Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.10.2024 Lilyssä.
Suosikkiasioita: English Teacher, Chanel, Vienna, Da’Vine Joy ja Taylor.
English Teacher / Disney+
RAKASTAN. English Teacher on paras komediasarja naismuistiin. Ehdottomasti yksi koko vuoden suosikeistani. Rakastan jokaista uutta jaksoa vähän enemmän kuin edellistä. Pisteitä siitä, että se on oikeasti komedia, eikä puolituntisiin jaksoihin naamioitunut draama. Mulla on ollut hyvin hauskaa sen seurassa. Harmi, että ykköskaudessa on vain kahdeksan jaksoa. Rukoilen komediajumalia, että sarja saa jatkoa. Maailma (ja Maisa) kaipaa fiksuja, moderneja, oikeasti hauskoja komediasarjoja.
Know My Name: A Memoir / Chanel Miller
Vuonna 2015 nuori nainen joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi Stanfordin yliopiston opiskelijabileissä. Oikeudenkäynnissä mies – Brock Turner – tuomittiin, ja naisen oikeudessa lukema lausunto levisi maailmanlaajuisesti, kun Buzzfeed julkaisi sen. Nainen pysytteli anonyymina, kunnes vuonna 2019 julkaisi muistelmateoksensa Know My Name. Ja miten hieno tuo Chanel Millerin kirjoittama muistelmateos onkaan! Seksuaaliväkivalta, siitä aiheutuva trauma ja haavat auki repivä oikeudenkäynti eivät tietenkään ole millään lailla kevyitä aiheita, mutta Know My Namessa on myös valtavan paljon valoa, toivoa ja viisautta. Vahva suositus, oli vaikuttava lukukokemus. Ikuinen suosikkiasiani on, kun väärinkohdellut naiset ottavat voimansa takaisin.
Weird Goodbyes / The National (feat. Bon Iver)
Varma syksyn merkki: mun kuuntelemaan musiikkin pesiytyy hitusen alakuloinen sävy. Viime viikkoina olen jumahtanut The Nationalin ja Bon IverinWeird Goodbyesiin. Täydellistä syysmusiikkia.
Vienna Ayla / Instagram
Oikeasti hän taitaa olla TikTok-tähti, mutta meikä-milleniaali seuraa ViennaaInstagramissa. Hänen komediavideonsa ja hassut hahmonsa ilahduttavat minua hyvin paljon. Some-komedia on suosikkiasioitani somessa 😀
Da’Vine Joy Randolph / Only Murders in the Building
Olen katsonut Only Murders in the Buildingin neloskautta. En edelleekään mitenkään rakasta sarjaa, mutta olen tajunnut, että erityisesti tällä kaudella rakastan Da’Vine Joy Randolphin esittämää etsivä Williamsia. Saisinko spinarin hänen hahmostaan?
Eras Tour
Olen unohtanut kehua Eras Touria! Se oli hieno, Taylor forever! Tosin olen sitä mieltä, että jokaisella Swiftiellä pitäisi olla mahdollisuus nähdä koko homma kaksi kertaa; ensimmäinen yleiseen hämmästelyyn, toinen siihen, että oikeasti pystyy keskittymään ja painamaan asioita mieleen.
Pidin siitä, että sain kuulla The Archerin, jota rakastan.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.
Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.
Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video
Koska olen vakavasti otettava bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.
Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.
Lista näyttää tältä, btw:
Move Along 18
Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat WorldinThe Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)
*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁
PJ Dis
Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason Mantzoukasista. Hei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.
American Symphony
No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.
Ttwas
Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor SwiftinTied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.
Mr and mes snitj
Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.
Rom com jack
Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.
(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)
Onko one day hyvä?
Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.
L pulla tripla
Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.
Rom com
Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.
…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry GirlsinSaoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.
True Detective
Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.
PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂
Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.10.2023 Lilyssä.
Suosikkiasia: syysmusiikki
Mitä pidemmälle ja pimeämmäksi syksy etenee, sitä melankolisemmaksi mun kuuntelema musiikki muuttuu. Ei se musiikki ehkä kaikkein ankeimmasta päästä siltikään ole, mutta pientä alakuloisuutta mun soittolistoille hiipii aina, kun lehdet putoavat puista. Syksyllä nyt vain kuuluu kuunnella sieluun iskeviä, katson ikkunasta ulos ja kuvittelen olevani surullisessa elokuvassa -biisejä. Tosin ehkä voisi argumentoida, että syksyllä kuuluisi kuunnella iloisia ja pirteitä kappaleita tasapainottamaan synkkyyttä. Ei nyt mennä siihen.
Mun syksy 2023 on kuulostanut tältä:
Hozier / Unreal Unearth
Anteeksi, miksen ole aiemmin kuunnellut Hozieria? Tietysti tiedän Take Me to Churchin koska en ole elänyt kiven alla, mutta tuota hittiä lukuun ottamatta en ole kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Oikeastaan kai kuvittelin, että hän jäi yhden hitin ihmeeksi. Wrong!
Hozierin elokuussa 2023 julkaistu kolmas studioalbumi Unreal Unearth on ollut mun syksyn THE soudtrack. Rakastan sitä. Täydellisen melankolisia syksykappaleita. Francesca, Eat Your Young, First Time… mun suosikkikappale taitaa olla Abstract (Psychopomp). Mutta pisteitä koko levylle. Kun tulevaisuudessa muistelen syksyä 2023, muistan Unreal Unearthin.
PS. Take Me To Churchista puheen ollen; en ole ilmeisesti koskaan aiemmin oikeasti kuunnellut sitä, siis sen sanoja, koska vasta Hozier-syksyni seurauksena olen tajunnut mitä siinä lauletaan ja mistä se kertoo. Eihän se ole mikään rakkauslaulu! Siinähän kritisoidaan katolista kirkkoa ja muita organisaatioita, jotka uskonnon varjolla vainoavat, syrjivät ja satuttavat. Hieno kappale.
Noah Kahan / Stick Season
Ensin algoritmi heitti eteeni Stick Season -singlen, sitten koko albumin ja nyt olen pudonnut Noah Kahan -kuoppaan. Loisteliasta syysmusiikkia. Noah Kahan on kotoisin Vermontista, joten olen päättänyt etteivät syystunnelmat hänen kappaleissaan ole sattumaa. Koska jos mun pitäisi nimetä yhdysvaltalainen osavaltio, jonka yhdistän syksyyn, se on Vermont. Oikeasti, kun googlettaa Vermontin, tuloksena on ruskakuvia toisensa jälkeen. Eli: Noah Kahan ja Stick Season = täydellistä ruska-ajan musiikkia.
Maisie Peters / The Good Witch
Vähän menevämpää kamaa, ei ihan sitä melankolista, kuuntelen kynttilän valossa, juon teetä ja fiilistelen sateen ropinaa -musiikkia, mutta on silti päässyt mun syksy 2023 -soundtrackille. The Good Witch on kuitenkin sydänsurualbumi, joten on siinä melankolisuuttakin, vaikka paikoitellen vähän nopeatempoisempaa sellaista. Maisie Peters on jotenkin symppiksen oloinen tyyppi. Toivon hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa.
boygenius / The Record
Phoebe Bridgers on aina täydellistä syysmusiikkia, joten vähemmän yllättäen myös Phoeben, Julien Bakerin ja Lucy Dacusinboygenius-bändi löytyy myös mun syksylistalta. Boygeniusin The Record -levy on mainio niihin vähän alakuloisiin, tunteellisiin hetkiin, joita syksy aina tapaa heittää eteen.
Taylor Swift / folklore & evermore
Melko itsestäänselvää, mutta folklore ja evermore nyt vain huutavat syksyä. Tiedän, että evermore on vähän hyljeksitty lapsi, mutta se on itse asiassa suosikkini Taylorin levyistä (ja reputation, ikuisesti). Tosin mitä melankoliseen syysmusiikkiin tulee, folklore on lopulta kuitenkin ehkä ykkönen. Koska my tears ricochet, exile ja mirrorball.
PS. Melankolista musiikkisyksyä seuraa aina leppoisa ja pirteä musiikkitalvi — joka tosin on riippuvainen siitä, onko lunta vai ei. Jos on pimeää ja ankeaa, melankolinen musiikkisyksy jatkuu.
