Kategoriat
Hassua Leffat Suosittelen

Uudet joululeffat testissä

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: höttöiset joululeffat

Kuvat: Netflix & Amazon Prime

Kuinkahan monta uutta joululeffaa julkaistaan vuosittain? Pelkästään kliseisten joululeffojen sanansaattaja Hallmark Channel marssittaa tänä vuonna ruutuihin 40 tuoretta jouluelokuvaa, joten veikkaan että melko monta. We Need a Little Christmas, A Kismet Christmas, A Cozy Christmas Inn, Jolly Good Christmas, Christmas Bedtime Stories, Ghosts of Christmas Always, A Magical Christmas Village… Hallmarkin joulukatalogin juonitiivistelmien lukeminen on muuten erittäin huvittavaa, suosittelen! 😀

Claire is an MI5 agent who goes undercover as the royal nanny. She must overcome the challenges of her assignment, like resisting the charms of Prince Colin, while keeping the family safe at Christmas.

Todellakin katsoisin The Royal Nannyn! Vähän toki häiritsee, etteivät ole saaneet tungettua leffan nimeen christmasia. The Royal Nanny of Christmas. The Royal Christmas Nanny. The Christmas of the Royal NannyThe ChristMI5! Vaihtoehtoja olisi ollut.

Okei, putosin Hallmark-kuoppaan. Ei mun niistä pitänyt puhua, vaan neljästä katsomastani tämän vuoden uudesta, ei-Hallmarkin joululeffasta. Ainakin kaksi niistä tosin sopisi vallan hyvin Hallmarkille. Tuotantobudjetit ovat ehkä vähän korkeammat, käsikirjoituksen taso ei niinkään. Kuolleissa äideissä ei ole mitään hauskaa, päinvastoin, mutta on jotenkin kuvaavaa, että jokaisessa melko randomilla valitsemassani joululeffassa on vähintään yksi kuollut äiti. Ihan samaa joululeffojen kliseepankkia Netflix ja Amazon Prime käyttävät kuin Hallmark.

Jingle Bells, Jingle Bells, joululeffoja!

Nämä ovat järjestyksessä vähiten suosikista suosikkiin.

Sinun kanssasi jouluna / Netflix

Juoni: Poptähti etsii inspiraatiota uuteen jouluhittiin ja päättää toteuttaa tapaamisesta unelmoivan nuoren fanin toiveen. Samalla hän saa tilaisuuden tosirakkauteen.

Vihasin tätä elokuvaa niin paljon kuin höttöistä joululeffaa on mahdollista vihata. Eli en kovinkaan paljon, koska se on höttöinen joululeffa, voiko niitä oikeasti vihata-vihata? Silti, not a fan.

Hyvää: Aimee Garcia, kaikki Quinceañera-kama, hei Freddie Prinze Jr., kiva että sulla on töitä, Sinussa on se jokin 4-ever, elokuvan isoäiti, Aimeen esittämän poptähden assari, yleinen höttöisyys.

Huonoa: No siis olishan se kiva, jos romanttisen joululeffan pääparin välillä olisi kemiaa. Hyvin geneerinen nimi. Ettekö nyt voinut keksiä jotain musiikin ja laulujen ympärille, The Music of Christmas tai vastaavaa??

Kuollut äiti -laskuri: Kaksi.

Silmienpyörittelylaskuri: Meni rikki, pyörittelin liikaa silmiäni.

Something From Tiffany’s / Amazon Prime

Juoni: Elämä, kuten rakkauskin, on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia lahjoja. Romanttisessa joulunajan elokuvassa yhden naisen elämä muuttuu lopullisesti, kun hän saa toiselle tarkoitetun kihlasormuksen.

Noin 10 minuutin jälkeen teki mieli katsoa oikeasti hyvä Zoey Deutchin tähdittämä rom com. Eli Set It Up, jonka vuoksi mun odotukset tästäkin  Zoey Deutch –rom comista olivat selkeesti liian korkealla.

Hyvää: Zoey Deutch ja Kendrick Sampson olivat oikein hyvä rom com -pari — jos kässäri vaan olisi ollut parempi.

Huonoa: No siis se käsikirjoitus. Hätäinen loppuratkaisu. Liialliset kliseet. Huonosti pohjustettu ja epäuskottava rakkaustarina.

Kuollut äiti -laskuri: Kaksi

Silmienpyörittelylaskuri: Vahvasti punaisen puolella.

The Noel Diary / Netflix

Juoni: Lapsuudenkodissaan joulusiivousta tekevä kirjailija tapaa naisen, joka etsii biologista äitiään. Avaako vanha päiväkirja heidän menneisyytensä — ja sydäntensä — lukot?

Myönnetään, en halunnut pitää tästä lainkaan koska olen katsonut Selling Sunsetia ja lukenut liikaa julkkisjuoruja, joten tiedän että Justin Hartley jätti vaimonsa Chrishell Stausen tekstiviestillä. Ja olen Team Chrishell! Mutta siis jos unohdetaan Justin Hartleyn siviilielämä, leffa oli aivan kelvollinen jouludraama.

Hyvää: Barrett Doss, Justin Hartleyn hahmon koira, naapurin täti, ihan ok juoni. Justin Hartleyn silmälasit.

Huonoa: Loppu olisi voinut olla parempi. Miksi minä en SPOILER ALERT SPOILER ALERT nähnyt, kun Rachel tapaa biologisen äitinsä??! Camoon! Rakkaudentunnustus, joka sisälsi SPOILER ALERT SPOILER ALERT pienoista stalkkerointia.

Kuollut äiti -laskuri: Yksi. Ja yksi kuollut veli. Plus yksi kateissa oleva biologinen äiti.

Silmienpyörittelylaskuri: Viisari ei juurikaan värähtänyt. Paitsi isosti lopussa.

Your Christmas or Mine / Amazon Prime

Juoni: On jouluaaton aatto. Rakastavaiset Hayley ja James hyvästelevät juna-asemalla, mutta kumpaakin harmittaa ajatus joulusta erossa. Molemmat päättävät tarttua hetkeen ja vaihtavat viime hetkellä junaa. Lumisade yltyy, junaliikenne seisahtuu, ja pian kumpikin huomaa olevansa väärän perheen luona jumissa koko joulun. Kestääkö rakkaus, kun parin suurimmat salaisuudet paljastuvat?

Pidinköhän tästä eniten, koska on brittileffa vs. kliseiset jenkkiviritelmät?

Hyvää: Vähän erilainen juoni, pari semiyllättävää juonikuviota. Hauskaa ja mieltä lämmittävää perhesekoilua. Höttöinen ja leppoisa. Asa Butterfield ja Cora Kirk.

Huonoa: No siis olihan tämä silti melko kliseinen. Mutta olisiko se edes joululeffa ilman kliseitä?

Kuollut äiti -laskuri: Yksi.

Silmienpyörittelylaskuri: Pientä värähtelyä.

PS. Mun suosikkijoululeffa on Jali ja suklaatehdas, koska yhdistän sen jouluaattoon. Olen myös Die Hard on jouluelokuva -koulukuntaa.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: The White Lotus -dilemma ja rom com -kirjavinkki

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.11.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Aubrey, Bolu ja Allison.

Kuvat: Amazon Prime, HBO Max & Headline

Tämä taitaa taas olla Viime aikojen aivan kelvollisia asioita. Ainakin puoliksi.

The White Lotus / HBO Max

Aloin vihdoin katsomaan White Lotusin kakkoskautta. Pari viikkoa myöhässä, mutta silti. En taaskaan ymmärrä, mikä saa minut katsomaan sitä. Periaatteessa en pidä siitä lainkaan. Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu. Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään. Okei paitsi Aubrey Plazan hahmoon. Mutta se johtuu vain Aubrey Plazasta.

… ja silti… silti katson ja ihan viihdyn sarjan parissa. En tajua.

Olenko väärässä jos sanon, että kakkoskausi on tähän mennessä ollut vähän vähemmän outo kuin ykköskausi? Ehkä sen takia moni on ollut sitä mieltä että on huonompi, mutta minä olen ollut että ”hei onko tää nyt parempi”. 😀

Honey & Spice / Bolu Babalola

Mun yöpöydällä oli kuukausia kirja Too Much and Never Enough: How My Family Created the World’s Most Dangerous Man. On varmasti oikein hyvä ja avartava teos. Psykologi Mary L. Trump kirjoitti sen sedästään, siitä yhdestä ex-presidentistä.

Tämä suositus ei kuitenkaan liity Too Much and Never Enough’iin. Vaan siihen kirjaan, jonka aloitin kun vihdoin tajusin kuinka hiton ankeaa on lukea megalomaanisen narsistin syntytarinaa. Luovutin siis ankeilut ja aloitin Bolu Babalolan rom comin Honey & Spice.  Kyllä kiitos! Honey & Spice on hurmaava ja fiksu rakkaustarina, ja sitä oli miljoona kertaa hauskempi lukea kuin Trumpin perheen ankeaa sukuhistoriikkia.

People We Hate at the Wedding / Amazon Prime

Katsoin Amazon Primesta uutuuskomedian People We Hate at the Wedding. Se oli… kelvollinen? Ei-hyvä? Melko onneton. Ottaen huomioon, että leffaa tähdittävät Kristen Bell ja Allison hiton Janney (ja siinä oli joukko muitakin hauskoja, kuuluisia ihmisiä), sen olisi pitänyt olla miljoona kertaa parempi.

Mun suosikkiasia leffassa oli, että se kesti reilut puolitoista tuntia. Ideaalipituus elokuvalle. Muistan, että nauroin kerran. Unohdin jo mille. Ja tiedättekö, suosittelen tätä ei-hyvää höttöistä elokuvaa kaikille! On aina hyvä tajuta, että lahjakkaat, hauskat, fiksut tyypitkin tekevät aika ajoin keskinkertaisia asioita. Ja se on aivan jees! Keskinkertaisuus rocks. Oscar-voittaja Allison Janneykin on välillä että ”totta hitossa menen Lontooseen pariksi viikoksi tekemään höttöisen elokuvan jota kukaan ei muista kahden kuukauden päästä”.

Something from Tiffany’s / Amazon Prime / 9.12.

Primen höttöisistä leffoista puheen ollen…

Tiedänkö tasan tarkkaan, miten tämä elokuva päättyy? Kyllä, kyllä tiedän. Aionko katsoa tämän elokuvan? Kyllä, sataprosenttisesti.

The Vow / HBO Max

Mun on aina vähän vaikea suositella leffoja ja sarjoja tosielämän ikävistä asioista. Ideaalitilanteessahan niitä ikäviä asioita ei olisi koskaan tapahtunut. Ja koko NXIVM-kulttihässäkkä on ääri-ikävä asia, jonka ei todellakaan olisi koskaan pitänyt tapahtua. Nyt kun tuo on sanottu; olen koukussa NXIVM-kultista kertovaan HBO Maxin The Vow -dokkarisarjaan, jonka toinen tuotantokausi on käynnissä. Kausi  kuvaa kulttia johtaneen Keith Ranieren oikeudenkäyntiä. Ikävyyksien kestämistä helpottaa tieto siitä, että — spoiler alert — Raniere tuomittiin rikoksistaan. Järkyttävän kamala ihminen. Ja siis oikein kiehtova dokkari, vaikka aihe onkin ikävä.

PS. Kaikenlaiset ikävät true crime -kulttisarjamurhaajakatoamismysteerisarjat tuovat mulle aina mieleen tämän SNL:n sketsin.

Kategoriat
Kirjat Suosittelen

Olin väärässä rakkausromaaneista (ja kuuma kirjatärppi)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.10.2022 Lilyssä.

Suosikkikirja: Red, White and Royal Blue

Tämä on käsi ylös virheen merkiksi -hetki. Olen ollut siinä uskossa, että en pidä rakkausromaaneista. Siis tiedättehän, Harlekiini-romaaneista, romanttisista kirjoista, mitä ne nyt ovat. Romance novels, puhun niistä. Rakkausromaani lienee oikea suomenkielinen termi.

En siis ole nyrpistellyt nenääni niille ja pitänyt roskana (never!), olen vain kuvitellut että minä, Maisa, en pidä niistä. Olenhan tunnettu silmien pyörittelijä, joka tässäkin blogissa dokumentoidusti ei pidä yltiöromanttisesta lässytyksestä. Eikä seksikohtauksista. Ja siis yltiöromanttisuus ja seksikohtaukset nyt vähän niinku on se juttu rakkausromaaneissa.

Okei, on mulla ollut hieman negatiivinen kuva rakkausromaaneista. Mun päässä ovat välkkyneet Harlekiinien kasarille jumahtaneet rumat kannet, joissa avoimeen paitaan pukeutunut pitkätukkainen Fabio suutelee jotain näpsäkkää hovineitiä takkatulen äärellä. Ja se Frendien jakso, jossa Joey löytää eroottista kirjallisuutta Rachelin tyynyn alta ja kiusaa Rachelia siitä (terve suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen, Frendit!)

Mutta! Luin Casey McQuistonin oikein hauskan, oikein koukuttavan, oikein nokkelan, oikein kuuman ja romanttisen Red, White & Royal Bluen, ja nyt olen rakkausromaanikäännynnäinen. Tajusin, että parhaimmillaan rakkausromaanit ovat hauskoja ja leppoisia hyvän mielen rom comeja — parilla ekstra seksikohtauksella ja lisäannoksella romanttista sälää. Minähän — kaikesta silmien pyörittelystäni huolimatta — rakastan rom comeja! Ja luettuna seksikohtauksetkaan eivät häiritse minua. Mun ei tarvitse pohtia, että kuinkahan kiusallista tuo on näyttelijöille. Yltiöromanttista lässytystäkin kestän huomattavasti paremmin sivuilla kuin ruuduilla.

Ennen RWRB-valaistumistani olin lukenut kaksi rakkausromaaniksi luokiteltavaa kirjaa, kaksi Bridgerton-sarjan osaa. Huutelin taannoin Netflixin Bridgertonista kirjoittaessani, että kirjat lukeneiden mielestä kakkoskausi ei vertautunut mitenkään mairittelevasti sen pohjalla olevaan Viscount Who Loved Me’hen. Pitihän mun selvittää, ovatko oikeassa, joten lainasin sen kirjastosta. Kukaan ei voi väittää, ettenkö ottaisi blogihuuteluitani vakavasti! Toki en kirjan luettuani muistanut kertoa, mihin lopputulokseen olin tullut.

Noh, parempi myöhään… lopputulos taisi olla se, että en mitenkään erityisemmin pitänyt kirjasta. Että sarjasta sentään on yritetty silotella pois lähdemateriaalin ankeita puolia. Että 1800-luvulle sijoittuva, ikävän epätasa-arvoinen romantiikka ei vetoa minuun. Että miksi nuo miehet (Anthonyn Viscount Who Loved Me’n lisäksi olen lukenut Benedictin tarinan An Offer from a Gentleman) kohtelevat naisia noin, miksi tämän pitää olla niin takapajuista ja ankeaa? Sarjassa ikävyydet ja epätasa-arvon unohtaa helpommin, kun uppoutuu väreihin ja musiikkiin ja kauniisiin ihmisiin ja hulppeisiin lavasteisiin. Ja Jonathan Baileyyn.

Kyllähän minä tajuan, että Bridgertonit ovat rakkausromaanien alagenreä, historiallista romantiikkaa, että ”apua, mies ja nainen ovat kahdestaan huoneessa, nyt heidän on mentävä naimisiin” on osa sitä maailmaa ja ajanjaksoa, joita kirjoissa maalataan. En vain pidä siitä.

Kävi ilmi, että fabioiden ja bridgertoneiden sijaan minä pidän moderneista, nykyaikaan sijoittuvista, popkulttuuriviittauksia viljelevistä, hauskoista ja fiksuista hyvän mielen rom com -rakkausromaaneista, jotka kertovat höttöisiä, sydämellisiä, romanttisia, tasa-arvoisia rakkaustarinoita. Tai siis ainakin pidän Red, White & Royal Bluesta. Otokseni ei ole kauhean  edustava, myönnetään.

Mutta anteeksi vaan, kuka rom com -fani voisi vastustaa juonta, jossa Yhdysvaltojen presidentin poika Alex rakastuu Walesin prinssi Henryyn? Yhdistettynä parhaaseen rom com -tropeen, enemies to loversiin. Plus salasuhteeseen ja siihen, että miten käy presidentinvaaleille tai iik, monarkialle, jos suhde paljastuu? Diplomaattinen katastrofi uhkaa! Täydellistä. Täydellisen hauska lukukokemus, täydellisen hauska, fiksu ja romanttinen rakkaustarina.

Käännytettynä rakkausromaanifanina aion seuraavaksi lukea Bolu Babalolan Honey & Spicen. Seuraan Bolua Twitterissä (huipputyyppi, twiittaa popkulttuurista ja muusta hauskasta), ja olen vakuuttunut, että rakastan Honey & Spicea. Siinäkin on enemies to loversia. Ja feikkisuhde. Ja ilmeisesti kaikkea muutakin hauskaa ja kuumaa säätöä.

PS. Ken tietää hauskoja, moderneja rakkausromaaneja, saa vinkata!

PPS. Red, White and Royal Bluesta on tekeillä Amazon Primen leffa. Julkaisuajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta kuvaukset on jo paketissa. Kirja on superpidetty, joten valtaisalla fanijoukolla on taatusti sanottavaa, jos menee pieleen. Näyttelijävalinnoistakin syntyi jo pientä polemiikkia, luonnollisesti. Minä olen vain iloinen, että nyt olen valmiiksi lukenut lähdeteoksen ja voin sitten valittaa kirjafanin auktoriteetilla.”Kirja oli paljon parempi, mitä hittoa!!?” 😀