Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2019 parhaat sarjat tähän mennessä

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.6.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: alkuvuoden 2019 parhaat sarjat

Seuraa puolivuotiskatsaus!

Eli vuoden 2019 tähän mennessä parhaat katsomani sarjat (plus ne, joita en ole katsonut, mutta jotka hypestä päätellen pitäisi katsoa).

Jos oli viime vuosi hyvä sarjavuosi, tästä vuodesta on muotoutumassa vähintään yhtä hyvä. Suoratoistopalveluiden keskinäisen kilpailun seurauksena on ainakin laadukkaita sarjatapauksia. Katsoja kiittää!

Fleabag (kausi 2) / Amazon Prime

Kuusi jaksoa täydellisyyttä. Phoebe Waller-Bridgen luoma ja tähdittämä draamakomedia Fleabag palasi loistavan ykköskauden jälkeen vielä loistavammalle kakkoskaudelle. Lähes uskonnollinen kokemus, nuo kuusi jaksoa. Eikä pelkästään aiheensa puolesta.

Russian Doll (suom. Juhlat) / Netflix

Olin ihan varma, että en pitäisi Russian Dollista lainkaan. Se kuulosti tylsältä ja liian synkältä; syntymäpäiviä viettävä nainen jumittuu looppiin jossa hän kuolee aina uudestaan ja uudestaan. Mutta kappas, olikin loistavat Natasha Lyonne ja Charlie Barnett sekä kiehtova tarina ihmisyyden koukeroista, surusta, masennuksesta, ystävyydestä ja eteenpäin menemisestä.

Edit. Ei jäänytkään yhteen kauteen, kakkoskausi Russian Dollia tulossa. Mielenkiintoista nähdä, miten tarina jatkuu.

Sex Education (kausi 1) / Netflix

Toinen iloinen Netflix-yllättäjä. Teinien seksisekoiluista on tehty monenlaista kuraa, mutta Sex Education tarttuu aiheeseen tuoreesta kulmasta ja suurella sydämellä. Se on hauska, fiksu ja yllättävän liikuttavakin. Eikä nimestään huolimatta pelkkää seksisekoilua, vaan sarjalla on muutakin sanottavaa.

Kakkoskausi tulossa, julkaisupäivä ei vielä tiedossa (mahd. alkuvuodesta 2020).

Schitt’s Creek (kaudet 1-5) / Hoi, Suomi-Netflix, skarppaa!!

Pitkään piilossa lymyillyt kanadalaishelmi löi läpi pari vuotta sitten, kun se löysi tiensä CBC:ltä Netflixiin (ei kuitenkaan vieläkään Suomen Netflixiin. SUURI VÄÄRYYS!). Vuonna 2015 alkanut komedia on nyt supersuosittu – täysin ansaitusti! Höpsön nimen takana on suurella sydämellä varustettu täydellinen hyvän mielen komedia. Ei synkkyyttä, ei surua, ei ennakkoluuloja, pelkkää rakkautta, iloa ja hassuttelua.

Vaikka ikävät jutut puuttuvatkin, sarja ei ole millään lailla mitäänsanomaton. Se pitää sisällään loistavasti kirjoitettuja kasvutarinoita ja aidosti liikuttavia rakkaustarinoita. Plus täydellisiä roolisuorituksia! Täydellisiä! Esimerkiksi komedialegenda Catherine O’Hara ansaitsisi kaikki mahdolliset palkinnot sekopäisen matriarkka Moira Rosen roolistaan. Mun suosikki on Annie Murphyn esittämä Alexis Rose (Vroom vroom, bitches).

Tammikuussa 2019 alkoi sarjan viides kausi. Yksi on vielä tulossa, sarjan luoja Dan Levy (David Rose) on kertonut kuutoskauden olevan viimeinen, ainakin toistaiseksi.

Minä katsoin sarjan viisi kautta putkeen alkuvuodesta, joten se pääsee yhtenä loisteliaana kokonaisuutena listalle (tosin sarja saavuttaa täydellisyytensä vasta kolmoskaudella).

Broad City (kausi 5) / Yle Areenassa

Abbi ja Ilana saivat arvoisensa jäähyväiset, Broad Cityn viides ja viimeinen kausi oli mainio. On tuttua sekoilua, mutta tarina myös etenee; hahmot kasvavat ja tekevät isoja päätöksiä.

PS. Ilmeisesti hyviä myös (eli alkuvuoden kehuttuja sarjoja, joita en ole katsonut)

The Other Two / Comedy Central: satiirinen, mutta ilmeisen hyväsydäminen komedia showbisneksestä. Haluan nähdä, mutta en tiedä mistä katsoa!

Barry (kausi 2) / HBO: oi HBO, niin paljon hyviä sarjoja ja minä olen pihi. Kenties suosikkityyppini Bill Haderin vuoksi pitäisi joskus ottaa HBO testiin.

When They See Us / Netflix: tositarinaan pohjautuva, Ava DuVernayn ohjaama minisarja syyttöminä tuomituista nuorista miehistä.

Chernobyl / HBO: oho, kuinka paljon tätä sarjaa kehutaan!! Onko se todella niin hyvä??

The Act / Hulu, HBO:ssa: pohjautuu hurjaan tositarinaan, sisältää ilmeisen loistavia roolisuorituksia.

You’re the Worst (kausi 5) /FXX, tulossa Netflixiin? Vika kausi on kuulemma loistava. Ainakin kaudet 1-4 ovat Netflixissä, toivottavasti pian myös viimeinen.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Neljä (+viisi) Netflix-tärppiä toukokuuhun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuvat: Netflix

Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.

Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:

1. Wine Country (tulossa 10.5.)

Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.

Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya RudolphAna Gasteyer, Tina FeyPaula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.

2. Knock Down The House

Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.

Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy VilelanCori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.

3. Dead to Me

Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja  Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.

Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!

4. The Society (tulossa 10.5.)

Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraaThe Leftoversia ja Riverdalea?

PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…

  • When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
  • Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
  • Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
  • New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
  • Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.3.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuva: Warner Bros

Kuinka jännittävää, pitää opetella käyttämään WordPressiä! Vaihtelu tekee minulle hyvää, olen mahdollisesti hieman muutosvastarintainen. Jos muutos ei tule ulkoapäin, 90-prosenttisesti pysyn paikoillani. Nyt on pakko liikkua ja opetella jotain uutta.

Katsotaan kuinka selviän.

Tässä ensimmäisessä uuden Lilyn aikaisessa kirjoituksessani päätin kirjoittaa suosikkiasioistani. Tiedetään, yllätin itsenikin.

Viime aikoina olen fiilistellyt muun muassa näitä:

1. Vallan linnake (Yle Areena)

Olen vakaasti sitä mieltä, että Vallan linnake (tansk. Borgen) on yksi 2010-luvun parhaista sarjakokonaisuuksista. Se on kolme kautta ja 30 jaksoa loisteliasta tv-viihdettä. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kaikenmaailman poliittiset shakit ei voisi vähempää kiinnostaa.

Katsoin tämän tanskalaisen, vallasta ja politiikan kiemuroista kertovan draamasarjan kun se tuli vuosia takaperin telkkarista. Ja katsoin jopa sillä vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Se kertoo paljon se.

Kun olin aikoinaan Kööpenhaminassa, raahasin matkaseurani Tanskan parlamenttitalona tunnetulle Christiansborgin linnalle ihan vaan Vallan linnakkeen vuoksi. Ei näkynyt Kasper Juulia enkä bongannut kenenkään vaihtavan salaisia tietoja sisältäviä asiakirjoja Borgenin varjoissa, joten olin hieman pettynyt.

Mutta Vallan linnakkeesta… Yle aloitti alkuvuodesta (?) sarjan uusintakierroksen, ja nyt Areenasta löytyy jo jaksoja pitkälle viimeiseen kauteen. Tässä muutama päivä takaperin päätin tylsyyksissäni aloittaa sarjan alusta. Ei hyvä idea lainkaan! Olen pahassa Borgen-koukussa.

Koska olen nähnyt sarjan yhden ainoan kerran vuosia sitten, en muista sen tarkkoja juonenkäänteitä tai yksityiskohtia. Tämä tietysti vain iskee koukkua syvemmälle. Ja ne hiton loisteliaat jaksot ovat vielä tunnin mittaisia!

Jeg har brug for hjælp.

2. Isn’t It Romantic (Netflix)

Romanttiset komedia = parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille = edelleen parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille samalla kun tekee mainittuja kliseitä = …. okei menin solmuun.

Rebel Wilsonin tähdittämä Isn’t It Romantic sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuun puolivälissä ja tuli kansainväliseen levitykseen tuoreeltaan Netflixin kautta.

En voi väittää, että olisin rakastanut elokuvaa yli kaiken, mutta kyllä puolitoista tuntia voi huonomminkin käyttää. Vaikka leffa parodioi romanttisia komedioita, se ei kuitenkaan missään vaiheessa heitä koko genreä rekan alle, pisteet siitä. Ja pisteet leffan tärkeästä sanomasta.

Omassa tapauksessani elokuvan juoni oli oikeastaan aika yhdentekevä, kaikkein hauskinta oli bongailla viittauksia rom com -klassikoihin.

Netflixistä löytyy muuten nyt myös Kuka sanoo tahdon? Siinä yksi niistä klassikoista, jotka saavat lämminhenkisiä kuitteja Isn’t It Romanticissa.

3. Little Fires Everywhere (Celeste Ng)

Kirjoitin joskus viime vuonna siitä, kuinka semihömppä kirjallisuus on parasta kirjallisuutta. Olen tätä mieltä edelleen.

Lainaan itseäni: ”Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut”.

Olen lukenut viime kuukausien aikana melko vähän, mutta yhden kirjan sain sentään kahlattua loppuun asti: Celeste Ng’n Little Fires Everywheren (2017). Mainiota semihömppää!

Kirja kertoo kahdesta perheestä ja yhdestä isosta salaisuudesta. Lue kirja ennen sarjaa; Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö Hello Sunshine on muokkaamassa Little Firesista minisarjaa Hululle. Roolitus on käsittääkseni vielä kesken, mutta pääosissa nähdään Reese ja Kerry Washington. Liekö tulossa Big Little Liesin kaltainen hitti?

Suosittelen muuten myös Celeste Ng’n esikoisteosta Everything I Never Told You (2014). Hyvää, joskin astetta synkempää semihömppää sekin.

4. Itävalta

Katsoin paljon hiihdon MM-kisoja. Dopeskandaalit ja Suomen suksifiaskot olivat tietysti kurjia juttuja, mutta ei keskitytä nyt niihin. Keskitytään kisojen isäntämaahan.

Koska hitto vie, kuinka paljon kisojen tuijottaminen on saanut minut haaveilemaan Itävallan alppimaisemista. Olen aina pitänyt itseäni meri-ihmisenä, mutta kyllä vuoristoissakin taitaa olla oma taikansa. Olisipa siistiä joskus päästä kiertelemään Keski-Eurooppaa. Nähdä Alpit, vierailla pienissä alppikylissä, vaellella ympäriinsä huikean kauniissa maisemissa, uida kirkkaissa vuoristojärvissä.

Pitää kai hakea luonto-kicksejä vaikka Nuuksiosta, ei ole alppiretkiä valitettavasti tiedossa.

5. Stadi vs. Lande (MTV)

Onko muka parempaa tv:n visailuohjelmaa kuin Stadi vs. Lande? Ei ole.

Jaakko Saariluoman ja Kalle Lambergin juontama tietokilpailu on täydellisen leppoisaa viihdettä. Ketään ei nolata ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Huonoa läppää, höpsöä huumoria ja rentoa meininkiä. Eikä katsojan tarvitse stressata kilpailijoiden puolesta, koska palkintona on ”vain” lomareissu, ei esimerkiksi suuri summa rahaa.

Sisareni on vakuuttunut, että meidän pitäisi hakea mukaan ohjelmaan. Ongelma on tämä: koska asumme kaikki (minä, siskoni ja ystävämme) Helsingissä, meidän pitäisi kai olla Stadin tiimi. Mutta kun oikeasti olemme kotkalaisia. Haittaako jos stadilaiset puhuu kotkaa? Saako junantuomat edustaa Stadia? Tai saataisiinko huijata asuinpaikkakuntamme kanssa ja muodostaa landen tiimi? Luulen että meidän menestysmahdollisuudet olisivat paremmat, jos voisimme vastata stadi-kysymyksiin.

6. Nostalgia!

Mennään ajassa taaksepäin, noin vuoteen 2000. Esiteini-ikäinen minä menee kirjastoon. Mitä hän sieltä lainaa? No ainakin Sweet Valley High’taReplicaa ja The Baby-Sitters Clubia. Siinä kolme kirjasarjaa, joita meitsi kantoi kirjastosta kotiin vuosituhannen vaihteessa.

Nostalgiaa rakastavassa sydämessäni läikähti iloisesti, kun luin Netflixin suunnitteluasteella olevasta uudesta The Baby-Sitters Club -sarjasta. Sarja lienee suunnattu lapsille ja nuorille (?), mutta ihan sama. Esiteini-minä on kovin riemuissaan 😀 Kirjoistahan tehtiin sarja jo 1990-luvulla, mutta se ei ole minulle tuttu.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että nuo muutkin mainitsemani kirjasarjat voitaisiin päivittää 2010-luvun sarjaversioiksi. Kaikkien suosikkikaksoset Jessica ja Elizabeth Wakefield – ulkonäöltään kuin kaksi marjaa mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä! – kääntyisivät vallan mainiosti tällekin vuosikymmenelle (itse en ole nähnyt yhtään jaksoa ysärinä tehtyä sarjaa). Ja Amy Candlerista ja projekti kuunsirpistä sitä tarinaa riittäisikin. Se voisi olla vähän kuin lapsiystävällinen Orphan Black.

Toisaalta ehkä parempi, että kaikkea ei tungeta ruutuun. Lukeminen on hyvästä. Oletan, että Sweet Valley High’t ja Replicat ovat edelleen suosittuja kirjoja lasten parissa… onhan?

PS. Arvioni WordPressistä: hyvin pelittää! Tuli tekstin sekaan tuollainen kiva hymiö ja kaikkea! Pitää vielä treenata kaikkia muita kikkailuja.

LUE MYÖS: