Avainsana: nostalgia

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: sarjatäyskäännös, kesän soundtrack ja nostalgiatrippailua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.6.2024 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Hacks S3, nostalgiatrippailu, kamalan huonot elokuvat ja Past Lives.

Viime aikojen suosikkiasioita! (Hyvä on, suosikkiasioita on melko venyvä käsite.)

Hacks, kausi 3 / Max

Olen aikoinani lätissyt jotain vähemmän positiivista Hacksista. En lätise enää, rakastin kolmoskautta! Siis eikö se ollut kirkkaasti paras kausi? Tämä ei ole vain mun mielipide? Aiemmat olen kahlannut läpi, tähän olin koukussa.

Past Lives / Prime Video

Olen hyvin huono katsomaan kriitikoiden arvostamia, palkittuja, hienoja elokuvia. Tiedättehän, niitä taiteellisia tapauksia, jotka voittavat Oscar-palkintoja, mutta joita minä en tajua tai jaksa, koska katson mieluummin kolmatta miljoonaa kertaa How to Lose a Guy in 10 Daysin. Mutta! Katsoin Celine Songin ohjaaman ja käsikirjoittaman, oikein arvostetun ja hienon Past Livesin ja pidin siitä kovasti. Se oli hidas ja vähäeleinen ja kaunis ja yksinkertainen ja monimutkainen ja iski sydämeen ja rikkoi ja paransi ja en tiedä, minä vain pidin siitä.

(Yritin katsoa Oppenheimerin. Jaksoin 10 minuttia. It’s not you, hienot ja kriitikoiden ylistämät elokuvat, it’s me.)

Täydellisen kamalat elokuvat

Kriitikoiden lyttäämät leffat sen sijaan…

Katsoin telkkarista Baywatch-elokuvan. Koska… en enää muista miksi. Telkkari oli päällä? En ole koskaan toivonut enempää, että olisin sellainen tyyppi, joka postaa jokaisen ajatuksensa internetiin. Mulla oli niin monia ajatuksia! Hyvä luoja, kuinka loisteliaan täydellisen kamala elokuva. Tiedän, että tämä on hieman ilkeää, mutta olen aidosti sitä mieltä, että välillä ei ole mitään parempaa kuin täydellisen kamalat elokuvat. Siis että ”hei, The Rock ja Zac Efron, olette menestyneitä ja lahjakkaita tyyppejä, ja olette mukana leffassa, jonka käsikirjoitus vaikuttaa humalassa olevan ChatGPT:n tekosilta”. Täydellistä! Yhdessä vaiheessa sankarirantavahtimme olivat ruumishuoneella (luonnollisesti), ja kohtaus oli niin järkyttävän kamala, että se oli paras kohtaus ikinä. Pisteitä Baywatch-leffalle, mulla oli äärimmäisen hauskaa sen seurassa.

Keane + nostalgia

Brittiyhtye Keane esiintyi Glastonburyssa. En tiennyt tätä, koska olin vähän unohtanut koko bändin, mutta sitten algoritmit tuuttasivat somevirtaani pätkiä Somewhere  Only We Know’sta ja Everybody’s Changingista, ja yhtäkkiä olin 15-vuotias polttamassa Keanea täydellisen teiniangstisille, kuratoiduille CD-levyilleni. Näen mielessäni ne CD:t, kirjoitin kappaleiden nimet kansivihkoon erivärisillä stabiloilla. Olen täysin vakuuttunut, että yksi ihmiselämän hienoimmista tunteista on se, kun matkustaa ajassa taaksepäin musiikin avulla, jota kuunteli silloin joskus.

(Keane-fiilistelyn jälkeen päädyin BBC  Musicin YouTubeen, ja pyhä nostalgia, Glastonburyssä esiintyi myös Sugababes. Edit. Ja omg, myös Avril.)

(Mun nostalgiatrippailu festareilla esiintyisivät Avril Lavigne, Good Charlotte, Tiktak, The Killers, Simple Plan, The All-American Rejects, Paramore, My Chemical Romance, joka soittaisi vain viisi kertaa peräkkäin Welcome to the Black Paraden, Fearless–Taylor ja Spice Girls, tietysti).

Griff

Toisin kuin edellisestä voisi kuvitella, en ole täysin juuttunut nollareille, vaan kykenen kuuntelemaan myös 2000-luvulla syntyneiden nuorten ihmisten tekemää musiikkia. Viime päivät olen siis popittanut 23-vuotiaan brittiartistin Griffin musiikkia. Kuinka lahjakas tyyppi! Pidän hänen musiikistaan ja odotan kovasti heinäkuussa julkaistavaa Vertigo-debyyttialbumia.

(Olen kuunnellut myös Chappell Roania, koska niin on tehnyt koko maailma, ja olen hyvä bandwagon-musiikinkuuntelija. Mun suosikit ovat My Kink is Karma ja Naked in Manhattan.)

Lorde / Melodrama

Okei, palaan nostalgiatrippailuun – en tosin nollareille vaan vain seitsemän vuoden taakse; olen kuunnellut Lorden Melodramaa. Olin unohtanut, miten hieno levy se on! Green Light ja Supercut ovat melko lailla täydellisiä popkappaleita.

The Tortured Poets Department / Taylor Swift

Koska viime aikojen suosikkiasioita laahaa jäljessä, en ole edes ehtinyt sanomaan mitään TTPD:stä. Noh, siitä on sanottu varmaan jo kaikki mahdollinen (minä rakastan sitä, vähemmän yllättäen), joten kerron vain tämänhetkisen top vitoseni:

1. The Smallest Man Who Ever Lived
2. Loml
3. Peter
4. But Daddy I Love Him
5. The Black Dog

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -tärppejä ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.

Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video

Koska olen vakavasti otettava  bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.

Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.

Lista näyttää tältä, btw:

Move Along 18

Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin  Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat Worldin The Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)

*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁

PJ Dis

Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason Mantzoukasista. Hei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.

American Symphony

No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.

Ttwas

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor Swiftin Tied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.

Mr and mes snitj

Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.

Rom com jack

Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.

(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)

Onko one day hyvä?

Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.

L pulla tripla

Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.

Rom com

Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.

…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry Girlsin Saoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.

True Detective

Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.

PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂

LUE MYÖS:

It just takes some time little girl – kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit
Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Disney+-persoonallisuustesti

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.11.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: Turvasarjat ja nostalgia! Ja hyvä on, Disney+ on myös ihan pätevä.

Kuva: Disney+

Ei sillä, että mun tarvitsisi perustella tekemisiäni, mutta se oli tarjouksessa. Siis se Disney+, jonka mahdollisesti sorruin tilaamaan pari kuukautta takaperin. Minä olin kipeä ja kaikkea! Mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Katsoa jotain niistä vanhoista, tylsistä suoratoistopalveluista, joista maksan kuukausimaksua? Camoon.

Disney plussassa on paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Mitä minä olen tehnyt? Noh, lähinnä katsonut kaikkea ei-lainkaan-uutta ja ei-lainkaan-jännittävää kamaa. Koska mun valinnat taitavat lopulta kertoa aika paljon minusta, mun Disney+-taipaleesta on muodostunut huvittava persoonallisuustesti. Persoonallisuustesti, josta en välttämättä saa kovin korkeita pisteitä.

Järjestyksessään mun katsomispolku Disney plussassa on mennyt näin:

1. Alias

Don’t judge me, aivan pätevä ensimmäinen valinta. Kuka kaipaa marveleita, pieniä merenneitoja ja muita siistejä uutuuksia, kun voit velloa teinivuosiesi nostalgiassa. Nollarit 4-ever! Tosin täytyy myöntää, että Alias on kestänyt aikaa hyyyyvin heikosti. Hei vaan, male gaze, ei ole ikävä. Ja vaikka sivuutettaisiin ongelmallisuudet, niin hyvä luoja, olin unohtanut kaiken sen Rambaldi-sälän. Aika on selkeesti kullannut muistot. (Sark ja Anna Espinosa, olette edelleen suosikkipahiksiani, Sydney ja Vaughn, olette oikeastaan melko tylsiä, miksi olen koskaan kuvitellut että olette greatest love story ever?!)

Analyysi: Ihminen, joka ei osaa päästää irti, vaikka jotkut asiat ovat irtipäästämisen arvoisia.

2. Abbott Elementary

Kyllä kiitos. Tiesin, että pitäisin Abbott Elementarysta. Se on aivan mun sarjoja; leppoisa, hyvin kirjoitettu fiksu komedia täynnä hauskoja, miellyttävältä vaikuttavia tyyppejä. On sellaiset Parks & Rec -vibat koko hommassa, mikä on tietysti pelkästään hyvä asia.

Analyysi: Ihminen, joka on vähän kateellinen Quinta Brunsonille.

(Gregory on suosikkini yksin näiden vuorosanojen vuoksi.) (Oikeasti suosikkini on Ava.)

3. Prinsessapäiväkirjat

Haluaisin, että mulla olisi joku hyvä syy siihen, että kolmas asia jota päädyin katsomaan oli Prinsessapäiväkirjat… ja siis mulla on, Anne Hathaway rocks ja hei taas, nollarit ja nostalgia. Okei, aikuisenahan tämä leffa on aivan pönttö — miksi hitossa Genovian itsenäisyyspäivän juhlat pidetään San Fransiscossa?  Ja miksi Lily on oikeastaan melko ankea ystävä? Ja mitä hiton vikaa Mian täydellisessä kiharatukassa oli? Oikeastaan koko leffan juoni on yhtä mitä hittoa. Ja silti tai juuri siksi: loistava elokuva.

Analyysi: Ihminen, joka ei aina ole valmis sitotumaan uusiin asioihin — koska mitä jos ne ovatkin huonoja? — joten valitsee tutut ja turvalliset. Joo olen se tyyppi, joka tilaa ravintolassa aina samaa ruokaa ja valitsee aina samoja irtsareita.

4. The Bear

Kahden jakson jälkeen mielipiteeni on tämä: apua miten stressaava sarja. Kaipaan hermolomaa pelkästä katsomisesta. Ja anteeksi, mutta miten hitossa tämä on voittanut palkintoja parhaasta komediasarjasta? Minua ei naurata, chef.

Analyysi: Ihminen, joka yrittää olla cool ja ajan hermolla ja katsoa cooleja, hienoja, palkittuja sarjoja, vaikka oikeasti haluaisi katsoa New Girliä. Myös: Ayo Edebiri -fani koska miten cool tyyppi.

5. New Girl

Joo joo.

Analyysi: Ihminen, joka tarvitsee hyväksi havaittuja turvasarjoja, koska ei aina jaksa katsoa cooleja, hienoja, palkittuja sarjoja.

6. Ikuisesti sinun

Ihan kohta katson jotain järkevää. Järkevällä tarkoitan jotain, jota en ole katsonut kolmeatuhatta kert… hei, 10 Things I Hate About You, fancy seeing you here! (En katsonut.)

Ikuisesti sinun on ikuisesti yksi suosikkielokuvistani. Edes tämä traumaattinen muisto ei ole pilannut leffaa mun silmissä: vuonna yksi ja kaksi meikällä oli se nauhoitettuna VHS:lle, ja joku meni nauhoittamaan sen päälle. Mikä pyhäinhäväistys.

Analyysi: Ikuisesti sinun on loistava elokuva, en halua kuulla siitä mitään pahaa!!! -ihminen.

7. folklore: the long pond studio sessions

Tietysti halusin tietää, miten Taylor selittää folkloren kolmiodraaman. Ja saada Taylorin analyysin mirrorballista.

Analyysi: Swiftie.

8. White Collar

Rakas Neal Caffreyni on ollut ajatuksissani, sillä olen odottanut milloin Matt Bomerin tähdittämä uusi minisarja Fellow Travelers saapuu Suomeen (alkaa 19.11. SkyShowtimessa… siis julkaisuhetkellä tänään*). Oli vain loogista, että kun törmäsin Disney plussassa White Collariin, katsoin yhden jakson. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, olen vakaasti sitä mieltä, että White Collar on A-luokan televisiosarja. Just hyvällä tavalla höttöinen rikossarja.

Analyysi: No en tiedä, mutta haluaisin että käymme kriittisen keskustelun siitä, miksi sarjan nimi on suomeksi Kovat kaulassa. Ymmärrän mistä se tulee, vihaan sitä.

*Katsoin ekan vartin Fellow Travelersia. Tiedän jo nyt, että on sitä kamaa, joka rikkoo sydämeni.

9. Tangled (Kaksin karkuteillä)

Kenties pohditte, katsoinko tämän 10-vuotiaan kummilapseni kanssa. Se olisi vallan hyvä perustelu, mutta mulla ei ole 10-vuotiasta kummilasta. Ja hitto vie, mulla pitäisi olla 10-vuotias kummilapsi, koska se olisi taatusti tehnyt hyvää mun Disney-prinsessa-sivistykselle. Tiana, Tähkäpää, Merida, Moana (en edes tiennyt, että tuotemerkkioikeussyiden vuoksi Moana on Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa Vaiana), Raya… kaikki 2000-luvun Disney-prinsessat… aivan tuntematonta aluetta mulle. En ole nähnyt yhtäkään näistä leffoista. Se on korjattava.

Aloitin Tangledista, sillä olen törmännyt Twitter-keskusteluihin siitä, keiden pitäisi esittää Tähkäpäätä ja Flynn Rideria (Eugenea? Sori olen Tangled-rookie, en tiedä kummalla nimellä häntä pitäisi kutsua) oletettavasti tulossa olevassa live action -versiossa. On tärkeää, että mulla on mielipide asiasta, ja mulla ei voinut olla mielipidettä ennen kuin olin nähnyt alkuperäisen animaatioversion.

….

Mielipiteeni? Eikö paljon faniääniä saanut Florence Pugh ole 27-vuotiaana liian vanha Tähkäpääksi? Siis jos live action -Tähkäpääkin on 18-vuotias. Jos ikä ei ole ongelma, ja Tähkäpään sopii olla vähän vanhempi, Florence kieltämättä olisi ainakin ulkonäöllisesti oikein hyvä valinta. Ja kyllä, hyvä Internet, voin olla teidän kanssanne samaa mieltä, Taylor Zakhar Perez olkoon Flynn Rider. Hän on niin kauniskin ja kaikkea.

Analyysi: Ihminen, jonka mielestä Disney-prinsessat kuuluvat yleissivistykseen.

10. ?!!

No siis minä olisin katsonut Happy Endingsin, mutta sitä ei ole Disney plussassa. Mitä hittoa?! Teen reklamaation. Happy Endings on ABC:n sarja, ja Disney omistaa ABC:n. En tajua. Selkeesti kuuluisi sinne Star-osastolle. Voinko allekirjoittaa jonkun vetoomuksen?

Analyysi: Ihminen, joka haluaisi katsoa Happy Endingsin.

PS. Listalla: Reservation Dogs, edes yksi Marvel-sarja (jotta voin sanoa että olen katsonut Marvel-sarjan), The Dropout, Only Murders in the Building, Encanto koska haluan tietää oikean kontekstin sille Bruno-renkutukselle (miksi emme puhu Brunosta???), It’s Always Sunny in Philadelphia koska en vain tajua miten sitä on tsiljoona tuotantokautta, kuuluisiko mun katsoa sitä?, ööö pitäisikö mun nyt yrittää katsoa Star Warsit??, jostain hiton syystä haluaisin katsoa Under the Banner of Heavenin, Revengen vika jakso koska olen pohtinut miten se sarja päättyi, Up (never seen, syytän taas puuttuvaa 10-vuotiasta kummilastani), no ne loput 2000-luvun Disney-prinsessat, Hamilton-musikaali ja Ansa vanhemmille koska hei, kuka minä olen kieltämään nostalgiarypemisen itseltäni.

PPS. Oikeasti mun pitäisi perua mun tilaus, tarjoushinta päättyy kohta. M, voisit vaikka sijoittaa ne rahat tai jotain. Eikö järkevä ihminen tekisi niin?

LUE MYÖS:

10 TV Shows to Know Me -haaste