Avainsana: Netflix

Kategoriat
Dokumentit Suosittelen

Netflix-dokkari, jonka haluaisin pyyhkiä mielestäni

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.1.2020 Lilyssä.

(Suosikki?-)inhokkidokkari: Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) / Netflixissä

Sisältövaroitus heti alkuun: dokumentti ei sovi herkille.

Kuva: Netflix

Tämä kirjoitus ei kerro suosikkiasiasta. Ei lainkaan. Vihasin Netflixin tuoreehkoa Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer -kohudokkaria syvästi. Luulen, että niin vihasi moni muukin.

Toisaalta tämä kirjoitus ehkä jollain kiistanalaisella tasolla kertookin suosikkiasiasta. Tosin hyvin ongelmallisesta ja häiritsevästä sellaisesta (nauru ja kissanpentuindeksi on noin miinus viisi miljoonaa). En pysty kiistämään, etteikö Don’t Fuck With Cats olisi ollut hyvin koukuttava true crime -dokumentti. Silti, jos nyt saisin valita, en olisi koskaan katsonut kyseistä dokkaria. Tai jos voisin pyyhkiä sen muististani, tekisin niin. En pidä siitä, että se kummittelee ajatuksissani.

En suosittele Don’t Fuck With Catsia missään tapauksessa. Ja toisaalta suosittelen, varsinkin jos pitää true crimestä. Kannattaa vaan tietää mitä on tekemässä, jos painaa playtä.

Minä en tiennyt. Oli joulun välipäivät, ja selasin laiskasti Twitteriä. Yksi seuraamani fiksu tyyppi kirjoitti jotain suosituksen kaltaista Don’t Fuck With Catsista. Minä hölmö päätin tsekata, mistä on kyse. En edes tiennyt, että kyseessä oli hyvin ahdistaviin tositapahtumiin perustuva dokkari. Nimi hämäsi, Don’t Fuck With Cats ei kerro kauhean paljon… tai lähinnä vie ajatukset kivoihin kissavideoihin (alaotsikko Hunting an Internet Killer on jo ihan selittävä, mutta taisin sivuuttaa sen). Kyseessä ei ole kivat kissavideot.

Toistan: KYSEESSÄ EI OLE KIVAT KISSAVIDEOT!!! Päinvastoin.

Don’t Fuck With Cats on inhottava. Ja ahdistava. En usko, että kukaan ihminen, jolla on sielu ja sydän pystyy katsomaan sen tuntematta vastenmielisyyttä ja raivoa. Minä katsoin sitä pitkiä pätkiä kädet silmien edessä. Se on myös hyvin ongelmallinen ja kyseenalaisia valintoja täynnä oleva dokumentti. Tuntuu, että siinä pelataan sen sieluttoman ihmispaholaisen pussiin, josta se kertoo. Toisaalta en tiedä, miten kyseinen, Kanadan historian tunnetuimpiin kuuluva ällöttävä rikosmysteeri olisi voitu kehystää, jotta siinä ei olisi käynyt niin. Ehkä ei mitenkään, mutta varmuudella ei ainakaan noin.

Oikeastaan tuntuu siltä, että Don’t Fuck With Catsista kirjoittaminenkin on jotenkin väärin. Onnistuu se siis ainakin ajatusten herättämisessä. Ja jos sulkee silmänsä kaikilta ongelmallisuuksilta, pohjalla on kyllä mielenkiintoinen, joskin ahdistava ja ihan liian paljon pahoja juttuja näyttävä true crime -dokumentti.

Olisi vain pitänyt ensin googlata, mistä se kertoo. Olisin osannut varautua. Tai olla katsomatta.

Kolmiosainen true crime -dokkari Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) löytyy Netflixistä.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: inspiroiva ja itkettävä Anne with an E

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.1.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Anne with an E (suom. Anna, a lopussa) / Netflixissä

Kuva: Netflix & CBC

Nyt on käynyt niin, että olen rakastunut sarjaan, johon en olisi koskaan kuvitellut rakastuvani. Netflixistä löytyvä, alun perin CBC:n kanadalaissarja Anne with an E (suom. Anna, a lopussa) on totaalisen ihastuttava. Enkä minä edes käytä sanaa ihastuttava.

Olen rakkauteni kanssa tietysti täydellisen myöhässä. Sarja alkoi jo maaliskuussa 2017 ja ensimmäinen kausi tuli Netflixiinkin saman vuoden toukokuussa. Sori, Anne with an E, en tiennyt mitä missasin. Jotenkin kuvittelin, että et olisi minua varten. Oli ennakkoluuloja. En ole kaikkein suurin historiallisen draaman fani, joten luulin kai, että en jaksaisi 1800-luvun lopun Kanadaan sijoittuvaa, vähän höpsön nimistä sarjaa.

Olin väärässä.

Kävi niin, että olin pannut merkille, kuinka kaikkiin Netflixin some-julkaisuihin tuntui tulevan kommentteja, joissa vaadittiin sarjalle jatkoa (näillä tiedoilla Anne with an E päättyy perjantaina 3.1. julkaistuun kolmanteen kauteen). Kiinnosti tietää, mistä kaikki hössöttivät. Joten laitoin sarjan pyörimään. Ja niin minä katosin Vihervaaraan.

Anne with an E pohjautuu L. M. Montgomeryn kuuluisan Anna-kirjasarjan ensimmäiseen ja tunnetuimpaan teokseen Annan nuoruusvuodet (engl. Anne of Green Gables, julkaistu v. 1908). Minä en ole lukenut tuota tyttökirjallisuuden klassikkoa, joten starttasin sarjan melko hatarilla tiedoilla. Orpotyttö Annesta (tai Annasta, miten vain… miksihän nimi on suomennettu Annaksi?) kertova sarja olikin yllättäen ihan suosikkikamaa.

Se on hyvin tehty ja kauniisti kuvattu. Ja pääosan esittäjä Amybeth McNulty on, no, ihastuttava hänkin. Parasta on se, kuinka sarja onnistuu olemaan äärimmäisen koskettava, mutta samalla äärimmäisen inspiroiva. En ole pitkään aikaan itkenyt niin paljon sarjan vuoksi kuin Anne with an E:n ensimmäistä kautta katsoessani. Jos kaipaa vuoden alkuun mukavan puhdistavaa itkukokemusta, suosittelen lämpimästi Anne with an E:tä, erityisesti ekaa ja tokaa jaksoa. Hitto vie, että ne iskivät sydämeen.

Kun itkut on itketty, Anne with an E vyöryttää päälle sellaisia viisauksia (L.M. Montgomeryn viisauksia), että tekee mieli pysäyttää jakso ja kirjoittaa ne muistiin. Kovien kokemusten sisuunnuttama Anne on ääri-inspiroiva hahmo, täynnä elämän iloa ja janoa. Olisin kuvitellut, että hän olisi kaikessa pirteydessään ärsyttävä hahmo, mutta eipä ole, vaan uusi fiktiivinen suosikkityyppini. Uuden vuosikymmenen tavoitteeni on olla vähän enemmän kuin Anne.

Aloitan tästä Annen viisaudesta:

It’s been my experience that you can nearly always enjoy something if you make up your mind firmly that you will.

Ja muistan tämän:

I’ll choose myself and that way I’ll never be disappointed.

Ja tämän:

Isn’t it amazing how everyday can be an adventure! 😀

Hurraa, Anne, olet huippu!

Anne with an E (Anna, a lopussa) löytyy Netflixistä. Kolmas ja viimeinen kausi tuli juuri katsottavaksi.

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: ärsyttävän hyvä You ja täydellisen kamala YouTube-löytö (ja muut loppuvuoden suosikit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: tyhjä kovalevy (ja pari sarjaa, täydellisen kamala YouTube-löytö plus Harry Styles)

Kuvat: Sky One, Netflix, Apple TV

Vuosi ja vuosikymmen vaihtuvat ihan kohta, joten pitää tyhjentää henkiseltä kovalevyltä kaikki mahdollinen. Voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä (ihan kuin olisi koskaan mahdollista). Minä tyhjennän alkajaisiksi nämä mielessä pyörineet loppuvuoden suosikkiasiat. On sitten tilaa uusille suosikkiasioille. Vuoden 2020 suosikkiasioille. Damn.

A Discovery of Witches / Ruutu+

Tuota tuota. Saattaa olla, että tuossa pari postausta takaperin kirjoitin, kuinka pyörittelen silmiäni fantasiasarjoille. Hassua hölynpölyä vampyyrit, ihmissudet ja muut yliluonnolliset öttiäiset, höpisin tuolloin.

Leikkaus nykyhetkeen, ja tässäpä mainitsen suosikkiasiakseni A Discovery of Witches -sarjan. Joka nimensä mukaisesti kertoo noidista. Ja vampyyreistä. Ja demoneista. Yliluonnollisista öttiäisistä.Pidin siitä joka tapauksessa. Enkä edes juurikaan pyöritellyt silmiäni. Juurikaan.

Vetoan jättämääni takaporttiin; fantasiasarjat ovat ihan hyviä, jos niissä on koukuttava rakkaustarina tai muita kiinnostavia ihmissuhdekoukeroita. A Discovery of Witches on yksi iso rakkausdraama, melkein jo liiallisuuksiin menevä. Jos teki mieli pyöritellä silmiäni jollekin, niin sille kaikelle ylidramaattiselle rakkaushöpölle. Vampyyri Matthew Clairmontin (Matthew Goode) ja noita Diana Bishopin (Teresa Palmer) tarina oli tällaiselle silmien pyörittelijälle paikoin vähän too much, mutta kyllä sitä kahdeksan jaksoa katsoi. Kunhan ei liikaa analysoinut.

Brittisarja perustuu Deborah Harknessin kirjoittamaan All Souls -trilogiaan. Kakkoskausi alkaa käsittääkseni alkuvuodesta 2020. Ja kolmoskausikin on jo tilattu.

Minä katsoin ykköskauden Ruutu plussasta, mutta sarja löytyy myös ainakin HBO:lta.

The Morning Show / Apple TV +

Kuva: Apple TV

En tiedä voinko kirjoittaa Reese Witherspoonin ja Jennifer Anistonin tähdittämästä The Morning Showsta, sillä olen nähnyt siitä tasan kaksi jaksoa. Ne, jotka pystyin katsomaan ilmaiseksi Apple tv:stä (Apple plussan saa seitsemän päivän kokeilujaksoksi, mutta en ole vielä tätä tarjousta tuhlannut). Ne kaksi jaksoa jotka olen nähnyt, olivat kuitenkin oikein mainioita, itse asiassa parempia kuin odotin.

Jotenkin olin kuvitellut, että The Morning Show olisi kevyttä komediahömppää. Ei se (=ne kaksi ekaa jaksoa) ollut. Vaan tiukkaa Me Too -ajan kommentointia ja laadukasta draamaa. Pitää kenties katsoa loppuun.

You / Netflix

You on oikeastaan enemmänkin inhokkiasia. Teoriassa en pidä siitä lainkaan. Itseasiassa jätin viime vuonna ilmestyneen ykköskauden kesken (olin lukenut kirjan, joten tiesin miten se päättyy). Nyt kun kakkoskausi julkaistiin, ajattelin pysyväni siitä kaukana. En pysynyt. Katsoin, ärsyynnyin, vihasin. Ja silti; ärsyttävän hyvä ja koukuttava sarja. Penn Badgley on häiritsevän hyvä roolissaan totaalisena psykopaattina.

Under A Rock with Tig Notaro / Funny or Die / YouTube

Sitten jotain hauskempaa. Funny or Dien YouTube-sarja Under A Rock with Tig Notaro huvitti loppuvuoden kiireiden keskellä. Koomikko Tig Notaro saa vieraakseen kuuluisia tyyppejä, joita hän ei kuitenkaan tunne, koska ei juurikaan katso sarjoja tai leffoja tai muuten seuraa, mitä populaarikulttuurissa tapahtuu. Sitten hänen pitää keksiä, kenen kanssa juttelee.

Yllä olevassa jaksossa vieraana sympaattinen näyttelijä Tony Shalhoub. Muut jaksot löytyvät täältä.

Brittany Runs a Marathon / Amazon Prime

Melkoinen miinakenttä. Siis leffa, joka kertoo naisesta jota kehotetaan pudottamaan painoaan. Amazon Primestä löytyvä Brittany Runs a Marathon loikkii kuitenkin tällä miinakentällä oikein tyylikkäästi ja aiheeseen liittyvät sudenkuopat välttäen. Tuloksena mainio ja paikoin koskettavakin leffa nuoren naisen elämänmuutoksesta. Jillian Bell näyttelee Brittanyä, joka päättää juosta maratonin.

Sweet Valley High -tv-sarja / YouTube

Okei. Kirjoitin edellisessä postauksessa esiteinivuosieni suosikkikirjasarjasta Sweet Valley High’sta. Juttuun tulleessa kommentissa mainittiin kirjoihin perustuva 1990-luvulla esitetty tv-sarja.Minä en koskaan ollut nähnyt tuota kyseistä, oletettavasti loistavaa sarjaa, joten aloin vähän googlettamaan. Kävi ilmi, että sarjan jaksoja löytyy YouTubesta. Ja herranen aika, kuinka loistavan kammottavia jaksot olivat! Siis niin kammottavia, että ne ovat jo hyviä. Juonikuviot, näyttelijäsuoritukset, kaikki ysäri-ihanuus… täydellisen hirveää. Eli parasta ikinä.

Ja vielä… Harry Stylesin Juice

😀

Olen alkanut salaa fanittamaan Harry Stylesiä. Musiikista en tiedä, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Ja annan pisteitä jokaiselle julkkikselle, joka pistää kaiken likoon SNL:ssä.

Siinä ne. Nyt saa uusi vuosikymmen alkaa. Kohti uusia sarjoja, suosikkityyppejä ja YouTube-kuoppia! Sarjavuosi 2020 vaikuttaa ainakin kovin kiinnostavalta 🙂