Kategoriat
Sarjat Suosittelen Tyypit

10 sarjasuositusta sisarelleni (eli draamakomedioita ja ihmissuhdesäätöä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.9.2020 Lilyssä.

Suosikkityyppi: S

Kuvat: BBC&Hulu / Normal People, Plan cœur / Netflix, Emily in Paris / Netflix, NBC / Friday Night Lights, Hulu / Four Weddings and a Funeral, CBC / Schitt’s Creek & Fox / New Girl

Mainitsin taannoin, että sisareni S on Suosikkiasioiden suurin cheerleader. Edelleen totta. Jos Lily jakaa jonkun mun kirjoituksen Facebookissa, S ottaa siitä screenshotin ja lähettää sen mulle WhatsAppissa saatesanoilla go babe. Pelkkää posia tämä homma ei ole, saan myös kritiikkiä. Lähinnä ”kirjoita lyhyemmin, kukaan ei jaksa lukea noin pitkiä juttuja”.

S on siitä mielenkiintoinen blogitsemppari, että häntä ei oikeastaan kiinnosta tämän blogin sisältö. Noin 98 prosenttia mun tv-sarjahöpinöistä ja -suositteluista on sellaista ihan sama -kamaa armaalle sisarelleni.

Olen joka tapauksessa kiitollinen jokaisesta go babesta ja rakkaudella annetusta kritiikistä. Siispä yritän nyt tarkoituksella osua siihen kahteen prosenttiin: suositella sarjoja S:lle.

Pohjatiedoksi neljä sarjaa, joita tiedän S:n jossain vaiheessa elämäänsä fanittaneen (tai ainakin katsoneen jollain tasolla kiinnostuneena): Gilmoren tytötBold TypeYounger ja Greyn Anatomia.

Eli S on tuollaisten leppoisten ihmissuhdesarjojen ystävä. Tosin S:n todelliset tv-suosikit liikkuvat akselilla Huvila & Huussi, Toisenlaiset teiniäiditKoko Suomi leipoo ja Ensitreffit alttarilla, mutta koska tunteelliset Suomi-realityt ja sisustussarjat eivät ole ominta alaani,  keskityn Gilmoren tytöt -osastoon.

Emily in Paris / Netflix

Aloitan uutuudella. Lily Collinsin tähdittämä draamakomedia Emily in Paris tulee Netflixiin 2. lokakuuta. Sitä on kuvailtu hyvän mielen rom comiksi, ja trailerinsa perusteella se on höttöistä, kevyttä ja hauskaa ihmissuhdedraamaa. On siis kova luotto, että se osuisi S:n kovin rajattuun suosikkisarjaprofiiliin. Plus sen takana oleva Darren Star tunnetaan tietysti paitsi Sex and the Cityn, myös Youngerin luojana. Joten piste siitä meikäläiselle! Ja tuntuu sarjassa olevan vähän Bold Typestä tuttuja uravibojakin: yhdysvaltalainen Emily muuttaa Pariisiin saatuaan työtarjouksen markkinointifirmasta.

Sydämen suunnitelma / Netflix

Kun nyt Pariisi-linjalle lähdin…

Fun fact: S on kyllä nähnyt ihan ok määrän elokuvia, hän ei vain koskaan muista mitä. Tai jos muistaakin, ei ainakaan muista mitä niissä on tapahtunut. Yhden elokuvan ja sen tapahtumat S muistaa, Pretty Womanin.

Siispä tarjoilen käänteisen Pretty Womanin yhdistettynä höpsöön pariisilaiseen kamuiluun. Netflixissä on kaksi kautta herttaista Sydämen suunnitelmaa. Se on ranskalainen komedia sydänsuruissa rypevästä Elsasta, jonka kaverit päättävät piristää häntä palkkaamalla gigolon viemään murheet muualle. Seurauksena yllättäen mieltä lämmittävää rakkaussäätöä. Ja säätöä noin muutenkin. Just pätevä sarja jos ei ota liian vakavasti.

Hart of Dixie / ?

Hart of Dixie (suom. Sydänmailla) olisi hyvä suositus, jos se vain olisi katsottavissa jossain Suomessa (eihän se ole??). No, ansaitsee maininnan joka tapauksessa, yksi viime vuosien aliarvostetuimmista hyvän mielen draamakomedioista. Pikkukaupunkimeininkiä á la Gilmore Girls, höpsöä rakkausdraamaa… ja hei, pikkukaupungin lääkäridraamaa á la Everwood, yksi niistä sarjoista jonka S on myös elämänsä aikana jollain menestyksellä katsonut. Just hyvä haku olisi ollut! Tuttu päätähtikin, O.C.:n Summer eli näyttelijä Rachel Bilson. Hän esittää lääkäri Zoe Hartia, joka päätyy New Yorkista alabamalaiseen pikkukaupunkiin.

Heitän ilmoille toiveen Hart of Dixien paluusta johonkin Suomi-suoratoistopalveluun, sitten S voi upota Bluebelliin. PS. Zade 4ever!

New Girl / Netflix

Aliarvostetuista sarjoista puheen ollen. New Girl eli suomalaisittain Kolme miestä ja tyttö ei ole koskaan noussut sellaiseen komediasuosikkiasemaan, johon se kuuluisi. Vetää täysin vertoja Frendien ja How I Met Your Motherin kaltaisille superhiteille. Sisareni ei kylläkään ole mikään kaikkein suurin sitcom-fani, mutta kuka nyt ei vähän hassuttelua ja hölmöjä vitsejä elämäänsä tarvitsisi. On myös hyvä sarja, jos stressaa turhia työjuttuja tai muuta ikävää; New Girlin ystäväporukallakaan ei aina ole hommat täysin hallussa. Onneksi kaikkea ei aina tarvi ottaa niin vakavasti, ei edes aikuisuutta. Sarjassa opettaja Jess muuttaa kimppakämppään kolmen miehen kanssa. NickSchmidt ja Winston ovat vuorotellen ja yhtä aikaa mun suosikki fiktiivisiä tyyppejä. Sisältää myös mieltä lämmittäviä rakkaustarinoita sekä paljon ystävyyttä ja naurua.

Joten 1, 2, 3, 4, JFK!

Normaaleja ihmisiä / Yle Areena

Päättyneen kesän hitti, Sally Rooneyn romaaniin perustuva Normal People on S:n makuun ehkä inasen liian vakava, mutta heitän sen silti listalle. Connellin ja Mariannen dramaattista, lukiosta yliopistoon kantavaa eipäs, juupas -rakkaustarinaa ei ole turhaan kehuttu. Tästä puutuu sellainen höttöisen vaaleanpunainen tv-sarjojen taikapöly, jolla aiemmin mainitut sarjat on kyllästetty. Normal People on aidompaa ja karumpaa kuvausta ihmiselosta, ystävyydestä ja rakkaudesta.

Friday Night Lights / ?

Taas olisi pätevä suositus, mutta eipäs olekaan, koska sarja on näemmä poistunut Amazon Primestä ja C Moresta, joissa se on ainakin joskus ollut. What the hell, Jeff Bezos??

Jos nyt totta puhutaan, Friday Night Lights on myös sitä kamaa, joka saattaa olla vähän turhan painavaa ja vakavasti otettavaa draamaa S:lle, mutta koska en koskaan missaa tilaisuutta ylistää tätä 2010-luvun parhaiden sarjojen joukkoon kuuluvaa suosikkiani, listalle it goes.

Oli mulla tähän myös yksi ihan pätevä perustelu. S on kiinnostunut Yhdysvaltojen urheilukulttuurista, koulutusmeiningeistä, arkielämästä ja ihmisistä. Joten tidii, Friday Night Lights, sarja, joka kertoo teksasilaisen pikkukaupungin lukiosta ja lukion jenkkifutisjoukkueesta. FNL on paikoitellen raadollisen aidolta tuntuva kuvaus rikkoutuneista unelmista, karuista ihmiskohtaloista, pikkukaupungista ja sen asukkaista, jenkkifutiksesta, ystävyydestä, luokkaeroista, rakkaudesta, elämän nurjista puolista, teini-iän murheista… joo, eipä löydy taikapölyä tästäkään. Lähinnä vain pölyä.

Mutta valtavan hyvä ja hyvin tehty sarja, ikuinen suosittelu! (Jos unohdetaan eräs murhainen harha-askel.)

Jos ei muuta, tarjolla on tsemppipuheita Coach TayloriltaClear eyes, full hearts…

Oikeasti tarjolla on Tim Riggins, yksi historian parhaista tv-sarjahahmoista.

… can’t lose.

Four Weddings and a Funeral / Viaplay

Noniin, sori S, jossain kohtaa käännyin tuolle taikapölyttömälle ja vakavalle draamakadulle. U-käännös ja takaisin höpsöön, ei-itkettävään ihmissuhdesäätöön. Samannimisestä klassikkoleffasta inspiraatiota hakeva Four Weddings and a Funeral on 10-jaksoinen rom com -sarja, jossa seikkaillaan Lontoossa, rakastutaan ja erotaan ja järjestellään häitä ja hautajaisia. Noin niinku tiivistettynä. Ei mikään kaikkien aikojen paras tuotos, mutta ihan toimiva, jos ei liikaa mieti.

Schitt’s Creek / C More

Kun viimeksi kirjoitin Schitt’s Creekistä, S:kin jopa semisti innostui siitä. Suositus edelleen. Kuten mainittu, sisareni ei ole mikään kaikkein suurin sitcom -fani, mutta Schitt’s Creek on niin paljon enemmän kuin höpsö komedia. Se on iloa, valoa, naurua, rakkautta ja hyväksyntää puristettuna parinkymmenen minuutin jaksoihin. Se on maaginen sarja, jossa ei ole mitään ikäviä juttuja. Schitt’s Creekissä kaikki saavat olla just sellaisia kuin ovat ja se on okei kaikille muille. Tämä ei tarkoita, että sarja olisi millään tavalla tylsä ja hampaaton, kaikkea muuta.

C Moressa on tarjolla kaikki kuusi kautta. Ekat kolme jaksoa saa katsoa ilmaiseksi ilman tilausta.

The Marvelous Mrs. Maisel / Amazon Prime

Gilmoren tyttöjen luojan Amy Sherman-Palladinon viime vuosien palkintorohmussa The Marvelous Mrs. Maiselissa on samaa nopeatempoista ja fiksua dialogia kuin Lorelain ja Roryn seikkailuissa, sarja vain sijoittuu 2000-luvun Connecticutin sijaan 1950 ja -60-lukujen taitteen New Yorkiin.

Midge Maisel on kotiäiti, joka alkaa yllättäen tehdä uraa stand up -koomikkona. Sarjaa on tehty kolme kautta, joista jokainen on aiempaa huonompi. Mutta ainakin ykköskautta voin suositella! On myös visuaalisesti hyvin kiehtova ja taidokkaasti toteutettu sarja. Ei ehkä niin perinteistä S:ää, mutta joskus on hyvä astua laatikon ulkopuolelle.

Resident / ?

Greyn anatomia -huutoon vastaisin Residentillä. Se on lääkärisarja, jossa ensinnäkin on rooleissa arvon Logan Huntzberger (siis Gilmoren tytöistä tuttu Matt Czuchry) ja ystävämme vuosien takaa, Amy AbbottEverwoodissa nähty näyttelijä Emily VanCamp siis. Ja toiseksi… no ei mulla oikeastaan ollut muuta, annan itselleni pisteitä tästä hyvin haetusta Gilmore Girls / Everwood / Greyn anatomia -kombosta. Ja miinustan pisteitä, sillä hiton sarja on poistunut Netflixistä. Eikä sitä enää ollut Ruudussakaan. No S, jos Resident tulee joskus katsottavaksi niin tiedä, kuinka täsmällisesti olen suodattanut sen suositteluun suosikkisarjaprofiiliisi verraten.

+Parks and Recreation / Amazon Prime

No et sinä siitä pidä, S, mutta olishan se kiva, jos olisit nähnyt pikkusiskosi all time suosikkisarjan.

PS. S:llä ei ole sisarensa tavoin aikaa katsoa kaiken maailman hömppäsarjoja, sillä hänen täytyy katsoa YouTubesta Yhdysvaltojen yliopistovoimistelua. Ja telinevoimistelua noin ylipäätään, laji on hyyyvin lähellä sisareni sydäntä. Eli viimeinen tärppi kaikille telinevoimistelun ystäville (S ehkä jo tietää); YouTubessa alkoi juuri dokumenttisarja Defying Gravity – The  Untold Story of Women’s GymnasticsSarjassa entiset ja nykyiset voimistelijat (lähinnä yhdysvaltalaisvoimistelijat mutta myös Olga Korbutin ja Nadia Comănecin kaltaiset legendat) kertovat lajin hienoista, ei-niin-hienoista, vaikeista, upeista ja kaikista muista puolista omin sanoin. Sarjassa on kuusi osaa, joista kaksi ensimmäistä on tullut katsottavaksi perus-YouTubeen. Uusi jakso tulee viikoittain. Maksullisessa YouTube-premiumissa sarja on jo kokonaisuudessaan.

Kategoriat
Musiikki Suosittelen

F**k you -kappaleiden voima

Kirjoitus on alun perin julkaistu 26.7.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: The Chicks, Taylor Swift ja fuck you -kappaleet

Jos mulla olisi minkäänlaisia musikaalisia lahjoja, kirjoittaisin todellakin fuck you -kappaleita. Tiedättehän, kappaleita kaikille ikäville tyypeille, jotka ovat tehneet tai sanoneet jotain ikävää ja joille voisin sitten haistatella mukavan katarttisesti laulun muodossa.

Olen edelleen sitä mieltä, että voimaannuttavat tsemppibiisit ovat kappaleista parhaimpia, mutta fuck you -kappaleet tulevat seuraavana. Tai itseasiassa ne ovat tsemppibiisien yksi alakategoria; mikä olisikaan voimaannuttavampaa ja tsemppaavampaa kuin mahdollisuus musikaaliseen kostoon? Petit ja jätit ja satutit, mutta minäpä nousin kuin hiton feeniks ja kirjoitin kaiken päälle hittibiisin, jossa vähän pesen likapyykkiä siitä millainen munapää olet! (Asiaa auttaa tietysti, jos on menestyvä maailmantähti jonka fuck you -kappaleilla on miljoonayleisö, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.)

Kesän mylleryksen seurauksena nimensä Dixie Chicksistä The Chicksiksi pelkistänyt yhdysvaltalainen countrypop-yhtye julkaisi tovi takaperin ensimmäisen uuden albuminsa 14 vuoteen. Ja miten loistelias fuck you -levy The Chicksin Gaslighter onkaan! Olen kuunnellut sitä repeatillä viimeisen viikon.

Laulaja  Natalie Maines käsittelee levyllä ilmeisen riitaista avioeroaan (ex-mies, näyttelijä Adrian Pasdar – lyriikoiden mukaan – petti ja satutti ja oli munapää). Maines ei turhia kaunistele vaan antaa palaa. Etenkin nimikkokappale Gaslighter ja miehen pettämisestä kertovat Sleep at Night ja Tights on My Boat ovat fuck you, sitä saa mitä tilaa -kappaleiden aatelia. Niiden lyriikat ovat sellaista woah, kuulinko oikein? -tykitystä.

Maines saa fuck you -kappaleilleen vielä uuden fuck you -bonustason: levy on saanut faneilta ja kriitikoilta loistavan vastaanoton. Ja siis ei Gaslighter ole pelkästään fuck you’ta, vaan se pitää sisällään myös esimerkiksi varsin ajankohtaisen March March -kappaleen (joka tosin on sekin melkoinen fuck you tietyille ihmisille).

Toinen viime päivien uusi suosikkilevyni on Taylor Swiftin yllätysjulkaisu folklore. Ei ehkä niin perinteisiä ja suorasanaisia fuck you -kappaleita, mutta toisaalta kaiken Taylorin niskaansa saaman kuran jälkeen pelkästään se, että hän tekee menestyksekkäästi omaa juttuaan (ja omistaa nykyään kappaleidensa oikeudet itse) on ihan pätevä fuck you melko moneen suuntaan.

Ja löytyy folklore-levyltäkin tyylipuhdas fuck you -kappale, alla oleva mad woman. Kaikkineen levy alleviivaa sitä, kuinka taitava kirjoittaja ja tarinankertoja Taylor Swift on. Mad womanin lisäksi pidän kovasti esimerkiksi the last great american dynasty -kappaleesta, jossa on siinäkin vähän voimaannuttavaa fuck you’ta.

PS. Tässä kun olen tarkemmin asiaa pohtinut, olen tullut lopputulokseen että mun fuck you -kappaleet olisivat melko noloja ja hyvin spesifejä. Ei mitään sellaisia muiden tilanteisiin yleistettävissä olevia veisuja, vaan vuosikausia muhineista naurettavista pikkujutuista kumpuavia avautumisia. Eli odota vaan sinä ala-asteen opettajani jonka epäreilu päätös pilasi mun kutosluokan – The Chicksin Tights on My Boatia lainatakseni – You’re gonna get what you got comin’ to ya.

PPS. The Chicksistä puheen ollen: yksi kaikkien aikojen paras fuck you -kappale on ikuisesti Not Ready To Make Nice, yhtyeen vuodelta 2006 peräisin oleva hitti. Sen taustalla oleva tarina on huippu (olen kirjoittanut tämän aiemminkin): yhtye ajautui vuonna 2003 valtavan skandaalin keskelle, kun Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Kohun keskellä Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 yhtye julkaisi Not Ready To Make Nicen. Se oli täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Parasta on se, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa vuoden kappaleesta. Yhtye on siis jo kauan aikaa sitten edennyt fuck you -kappaleiden fuck you -bonustasolle.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Sarjat

Sopranos, Breaking Bad ja muut nolot aukot tv-sarjasivistyksessäni

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.6.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: ilmeisesti ei ainakaan superkehutut, kriitikoiden ylistämät, populaarikulttuuriin vaikuttaneet tv-sarjahistorian merkkiteokset.

Kirjoitus sisältää *mahdollisesti* juonipaljastuksia tai ainakin epämääräisiä juoniviittauksia seuraavista sarjoista: Sopranos, The Wire, Breaking Bad, Game of Thrones, The Office UK, Twin Peaks, West Wing ja Doctor Who.

Kuvat: HBO & AMC

Kun pubivisassa tulee kysymys tv-sarjoista, ne ovat vähän niin kun mun kysymyksiä. Koska pidän tv-sarjoista, katson paljon tv-sarjoja ja luen tv-sarjoista. Tämä bloginikin noin 95-prosenttisesti käsittelee tv-sarjoja. En ole koskaan ollut kaikkein suurin leffafani, mutta sarjoja fanitan.

Ja kaikesta edellä mainitusta lähtee pohja än, yy, tee, NYT: mun tv-sarjasivistyksessä on ammottavia, noloja aukkoja. En ole nähnyt monia tv-sarjahistorian merkkiteoksia. Sellaisia sarjoja, joita sarjafaniksi itseään kutsuvan pitäisi ilman muuta olla nähnyt.

Puolustuksekseni sanottakoon, että vaikka en ole nähnyt näitä merkkiteoksia, olen kuitenkin jonkin verran perillä siitä, mitä niissä tapahtuu. Tai vähintäänkin tiedostan niiden merkittävyyden.

Tässä kahdeksan sarjaklassikkoa, joita en ole katsonut (eli ilmeisesti Suosikkiasioiden viimeinen postaus, koska tämän jälkeen en voi enää uskottavasti kirjoittaa tv-sarjoista 😀 ):

Sopranos

No niin, kaikkein noloin sarja-aukko ekana alta pois. Lienee melko yleisesti hyväksytty totuus, että Sopranos (HBO) on kaikkien aikojen paras tv-sarja. Se pitää kärkipaikkaa esimerkiksi vuodelta 2016 peräisin olevalla, paljon siteeratulla Rolling Stonen 100 Greatest TV Shows of All Time -listalla. Ja minä? En. Ole. Nähnyt. Jaksoakaan. Jos mulla koskaan oli minkäännäköistä uskottavuutta pätevänä tv-sarjafanina, ei taida olla enää.

Miksi katsomotta: no en minä tiedä! Jos tätä jotenkin pitää yrittää selittää, niin kai siksi, että olin sarjan alkaessa aika pieni. Koska ehei, eihän tässä sittemmin ole ollut kuin sellaiset 20 vuotta aikaa päästä kyytiin (sarja alkoi 1999 ja loppui 2007 eli siitäkin on hitto vie 13 vuotta – skarppaa hyvä nainen!)

Pitänee vedota siihen, että rikossarjat eivät ole lainkaan suosikkiasioitani.

Mitä tiedän: James Gandolfini (rip) on newjerseyläinen mafiapomo Tony Soprano. Hänen vaimoaan, jonka nimeä on tiedä, esittää Edie Falco. Pariskunnalla on kaksi (?) lasta. Tyttären nimi on Meadow Soprano, häntä esittää se tummatukkainen näyttelijä, Jamie jotain (googletin, hän on Jamie-Lynn Sigler). Tony Soprano tekee oletettavasti kaikkia mafiajuttuja, ja sitten hän avautuu niistä mafiajutuista plus muista huolista terapeutin vastaanotolla. En tiedä mitä ne mafiajutut ovat. Tai hetkinen, tietääköhän terapeuttikaan niistä mafiajutuista… ehkä ei?? Mutulla heittäisin, että Tony Soprano on enemmänkin hyväsydäminen mafiapomo kuin kylmäverinen murhaaja, mutta voin olla väärässäkin. Tony Sopranolla on kasa italianamerikkalaisia mafiosokavereita ja hyvin suurella todennäköisyydellä paljon vihollisia.

Ainiin! Tietysti tiedän myös sen kuuluisan tavan, jolla sarja lop

The Wire  (Langalla)

Rolling Stonen listauksessa kakkospaikkaa pitää hallussaan The Wire eli Langalla (HBO). Meitsin kohdalla langat ovat ilmeisen solmussa koska sarja on näkemättä.

Miksi katsomatta: ………….. en osaa sanoa tähän yhtään mitään. Vetoan kai jälleen rikossarja-korttiin.

Mitä tiedän: tiedän, että sarjan näyttelijöihin lukeutui nuori Michael B. Jordan, ja että hänen roolihahmonsa nimi oli Wallace. Ja hei, Idris Elba myös! Siinäpä ne. Tai no; rikoksia, huumekauppaa, jengejä, pahoja poliiseja. Kai.

Breaking Bad

Rolling Stonen listauksessa top kolmosen täydentää Breaking Bad (AMC). Ja noup, pieniä vilauksia lukuun ottamatta sekin on edelleen katsomatta. Surkean tv-sarjafanin hat trick?

Miksi katsomatta: huumeita, väkivaltaa ja parantumattomasti sairas päähenkilö? Ei kuulosta kivalta.

Mitä tiedän: kemianopettaja Walter White (näyttelijä Bryan Cranston) sairastuu parantumattomasti syöpään ja alkaa valmistaa metamfetamiinia (tai ehkä jotain muuta huumetta, mutta luulen metamfetamiinin olevan oikea vastaus). Walter White haluaa varmistaa, että hänen perheensä pärjää taloudellisesti hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä. Hän värvää huumehommiin avukseen entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul). Jesse Pinkman käyttää runsaasti termiä ”bitch”, se on vähän niinkuin joku juttu. Uskoakseni jollain aiemmilla kausilla Jesse Pinkmanin tyttöystävää näytteli Krysten Ritter. Uskoakseni tämä tyttöystävä … kuoli? Kun Walter Whiten huumehommat menevät pieleen, hän soittaa asianajaja Saulille (Bob Odenkirk). Koska miksi muuten sen spinoffin nimi olisi Better Call Saul? (Vähemmän yllättäen en ole nähnyt sitäkään.)

…. plus HEISENBERG! Sekin on joku juttu. Väittäisin, että Walter Whiten alias huumehommissa. Ja keltaiset suojapuvut! Ja ehkä asuntovaunu, jossa niitä huumeita valmistetaan. Tekee myös mieli väittää, että sarjan tapahtumat sijoittuvat Arizonan osavaltioon (olin väärässä, oikea vastaus on New Mexico …. mutta Albuquerquen kaupunki, joten annan A:sta itselleni säälipisteen).

Game of Thrones

Rolling Stonen listan numero kahdentoista eli Game of Thronesin (HBO) osalta olen paljastanut sivistymättömyyteni jo aiemmin –> 20 asiaa, jotka tiedän Game Of Thronesista näkemättä jaksoakaan.

Miksi katsomatta: liittyikö se jotenkin ikkunoiden pesuun??

Mitä tiedän: uskoakseni aiemman kirjoitukseni lopputulemana oli, että tiedän Game of Thronesista KAIKEN. Ja sittemmin olen oppinnut paljon lisää. Muun muassa sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja mikä on Jaime ja Cersei Lannisterin (sukulaisuus)suhde.

The Office UK

Tämä nolottaa jopa yllä mainittuja enemmän, koska olen kertonut moneen otteeseen, kuinka paljon pidän komediasarjoista. Ja britti-Office (BBC) nyt vaan sattuu olemaan siinä genressä melkoisen merkittävä tapaus (Rolling Stonen listalla numero 21).

Miksi katsomatta: olen yrittänyt! Mutta joku siinä tökkii. Epäilen, etten ole antanut kunnon mahdollisuutta. Tai sitten brittihuumori vaan on liian hienostunutta minulle. Nyt kun tarkemmin ajattelen, ehkä se on se. Ja varmaankin myös se, että mun päässä The Office on yhtä kuin Steve Carell, ei Ricky Gervais. Vaikka tietysti David Brent oli ennen Michael Scottia.

Miten tiedän: noh, ilmeisesti se on vähän kuin jenkki-Office, mutta MILJOONA kertaa parempi. Ja ymmärsi lopettaa kun oli vielä hyvä. Ricky Gervaisin lisäksi tiedä brittiversion näyttelijöistä vain Martin Freemanin. Hän on käsittääkseni alkuperäinen Jim Halpert (eli näemmä hahmo nimeltä Tim Canterbury).

Twin Peaks

Twin Peaksin (ABC, Rolling Stonen listan numero 17) missaaminen ei puolestaan oikeastaan edes nolota, koska…

Miksi katsomatta: …epäilen, että sarja aiheuttaisi mulle painajaisia. Eli pidän sitä liian ahdistavana ja pelottavana.

Mitä tiedän: Laura Palmer (Sheryl Lee) murhataan. Murhaa saapuu selvittämään Sex and the Cityn Trey. Twin Peaksissä Trey (eli näyttelijä Kyle MacLachlan) on agentti Dale Cooper. Agentti Cooper pitää kirsikkapiirakasta. Laura Palmerin isä on Leland PalmerGilmoren tyttöjen Anna (Sherilyn Fenn) esittää hahmoa nimeltä Audrey HorneRiverdalessa nähtävä Mädchen Amick on mukana myös, mutta en tiedä hänen roolihahmoaan. Epäilen, että Audrey ja kuka ikinä Mädchen Amickin roolihahmo onkaan olivat Laura Palmerin luokkatovereita. Log Lady on joku juttu, Killer Bob on joku juttu, omituiset ja surrealistiset kohtaukset ovat THE JUTTU.

Vahva usko, että tiedän kuka murhaaja on. Sanoisin, että olen 98-prosenttisen varma siitä, kuka murhaaja on (okei googletin, ja luulen että olin oikeassa mutta samaan aikaan en olen varma olinko oikeassa).

West Wing

Rolling Stonen listan sija 15: West Wing (NBC). Minä = noup.

Miksi katsomatta: fiktiivistä politiikkaa? Eikö riitä, että yritän seurata oikean elämän politiikkaa?

Mitä tiedän: sarja, josta on lähtöisin miljoonat Aaron Sorkin -kliseet. West Wingissä seurataan Yhdysvaltojen presidentin (nimeä en tiedä, näyttelijä on Martin Sheen) ja hänen esikuntansa oletettavasti dramaattista arkea. Yksityiskohdista tai tarkoista juonikuvioista ei mitään käryä. Rob Lowe on joku sarjan hahmoista, samoin Allison Janney.

Doctor Who

Olen ehkä kertonut, että saatan joskus pyöritellä silmiäni fantasiasarjoille (ja silti välillä koukutun niihin). Lisään samaan kategoriaan scifin ja kaikki muut yliluonnollisia elementtejä sisältävät sarjat. Avaruusoliot, vampyyrit, kummitukset… kaikki se kama. Ottaen huomioon silmien pyörittelyni, olen kuitenkin kummallisen kiinnostunut scifistä ja fantasiasta. Tai ehkä paremminkin haluaisin olla kiinnostunut, mutta en kuitenkaan ole (nyt pyörittelen silmiä tuolle hyvin täsmälliselle lausunnolleni). Haluaisin, että olisin nähnyt kaikki kuuluisat scifi- ja fantasiasarjat Twilight Zonesta Battlestar Galacticaan, mutta ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Toisaalta kun mietin, niin olen kyllä elämäni aikana katsonut esimerkiksi True BloodiaLuciferiaSiskoni on noitaaBuffyaHeroesia, just nyt Supernaturalia

Eli joskus scifi ja fantasia kiinnostavat mutta ei aina?  Tsiisus, en enää tiedä mikä mun pointti oli. Onneksi en kirjoita työkseni tai mitään.

Eteenpäin!

Ilmeisesti kaikki tuo peräkkäisten kirjainyhdistelmien sekasotku tarvittiin pohjustamaan sitä, että sarjasivistyksestäni uupuu televisiohistorian pisimpään jatkunut scifisarja, genren klassikko Doctor Who (BBC, Rolling Stonen listan numero 87).

Miksi katsomatta: kuten edellä yritin niin kaunopuheisesti ilmaista; haluaisin olla kiinnostanut, mutta en vain ole.

Mitä tiedän: osaan luetella neljä viimeisintä TohtoriaDavid TennantMatt SmithPeter jotain (Capaldi), Jodie Whittaker. Tiedän, että David Tennant oli kymmenes Tohtori, joten tällä hetkellä mennään siis Jodie Whittakerin 13:ssa Tohtorissa. Whittaker on ensimmäinen naisnäyttelijä, joka nähdään Tohtorina, joten hänen roolitustaan seurasi luonnollisesti SKANDAALI.

Tohtori on aina Tohtori, mutta aika ajoin hän käy läpi uudelleensyntymän, reinkarnaation. Silloin uusi näyttelijä hyppää kehiin. Sitä en tiedä, mikä Tohtori oikeasti on. Oletettavasti hän ei ole ihminen. Avaruusolio? Joku yliluonnollinen mutantti? Velho? Kummitus? Onko Tohtorilla taikavoimia? Mitä Tohtori tekee? Pelastaa maailman? Paljon kysymyksiä.

Sen tiedän, että TARDIS on se sininen laatikko, jolla Tohtori liikkuu (mahdollisesti aikakone?). Ja tiedän myös, että näyttelijä Billie Piper oli Tohtorin kaveri kun Tohtorina oli David Tennant.

Että niin. En saa enää koskaan valittaa ettei ole mitään katsottavaa, koska jospa aloittaisin vaikka tuosta kahdeksikosta.

PS. Mun kohdalla kaikkein suurimmat tv-sivistyksen aukot liittyvät suomalaisiin sarjoihin. En edes osaa sanoa, mitkä ovat sellaisia suomalaisia sarjoja, jotka pitäisi olla nähnyt. Metsolat?

PPS. Pitää kirjoittaa osa 2, jäi paljon hyviä, tuoreempia sarja-aukkoja takataskuun.

LUE MYÖS: