä lopulta itse asiaan, Veronica Marsin neloskauteen. Toivottavasti pitkä rakkaudentunnustukseni vapauttaa minut arvostelulta kun kerron, että metsästin uuden kauden kahdeksan jaksoa netin syövereistä. Syytän Hulua, palvelu ei ole käytössä Suomessa. Veronica antaisi anteeksi!
Neloskausi oli samaan aikaan mainio päivitys teini-iän suosikistani ja pienoinen pettymys. Ymmärrän täysin, että sarjan oli pakko muuttua ja uudistua, mutta tekee silti mieli vähän valittaa.Valittaa siitä, että se ei ollut täysin sitä samaa Veronicaa kuin silloin joskus. Valittaa siitä, että moni alkuperäisistä hahmoista tungettiin täysin marginaaleihin. Wallace (Percy Daggs III) ja Weevil (Francis Capra) olivat kyllä menossa mukana, mutta ihan liian vähän. Tina Majorinon esittämä Mac ei ollut mukana lainkaan. Majorino itseasiassa kertoi TVLinelle, että hänelle kaavailtu rooli olisi ollut minimaalinen, minkä vuoksi hän päätti jättäytyä kokonaan ulkopuolelle (sarjan käsikirjoittaminen on taatusti haastavaa, mutta jopa täysin puutteellisilla taidoillani olisin keksinyt Macille paljonkin käyttöä uudella kaudella). Valittaa siitä, että tuttujen hahmojen sijaan ison palan ohjelma-ajasta haukkasivat ihan uudet tyypit. Valittaa siitä, että uusi, aikuisempi meininki tarkoitti aiempaa graafisempaa väkivaltaa. Ja ihan vähän valittaa myös siitä, että Veronica – suosikkini since 2005! – oli välillä vähemmän mukava tyyppi.
Kaiken tämän nillittämisen jälkeen on kuitenkin sanottava, että oli neloskaudessa paljon hyvääkin. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon tästä menee nostalgian piikkiin, mutta oli joka tapauksessa hauskaa palata Neptuneen vuosien jälkeen.
Sitten niistä spoilereista….
Toistan, spoilerit alkavat nyt!
Tai siis spoileri, se yksi ja ainoa jolla on mitään väliä.
Ja varoitan, tämä juonikuvio pilasi ainakin mun kirjoissa koko kauden, vähän koko sarjaakin. Jos olisin tiennyt miten neloskausi päättyy, en olisi halunnut koko neloskautta.
En olisi halunnut, että sarja tahrataan niin julmalla ja tarpeettomalla tavalla. Siis sillä idioottimaisella päätöksellä tappaa Logan. Logan! Siis Logan, Veronican sielunkumppani, kaiken sydänsurun ja menneisyyden murheiden jälkeen onnellisen lopun ansainnut Logan. En haluaisi olla se tyyppi, joka suree täysin keksityn hahmon fiktiivistä kuolemaa, mutta… no, tässä tapauksessa taidan olla se tyyppi. Tai en edes sure, olen vihainen. Enkä haluaisi olla sekään tyyppi. Se, joka raivoaa niinkin triviaalista asiasta kuin jonkun höpsön sarjan juonikuviosta, mutta… joo olen se tyyppi.
Kuten sanottu, Veronica Marsilla on valtavan intohimoinen, lojaali fanijoukko. On täysin niiden fanien ansiota, että sarja sai jatkoa – ensin elokuvan ja nyt uuden kauden. Hitto vie, fanit kustansivat Kickstarterin kautta sen elokuvan! En voi tietenkään puhua kaikkien fanien puolesta mutta voisin väittää, että isolle osaa heistä Logan oli tärkeä palanen koko sarjaa, ihan yhtä tärkeä kuin Veronica. Ei mysteerit koskaan olleet se ykkösjuttu, Veronica ja ihmiset hänen ympärillään olivat.
Rob Thomas on perustellut fanit raivon valtaan saanutta juonikuviota sanomalla sen olleen välttämätön sarjan jatkon kannalta. ”It was like we were cutting off a limb to save a life”, Thomas totesi TVLinelle ja raivostutti sitten ainakin tätä fania lisää tällä typerällä lausunnollaan:
I feel as though we are going to have better shot of doing more and more Veronica Mars if our heroine does not have a boyfriend or a husband back home.
Eeeei tietenkään, eihän Veronica voi samanaikaisesti olla loistava yksityisetsivä ja olla onnellisesti naimisissa! Ei, pakko piinata tätä jo piinattua hahmoa vielä lisää, jotta tämä voi olla kyyninen, yksin ja sitä kautta ilmeisesti kiinnostava ja hyvä työssään. Pöh.
Rob Thomasilla on tietysti kaikki taiteellinen vapaus tehdä mitä haluaa. Hänen sarjansa, hänen päätöksensä. Jos hän haluaa tehdä Veronica Marsista yhden naisen mysteerisarjan, hän saa niin tehdä. (Huom. sarjasta ei siis vielä ole tilattu lisäkausia.) Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että hän ylikorostaa Veronica Marsin mysteeri-aspektia. Sarja on toki sitäkin, mutta toistan: ei mysteerit koskaan olleet se ykkösjuttu. Sarjassa oli kyse niin paljon muustakin. En minä ainakaan halua katsoa kuinka taas yhden rakkaan ihmisen menettänyt surullinen ja kyyninen Veronica ratkoo rikoksia – yksin.
Cmoon, olisin vain halunnut onnellisen lopun! Oikeassa elämässä on niin paljon surua ja murhetta, miksi niitä pitää väkisin ja ilman hyvää syytä tunkea fiktiiviseenkin elämään. Nyyh.
Ei sitä verenvuodatus-kohtaa pitänyt ottaa niin tosissaan!
PS. Voisin melkein elää tämän turhan ja julman sarjakuoleman kanssa, jos se olisi edes ollut lähtöisin näyttelijästä itsestään. Mutta ei, lukemieni haastatteluiden perusteella Loganin kuolema rikkoi myös Jason Dohringin sydämen. Tupla-nyyh.
A long time ago, we used to be friends, tosiaan.
Olen päättänyt, että neloskausi päättyy noin kymmenen minuuttia ennen lopputekstejä.
Suosittelen, paljon parempi loppu! Ja jos totuuden kiistäminen ei onnistu, voi aina katsoa esimerkiksi tämän YouTube-videon.
