Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -tärppejä ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.

Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video

Koska olen vakavasti otettava  bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.

Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.

Lista näyttää tältä, btw:

Move Along 18

Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin  Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat Worldin The Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)

*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁

PJ Dis

Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason MantzoukasistaHei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.

American Symphony

No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.

Ttwas

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor Swiftin Tied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.

Mr and mes snitj

Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.

Rom com jack

Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.

(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)

Onko one day hyvä?

Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.

L pulla tripla

Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.

Rom com

Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.

…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry Girlsin Saoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.

True Detective

Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.

PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Suosittelen

Viisi leffavinkkiä (ja kaksi leffaa, joita en voinut sietää)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.11.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: rom comit.

Kuvat: Amazon Prime & Netflix

Jatkan sarjabloggaustaukoni aikana kertyneen backlogin purkamista. Nyt ohjelmassa kolme kuukautta vanhoja ajatuskeloja katsomistani leffoista. Luonnollisesti olen katsonut vain järkeviä elokuvia, joten ajatuskelanikin ovat äärimmäisen järkeviä.

Red, White and Royal Blue / Amazon Prime

Ihan vähän petyin Red, White and Royal Blue -leffaan. Siis oikein hyvä, oikein sydämellinen, oikein romanttinen leffa se on. Tietysti, koska se on lämmin rom com, jossa Englannin prinssi ja Yhdysvaltojen presidentin lapsi rakastuvat. On enemies to loversia (ikuisesti paras rom com trope), salasuhdetta, presidentinvaaleja ja monarkian painavia odotuksia. Ja Nicholas Galitzine ja Taylor Zakhar Perez olivat mainiot Henry ja ACD.

Tein kuitenkin sellaisen virheen, että pari viikkoa ennen leffaa luin sen pohjalla olevan Casey McQuistonin kirjan uudestaan. Ei olisi kannattanut. Koko leffan ajan huutelin kohtausten, hahmojen ja vuorosanojen perään, jotka leffasta oli jäänyt pois. Ihan ymmärrettävästi, ei 400 sivua pysty tunkemaan kahden tunnin leffaan. Silti. Henryn ja Alexin rakkaustarina tuntui kovin hätäiseltä, koko leffa eteni liian nopeasti ja muutamassa asiassa ei ollut mitään järkeä. Ja miksen saanut enempää sähköposteja? Ne olivat suosikkiasiani kirjassa. Voidaan kai kaikki olla yhtä mieltä siitä, että tämän olisi pitänyt olla kuusijaksoinen minisarja. Siis selkeesti. Olisin halunnut kunnon slow burn enemies to loversin. Ja lisää niitä överiromanttisia sähköposteja. Ihan sama vaikka eivät olisi taipuneet ruudulle yhtä hyvin kuin sivuille.

Tärkeintä: olen oppinut, että Nicholas Galitzine on Arsenal-fani, ja nyt olen Team Nicholas Galitzine. Taatusti loistelias ura edessä, vaikuttaa hyvin lahjakkaalta näyttelijältä — yhden rom comin perusteella. Latasi Henryyn niin paljon tunnetta ja loisteliaita mikroilmeitä, että minäkin olin valmis ryntäämään Kensingtonin palatsiin.

(Muistin juuri, että olen katsonut myös sen kamalan Purple Hearts -leffan, jossa oli Nicholas Galitzine. En varmaan ehtinyt huomioida hänen näyttelijänlahjojaan sitä katsoessa, koska oli niin kiire pyöritellä silmiä.)

Kelce / Amazon Prime

En tiedä mitä yritätte vihjailla, ainahan minä olen ollut kiinnostunut amerikkalaisesta jalkapallosta. Ihan rakkaudesta lajiin katsoin Philadelphia Eaglesin sentteristä Jason Kelcestä kertovan dokkarin. Tällä ei ollut MITÄÄN tekemistä sen hypoteettisen poptähden kanssa, joka mahdollisesti seurustelee tai on seurustelematta Jasonin pikkuveljen Travis Kelcen kanssa. Ei mitään tekemistä. Go Birds!

….

Mutta siis oikeasti: oli mainio dokkari, suosittelen lämpimästi. Yllättävän koskettava ja hyvin tehty sporttidokkari. Ei sisällä poptähtiä, vaan intiimin kuvauksen Jason Kelcen potentiaalisesta viimeisestä NFL-kaudesta. En tiedä mitä odotin, mutta en todellakaan sitä, että dokkarin katsottuani olen sataprosenttisesti Team Jason Kelce. Ja Team Kylie Kelce, Jasonin vaimo oli koko homman MVP. Hyvin sympaattisia tyyppejä — ja oli se dokkarissa vilahteleva Traviskin ihan pätevän oloinen kaveri. Jos sillä nyt olisi mitään väliä hypoteettisen poptähden hypoteettisen rakkauselämän näkökulmasta.

The Other Zoey / Amazon Prime

Anteeksi mutta vihasin tätä elokuvaa, enkä tiedä miksi. Onkohan aivoni rikki? Se on epäuskottava, hupsu rom com, jossa kauniit ihmiset säätävät menemään. Aivan meikäläisen kamaa siis. Siinä on suosittu jamppa joka menettää muistinsa ja romanttista rakkautta välttelevä vähän liian fiksu tyttö, joka päätyy feikkaamaan suositun jampan tyttöystävää koska tietysti päätyy. Camoon! Miten en pitänyt tuosta? Ehkä ongelma oli se, että leffan olisi pitänyt olla joko kolme pykälää parempi tai kolme pykälää huonompi. Nyt se oli vaan plääh.

You Are So Not Invited To My Bat Mitzvah / Netflix

Tää oli hyvä! Oli se sitten teinileffa tai Adam Sandler -leffa, pidin kovasti. Ja ehkä itkin. Tavoitti jotain tärkeää tyttöydestä kaikessa kauneudessaan ja kamaluudessaan. Kaikki leffastarbat saavat palkata nepo baby -lapsiaan elokuviinsa, jos kyseiset lapset suoriutuvat duunistaan yhtä hyvin kuin Sunny ja Sadie Sandler.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea / Netflix

Kyllä kiitos. Aina sanonut, että puolitoista tuntia on oikea pituus leppoisalle leffalle. Unohdan koko elokuvan än yy tee nyt*, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että mulla oli oikein miellyttävät puolitoista tuntia sen seurassa. Romanttiset elokuvat elävät tai kuolevat pääparinsa mukana, ja Haley Lu Richardson ja Ben Hardy menivät heittämällä  ensimmäiseen kategoriaan.

*Edit. Joitakin viikkoja tai kuukausia myöhemmin: en enää muista hahmojen nimiä. Mutta muistan, mitä leffassa tapahtui, joten läppäsi ei pitänyt paikkaansa, menneisyyden M.

PS. Leffan englanninkielinen nimi on Love at First Sight. Miten se ei ole Love at First FLIGHT? Mikä missattu tilaisuus.

Valitse rakkaus / Netflix

Tämä on En katsonut loppuun -osastoa. Olisi voinut kuvitella, että interaktiivinen rom com, jossa ”katsojalla on lemmen ohjakset käsissään” olisi aivan mun juttu. Mutta kappas vain, en jaksanut välittää. Kyllästyin 10 minuutin jälkeen. Hei rom comit, olette olemassa jotta saan katsoa leppoisaa aivot narikkaan -kamaa! En minä halua olla vastuussa siitä, ”valitseeko Cami vakituisen poikaystävän, karkuun päässeen heilan vai hurmaavan rocktähden”. Minä haluan, että joku muu tekee ne ihanan ennalta-arvattavat oikeat valinnat. Mun tehtävä on pyöritellä silmiä ja huutaa kolmen minuutin jälkeen ”me kaikki tiedetään mitä tässä leffassa tapahtuu I love it”.

Women Talking / Amazon Prime

Sori, pieni 180 asteen käännös tunnelmassa; mulla ei ole huonoja eikä edes hyviä läppiä Women Talking -leffasta. Se ei ole otollinen leffa vitsailuun. Sarah Polley käsikirjoittama ja ohjaama Oscar-palkittu draama oli varsin vaikuttava katselukokemus; syrjäisen mennoniittiyhteisön naiset saavat tietää yhteisön miesten huumanneen ja raiskanneen heitä toistuvasti. Naiset kokoontuvat tekemään päätöksen: jäädä ja taistella vai lähteä. Ihan ansiosta kerännyt ylistystä, oli hieno tapaus. Mutta… saanko kääntää tunnelman takaisin vitsailuun jos vitsailun kohteena olen minä itse? Mulla on usein ongelmia katsoa kriitikoiden ylistämiä, palkittuja, hienoja, vakavia, taiteellisia elokuvia. Siis objektiivisesti ymmärrän niiden hienouden ja osaan arvostaa niitä, mutta subjektiivisesti tekisi mieli mieluummin katsoa jotain hassua ja kevyttä. Sellaista, jolle saan pyöritellä silmiäni ja nauraa, en ahdistua ja kokea maailmantuskaa. Ehkä se on tämä maailman nykytila — surullisia ja ahdistavia uutisia toisensa jälkeen — jonka vuoksi kaipaan viihteeltäni iloa ja valoa (palautin tunnelman vitsailusta vakavaan).

Yhtä kaikki: hieno elokuva. Mutta ei kiva elokuva.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Kaikkea muuta kuin joululeffoja 2022 (eli 18 sarja- ja leffatärppiä joulun välttelyyn)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: joulu. Tästä postauksesta huolimatta.

Sekalaisia ei-jouluisia (suurin piirtein) sarja- ja leffatärppejä, jos Love Actually, Yksin kotona, Die Hard, Holiday, Ihmeellinen elämä, Elf, Joulupukki ja noitarumpu, Lumiukko, Bad Santa ja kaikki muut joulun klassikkoleffat joita en nyt saa päähäni on katsottu liian monta kertaa. Tai joulukama ei vaan kiinnosta. Eli postaus, joka tunnetaan myös vaihtoehtoisella nimellään kaikki ne sarjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa omaa postaustaan plus randomit sarjat ja leffat, joita välillä ajattelen.

Half Bad: The Bastard Son & The Devil Himself / Netflix

Netflix niin mokasi tämän nimihirviön kanssa! Eihän tätä juurikaan mainostettu, joten jengi ei löytänyt eikä katsonut. Seurauksena Netflix kuoppasi sarjan ekan kauden jälkeen. Virhe! Jos kaipaat todella hyvää fantasiasarjaa, tyyliä Harry Potter mutta väkivaltaisempi, rajumpi ja aikuisempi, se on tässä. Ja minähän en edes pidä fantasiasarjoista. Harvassa sarjassa on niin visuaalisesti kauniita (ja ällöttäviä) sarjakuolemia kuin Half Badissa.

Pahamaineinen noita järjestää verilöylyn, ja hänen poikansa jää jumiin kahden sotivan klaanin väliin etsimään paikkaansa maailmassa — ja voimiaan.

Riches / Amazon Prime

Oikein koukuttavaa draamasarjasaippuaa. Kosmetiikkamogulin yllättävää kuolemaa seuraa DRAAMAA, kun avaimet perheyritykseen on jätetty mogulin aiemmasta avioliitosta peräisin oleville, isänsä hylkäämille lapsille. Dun dun dun.

Harry ja Meghan / Netflix

Ei nyt mikään kaikkein omaperäisin suositus, mutta haluan kuuden jakson jälkeen sanoa tämän: fuck the haters, TEAM HARRY & MEGHAN! Ei muuta.

Don’t Worry Darling / HBO Max

Tämäkään ei ole omaperäinen suositus, mutta en ole kertonut mielipidettäni tästä loppuvuoden kohuleffasta. Se tulee tässä: kaikki olivat oikeassa siinä, että Florence Pugh on kolme miljoonaa kertaa parempi näyttelijä kuin Harry Styles. Oliko tuo nyt kaikkien muiden mielipide? Noh, allekirjoitan. Toinen äärisyvällinen analyysini: leffa ei ollut liian pelottava tai liian ahdistava. Minä vihaan kaikkea ahdistavaa kamaa, mutta tämän pystyin katsomaan suht’ ongelmitta vaikka onkin psykologinen trilleri.

Normal People / HBO Max

Okei, sisältää yhden joulujakson (tavallaan)! Ei anneta häiritä. Katsoin Normal Peoplen tovi takaperin uudestaan, ja se on edelleen loistava. Sellaista sopivaa all the feels -kamaa vaikka laiskoille välipäiville.

The Sex Lives of College Girls / HBO Max

Mulla olisi paljon sanottavaa juuri päättyneestä toisesta kaudesta. Jätän sanomatta. Leppoisa komedia joka tapauksessa.

Selena Gomez: My Mind & Me / Apple TV+

Selena Gomez on myös sitä julkkikset joille toivon kaikkea hyvää -kategoriaa. Hänen marraskuussa julkaistu dokkarinsa oli oikein mielenkiintoinen.

George Carlin’s American Dream / HBO Max

Dokkarisuositus komediafaneille. George Carlinin stand up -pätkät YouTubesta ovat myös kova veto.

Idän ja lännen lapset / Yle Areena

Ei loistava mutta aivan kelvollinen jännitysdraama identtisistä kaksosista, joista toinen kasvaa DDR:ssä, toinen Länsi-Saksassa. Tietysti tapaavat sattumalta. Ja tietysti vaihtavat paikkoja — mikä nyt on yleensä täydellinen lähtökohta draamalle. Sanon yleensä, koska tänä vuonna julkaistiin Netflixin Echoes. 😀

1980-luvun Berliiniin sijoittuva jännitysdraama kertoo parikymppisistä identtisistä kaksosista, jotka on erotettu toisistaan vauvoina. Naiset ovat kasvaneet eri puolilla muuria toisistaan tietämättöminä, kunnes he yllättäen kohtaavat. Mitä oikein oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten? Olosuhteiden pakosta he päätyvät toteuttamaan hengenvaarallisen tempauksen ja vaihtavat rooleja keskenään.

Parasite / Yle Areena

Tämä on muistus lähinnä itselleni: Yle Areenassa on 10.1. asti katsottavissa Oscar-voittaja Parasite. En siis ole nähnyt, mutta oletan että menee kategoriaan ”kaikkea muuta kuin joululeffoja”.

Armas De Mujer / HBO Max

HBO Maxin espanjankielisessä draamakomediassa neljän naisen on tultava toimeen, kun heidän aviomiehensä pidätetään.

The Afterparty / Apple TV+

Olenko muistanut kirjoittaa tästä huvittavasta murhamysteeristä? Okei, arkistojen mukaan olen, mutta kirjoitan lisää: katsokaa The Afterparty, se on huvittava, ei-jouluinen ja sopivan pituinen (8 jaksoa) joululoman katsottavaksi. Kakkoskausikin on tulossa.

Daniel Sloss: Live Shows / Netflix

Kenties hieman stand upia joululomalle? Suosittelen skottikoomikko Daniel Slossin stand up -spesiaaleja Dark ja Jigsaw, molemmat Netflixissä.

Veep / HBO Max

Random sarja-asia, jota ajattelen aina silloin tällöin: miksi minä en ole edelleenkään katsonut Veepin viimeistä kautta? Ja nyt ajattelen: Veep on mainio anti-joulusarja. Kaikki ovat kamalia eikä christmas spiritistä tietoakaan.

The Righteous Gemstones / HBO Max

Suositus tälle sekopäiselle komediasarjalle!

Emily in Paris / Netflix

Ehkä leppoisa sarjamatka Pariisiin? Kolmas kausi saapui Netflixiin parahiksi joulunpyhiksi.

New Girl / Disney+ (?)

Fun fact: sarja, jota ajattelen kaikkein useimmin on New Girl. Olen edelleen vihainen, että sarja poistui Netflixistä. Löytyy nykyään ilmeisesti Disney plussasta?

Smallville / HBO Max

Pari päivää sitten katsoin nostalgiapäissäni Smallvillen pilottijakson. En muistanut siitä mitään! Tai siis tietysti muistin hahmot, mutta jakson tapahtumista ei ollut mitään muistikuvaa. Vannon, että olen teininä katsonut sitä sarjaa. En tosin loppuun asti, koska sitä on näemmä kymmenen tuotantokautta. Jokaisessa tuotantokaudessa on vielä 20+ jaksoakin.  Siinä olisi tekemistä. Lopetin nostalgiatrippailuni pilottiin. Omien teinivuosien suosikkeihin on joka tapauksessa aina hauska palata.

PS. Netflixin joulunpyhien uutuuskattaus soveltuu myös joulun välttelyyn: aatonaattona Glass Onion, joulupäivänä Matilda-musikaali ja Witcher: Verilinja, tapaninpäivänä Treason.

LUE MYÖS: