Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

20 satunnaista asiaa ja ajatusta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: satunnaiset ajatukset

Kuvat: ABC / Happy Endings, Netflix / The Queen’s Gambit, Dash & Lily

Olkoon Suosikkiasioita hetken Satunnaisia asioita: kirjoitus, joka on tuloksena kun tunkee kaikki satunnaiset (sarja- ja leffa-) ajatuksenpätkänsä yhteen postaukseen.

Satunnaisia asioita, jotka eivät liity yhtään mihinkään.

Satunnaisia ajatuksia ja muistoja, jotka ovat jostain syystä jumahtaneet päähäni.

x 20 :

1. Jos mun pitäisi just nyt suositella jotain sarjoja, suosittelisin The Queen’s GambitiaParks and RecreationiaFriday Night LightsiaSupernaturalia ja The Boysia.

2. Pettymysten, epäonnistumisten ja motivaatiopulan hetkillä mun päässä alkaa pyörimään se Blondin kosto -leffan kohtaus, jossa bileissä ikävien ihmisten naureskelun ja Warnerin vähättelyn kohteeksi joutunut Elle Woods sisuuntuu ja päättää näyttää kaikille tympeille epäilijöilleen. ”I’ll show you how valuable Elle Woods can be” ja sit se musiikki: I’m not your average type of girl, I’m gonna show the world, the strength in me that sometimes they can’t see…

Toistaiseksi ”I’ll show you how valuable Maisa S. can be” ei ole johtanut Harvard Law Schoolissa ässäilemisiin tai muihin supersuorituksiin, mutta just you wait.

3. Jos saisin lisätä mitkä tahansa sarjat Suomi-Netflixin tarjontaan, valitsisin Aliaksen ja Happy Endingsin.

4. Aliaksesta puheen ollen, Sydney Bristow on mun suuri tv-sarjasankari. Vaaratilanteiden varalle mun ohjenuora on teinistä lähtien ollut WWSBD. What would Sydney Bristow do? Hyvin mahdollista, että lopputuloksena reväyttäisin kaikki lihakset mun kropasta.

5. Olen täysin vakuuttunut, että yksi tv-sarjahistorian surullisimmista kohtauksista tapahtuu How I Met Your Motherissa. Se on se kohtaus, jossa (SPOILER ALERT) Lily kertoo Marshallille että tämän isä on kuollut. Se kohtaus rikkoo sydämeni! Leppoisten komediasarjojen surulliset kohtaukset iskevät aina erityisen lujaa, koska niitä ei osaa odottaa.

6. Koen tarpeelliseksi kertoa, että olen nähnyt Spice World -elokuvan leffateatterissa. Meillä oli se myös VHS-kasettina. Ajattelen Spice Worldia useammin kuin haluaisin myöntää. Erityisesti sitä kohtausta, jossa se hyypiömäinen paparazzi ilmestyy vessanpöntöstä. Koska mitä hittoa?! Täydellisen absurdi mestariteos koko elokuva.

7. Muita VHS-kasetteja, jotka mulla / sisaruksillani oli kun oltiin pieniä: Coyote UglyAnsa vanhemmille10 Things I Hate About You, Bend It Like Beckham ja rivillinen Disney-klassikoita (Kaunotar ja hirviö oli minusta lapsena ihan liian pelottava, sitä en halunnut koskaan katsoa). Sit katsoin aina uudestaan ja uudestaan kolmea luontodokkari-VHS:ää. Väittäisin, että olivat jotain Valittujen palojen tilaajalahjoja tai jotain.

( Jos ei vielä tullut selväksi, olen elänyt lapsuuteni vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.)

8. Katsoin vuosikaudet Criminal Mindsia. Muutamia vuosia sitten kyllästyin ällöttäviin sarjamurhaajameininkeihin. Nyt en voi sietää Criminal Mindsia. Sen sijaan haluaisin spin-offin, jossa Spencer Reid käyttää älyään vähemmän ällöttävien rikosten ratkomiseen.

9. En ole koskaan ymmärtänyt Frasieria. Siis sitä, mikä siinä kiehtoo.

10. Aina kun Titanic tulee telkkarista – ja sehän tulee melko usein – katson sitä jäävuoreen asti. Sitten lopetan.

11. Haluaisin Taru sormusten herrasta -trilogiasta sellaisen version, missä ei olisi lainkaan niitä tylsiä Frodo ja Sam -kohtauksia. Paitsi ihan se loppu. Tietysti.

12. Yksi kirkkaimmista leffamuistoistani liittyy mainittuun trilogiaan; olin tullut englannin yo-kirjoituksista kotiin kipeänä. Kävi ilmi, että mulla oli keuhkokuume. Kirjoitukset oli kesken, mutta onneksi seuraavaan kokeeseen oli vielä pari päivää. Katsoin kovassa kuumeessa Kuninkaan paluuta ja mietin, että kuinka loistava aika sairastua. Pikkuveljeni toi kuumeiselle sisarelleen lisäpeittoja. (Ihan hyvä meni loput kirjoitukset pienessä keuhkokuumeessa.)

13. Ensimmäinen leffa, jonka olen nähnyt leffateatterissa on Leijonakuningas.

14. Vastaus jokajouluiseen kiistaan: kyllä, Die Hard ON jouluelokuva. Die Hard ykkönen on myös hyvin todennäköisesti yksi niistä elokuvista, jotka olen nähnyt useimmin.

15. Mun henk. koht. suosikkijouluelokuva on kuitenkin Jali ja suklaatehdas. Joka nyt ei oikeastaan edes ole jouluelokuva. Paitsi onhan.

16. Fiktiivinen henkilö, jota mun tekee mieli siteerata ainakin kerran viikossa – mutta en siteeraa koska epäilen ettei kukaan ymmärtäisi – on New Girlin Nick Miller.

17. En voi olla ainoa, joka yhä muistaa sellaisen sarjan kuin Las Vegas. Se oli just hyvä! Tai ainakin viihdyttävä ja harmiton. Enkä voi olla ainoa joka on yhä katkera siitä, että Las Vegas päättyi typerään cliffhangeriin.

18. Cliffhanger-loput pitäisi kieltää lailla. Minä haluan että katsomani sarjat paketoidaan näteillä ruseteilla ja onnellisilla lopuilla.

19. Olen sarja- ja leffaitkijä, mutta en koskaan myönnä tätä.

20. Viimeisin sarja jonka katsoin, oli Netflixin teinijouluromanssikomediasarja Dash & Lily. Lyhyitä jaksoja, nopeasti katsottu. Oikein pätevä marraskuun pimeyteen.

+ Tuntuu tärkeältä lisätä, ettei kaikki ajatukseni liity elokuviin ja sarjoihin. Mietin minä muitakin juttuja. Esimerkiksi töitä, omituisia vaaleja ja sitä, miksi juustonaksut ovat välillä hyviä ja välillä ällöttäviä.

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: shakkia ja yliampuvan romanttista draamaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.11.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: ilmeisesti mikä tahansa, mikä tarjoaa vaihtoehdon ikävien uutisten lukemiselle. Ja John Oliver.

Kuva: Netflix

Ystävät, hyvää marraskuuta. Kiva, että voi alkaa lasketella kohti joulua ilman huolen häivää. Tulevat päivät ovat taatusti leppoisia. Tiistaikin vallan huoleton, ei mitään maailmanpoliittisesti merkittäviä tapahtumia tai muuta stressaavaa.

Pieni kysymys tosin, ei liity mitenkään  mihinkään, kunhan pohdin: onko uutiset mahdollista haastaa oikeuteen emotionaalisesta häirinnästä?

Tuossa pari kirjoitusta takaperin lässytin jotain ylevää siitä, kuinka kissanpennut ja komediasarjat auttavat pitämään mielen kasassa, kun oikealta ja vasemmalta puskee pandemiaa ja oransseja valtionpäämiehiä, jonka harhaisilla egonpönkityspuheilla kiusaan itseäni.

Saattaa olla, että olen aika ajoin unohtanut lässytykseni ja uponnut koko ajan enemmän ikävien uutisten suohon. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä pinnalla. Pelastusrenkaita ovat heitelleet ainakin upea shakkidraama (?) ja ihan liian romanttinen ja dramaattinen rakkaustarina.

Eli pari viime aikojen suosikkiasiaa:

Musta kuningatar / Netflix

Netflixin tuore minisarja Musta kuningatar (Queen’s Gambit) oli taas sitä kamaa, jota oli valmistautunut vihaamaan. Se vaikutti liian synkältä ja liian tylsältä ja… en tiedä, liian hienolta ja liian tyylikkäältä ja liian Laatudraamalta isolla L-kirjaimella. Ja hyvä jumala, miten shakin pelaamisesta muka saisi mitenkään kiinnostavan sarjan? (En pidä shakkia tylsänä, vaan hienona mutta liian monimutkaisena.)

Mutta kappas vaan, Musta kuningatar oli oikein kiehtova ja koukuttava sarja. Ehkä vähän levisi loppua kohden ja pari shakkikohtausta tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kaikkineen loistavat seitsemän jaksoa. Sarja oli juuri oikealla tavalla hieno ja tyylikäs ja Laatudraama isolla ällällä. Koskettavakin. Menneisyyden demoniensa kanssa kamppailevaa shakin ihmelasta esittävä Anya Taylor-Joy oli pääosassa täydellinen.

Crash Landing on You / Netflix

Kirjoitin viimeksi, että olin alkanut katsoa Netflixistä löytyvää korealaisdraamaa Crash Landing on You’ta. Olen nyt katsonut sarjan loppuun ja tuomioni on seuraava: sarja iski sieluuni ja sydämeeni reiän, enkä ole vielä päässyt siitä yli. Ihan vain vähän ylidramatisoidusti sanottuna. Oikeasti, syytän tätä saatanallista vuotta 2020 siitä, että en edes juurikaan pyöritellyt silmiäni kyseiselle, yliampuvan romanttiselle ja dramaattiselle sarjalle. Siinä tapahtui kaikkea epärealistista, hupsua ja aivan liian romanttista, sellaista, jolle tavallisesti pyörittelen silmiäni minkä ehdin. Ja nyt olin vain että ”hitot Etelä-Korean ja Pohjois-Korean skismoista, antakaa Se-rin ja Jeong-hyeokin olla yhdessä ja onnellisia!!”. Kuka minä olen? Ei haitannut edes se, että jaksot olivat kilometrin pituisia.

Ilmeisesti kaikki oikean elämän ikävyys on tehnyt sen, että olen täysin valmis liputtamaan fiktiivisen rakkaustarinan puolesta, oli se kuinka siirappinen tahansa. Kai sitä haluaa uskoa johonkin kauniiseen ja hyvään, vaikka sitten fiktiiviseen kauniiseen ja hyvään.

Enköhän palaa ennalleni, kun ei enää tee mieli lyödä päätä seinään joka kerta kun avaan Twitterin.

New York Timesin Election Distractor

Kauniista ja hyvästä puheen ollen… suositus New York Timesin Election Distractorille. Oli sitten vaalistressiä tai pandemiastressiä tai mitä tahansa stressiä. Election Distractor tekee hyvää; se muistuttaa, että maailma on oikeasti hyvä ja kaunis, hauska ja ihmeellinen. Tai ainakin tarjoaa pienen pakohetken kaikesta ikävästä.

Sydämen suunnitelman ekstrajakso / Netflix

Tämä on tuleva suosikkiasia: mainiosta ranskalaiskomediasta The Hook Up Planista eli suomalaisittain Sydämen suunnitelmasta tulee perjantaina 6.11. katsottavaksi spesiaalijakso. Siinä tutut hahmot yrittävät selvitä erään pandemian aiheuttamasta karanteenista. En ole jaksanut vaivautua näiden eristäytymisten aikana kuvattujen pandemiasarjojen kanssa, mutta tätä odotan. Sydämen suunnitelma on huippu sarja, harmittoman hauska ja sympaattinen.

John Oliver

Ja tämä:

Kohti sitä huoletonta tiistaita!

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Teenage Bounty Hunters

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.10.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Teenage Bounty Hunters / Netflix

Kuva: Netflix

Ensinnäkin: olen luullakseni syypää siihen, että Netflix jätti Teenage Bounty Huntersin uusimatta kakkoskaudelle. Tapahtui nimittäin seuraavaa: muutama päivä sitten selasin Netflixiä ja päädyin jostain kohtalon oikusta valitsemaan katsottavakseni tämän hölmöltä kuulostavan teinidraamakomedian. En tiennyt siitä yhtään mitään, satuin vain painamaan playtä sen kohdalla.  Ja kappas, höntin nimen ja typerältä vaikuttavan juonen takana olikin oikein kiinnostava sarja. Olin heti valmis seuraamaan Sterlingin ja Blairin sekoiluja.

Sitten se iski, tympeä Netflix-viikatemies. Olin katsonut ensimmäistä jaksoa valehtelematta noin 30 minuuttia, kun luin Twitteristä (kyllä, olen pönttöpää, joka ei osaa keskittyä yhteen ruutuun) että sarja oli saanut kuoliniskun; ei kakkoskautta. Cancelled.

Luonnollinen johtopäätös tapahtuneesta on tietysti se, että universumi päätti rangaista minua jostain. Tai vaihtoehtoisesti osoittaa, ettei kannata kiintyä yhtään mihinkään, koska puff vaan ja se on poissa.

Olen pahoillani TBH!

Typerä universumi.

Toiseksi (ja nyt olen täysin vakavissani): Teenage Bounty Hunters on aidosti hyvä sarja, paljon parempi kuin juonen lukemalla tai trailerin katsomalla kuvittelisi. Välillä en tiennyt, onko se lintu vai kala, mutta jotain hyvin, hyvin kiinnostavaa ja kiehtovaa siinä on. Olisi ansainnut kakkoskauden.

Typerä Netflix.

Teenage Bounty Hunters kertoo nimensä mukaisesti teini-ikäisistä palkkionmetsästäjistä, kaksostytöistä Sterlingistä ja Blairista. Kuulostaa hölmöltä ja onkin hölmöä, mutta kun hölmöydestä pääsee yli, TBH on uniikki sarjahelmi. Siinä käsitellään uskontoa, politiikkaa ja seksiä raikkaalla ja odottamattomalla tavalla. Sterling ja Blair ovat esimerkiksi kristityn kotikasvatuksen saaneita ja käyvät kristillistä lukiota, mutta uskonto ei ole halpa vitsi. Ja toisaalta uskonto ei myöskään määritä sarjaa; hahmot ovat kristittyjä, sarja ei.

On muutakin hyvää: pääosissa nähtävät Maddie Phillips (Sterling) ja Anjelica Bette Fellini (Blair) ovat hurmaavia yhdessä ja erikseen ja 10-jaksoinen kausi sisältää monia yllättäviä käänteitä, joista osa pakottaa vähän kaivelemaan omia ennakkoluulojakin. Koko homma on yhdistelmä höpsöä teinisarjaa, koskettavaa kasvutarinaa, voimaannuttavaa girl poweria, coolia mysteeridraamaa ja omituista komediaa. Ei pitäisi toimia, mutta toimii. Sarja on fiksu, persoonallinen ja varsin ajankohtainenkin.

Jep, typerä Netflix. #saveteenagebountyhunters.

Teenage Bounty Huntersin 10 jaksoa katsottavissa Netflixissä.

PS. En voi olla ainoa, jonka päässä soi Teenage Mutant Ninja Turtles. Tai oikeastaan mun päässä soi Teenage Weenage Ninja Turtles kuten lapsena kuvittelin rallatuksen menevän.

PPS. Teenage Bounty Huntersin ohella Netflixin viikatemies tappoi GLOWn, vaikka se oli jo uusittu neljännelle ja viimeiselle kaudelleen. Erään pandemian syytä toki, mutta ikävää silti. Olivat jo alkaneet kuvaamaan ja kaikkea. Pöh.