Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Älä lue tätä kirjaa, jos haluat deittailla huoletta

Kirjoitys on julkaistu alun perin 3.9.2018 Lilyssä.

Suosikkikirja: You (Caroline Kepnes 2014)

En tykkää lukea trillereitä (koska en tykkää pelätä), mutta menin ja luin sellaisen silti. Ja vitsit, se oli kaikessa kamaluudessaan huippukirja, yhtä aikaa koukuttava ja ahdistava.

Caroline Kepnesin You (2014) on hypnoottisen hyvin kirjoitettu ”rakkaustarina” (hyvin suuret lainausmerkit tähän!!). Se kertoo Joesta, joka rakastuu Beckiin… tai oikeastaan ”rakastuu”, koska ei se mitään rakkautta ole. Lukija tietää, että Joe on psykopaattinen ja narsistinen stalkkeri. Harmi vaan, että poloinen Beck ei sitä tiedä.

You kuvaa kammottavan tarkkanäköisesti pakkomielteisen ihmisen järjenjuoksua. Se onnistuu myös varsin mallikkaasti kikkailemaan lukijan mielellä.

Minä olin kirjan luettuani täysin vakuuttunut siitä, että en muuten halua deittailla ja rakastua, koska mitä jos se deittikumppani onkin salaa sekopäinen psykopaatti enkä minä tajua sitä. Ajatukseni ovat sittemmin mahdollisesti hieman tasoittuneet (kyllä vain, valtaosa ihmisistä EI ole psykopaatteja!), mutta yksi kysymys jäi silti kalvamaan: kuinka hyvin sitä oikeasti voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu? Joku voi esittää kivaa, mutta onkin oikeasti täysi mulkku. Miten kivaa esittävän mulkun voi tunnistaa?

Mutta You’sta: mainiosti kirjoitettu trilleri, samaa meininkiä kuin esimerkiksi Gone Girlissä. Vahva suositus, varsinkin jos tykkää psykologisesta jännityksestä. Kannattaa vain varautua siihen, että kirjan jälkeen tuntuu hetken aikaa täysin mahdolliselta, että jokainen tapaamasi tyyppi voikin olla pusikoissa piileskelevä stalkkeri, joka kerää käyttämiäsi tamponeita.

PS. Ihan kohta tähän kammottavan vinoutuneeseen boy meets girl -tarinaan voi tutustua myös tv-sarjana. Hurraa, ihan kuin kirja ei kammottanut tarpeeksi!

You-telkkarisarja saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa ensi sunnuntaina (9.9.) maksullisella Lifetime-kanavalla, mutta Netflix on jo hankkinut sarjan kansainväliset esitysoikeudet. Se on tulossa sinne ilmeisesti syksyn aikana.

Sekopää-Joena sarjassa nähdään muuten itse Lonely Boy aka Dan Humphrey, näyttelijä Penn Badgley siis. Gossip Girlissä Dan oli sentään vähän vaarattomampi stalkkeri…

You’n toinen teinisarja-alumni on Pretty Little Liarsin Shay Mitchell, joka esittää Beckin ystävää Peach Salingeria.

Jep, vaikuttaa kammottavalta myös sarjana. Ja silti ainakin Lifetime luottaa You’n vetovoimaan, kakkoskausi on nimittäin jo tilattu vaikkei yhtäkään jaksoa ole vielä esitetty.

Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

Kyllä, Netflixin kohusarja on juuri niin kamala kuin on varoitettu

Kirjoitus on julkaistu alun perin 14.8.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: … tuota … hyvät tv-sarjat? Ja Netflix, harha-askeleistaan huolimatta.

Kuva: Netflix

Unohdetaan blogin positive vibes only -periaate hetkeksi.

Netflixin uudesta Insatiable -sarjasta on nimittäin hyvin vaikeaa keksiä mitään positiivista sanottavaa. Se on yksinkertaisesti kamala. KAMALA!

Eikä edes kamala sillä tavalla, että se muuttuu jo hyväksi. Pelkästään kamala.

Yhdestä asiasta sarjalle voi toki antaa pisteitä. Vaatii aika paljon lahjakkuutta tehdä sarja, joka loukkaa samanaikaisesti lihavia, seksuaalivähemmistöjä, konservatiiveja, kristittyjä, naisia ja hyvin todennäköisesti lähes kaikkia muitakin ihmisryhmiä.

Insatiablesta syntyi kohu jo ennen kuin se edes alkoi. Kun sarjan traileri julkaistiin, change.orgiin perustetiin vetoomus, jossa vaadittiin Netflixiä hyllyttämään koko tekele. Niin ei tapahtunut (Insatiable tuli Netflixiin 10.8.), mutta vetoomukseen kertyy edelleen allekirjoituksia, kirjoitushetkellä niitä on reilut 230 000 ja lisää tulee jatkuvasti.

Ei ihme, että ihmiset suuttuivat. Sarjan premissi on nimittäin suurin piirtein tämä: ylipainoinen lukiolaistyttö (normaalipainoinen ja monien kauneusihanteiden mukaisesti oikein nätti näyttelijä Debby Ryan fat suitissa) ajautuu tappeluun kodittoman miehen kanssa (ai miksi, saatat kysyä?? tietysti siksi, koska koditon mies yrittää varastaa tytön suklaapatukan). Koditon mies lyö tyttöä, Patty-nimeltään (koska Patty ja fatty rimmaavat kivasti). Pattyn leuka murtuu ja hän ei voi syödä kolmeen kuukauteen. Ja sitten tsadam, Patty onkin yhtäkkiä laiha (eli sarjan mukaan kaunis). Laiha-Patty haluaa kostaa kiusaajilleen. Seuraus: Patty osallistuu kauneuskilpailuihin näyttääkseen kaikille! Avukseen Patty saa teinitytön seksuaalisesta ahdistelusta syytetyn lakimiehen (ja tietysti väärin syytetyn, koska mitä muutakaan #metoon aikakaudella kaivataan kuin tarinoita ahdistelusta valehtelevista naisista).

Seuraa joukko täysin absurdeja tapahtumia ja toinen toistaan loukkaavampia vuorosanoja. Mikä alkaa fat shamingistä, päättyy totaalikatastrofiin. En oikeasti valehtele kun sanon, että katsoin sarjaa suu auki ja ihmettelin, sanoiko tuo tyyppi oikeasti noin ja tapahtuiko tuo ja tuo juonikuvio juuri, vai kuvittelinko vain.

Okei, tässä välissä on ehkä tunnustettava, etten katsonut kaikkia jaksoja alusta loppuun (sitä on 12 ikuisuudelta tuntuvaa jaksoa!). Kestin juuri ja juuri puolitoista jaksoa, sitten silmistä alkoi vuotaa liikaa verta. Hyppelin loput läpi pikakelauksella. Sen (ja kaikkien lukemieni murskakritiikkien) perusteella pystyn kuitenkin väittämään, ettei sarja parannu missään vaiheessa. Se oikeastaan vain pahenee, keksii jatkuvasti uusia tapoja olla pöyristyttävän huono. Hei, vähän vitsejä pedofiliasta, joko naurattaa? Eikö? Korotetaan panoksia valeraskaudella! Demonilla? Ei naurata vai? Tehdään sitten komedian sijaan trilleri! Kidnappauksia ja murhia kaikille!

Mauttomien – ja ei-hauskojen – vitsien ohella Insatiable kyllä heittää ilmoille yritelmiä vilpittömyyteen. Niitä on kuitenkin kovin vaikea ottaa tosissaan, kun ympärillä on kaikki se kamaluus. Eikä vilpittömät (koskettaviksi tarkoitetut?) hetket oikein johdakaan mihinkään.

Kun oikein siristän silmiäni, pystyn kyllä näkemään, mitä sarjan tekijät ovat yrittäneet. He ovat halunneet tehdä edgyn teinisarjan. Vähän Carrieta, vähän Heathersia, vähän Tracy Flickiä. Teinityttö kostaa kiusaajilleen! Voimaannuttava tarina, mustaa huumoria! Ja kaikki ne mauttomat ja loukkaavat vitsit, hah hah hah. Ne ovat satiiria, ettekö tajua! Koko sarja on satiiria!

Ei mene läpi.

Kategoriat
Muu kulttuuri Suosittelen

Älä missaa tätä! Netflixin uusi komediaspesiaali on mestariteos

Suosikkiasia: Hannah Gadsbyn Nanette (Netflixissä, katso heti!)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.7.2018 Lilyssä.

Kuva: Netflix

”Miksi Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaali Nanette on niin merkittävä?” (Washington Post)

”Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaali voi mullistaa stand upin” (USA Today)

”Miksi Hannah Gadsbyn Nanette on kääntänyt komedian peruuttamattomasti ylösalaisin?” (Vox.com)

”Julkkikset sekosivat Hannah Gadsbyn Netflix-spesiaalista” (News.com.au)

Jos on viime viikkojen aikana sattunut lukemaan kansainvälisiä viihdesaitteja tai popkulttuuriblogeja, on hyvin todennäköisesti huomannut, että tämän hetken hypetetyin stand up -koomikko on australialainen Hannah Gadsby. Niin kuka? Juu, niin minäkin mietin. Tasmaniassa syntyneellä ja kasvaneella Gadsbylla, 40, on kyllä takanaan pitkä koomikon ura, mutta hän on aiemmin ollut tunnettu lähinnä kotimaassaan ja asiansa tuntevissa stand up -piireissä.

Nyt hänestä tuntuu puhuvan ihan kaikki; sosiaalinen media on täynnä ylistystä ja kansainväliset uutissivustot kehuvat kilpaa.

Syy ylistykseen: Gadsbyn Nanette -niminen stand up -spesiaali, joka julkaistiin Netflixissä 19. kesäkuuta.

Olen ehkä vähän myöhässä, mutta voin vahvistaa kaiken ylistyksen olevan sataprosenttisen ansaittua. Nanette on LOISTAVA!

Se on juuri niin käänteentekevä ja merkittävä kuin ennakkohype antaa odottaa.

Nanette ei ole mikään tavallinen stand up -setti. Se saattaa alkaa sellaisena – Gadsby vitsailee omasta seksuaalisuudestaan, kaapista tulostaan, Tasmaniasta, sukupuolittuneesta yhteiskunnasta – mutta hyvin nopeasti se kasvaa paljon vitsejä suuremmaksi.

”I built a career out of self-deprecation, and I don’t want to do that anymore. Because you do understand what self-deprecation means from somebody who already exists in the margins? It’s not humility. It’s humiliation”, Gadsby sanoo ja alkaa pilkkomaan komediaansa paloihin, kertomaan oikeita tarinoita vitsiensä taustalta.

Nanette ei ole mikään tavallinen stand up -setti, ei todellakaan. Se saa itkemään melkein yhtä paljon kuin nauramaan. Se saa ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, tekee surulliseksi ja vihaiseksi ja voimaantuneeksi. Eikä se oikeastaan edes ole minulle tarkoitettu.

Katso, et pety!

PS. Netflixissä on tietysti muitakin huippuja komediaspesiaaleja. Mun muita suosikkeja on esim. Hasan Minhaj’n Homecoming KingTrevor Noahin Afraid of the DarkChelsea Perettin One of the Greats ja John Mulaneyn The Comeback Kid.