Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikoina katsottuja sarjoja (ja niitä, joita en katsonut loppuun)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.11.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat. Ja sarjabloggaaminen.

Kuvat: Netflix, Apple TV+, Amazon Prime, SkyShowtime, HBO Max

Ja niin päättyivät käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot, joten voin lopettaa jeesusteluni ja palauttaa Suosikkiasioita normaaliin päiväjärjestykseen. Eli kirjoittaa sarjoista ja leffoista. Tein siis heinäkuussa päätöksen olla kirjoittamatta sarjoista niin kauan kuin Hollywoodin pysäyttäneet SAG-AFTRA:n ja WGA:n lakot ovat käynnissä, koska… periaatteet? Solidaarisuus? En minä enää edes tiedä, se vaikutti hyvältä päätökseltä silloin? Heinäkuu sumensi järkeni? Ihan sama, meni jo. Ainakin annoin oman, täysin merkityksettömän panokseni taisteluun jättistudioita vastaan.

Sarjabloggaustaukoni aikana olen oppinut, että sarjabloggaus on oikein pätevä tapa pysyä kärryillä eri suoratoistopalveluiden sisällöistä. Yllättävää, tiedän. Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen ollut enemmän tai vähemmän pihalla siitä, mitä kuuluu katsoa ja milloin. Tai ainakin mun sarjojen katsominen on ollut huomattavasti vähemmän järjestäytynyttä kuin normaalisti. Siis: ”kappas, tällainen sarja alkoi nyt mistähän se kertoo” vs. ”tiesin että tämä sarja alkaa juuri tänä päivänä ja tiedän mistä se kertoo”.

Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen joka tapauksessa hyvin epäjärjestelmällisesti raapustanut muistiin ajatuksia niistä sarjoista ja leffoista, joita olen tämän järkevän tai ei-lainkaan-järkevän sarjabloggaustaukoni aikana katsonut. Meinasin painaa deleteä koko roskan kohdalla, koska mulla on pieni pakkomielle olla blogissani jollain tavalla ajankohtainen — ja kolme kuukautta vanhat ajatuskelat ovat kaikkea muuta — mutta… noh, liian monta merkkiä menisi hukkaan. Ja ne merkit pitävät sisällään ainakin kolme täysin kelvollista läppää, joten ei-ajankohtaisia ajatuskeloja it is!

Siis sarjoja, joita olen katsonut ja yrittänyt katsoa. Tai ollut katsomatta, vaikka olisi pitänyt. Ehkä.

Heartstopper / Netflix

The Summer I Turned Pretty / Amazon Prime

Niputettu yhteen, koska huolestuttavia uutisia: saattaa olla, että olen viimein tullut liian vanhaksi teinisarjoille. Hitto. Jos sovitaan, että tämä on joku kummallinen poikkeustapaus? Koska teinisarjat rocks ja ”liian vanha teinisarjoille” on konsepti, jota en todellisuudessa allekirjoita.

Niin tai näin, elokuussa katsoin / yritin katsoa Heartstopperin ja The Summer I Turned Prettyn kakkoskaudet huolestuttavan huonolla menestyksellä. Heartstopperin pääsin sentään (pienellä kelaustaktiikalla ups) loppuun. Sehän on loistava sarja — niin mieltä lämmittävä, että koko homma on yhtä lämmintä halausta. Haluan vain hyviä asioita kaikille sarjan nuorille ihmisille, mutta ne nuoret ihmiset ovat niin nuoria, että heidän nuoruutensa alleviivaa kuinka minä en olekaan enää niin nuori. Oli korostetun ”tämä sarja ei ole minua varten” -olo, kun katsoin sitä (olen silti iloinen, että se on olemassa).

(Vähän itkin Darcyn tarinalle. Darcy, you rock, todellakin haluan sinulle vain hyviä asioita!!) (Vähän itkin sille vikan jakson Charlie+Nick-kohtaukselle. Ei minua ole kivestä tehty!) (Vähän olin Team Ne Opettajat, koska he olivat sentään aikuisia ihmisiä 😀 ) (Elle ja Tori, paljon olen sitä mieltä, että olette edelleen huippuja!)

Ja sitten tapaus TSITP. En. Vain. Pystynyt. Katsomaan. Sitä. Loppuun. Luovutin kolmannen jakson jälkeen. Oliko kakkoskausi vähän trainwreck vai olenko vain liian vanha? Kummin vain; en voi sietää sitä kolmiodraamavenkoilua. Camoon, Belly, he ovat veljeksiä. Valitse yksi, hyvä luoja. Team Conrad, Team Jeremiah, ihan hiton sama. Tärkeämpi kysymys: kai se Bellyn BFF Taylor ja Steven jossain kohtaa päätyivät yhteen? Tai oikeastaan aika sama. Hekin ovat niin nuoria. Team Ne Äidit ja ystävyys! Team Se Rantatalo! Team Ne kolmetoistatuhatta Taylorin biisiä soundtrackilla!

Starstruck, kausi 3 / HBO Max

No siis… luonnollisesti pidän tästä sarjasta (etenkin ykköskaudesta), ja kolmoskausi oli ihan leppoisa päätös Jessien tarinalle. Vähän silti kyseenalaistan, oliko kausi tarpeellinen. Vallan hyvin olisi voinut loppua kakkoskauteen. Ehkä kolmonen toi  sarjaan realismia? Mutta tarvittiinko me sitä realismia? (Itse asiassa pidin tavasta, jolla sarja loppui — kaikesta huolimatta.)

Gen V / Amazon Prime

Naiivisti ajattelin, että tämä The Boys -spinari ei olisi ihan niin raju kuin itse The Boys. Ajattelin, että olisi ikään kuin laimennettu The Boys, leppoisa teiniversio. Juup, ajattelin väärin, ihan yhtä sekopäinen, outo ja väkivaltainen se on. Mutta; aivan kuten The Boysissa, myös Gen V:ssä on jotain ihmeellistä kiehtovuutta, jonka vuoksi pidän siitä, vaikka periaatteessa vihaan kaikkea väkivaltaista, veristä, ällöä ja outoa kamaa. Mut siis… miljoona sisältövaroitusta. Kakkoskausi jo vahvistettu, joten väkivaltaisuudet ja outoudet jatkukoon.

Poker Face / SkyShowtime

Annan pisteitä SkyShowtimen Poker Facelle, koska haluan rikossarjani nykyään leppoisaan komediakääreeseen kiedottuna. Ja siis Natasha Lyonne. Aina hyvä.

Sarjat, jotka jätin kesken

Good Omens, kausi 2 / Amazon Prime: Oikein hyvä sarja. Jumiuduin kakkoskauden kakkosjaksoon. Älkää kysykö miksi. En tiedä. Ehkä kesä ei ollut allekirjoittaneelle oikea aika katsoa fantasiaa? Tosin ei syksykään saanut minua palaamaan.

Who Is Erin Carter / Netflix: Yritin. Epäonnistuin. Mysteeri ei kiinnostanut, lähinnä olin vaan että ”hei, kivat Espanja-vibat ja kiva asunto, Erin Carter”. Tai kuka ikinä oletkaan. Ei selvinnyt sen yhden jakson aikana, jonka katsoin. Eikä sekään, miksi ystävämme Erin ei ollut opiskellut katalaania edes auttavasti.

The Righteous Gemstones, kausi 3 / HBO Max: MINÄ PIDÄN THE RIGHTEOUS GEMSTONESISTA! YKSI VIIME AIKOJEN HAUSKIMMISTA SARJOISTA. EN MINÄ TIEDÄ, MIKSI JUMAHDIN KOLMOSKAUDEN KOLMOSJAKSOON.

The Afterparty, kausi 2 / Apple TV+: Apple TV:n vika, mitä menivät julkaisemaan sarjan jakson viikkotahdilla. Unohdin koko homman ekojen jaksojen jälkeen. Ja ne olivat aivan päteviä jaksoja, mutta viikko on pitkä aika odottaa seuraavaa aivan pätevää jaksoa. Näköjään olen kehittynyt ihmisenä sen verran, että pystyn aloittaa murhamysteerin katsomisen ja lopettaa sen kesken tietämättä kuka on syyllinen.

Sarjat, joita en edes aloittanut koska… reasons?

Sex Education, kausi 4 / Netflix: Olen kuullut huhua, että päätöskausi on ollut vähän pettymys? Mutta siis pitäisihän tämä nyt katsoa loppuun asti. Camoon M, yritä edes.

Beckham / Netflix: Luin kaikki dokkarisarjan paljastukset lehtiartikkeleista ja päätin että se riittää? Ja mulla taitaa nykyään olla joku ongelma David Beckhamin kanssa, vaikka ennen pidin hänestä. Tai vähintään suhtauduin häneen neutraalisti. Sori Becks, tiedän että tämä on varmasti järkytys sinulle. Ehkä ne oli ne Qatar-kytkökset, jotka saivat minut anti-Becksiksi.

Kaikki se valo jota emme näe / Netflix: Ensinnäkin: pisteitä siitä, että tätä on neljä jaksoa. Aivan tarpeeksi, haluan kaikki sarjani minisarjoina koska mulla on tunnetusti kultakalan keskittymiskyky. Toiseksi: olen ilmeisesti päättänyt, ettei mun tarvitse tuhlata aikaani edes niihin neljään jaksoon, koska kriitikot ovat lytänneet sarjan. Onko se oikeasti niin huono? Ehkä luen vain sen kirjan uudestaan.

Lessons in Chemistry / Apple TV+: Sarjabloggaustaukoni aikana ehdin unohtaa, että maksan kuukausimaksua Apple TV+:sta. En siis muistanut aloittaa Bonnie Garmusin hittiromaaniin pohjautuvaa ja Brie Larsonin tähdittämää Lessons in Chemistryä. Minä jopa valmistauduin tähän sarjaan lainaamalla kirjan ja kaikkea. Ei nyt keskitytä siihen, että en sitten ehtinyt lukea sitä ennen kuin piti palauttaa se kirjastoon.

The Buccaneers / Apple TV+: Hei mikä tämä on?? Kiinnostaa, pukudraama modernilla twistillä on aina hyvä lähtökohta. Tämän siitä saa, kun lopettaa sarjabloggauksen, ei enää tiedä mistään mitään.

Frasier / SkyShowtime: Frasier palasi liki kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon vihasin ja vihaan alkuperäistä Frasieria? Ai en? Nyt kerroin. Se on yksi niistä merkittävistä sarjoista, joiden suosiota en ole koskaan ymmärtänyt. Toki voi olla, että olin liian nuori arvostamaan sitä ekalla kierroksellaan. Mutta nyt olen 34-vuotias ja tiedän, että en edelleenkään pidä Kelsey Grammerista.

Wilderness / Amazon Prime: Jossain syyskuun kieppeillä meinasin aloittaa Primen uuden psykologisen trillerin. Lähinnä koska siinä on Jenna Coleman ja tunnuskappaleena Look What You Made Me Do (Taylor’s Version). Sitten tapahtui jotain ja päätin katsoa The Princess Briden. Oh well. As you wish, M.

One Piece / Netflix: Ei mitään käryä, mistä tämä kertoo. Ilmeisen suosittu?

PS. Leffat saivat oman postauksensa.

PPS. Koska mulla oli vähän vaikeuksia pitää periaatteistani kiinni loppuun saakka, lakon aikana tilasin muuan pikkustudio Disneyn muuan suoratoistopalvelun Disney plussaan. Mulla on siis myös Disney plus -asiaa! Saakoon sekin asia oman postauksensa. Spoileri: olen katsonut hyvin höpsöjä asioita.

PPPS. Hyvä WGA ja SAG-AFTRA, buu jättistudiot ja miljoonia tienaavat studiopomot, joiden ahneuden vuoksi lakot venyivät 148 ja 118 päivän mittaisiksi ja myllersivät suoraan tai epäsuoraan tuhansien ja tuhansien ihmisten elämän ja elinkeinon.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

14 sarjatärppiä heinäkuuhun 2023

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.7.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat.

Kuvat: Apple TV+, Amazon Prime, Netflix, HBO Max

Heinäkuu, tunnetusti loistelias sarjakuukausi.

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Fatal Seduction / Netflix / 7.7.

Eteläafrikkalaisessa trillerissä ”naimisissa oleva naisprofessori tempautuu kiihkeään suhteeseen nuoremman miehen kanssa. Syrjähyppy aiheuttaa traagisia käänteitä ja paljastaa läheisten petollisuuden”.

Dun dun dun. Ja suoratoistopalveluille aina pisteitä sarjakatalogiensa kansainvälistämisestä, joskin on vähintä mitä suoratoistojättiläisiltä voi odottaa.

Last Call: When a Serial Killer Stalked Queer New York / HBO Max / 10.7.

Elon Greenin samanimiseen teokseen pohjautuva true crime -dokkari 1990-luvun murhasarjasta, jossa uhreina olivat homomiehet. Ei tietystikään millään tavalla kiva aihe, mutta Last Call -kirjan on kerrottu keskittyvän uhreihin, ei murhaajaan, ja dokkarissa keskiöön nostetaan uhrien lisäksi se, miten aktivistit ja HBTQIAyhteisön jäsenet taistelivat saadakseen uhreille oikeutta. Sopii siis olettaa, että tätä ei millään tavalla kivaa aihetta käsitellään kunnioittavasti ja oikeat ihmiset esille tuoden.

The Secrets of Hillsong / Disney+ / 12.7.

Vastahan minä kirjoitin tästä viime kuukauden tärpeissä, ajattelin, mutta tää onkin eri Hillsong-dokkari, nyt FX:n tuottama ja Disney plussalla näkyvä sellainen. Verrattuna kesäkuun HBO Maxiin ja Discoveryyn. Ei kai siinä, onhan tuossa skandaalikirkossa perattavaa. FX sai omaan dokkariinsa myös skandaalin keskiössä olleen entisen julkkispastorin Carl Lentzin, joten pisteet heille.

(Yritin katsoa HBO Maxin Hillsong-dokkaria, mutta luovutin viiden minuutin jälkeen koska vaikutti huonolta. Ehkä pitäisi antaa uusi mahdollisuus.)

Survival Of The Thickest / Netflix / 13.7.

Julkinen vetoomus: voisiko Netflix lopettaa englanninkielisten sarjojensa ja leffojensa nimien suomentamisen? Survival Of The Thickest: toimii, mainio nimi, kiva sanaleikki ja kaikkea. Plus on sarjan luoneen ja sitä tähdittävän koomikko Michelle Buteaun muistelmateoksen — johon sarja löyhästi pohjautuu — nimi. Isosti elossa, kuten Netflix on tämän kääntänyt: camoon.

”Sotkuisen eron läpikäynyt Mavis Beaumont tarttuu tilaisuuteen ja aloittaa rakkauden ja onnen etsimisen puhtaalta pöydältä – aivan omilla ehdoillaan”.

Full Circle / HBO Max / 13.7.

Steven Soderberghin ohjaamassa minisarjassa ”seurataan pieleen menneen sieppauksen tutkintaa, jonka edetessä useiden hahmojen ja kulttuurien ympärille kietoutuvat salaisuudet alkavat paljastua”.

Juonen perusteella olin, että ei kiitos, mutta trailerin katsottuani muutin mieleni; vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvältä. Ankealta, tietysti, mutta hyvältä. Ja siis…. kaiffarini Timothy Olyphant.

Jatkuvat sarjat

Miracle Workers, kausi 4 / HBO Max / 11.7.

Note to self: kun seuraavaksi kaipaat hassua komediasarjaa, testaa Miracle Workers. Se vaikuttaa sopivan höpsöltä ja leppoiselta. Enkeleitä ja taivashommia sillai hauskasti. Aina hyvä.

The Afterparty, kausi 2 / Apple TV+ / 12.7.

The Afterpartyn ykköskausi oli mainio; korkean nauru- ja kissanpentuindeksin murhamysteeri tyypeille, jotka eivät jaksa ankeita ja ahdistavia murhamysteereitä (minä olen tyypit).

Kakkoskaudella on uusi murhamysteeri, ykköskauden näyttelijöistä mukana ovat Zoë ChaoSam Richardson ja Tiffany Haddish.

The Summer I Turned Pretty, kausi 2 / Amazon Prime / 14.7.

Valitettavasti en ole lukenut sarjan pohjalla olevaa Jenny Hanin ya-trilogiaa, joten en ole oikeutettu vahvoihin mielipiteisiin. Mutta tuntuu, että Team Conrad on oikea vastaus? Joo, lukitsen sen.

(Melodramaattiset teinisarjat rocks.)

Foundation, kausi 2 / Apple TV+ / 14.7.

Oletan, että tämä sarja ei edelleenkään tarjoa meikkivinkkejä? Okei ei, on edelleen Isaac Asimovin Säätiö-klassikkokirjoihin pohjautuva ison budjetin scifi-satu. Selkee. Hei, miksi minä en tiennyt, että Laura Birnillä on sarjassa ilmeisen iso rooli? Tai ehkä tiesin, mutta olin unohtanut. Niin tai näin, siistiä. Ehkä voisin Lauran vuoksi yrittää katsoa tätä. Tai Lee Pacen loisteliaiden kulmakarvojen.

What We Do in the Shadows, kausi 5 / HBO Max / 18.7.

Olen vähän pettynyt itseeni, etten ole päässyt tämän ilmeisen loisteliaan vampyyrikomedian kyytiin. Olen yrittänyt, mutta jäänyt jonnekin ekan kauden puolivälin tietämille. Ehkä siinä oli liikaa verta, mikä nollasi sen komedia-aspektin? En tiedä.

Sweet Magnolias, kausi 3 / Netflix / 20.7.

Hetkinen. Miksen minä ole katsonut tätä? Eikö tämä ole leppoisaa ja romanttista höttöä? Aivan mun kamaa.

Futurama, kausi 11 / Disney+ / 24.7.

Hurraa nollarit! Futurama on niitä sarjoja, joita tasan olen katsonut lapsena, mutta en ilmeisesti kovinkaan tarkkaavaisesti, koska en muista mitään konkreettista, vain ne hahmot — suurin piirtein.

Futuraman kymppikauden vikat jaksot julkaistiin 2013, joten se palaa nyt lyhyen kymmenen vuoden tauon jälkeen alkuperäiset ääninäyttelijät mukanaan. Vuonna 2013 päättynyt sarja, jolle minä toivon comebackia? Happy Endings, ikuisesti.

The Witcher, kausi 3 osa 2 / Netflix / 27.7.

Lopettaakohan jengi tämän katsomisen, kun Henry Cavill vaihtuu Liam Hemsworthiin?

Good Omens, kausi 2 / Amazon Prime / 28.7.

Fantasiasarjojen katsominen menee mun kohdalla usein samalla kaavalla: ensin en tajua mitään, sitten pyörittelen silmiäni, sitten olen että ”okei ehkä tää onkin ihan jees”, sitten käyn itseni kanssa kriittisen keskustelun siitä, miksi koen tarvetta pyöritellä silmiäni fantasiasarjoille, sitten yritän kovempaa ja olen että ”joo, kyllä tää on ihan jees”. Sarjan hyvyydestä ja koukuttavuudesta riippuen saatan olla hetken tai pari hetkeä tosi inessä ja googlettaa kaiken mahdollisen. Ja lopuksi vannon katsovani enemmän fantasiasarjoja, paitsi en kuitenkaan katso — pelkästään ne isot ja hypetetyt, jotka nousevat Netflixin top kymppiin.

Mutta hei, kaikesta huolimatta tiedän, että Good Omens -romaani on Neil Gaimania (ja Terry Pratchettia), tiedän että Neil Gaiman on tässä genressä tärkeä heppu ja että hänen töistään on muokattu tukku sarjoja. Kuten tämä Amazon Primen fantasiakomedia maailmanlopusta ja enkelin ja demonin huvittavasta ystävyydestä.

Ja siis katsoin Good Omensin ekan kauden silloin kun se miljoona vuotta sitten (2019) ilmestyi. Vähän pyörittelin silmiäni, sitten olin että ”on tää ihan jees”. Vähän enemmän olin että ”hei David Tennant, edelleen pidän sinua hyvin karismaattisena näyttelijänä — minähän hyvä luoja katson hassua fantasiasarjaa sinun vuoksesi”.

PS. Koko rom com -sydämeni pohjasta odotan tätä höttöistä höttöleffaa — joka ei valitettavasti tule heinäkuussa vaan vasta 11.8.

PPS. En saanut julkaistua tätä postausta aikaisemmin, joten käytän perinteisen Taylor-gifini nyt. Koska all the (nostalgia) feels #longlive:

LUE MYÖS:

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Kesäistä katsottavaa (eli leppoisia ja höttöisiä sarjasuosituksia)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.6.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: leppoisat kesäsarjat

Kuvat: Apple TV+, Amazon Prime, HBO Max

Katson kesäisin aina leppoisaa höttöä. Tai noh, katsonhan minä leppoisaa höttöä ympäri vuoden, mutta kesäisin leppoisuus ja höttöisyys ovat vieläkin tärkeämpiä kriteereitä. Hellekeleillä ei pysty käsittelemään successioneita.

Tässä yhdistelmä viime aikojen suosikkiasioita ja leppoisaa ja höttöistä kesäkatsottavaa. Toim. huom. höttöinen on mun sarjasanakirjassa painavan ja ankean vastakohta 😀

The Lake / Amazon Prime

Leppoisa ja höttöinen kanadalaiskomedia on täydellinen kesäsarja, josta tuli juuri toinen tuotantokausi. Siinä on Julia Stiles ja Orphan Blackista tuttu Jordan Gavaris riitelevinä sisarpuolina, höttöistä ja leppoista perhedraamaa, yleistä sekoilua ja suhdekiemuroita. Ja kaikki tapahtuu tietysti järvellä, joten homma paketoidaan kauniilla kanadalaismaisemilla (siinä melotaan joka paikkaan!) Jaksot ja kaudet eivät ole liian pitkiä, joten ei edes vaadi suurta sitoutumista. Ei mikään PARAS KOMEDIASARJA IKINÄ, mutta just pätevä kun kaipaa helppoa hyvän mielen sarjaa.

Tom Jones / Yle Areena

Leppoisa ja höttöinen pukudraama. Jossa on huvittavan himbo pääosamies. Ja mukavan moderni ote pukudraamaksi. Ja luonnollisesti rakkaustarina! Ja muuten vain leppoisaa ja höttöistä meininkiä. Plus napakat neljä jaksoa — mun kirjoissa aina plussaa koska en jaksa keskittyä liian pitkiin sarjoihin.

Perustuu Henry Fieldingin The History of Tom Jones, a Foundling -klassikkoromaaniin (1749), joten menee selkeesti myös yleissivistävänä sarjakokemuksena. Taiteellisista vapauksista viis.

Platonic / Apple TV+

Pidän tästä uudesta Apple TV+:n komediasta. Se on laadukas ja vähän kaoottinen, pääosissa tähtistatuksen Rose Byrne ja Seth Rogen. He esittävät vanhan ystävyytensä uudelleenlämmittäviä bestiksiä, jotka sekoilevat menemään pienessä neljänkympin kriisissä. Sylvia on perhearkea pyörittävä kotiäiti, Will avieroaan sureva baarinomistaja. Pisteitä siitä, että sarjan nimenkin mukaisesti nainen ja mies esitetään ystävyyden kautta, eikä millään muulla edes vihjailla. Virkistävää, leppoisaa laatuhöttöä ja hauskaa kamukomediaa. Ja just mainiota kesäkatsottavaa.

Taylor

Anteeksi, olenko ainoa joka on kehittänyt pienen pakkomielteen Taylor Swiftiin ja The Eras Touriin? Minähän olen aina ollut Taylorin puolella, mutta tämä Eras Era on jotenkin niin nostalgiaa ja ylpeyttä täynnä, että piilo-Swiftie minussa on ottanut vallan.

Säestän työpäiviäni Folklorella ja Evermorella, juoksen Reputationin tahdissa. Instagramia ja Twitteriä käytän nykyään ensisijaisesti #TSTheErasTour-fiilistelyyn 😀 Sorry not sorry. Viikonloppuisin kuuluu luonnollisesti tsekata, mitkä ovat olleet edellisillan surprise songit. Tiedän, mitkä olisivat omat surprise song -valintani; Change ja Long Live, nostalgiasyistä. Ja Dear John koska olisi eeppistä.

Tämähän ei liittynyt mitenkään postauksen otsikkoon, kunhan piti saada sydämeltä. Eteenpäin.

The Righteous Gemstones / HBO Max

Ei muuta kuin että tämä huvittava ja loistelias komedia palaa pian (19.6.) kolmannelle kaudelleen. Praise the Lord. Mun kesäsarjojen ykkönen.

PS. Aloitin kirjoittamaan postausta The Idolista, mutta ehkä jätän julkaisematta. Tämän blogin nimi on kuitenkin Suosikkiasioita.

PPS. Okei ei ole leppoisaa eikä höttöistä, mutta aloin siitä huolimatta katsoa HBO Maxin How to Create a Sex Scandal -dokkarisarjaa. Se on… aikamoinen tapaus.

LUE MYÖS: