Avainsana: suosikkikirja

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Kirjat

Maailman huonoin kirjapostaus

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasia: En tiedä voinko tämän jälkeen sanoa, että kirjat ja lukeminen?

Tämä on inasen noloa, koska olisi kiva, jos kaikki – myös tuntemattomat tyypit internetissä – kuvittelisivat että olen cool ja sivistynyt ihminen. Ja coolit ja sivistyneet ihmiset lukevat kirjoja. Ja siis minä luen kirjoja! Vannon. Mutta minä myös harrastan tätä: laitan erinäisiä kirjoja kirjaston varausjonoon, odotan viikkoja tai kuukausia että saan varaukset käsiini. Ja sitten en koskaan lue niitä viikkoja tai kuukausia odottamiani kirjoja. Laina-aika menee umpeen, ja joudun palauttamaan kirjat, jotta joku oikeasti cool ja sivistynyt ihminen voi oikeasti lukea niitä, ei vain pitää kirjahyllyssään keräämässä pölyä (valehtelin, mulla ei edes ole kirjahyllyä, pelkästään kirjapino ikkunalaudalla).

Erityisesti viime aikoina (sanon viime aikoina koska en kehtaa sanoa että tätä on jatkunut kohta vuoden) olen ollut sarjavaraaja, joka ei saa mitään varauksiaan luettua. Kierrän onnetonta ympyrää: kiinnostun kirjasta, varaan kirjan, odotan kirjaa, lainaan kirjan, katselen kirjaa yöpöydälläni kolme ja puoli viikkoa, tajuan että kirja pitää palauttaa parin päivän päästä, aloitan paniikissa lukemaan kirjaa KOSKA MINÄ ODOTIN SITÄ MONTA KUUKAUTTA, tajuan etten kuitenkaan ehdi lukea kirjaa, luovutan, palautan kirjan. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Joka askeleen välissä tunnen itseni kirjaluuseriksi.

Mutta hei! Kyllä internetiin merkkejä mahtuu ja omapa on blogini, joten aion nyt kirjoittaa postauksen kirjoista, jotka olen lainannut mutta joita en ole lukenut. Jos kirjastoreissuni eivät sivistä minua, ainakin ne voivat hyödyttää minua (huonon) postauksen muodossa.

Ninth House / Leigh Bardugo: Joku taho – ehkä HS – kirjoitti tästä oikein positiivisen arvostelun. Ja minä olin jo valmiiksi sitä mieltä, että Bardugon teinifantasiahässäkkä Grishaverse on mainio genressään (olen lukenut yhden osan, mutta ei nyt takerruta siihen). Ninth Housen kerrottiin olevan enemmän aikuisille suunnattua Bardugon fantasiaa, joten olin että sold, varaukseen!  Sijoittuu yliopistomaailmaan, on salaseuroja ja okkultismia ja kaikkea muuta jännää. Aidosti olen sitä mieltä, että tämä olisi ollut oikein hyvä ja koukuttava tapaus – ne kymmenen sivua, jotka luin, puhuvat sen puolesta. Mutta joo, laina-aika päättyi enkä ehtinyt mainittuja kymmentä sivua pidemmälle.

Romantic Comedy / Curtis Sittenfeld: Asioita, joista pidän: romanttiset komediat, hassut rakkaustarinat, Saturday Night Live, komedia. Romantic Comedy yhdistää ne kaikki, eikä se silti päässyt lukublokkini läpi. Pari hassua kappaletta luin, sitten tuli jotain muuta ja unohdin. Ja kappas; ”Lainaamiesi teosten laina-aika päättyy kahden päivän kuluttua”. Buu! Haluaisin syyttää kaikkia niitä, jotka varaavat samoja kirjoja kuin minä, mikä tarkoittaa etten voi uusia lainojani, mutta valitettavasti en voi syyttää kuin itseäni.

Lessons in Chemistry / Bonnie Garmus: Yritin valmistautua Apple plussan sarjaan, joka pohjautuu mainittuun kirjaan. Lopputulos: en saanut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – kirjaa luettua, en katsonut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – sarjaa.

Se päättyy meihin / Colleen Hoover: Ollakseni rehellinen, lainasin tämän, koska olen kuullut niin paljon ikävää tylytystä tästä ja muista Colleen Hooverin kirjoista. Halusin selvittää, ovatko ne oikeasti niin huonoja. Ovatko ne? Koska itsehän en koskaan oikeasti saanut aikaiseksi ryhtyä selvittämään asiaa.

A Court Of Mist And Fury / Sarah J. Maas: Viime kesänä luin tämän (ilmeisen suositun?) fantasiasaagan ensimmäisen osan, A Court of Thorns and Rosesin. Ihan vähän pyörittelin silmiäni, mutta oli silti ihan koukuttavaa kesälomalukemista. Päätin siis, että luen kakkososankin. Ja oikeasti yritin, mutta en vain saanut itseäni enää kiinnostumaan keijuista ja Prythiania uhkaavista pahuuden voimista ja maagisista ihmeöttiäisistä. Tämä on hieman harmillista, sillä olisin oikein potentiaalinen Rhysand -fan girl (saatoin vähän spoilata kun tajusin, etten jaksa oikeasti lukea kirjaa).

All That’s Left to Say / Emery Lord: Tätä luin jopa melko pitkälle. Sitten tapahtui jotain. En enää muista mitä. Suosittelen silti! Jos on sallittua suositella kirjaa, jota ei ole lukenut loppuun. Tässä on sellainen lukiomaailmaan sijoittuva mysteeri, takaumia, traumoja ja surua; teinityttö yrittää selvittää, mitä hänen kuolleelle serkulleen oikeasti tapahtui ja kuka on syyllinen kuolemaan.

Daddy / Emma Cline: Kirjailijan hittiteos Girls oli oikein mainio (ehkä, en oikeasti enää muista), joten ajattelin, että luen lisää Clinea. Daddy on novellikokoelma, joten ei olisi edes vaatinut suurta sitoutumista. Mutta ei.

All the Lovers in the Night / Mieko Kawakami: Joku jossain suositteli tätä. Ja anteeksi, tämähän kuulostaa hyvältä: kolmekymppisen, yksinäisen naisen huolella pystyttämät kulissit alkavat kaatua, kun hän ystävystyy erikoisen kollegansa kanssa. Miksi en edes aloittanut? On sitä paitsi aina virkistävää lukea jotain muuta kuin britti- ja jenkkikirjailijoita.

The Lonely Hearts Book Club / Lucy Gilmore: Josko lukublokkini murtuisi kevyellä hyvän mielen romaanilla, ajattelin. No eipä toiminut.

Love, Theoretically / Ali Hazelwood: Eikä toiminut myöskään höttöinen rom com -rakkausromaani.

Hävitys: Tapauskertomus / Iida Rauma: Romansseista vakavaan Finlandia-voittajaan. Mutta ei. Minä yritän, kaverit! (Oikeasti voisin yrittää paljon kovempaa.)

*Googlataan: Miten päästä yli lukublokista???*

PS. Tällä hetkellä kirjapinossani on Jennifer E. Smithin The Unsinkable Greta James, koska sillä oli cool nimi ja tyylikäs kansi sekä Bernardine Evariston Girl, Woman, Other, koska ajattelin että voisin oppia jotain. Sivuakaan en ole lukenut kummastakaan.

PPS. Ehkä mun pitäisi lukea joku vanha tuttu kirja, jota tiedän rakastavani. Jos se auttaisi löytämään kadoksissa olevan lukufiiliksen?

PPPS. Se vanha tuttu kirja on Anna Gavaldan Kimpassa. Rakastan sitä. Luen sen tasaisin väliajoin. Ja näin viime hetkellä kykenin tarjoamaan kirjavinkin kirjasta, jonka olen oikeasti lukenut!

LUE MYÖS:

Kaksi (+kuusi) kirjavinkkiä eli viime aikoina luettua
Kirja vs. sarja
Kategoriat
Kirjat Suosittelen

Kaksi (+kuusi) kirjavinkkiä eli viime aikoina luettua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.5.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: kirjat

Haluaisin kirjoittaa enemmän lukemastani — en aina katsomastani. Mun kirjabloggamista vaikeuttaa se, että olen huono muistamaan lukemaani. Sarjat jäävät usein ihon alle ja pystyn sanomaan niistä jotain järkevää — tai vähemmän järkevää — tovinkin jälkeen, mutta kirjat putoavat mielestäni noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun olen lukenut viimeiset rivit. Fiilistelen lukemaani sen kolme minuuttia (”olipa loistava/ hyvä / keskinkertainen / huono kirja”), luen ehkä uudestaan jonkun kohdan josta pidin. Ja puh! Se on poissa mielestäni enkä enää muistakaan mikä päähenkilön nimi oli. Ihan vain vähän kärjistäen.

Mulla on yritystä kirjoittaa kirjoista. Merkitsen ylös mitä olen lukenut, nappaan kannesta kuvan ennen kuin palautan kirjan kirjastoon… ja sitten unohdan tai en ehdi kirjoittaa, enkä enää saa kiinni siitä, mitä mielestäni on pudonnut.

Tämä ei ollut kaikkein paras alustus kirjapostaukseen, mutta ei välitetä siitä. Kirjavinkkejä! Kaksi ensimmäistä on lähiaikojen tuttavuuksia, joten eivät ole vielä pudonneet yhtään mihinkään. Loput olen kyllä lukenut tämän vuoden puolella, mutta lukukokemukset eivät ole enää niin kirkkaana mielessä.

I’m Glad My Mom Died / Jennette McCurdy

Kaikki kehut ja ylisanat ovat ansaittuja: ex-lapsitähti Jennette McCurdyn muistelmateos on juuri niin loistava, hyvin kirjoitettu, puhutteleva ja rehellinen kuin on sanottu. Kirja on yhtä aikaa surullinen ja hauska, ja pidin siitä valtavasti. Ei haitannut, ettei Jennette McCurdy ollut kuin etäisesti tuttu Nickelodeon-näyttelijä — hänen tarinansa kantaa ja koukuttaa. Sisältövaroituksia väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja syömishäiriöihin.

Tomorrow, and Tomorrow, and Tomorrow / Gabrielle Zevin

Onko aivan faux pas, jos suosittelee kirjaa jota ei ole vielä lukenut loppuun? Noh, meni jo. Onpahan tuoreena mielessä. Luen tällä hetkellä Gabrielle Zevinin Tomorrow, Tomorrow, and Tomorrow’ia. Pidän siitä. Joskin tuntuu, että kirjan toinen puolisko ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen.

Kirja kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta ja identiteetistä ja maineesta ja kunniasta ja epäonnistumisesta. Siinä on kaksi nuorta, Sam ja Sadie, jotka ystävystyvät lapsina mutta joiden ystävyys katkeaa vuosiksi. He tapaavat uudestaan nuorina aikuisina, ja alkavat suunnitella yhdessä videopelejä — menestyksellä. Videopelit ei välttämättä ole se maailma, joka kiinnostaa minua kaikkein eniten, mutta tarina vie sen verran mukanaan, ettei se haittaa. Tosin myönnetään, välillä videopelikuvaukset ja Samin ja Sadien luomistyö vähän tylsistyttävät. Kirja on myös melko täyteen ahdettu kaikenlaisia sivupolkuja ja -merkityksiä ja isoja teemoja — ehkä pieni karsiminen olisi ollut paikallaan? Tapahtuu nimittäin PALJON. Niin tai näin, viihdyn ja suosittelen. Kunhan tietää, että videopeleillä on oikeasti hyvin iso rooli kirjassa.

Fleishman in Trouble / Taffy Brodesser-Akner

Mulla kesti ikuisuus lukea tämä — varsinkin englanniksi se oli aika raskas; polveilevia lauseita ja yksityiskohtia, jotka vaativat keskittymistä. Luulin aluksi, etten pidä kirjasta. Se ei ollut sellainen page-turner kuin kirjat parhaimmillaan ovat. Ehkä se oli se raskas kirjoitustyyli, ehkä se, ettei päähenkilö Toby ole kaikkein sympaattisin tyyppi. Mutta! Loppu oli ajatuksia herättävä, kirja kokonaisuutena tosi fiksu ja hyvin kirjoitettu. Joten kyllä minä lopulta pidinkin siitä. Sarjaa en ole nähnyt; ilmeisesti hyvä mutta ei niin hyvä kuin kirja?

Haaveita / Dolly Alderton

Tämä on esimerkki niistä kirjoista, jotka vain katoavat päästäni. Mitä tässä tapahtui? Siinä oli ehkä nainen joka luuli löytäneensä elämänsä rakkauden mutta joka sitten ghostattiin. Ei mitään muistijälkeä, mikä naisen nimi oli. Luulen, että oli aivan pätevää ajanvietettä, mutta kokonaisuutena kirja ja tarina olivat melko yhdentekeviä ja kliseisiä. Mutta näitä helppolukuisia ja leppoisia kirjoja tarvitaan.

A Heart That Works / Rob Delaney

Unohtakaa mitä sanoin aluksi, tämä kirja ei todellakaan pudonnut mielestäni kolmen minuutin jälkeen. Se todellakin meni ihon alle ja todellakin jäi sinne. En ehkä osaa siteerata sitä tai muista kaikkia yksityiskohtia, mutta muistan miltä minusta tuntui kun luin sitä. Valtavan kaunis, koskettava, hauska ja kunnioittava muistelmateos vaikeimmasta mahdollisesta aiheesta, oman lapsen kuolemasta. Eli kyyneliä, kyyneliä, kyyneliä, mutta myös lämpöä, valoa ja huumoria.

Kirjoittaja on muun muassa Catastrophesta tuttu näyttelijä Rob Delaney, jonka poika Henry kuoli 2,5-vuotiaana aivokasvaimeen. Oikeasti, kirja iskee tietysti sydämeen, mutta hyvä luoja miten kauniisti Delaney kirjoittaa Henrystä.

One True Loves / Taylor Jenkins Reid

Oli jo aikakin lukea TJR:ää. Olisi kiva, jos mieleeni olisi jäänyt jotain muuta kuin tämä hyvin yksityiskohtainen ja pikkumainen nillitys: yhdessä kohdassa listataan kaikkia niitä paikkoja, joissa maailmanmatkaaja-päähenkilö on vieraillut. Siis tyyppi, joka oli ammatiltaan matkatoimittaja (tai jotain). Ja tämä lista oli geneerisin ikinä — tyyliin söi pastaa Roomassa, kävi Louvressa Pariisissa, näki Big Benin Lontoossa. Haha, tuoko oli paras mihin pystyit, TJR, olisit nyt yrittänyt vähän kovemmin, sanoin ääneen kirjalle, pyörittelin silmiäni enkä päässyt siitä yli. Koska kyllähän kunnon travellerin lista olisi jotain ihan muuta!

Tiedetään, not the point, M!

(Aivan hyvä kirja oli. Vähintään kelvollinen. Okei en mitenkään erityisemmin pitänyt siitä, mutta kyllä sen luki. Helppo ja vaivaton. Helppo ja vaivaton on usein just hyvä.)

(Katsoin Amazon Primestä kirjan pohjalta tehdyn leffan. Se oli melko huono, mutta sekin oli helppo ja vaivaton ja kesti noin puolitoista tuntia, mikä on tietysti ideaalipituus höttöiselle romanssileffalle.)

(Kyllä, pikkumaiset nillitykset näköjään jäävät mieleeni 😀 )

Say Nothing – A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland / Patrick Radden Keefe

Juuh. En oikeasti lukenut tätä. En ehtinyt, laina-aika meni umpeen ja piti palauttaa se kirjastoon. Kunhan nyt laitoin listalle, koska se saa minut kuulostamaan intellektuallilta ja fiksulta tyypiltä. ”Kyllä vain, minä luen intellektuelleja ja fiksuja nonfiction-kirjoja Pohjois-Irlannin konfliktista”. 😀

(Say Nothing on ilmeisen loistava kirja — kerännyt kasan palkintoja ja vietti viikkoja bestseller-listoilla. Kertoo The Troublesista ja IRA:n kidnappaamasta ja murhaamasta perheenäidistä Jean McConvillesta — kiehtova, surullinen tapaus, joka ansaitsee tulla kuulluksi.)

Spare / Prinssi Harry

Team Harry! Ja fuck brittitabloidit. Ei muuta. (Okei sen verran, että oli ihan hyvä lukea kirja itse, vaikka erinäiset uutisjutut olivatkin spoilanneet sitä aika paljon.)

PS. Kirjavinkkejä otetaan vastaan! Ihmisten suosikkikirjoista kuuleminen on yhtä hauskaa kuin ihmisten suosikkisarjoista kuuleminen 😀

LUE MYÖS:

Kirja vs. sarja
Olin väärässä rakkausromaaneista (ja kuuma kirjatärppi)
Kategoriat
Ajattelin tänään Kirjat Sarjat

Kirja vs. sarja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.4.2023 Lilyssä.

Suosikkisarja (?): Shadow and Bone

Olen sillä tavalla jäärä, että jos joku jossain heittää kommentin jonka mukaan ”kirja on kyllä paljon parempi kuin sarja”, mun on selvitettävä että miten niin muka on. Siis olen miljoonalla muullakin tavalla jäärä (ja paljon tärkeämmissä asioissa), mutta tämän blogin kontekstissa kirjojen sarjaversiot ja pöyristyneiden kirjafanien kommentit ovat oikein hyvä syy jääryyteen (onko jääryys sana?)

Eikä empiiriset kirja vs. sarja -tutkimukseni rajaudu pelkästään negistelyyn. Yhtä lailla kiinnostaa yleinen kirjahype, joka on tavallisesti seurauksena, kun rakastettu kirja saa sarjaversion. Tuo kohtaus oli suoraan kirjasta! Hei sarja käytti kirjan kuuluisaa dialogia! Nuo kirjasta tutut vuorosanat! Näyttelijä X on täydellinen kirjasta tuttu hahmo Y! Ja niin edelleen. Minä haluan ymmärtää kirjafanien fiilistelyä, joten kirjastoon matkani käy.

Ideaalitilanteessa olen tietysti lukenut kirjan ennen sarjaa. Kirja vai sarja ensin -kysymyksessä ei mielestäni ole mitään järkeä, koska tietysti kirja ensin. Kirja on alkuperäinen teos, sarja aina suodatettu versio, jonkun muun mielikuvituksen läpi kulkenut mukaelma. Kaikella rakkaudella kirjoihin pohjautuvia sarjoja kohtaan. Jos sarja pohjautuu kirjaan, kirjafaneilla on erityisoikeus valittaa siitä. I don’t make the rules, näin se vain on! Kirja ja kirjafanit olivat ensin.

Jos järjestykseni on väärä — sarja ennen kirjaa — voi käydä niin, että kirjan lukeminen avaa silmät kaikelle, mikä sarjassa olikin pielessä. En vain tiennyt sitä. Hei, kirja todellakin on paljon parempi kuin sarja! Hei miksi sarja pilasi tuon kohtauksen, hei miksi sarja pilasi nuo vuorosanat, hei miksi tuo sarjaversio X kirjasta tutusta hahmosta Y käyttäytyi niin, eihän hän kirjassa käyttäytynyt.

 Tai: miksi tämä sarja leikkaa ja liimaa kohtauksia ja juonenpätkiä eri kirjoista ja kirjasarjoista täysin mielivaltaisesti ihan väärään järjestykseen, mikä on tämä typerä sekasotku?

Kyllä, looking at you, Shadow and Bone.

Olen sanonut tämän ennenkin: Netflixin Shadow and Bone on omassa teinifantasiasarjojen kategoriassaan oikein pätevä tapaus. Sen kaksi kautta ovat olleet leppoisia ja koukuttavia, sellaisella aivot narikkaan -tavalla. Tuossa nuo nuoret, kauniit ihmiset ja taikatyypit säätävät menemään ja pelastavat maailman. Ei tarvitse ylianalysoida, kunhan katsoo ja viihtyy ja sitten unohtaa koko homman.

Mutta! Koska olen jäärä, piti selvittää että mitä ne kirjafanit nyt huutavat siitä yhdestä kohtauksesta tai tuosta juonenkäänteestä tai niistä vuorosanoista. Leigh Bardugon Grishaverse-kirjoja tuntemattomille pohjustuksena, että Netflixin Shadow and Bone yhdistää kaksi erillistä, samaan Bardugon Grishaverse-universumiin sijoittuvaa kirjasarjaa, Shadow and Bone -trilogian ja Six of Crows -duologian.

Minä tein sillä tavalla tyhmästi, että luin Crooked Kingdomin, Six of Crows -duologian toisen osa. Joo joo, tietysti olisi pitänyt ensin lukea koko Shadow and Bone -trilogia ja sitten duologian avausosa Six of Crows, mutta en jaksanut. Eikä pointtina ollutkaan käydä läpi koko Grishaverseä, vaan ymmärtää eroja sarjan ja kirjojen välillä, ymmärtää kirjafaneja. No, nyt ymmärrän: miksi sarja leikkaa ja liimaa kohtauksia ja juonenpätkiä eri kirjoista ja kirjasarjoista täysin mielivaltaisesti ihan väärään järjestykseen, mikä on tämä typerä sekasotku?

Jos olisin lukenut kirjoja ennen sarjaa, en olisi pitänyt sitä oikein pätevänä tapauksena. Olisin vain ollut ärsyyntynyt, kun palapeli on koottu ihan väärin ja väärässä järjestyksessä (sanoo hän siis yhden kirjan perusteella, mutta silti 😀 ). Ymmärrän Netflixin tarpeen tunkea kaksi eri kirjakokonaisuutta yhteen sarjaan, mutta… noh, olisivat tehneet sen paremmin! Sitä paitsi jos suunnitteilla oleva Six of Crows -spin-off joskus näkee päivänvalon, mitä on enää jäljellä, kun duologiasta tuttuja kohtauksia on heitelty sinne tänne kahteen Shadow and Bone -kauteen.

Hyvä on, tämä on jäljellä: I would come for you. And if I couldn’t walk, I’d crawl to you, and no matter how broken we were, we’d fight our way out together — knives drawn, pistols blazing. Because that’s what we do. We never stop fighting.

Koska loppujen lopuksihan tämä kaikki on ollut turhaa nillitystä; kunhan poloinen piinattu sielu Kaz Brekker on mukana, minä katson — teki Netflix tarinalla mitä hyvänsä. Mutta tietäkää, että samalla pyörittelen silmiäni typerälle sekasotkulle ja huudan ruudulle, että ei sen noin kuulu mennä! Olen lukenut kirjat (=yhden kirjan), saan valittaa! 😀

Shadow and Bonen kaksi kautta katsottavissa Netflixissä. Sarjan ja mahdollisen spin-offin kohtalot ovat vielä auki.

PS. Menee tämä toisinkin päin: rakastan Normal People -sarjaa, mutta sen pohjalla oleva Sally Rooneyn romaani on mulle melko yhdentekevä. En enää edes muista, mitä mieltä olin siitä.

PPS. Mun pitäisi lukea enemmän fantasiaa, kivaa vaihtelua. A Court of Thorns and Roses on joku varsin suosittu fantasiakirjasarja, eikö? BookTok on kertonut näin vaikka en olekaan BookTokissa. Ehkä mun pitäisi testata sitä. Sitäkin ollaan näemmä muokkaamassa tv-sarjaksi. Ehtisin siis vielä kirjafaniksi, joka voi sitten valittaa sarjasta kirjafanin auktoriteetilla.