Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.10.2020 Lilyssä.
Sarjatärppi: Emily in Paris (Netflix)
Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.
Kuva: Netflix
Kaipaatko helposti pureskeltavaa, höttöistä hyvän mielen sarjaa, jonka todennäköisesti unohdat heti kun olet katsonut viimeisen jakson? Tsekkaa Netflixin uutuussarja Emily in Paris!
Kymmenen jaksoa vaaleanpunaiseen silkkipaperiin käärittyä, äärihöttöistä todellisuuspakoa.
Lily Collinsin tähdittämältä draamakomedialta ei kannata odottaa mitään syvällistä katsausta ihmiselon suuriin kysymyksiin. Se on mitä on: kliseinen, ennalta arvattava, epärealistinen ja kepeääkin kepeämpi hömppäsarja. Kaunista pintaa enemmän kuin painavaa sisältöä. Päälle vielä vähän tympeitä stereotypioita ranskalaisista.
Tässä tiivistelmä:
Parikymppinen yhdysvaltalaisnainen saa unelmaduunin Pariisista! Emily ei puhu ranskaa, mutta huoli pois, positiivisuudella pääsee pitkälle! Ranskalaiset ovat ilkeitä, tietysti! Mutta se positiivisuus! Emily hurmaa lopulta kaikki ja on tietysti maagisen hyvä työssään, jopa niin hyvä, että hänellä on varaa opettaa luksustuotteiden markkinointia ranskalaisille! Ranskalaisia miehiä! Ilkeä pomo! Kulttuurieroja! Kolmiodramaa! O-ou, ongelmia töissä! Ei huolta, Emily hoitaa! Kauniita vaatteita! Kaunis Pariisi! Seine, Eiffel-torni, leivonnaisia! Ooh la la! Magnifique!
Jos liikaa miettii, sarja on reikiä täynnä. Teki mieli pyöritellä silmiä monta kertaa.
Miksi ranskalaiset puhuvat keskenäänkin englantia?
Miten Emilyllä on varaa designer-vaatteisiinsa? Ja missä hän niitä säilöö?
Tietävätkö nämä markkinointi-ihmiset mitään markkinoinnista, viestinnästä ja sosiaalisesta mediasta?
Miksi sarja on ärsyttävyyteen asti Emilyn puolella?
Miksi kaikki hahmot ovat yksiulotteisia stereotyyppejä?
Miksi kolmiodraamasta puuttuu draama?
Miksi tiedän tasan tarkkaan, mitä tässä sarjassa tapahtuu?
Ja silti, kaiken tämän nillityksen jälkeen on myönnettävä, että oli oikein nautinnolliset ja viihdyttävät 10 jaksoa. Kun hiljennän sisäisen nillittäjäni, Emily in Paris on vallan pätevä sarja.
Yksi syy sarjan viihdyttävyyteen lienee se, että se julkaistiin varsin otolliseen aikaan.
Pandemia painaa päälle, syksy painaa päälle, huonot uutiset vyöryvät päälle. Synkkyydessä ja epävarmuudessa pieni todellisuuspako vaaleapunaiseen Pariisiin on oikein tervetullut keskeytys. Eipä sinne Pariisiin muutenkaan pääse. Mitä väliä englantia puhuvista ranskalaisista! Mekkoja, maisemia, kauniita ihmisiä, romantiikkaa, positiivinen Emily! Ooh la la! Magnifique!
Emily in Paris katsottavissa Netflixissä. 10 puolituntista jaksoa, joten nopeasti tsekattu. Pieni viikonloppuloma Pariisiin, anyone?
PS. Höttöisen Emily in Parisin vastapainoksi satuin katsomaan Netflixistä true crime -dokkarin American Murder: The Family Next Door. Woah! Se olikin sitten hyvin realistinen ja kaikin puolin surullinen ja järkyttävä.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.9.2020 Lilyssä.
Suosikkityyppi: S
Kuvat: BBC&Hulu / Normal People, Plan cœur / Netflix, Emily in Paris / Netflix, NBC / Friday Night Lights, Hulu / Four Weddings and a Funeral, CBC / Schitt’s Creek & Fox / New Girl
Mainitsin taannoin, että sisareni S on Suosikkiasioiden suurin cheerleader. Edelleen totta. Jos Lily jakaa jonkun mun kirjoituksen Facebookissa, S ottaa siitä screenshotin ja lähettää sen mulle WhatsAppissa saatesanoilla go babe. Pelkkää posia tämä homma ei ole, saan myös kritiikkiä. Lähinnä ”kirjoita lyhyemmin, kukaan ei jaksa lukea noin pitkiä juttuja”.
S on siitä mielenkiintoinen blogitsemppari, että häntä ei oikeastaan kiinnosta tämän blogin sisältö. Noin 98 prosenttia mun tv-sarjahöpinöistä ja -suositteluista on sellaista ihan sama -kamaa armaalle sisarelleni.
Olen joka tapauksessa kiitollinen jokaisesta go babesta ja rakkaudella annetusta kritiikistä. Siispä yritän nyt tarkoituksella osua siihen kahteen prosenttiin: suositella sarjoja S:lle.
Pohjatiedoksi neljä sarjaa, joita tiedän S:n jossain vaiheessa elämäänsä fanittaneen (tai ainakin katsoneen jollain tasolla kiinnostuneena): Gilmoren tytöt, Bold Type, Younger ja Greyn Anatomia.
Eli S on tuollaisten leppoisten ihmissuhdesarjojen ystävä. Tosin S:n todelliset tv-suosikit liikkuvat akselilla Huvila & Huussi, Toisenlaiset teiniäidit, Koko Suomi leipoo ja Ensitreffit alttarilla, mutta koska tunteelliset Suomi-realityt ja sisustussarjat eivät ole ominta alaani, keskityn Gilmoren tytöt -osastoon.
Emily in Paris / Netflix
Aloitan uutuudella. Lily Collinsin tähdittämä draamakomedia Emily in Paris tulee Netflixiin 2. lokakuuta. Sitä on kuvailtu hyvän mielen rom comiksi, ja trailerinsa perusteella se on höttöistä, kevyttä ja hauskaa ihmissuhdedraamaa. On siis kova luotto, että se osuisi S:n kovin rajattuun suosikkisarjaprofiiliin. Plus sen takana oleva Darren Star tunnetaan tietysti paitsi Sex and the Cityn, myös Youngerin luojana. Joten piste siitä meikäläiselle! Ja tuntuu sarjassa olevan vähän Bold Typestä tuttuja uravibojakin: yhdysvaltalainen Emily muuttaa Pariisiin saatuaan työtarjouksen markkinointifirmasta.
Sydämen suunnitelma / Netflix
Kun nyt Pariisi-linjalle lähdin…
Fun fact: S on kyllä nähnyt ihan ok määrän elokuvia, hän ei vain koskaan muista mitä. Tai jos muistaakin, ei ainakaan muista mitä niissä on tapahtunut. Yhden elokuvan ja sen tapahtumat S muistaa, Pretty Womanin.
Siispä tarjoilen käänteisen Pretty Womanin yhdistettynä höpsöön pariisilaiseen kamuiluun. Netflixissä on kaksi kautta herttaista Sydämen suunnitelmaa. Se on ranskalainen komedia sydänsuruissa rypevästä Elsasta, jonka kaverit päättävät piristää häntä palkkaamalla gigolon viemään murheet muualle. Seurauksena yllättäen mieltä lämmittävää rakkaussäätöä. Ja säätöä noin muutenkin. Just pätevä sarja jos ei ota liian vakavasti.
Hart of Dixie / ?
Hart of Dixie (suom. Sydänmailla) olisi hyvä suositus, jos se vain olisi katsottavissa jossain Suomessa (eihän se ole??). No, ansaitsee maininnan joka tapauksessa, yksi viime vuosien aliarvostetuimmista hyvän mielen draamakomedioista. Pikkukaupunkimeininkiä á la Gilmore Girls, höpsöä rakkausdraamaa… ja hei, pikkukaupungin lääkäridraamaa á la Everwood, yksi niistä sarjoista jonka S on myös elämänsä aikana jollain menestyksellä katsonut. Just hyvä haku olisi ollut! Tuttu päätähtikin, O.C.:nSummer eli näyttelijä Rachel Bilson. Hän esittää lääkäri Zoe Hartia, joka päätyy New Yorkista alabamalaiseen pikkukaupunkiin.
Heitän ilmoille toiveen Hart of Dixien paluusta johonkin Suomi-suoratoistopalveluun, sitten S voi upota Bluebelliin. PS. Zade 4ever!
New Girl / Netflix
Aliarvostetuista sarjoista puheen ollen. New Girl eli suomalaisittain Kolme miestä ja tyttö ei ole koskaan noussut sellaiseen komediasuosikkiasemaan, johon se kuuluisi. Vetää täysin vertoja Frendien ja How I Met Your Motherin kaltaisille superhiteille. Sisareni ei kylläkään ole mikään kaikkein suurin sitcom-fani, mutta kuka nyt ei vähän hassuttelua ja hölmöjä vitsejä elämäänsä tarvitsisi. On myös hyvä sarja, jos stressaa turhia työjuttuja tai muuta ikävää; New Girlin ystäväporukallakaan ei aina ole hommat täysin hallussa. Onneksi kaikkea ei aina tarvi ottaa niin vakavasti, ei edes aikuisuutta. Sarjassa opettaja Jess muuttaa kimppakämppään kolmen miehen kanssa. Nick, Schmidt ja Winston ovat vuorotellen ja yhtä aikaa mun suosikki fiktiivisiä tyyppejä. Sisältää myös mieltä lämmittäviä rakkaustarinoita sekä paljon ystävyyttä ja naurua.
Joten 1, 2, 3, 4, JFK!
Normaaleja ihmisiä / Yle Areena
Päättyneen kesän hitti, Sally Rooneyn romaaniin perustuva Normal People on S:n makuun ehkä inasen liian vakava, mutta heitän sen silti listalle. Connellin ja Mariannen dramaattista, lukiosta yliopistoon kantavaa eipäs, juupas -rakkaustarinaa ei ole turhaan kehuttu. Tästä puutuu sellainen höttöisen vaaleanpunainen tv-sarjojen taikapöly, jolla aiemmin mainitut sarjat on kyllästetty. Normal People on aidompaa ja karumpaa kuvausta ihmiselosta, ystävyydestä ja rakkaudesta.
Friday Night Lights / ?
Taas olisi pätevä suositus, mutta eipäs olekaan, koska sarja on näemmä poistunut Amazon Primestä ja C Moresta, joissa se on ainakin joskus ollut. What the hell, Jeff Bezos??
Jos nyt totta puhutaan, Friday Night Lights on myös sitä kamaa, joka saattaa olla vähän turhan painavaa ja vakavasti otettavaa draamaa S:lle, mutta koska en koskaan missaa tilaisuutta ylistää tätä 2010-luvun parhaiden sarjojen joukkoon kuuluvaa suosikkiani, listalle it goes.
Oli mulla tähän myös yksi ihan pätevä perustelu. S on kiinnostunut Yhdysvaltojen urheilukulttuurista, koulutusmeiningeistä, arkielämästä ja ihmisistä. Joten tidii, Friday Night Lights, sarja, joka kertoo teksasilaisen pikkukaupungin lukiosta ja lukion jenkkifutisjoukkueesta. FNL on paikoitellen raadollisen aidolta tuntuva kuvaus rikkoutuneista unelmista, karuista ihmiskohtaloista, pikkukaupungista ja sen asukkaista, jenkkifutiksesta, ystävyydestä, luokkaeroista, rakkaudesta, elämän nurjista puolista, teini-iän murheista… joo, eipä löydy taikapölyä tästäkään. Lähinnä vain pölyä.
Mutta valtavan hyvä ja hyvin tehty sarja, ikuinen suosittelu! (Jos unohdetaan eräs murhainen harha-askel.)
Jos ei muuta, tarjolla on tsemppipuheita Coach Taylorilta. Clear eyes, full hearts…
Oikeasti tarjolla on Tim Riggins, yksi historian parhaista tv-sarjahahmoista.
… can’t lose.
Four Weddings and a Funeral / Viaplay
Noniin, sori S, jossain kohtaa käännyin tuolle taikapölyttömälle ja vakavalle draamakadulle. U-käännös ja takaisin höpsöön, ei-itkettävään ihmissuhdesäätöön. Samannimisestä klassikkoleffasta inspiraatiota hakeva Four Weddings and a Funeral on 10-jaksoinen rom com -sarja, jossa seikkaillaan Lontoossa, rakastutaan ja erotaan ja järjestellään häitä ja hautajaisia. Noin niinku tiivistettynä. Ei mikään kaikkien aikojen paras tuotos, mutta ihan toimiva, jos ei liikaa mieti.
Schitt’s Creek / C More
Kun viimeksi kirjoitin Schitt’s Creekistä, S:kin jopa semisti innostui siitä. Suositus edelleen. Kuten mainittu, sisareni ei ole mikään kaikkein suurin sitcom -fani, mutta Schitt’s Creek on niin paljon enemmän kuin höpsö komedia. Se on iloa, valoa, naurua, rakkautta ja hyväksyntää puristettuna parinkymmenen minuutin jaksoihin. Se on maaginen sarja, jossa ei ole mitään ikäviä juttuja. Schitt’s Creekissä kaikki saavat olla just sellaisia kuin ovat ja se on okei kaikille muille. Tämä ei tarkoita, että sarja olisi millään tavalla tylsä ja hampaaton, kaikkea muuta.
C Moressa on tarjolla kaikki kuusi kautta. Ekat kolme jaksoa saa katsoa ilmaiseksi ilman tilausta.
The Marvelous Mrs. Maisel / Amazon Prime
Gilmoren tyttöjen luojan Amy Sherman-Palladinon viime vuosien palkintorohmussa The Marvelous Mrs. Maiselissa on samaa nopeatempoista ja fiksua dialogia kuin Lorelain ja Roryn seikkailuissa, sarja vain sijoittuu 2000-luvun Connecticutin sijaan 1950 ja -60-lukujen taitteen New Yorkiin.
Midge Maisel on kotiäiti, joka alkaa yllättäen tehdä uraa stand up -koomikkona. Sarjaa on tehty kolme kautta, joista jokainen on aiempaa huonompi. Mutta ainakin ykköskautta voin suositella! On myös visuaalisesti hyvin kiehtova ja taidokkaasti toteutettu sarja. Ei ehkä niin perinteistä S:ää, mutta joskus on hyvä astua laatikon ulkopuolelle.
Resident / ?
Greyn anatomia -huutoon vastaisin Residentillä. Se on lääkärisarja, jossa ensinnäkin on rooleissa arvon Logan Huntzberger (siis Gilmoren tytöistä tuttu Matt Czuchry) ja ystävämme vuosien takaa, Amy Abbott, Everwoodissa nähty näyttelijä Emily VanCamp siis. Ja toiseksi… no ei mulla oikeastaan ollut muuta, annan itselleni pisteitä tästä hyvin haetusta Gilmore Girls / Everwood / Greyn anatomia -kombosta. Ja miinustan pisteitä, sillä hiton sarja on poistunut Netflixistä. Eikä sitä enää ollut Ruudussakaan. No S, jos Resident tulee joskus katsottavaksi niin tiedä, kuinka täsmällisesti olen suodattanut sen suositteluun suosikkisarjaprofiiliisi verraten.
+Parks and Recreation / Amazon Prime
No et sinä siitä pidä, S, mutta olishan se kiva, jos olisit nähnyt pikkusiskosi all time suosikkisarjan.
PS. S:llä ei ole sisarensa tavoin aikaa katsoa kaiken maailman hömppäsarjoja, sillä hänen täytyy katsoa YouTubesta Yhdysvaltojen yliopistovoimistelua. Ja telinevoimistelua noin ylipäätään, laji on hyyyvin lähellä sisareni sydäntä. Eli viimeinen tärppi kaikille telinevoimistelun ystäville (S ehkä jo tietää); YouTubessa alkoi juuri dokumenttisarja Defying Gravity – The Untold Story of Women’s Gymnastics. Sarjassa entiset ja nykyiset voimistelijat (lähinnä yhdysvaltalaisvoimistelijat mutta myös Olga Korbutin ja Nadia Comănecin kaltaiset legendat) kertovat lajin hienoista, ei-niin-hienoista, vaikeista, upeista ja kaikista muista puolista omin sanoin. Sarjassa on kuusi osaa, joista kaksi ensimmäistä on tullut katsottavaksi perus-YouTubeen. Uusi jakso tulee viikoittain. Maksullisessa YouTube-premiumissa sarja on jo kokonaisuudessaan.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.9.2020 Lilyssä.
Suosikkisarja: The Boys (Amazon Prime)
Kuva: Prime Video
(TLDR: suositus Amazon Primen supersankariparodia The Boysille. Se on sekopäinen, verinen ja väkivaltainen, mutta samalla hauska, fiksu ja hyvin tehty.)
Tämä kirjoitus kaipaa pohjustuksen.
Joskus huhtikuun kieppeillä aloin katsoa Supernaturalia. Se oli oikein pätevä eristäytymisajan sarja: hauska, kummallisen koukuttava, fiksu ja paikoin yllättävän koskettavakin. Plus sitä oli kolmetuhatta jaksoa (=14 tuotantokautta). Kirjoitin tuolloin, kuinka Supernatural oli miljoona kertaa parempi kuin olin kuvitellut (edelleen samaa mieltä!). Tuossa kirjoituksessa kutsuin itseäni Supernatural-rookieksi. Nyt, viitisen kuukautta eteenpäin, en ole enää rookie. Nyt olen lähestulkoon pro ja ylpeä #SPNfamilyn jäsen. Nyt mulla on mielipide parhaasta kaudesta, parhaista jaksoista ja vaikka mistä muusta.
Tärkein mielipide: Dean Winchester on paras! Mitä fiktiivisiin tyyppeihin tulee, Dean Winchester sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkilistalla. Poloinen piinattu sielu. Ollaan jopa siinä pisteessä, että olisin täysin valmis maksamaan rahaa jos se takaisi Dean Winchesterille onnellisen lopun. En kauhean paljon rahaa, sanotaan 10 euroa. Se on silti 10 euroa enemmän kuin olisin valmis maksamaan kenenkään muun fiktiivisen tv-sarjatyypin fiktiivisestä tv-sarjaonnesta.
Viimeisenä; Dean Winchesteriä esittää näyttelijä Jensen Ackles. Toivon hänellekin pelkkää hyvää, vaikuttaa vallan mainiolta tyypiltä.
Okei, pohjustukset pohjustettu.
Tuossa kolmisen viikkoa sitten päätin, että olin valmis viemään SPN-faniuteni uudelle tasolle. The Boys -tasolle. Tällä Amazon Primen supersankariparodialla ei noin ulkoisesti ole mitään tekemistä Supernaturalin kanssa, mutta koska olin jo lähes pro, tiesin paremmin. Supernaturalilla ja The Boysilla on yksi merkittävä yhteinen tekijä: Eric Kripke. Sama mies molempien sarjojen takana.
Katsoin yhden jakson. Se oli hyvä. Sekopäinen, mutta hyvä. Verinen, mutta hyvä. Paljon kirosanoja, paljon graafista väkivaltaa, ikävän paljon suolenpätkiä.
Kului pari tuntia. Sitten herra Ackles, arvon Dean Winchester, julkisti sosiaalisessa mediassa, mikä on hänen ensimmäinen roolinsa Supernaturalin jälkeen. Pienen ikuisuuden (=15 vuotta) kestänyt sarja on päättymässä ihan pian.
Se rooli? Soldier Boy. Sarjassa The Boys.
Kohtalon johdatusta, ajattelin luonnollisesti. Jos Dean hiton Winchester (hyvä on, Jensen Ackles) on mukana, voin kestää verta ja suolenpätkiä. Katsoin siis toisenkin jakson. Ja kolmannen. Ja koko ensimmäisen kauden. Siitäkin huolimatta, että Jensen Ackles hyppää remmiin vasta kolmannella kaudella, jota ei ole alettu vielä edes kuvaamaan.
En ole mikään kaikkein suurin supersankarifani. Marvel, DC… samaa kamaa kaikki mun päässä. Pidän kuitenkin The Boysista, jopa ilman Dean Winchesteriä. Ihan kaikille en kuitenkaan voi sitä suositella. Ne suolenpätkät… ensimmäisten reilun viiden minuutin jälkeen ymmärtää kyllä, miksi sarja on K18 ja miksi jokainen jakso alkaa varoitusteksteillä. Adult content, graphic language, graphic violence, nudity…
Sekopäinen sarja. Mutta hyvä. Ja hauska! Eikä ollenkaan pelottava, miinus suolenpätkät. Satiiria, parodiaa, mustaa huumoria, komediaa ja toimintaa, sanoisin.
The Boys pohjautuu Garth Ennisin ja Darick Robertsonin samannimiseen sarjakuvaan. Se kertoo supersankareista, jotka ovat kauniisti sanottuna kusipäitä. Sarjassa heitä kutsuttaisiin sillä ikävällä c-sanalla. Supersankaripahisten toisella puolella on The Boys, hyvikset ja sarjan oikeat sankarit, jotka ovat ottaneet missiokseen paljastaa millaisia narsistisia, supervoimiensa väärinkäyttäjiä supersankarit oikeasti ovat. Narsisti numero 1 on Homelander, Captain American parodiaversio. Pisteitä näyttelijä Antony Starrille, joka tekee Homelanderista yhden tämän hetken kammottavimmista ja kiehtovimmista tv-sarjapahiksista.
Kaiken sekopäisyyden ohella The Boys kritisoi varsin terävästi sankarikultteja, vallanpitäjien väärinkäytöksiä, korruptiota ja äärimmilleen vietyä kaupallistumista. Ei siis pelkästään suolenpätkiä! Feministisestä näkökulmasta sarja ei saa täysin puhtaita papereita, mutta onko tuo nyt edes yllätys, kun nimi on The Boys.
The Boys on katsottavissa Amazon Primessa. Toisen kauden ensimmäiset kolme jaksoa julkaistiin 4.9. ja uusi jakso tulee katsottavaksi aina perjantaisin. Kolmas kausi (=Dean Winchester -kausi) on tilattu.
PS. Yhtä ikävää supersankaria esittää Gossip Girlistä tuttu Chace Crawford. Ollaan melko kaukana Upper East Sidestä, Nate Archibald…
