Kategoriat
Kirjat Suosittelen

Kirjavinkki: Bad Blood – uskomaton tositarina startup-skandaalista

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.6.2019 Lilyssä.

Suosikkikirja: Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (John Carreyrou)

Startup-skene ei ole minulle kovinkaan tuttu tai minua erityisemmin kiinnostava. VC:t, bisnesenkelit, yksisarviset ja Piilaakso ovat kivalta kuulostavia termejä ilmaan heiteltäviksi, mutta eivät millään lailla omaa elämääni koskettavia juttuja. En ole edes koskaan käynyt Slushissa, hitto vie! Enkä koodaa. (Mun päässä kaikki startupit ovat ilmeisesti koodaustaitoja vaativia teknologiayrityksiä.)

Voin siis luvata, että kun suosittelen kirjaa joka kertoo tositarinan yhdysvaltalaisen startup-yrityksen noususta ja tuhosta, se on todella, todella hyvä kirja. Muussa tapauksessa en jaksaisi lukea sitä.

Varaukseton startup-ummikon suositus John Carreyroun teokselle Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (Knopf 2018). Saattaa olla, että en ole aiemmin lukenut kovinkaan montaa (=nolla) tarinaa Piilaakson koukeroista tai startup-meiningeistä, mutta Bad Blood  on taatusti kyseisen alagenren ehdoton malliesimerkki.

Carreyrou, Wall Street Journalin Pulitzer-palkittu tutkiva journalisti, kertoo kirjassa supermielenkiintoisella tavalla startup-yritys Theranoksen ja sen perustajan Elizabeth Holmesin surullisenkuuluisan tarinan.

Lyhykäisyydessään eikä yhtään niin mielenkiintoisesti kerrottuna kyseinen tarina menee näin:

(Nämä eivät ole varsinaisia spoilereita vaan toistuvasti julkisuudessa kerrotut, hyvin karkeat raamit täysin sekopäiselle ja kiemuraiselle saagalle.)

Holmes (synt. 1984) keskeytti 20-vuotiaana opintonsa Stanfordin yliopistossa keskittyäkseen perustamaansa firmaan. Theranoksen oli tarkoitus mullistaa terveydenhoitoala teknologialla, jossa sormenpäästä otetusta verinäytteestä voitaisiin tehdä laaja analyysi ihmisen sairauksista ja terveydentilasta. Neulakammoinen Holmes halusi, että sormesta otettava veritippa korvaisi kalliit ja paljon verta vaativat käsivarresta otettavat verikokeet.

Sosiaalisesti taitavana ja hyvin verkostoituneena Holmes sai puhuttua puolelleen riskisijoittajan ja miljardöörin toisensa jälkeen, ja pian Theranos oli Holmesin johdolla kerännyt 900 miljoonaa dollaria pääomasijoituksia. Sen hallituksessa istui vaikutusvaltaisia miehiä, muun muassa Yhdysvaltain entiset ulkoministerit Henry Kissinger ja George Schultz. Mediamoguli Rupert Murdoch sijoitti yritykseen 121 miljoonaa dollaria, eikä hän todellakaan ollut ainoa jättisummia peliin laittanut. Holmesista tuli Piilaakson supertähti, nuori teknologia-alan toimitusjohtaja, uusi Steve Jobs! Theranoksen arvoksi arvioitiin parhaimmillaan yhdeksän miljardia dollaria, ja osakkeista puolet omistanut Holmes ristittiin maailman nuorimmaksi naismiljardööriksi. Hänet valittiin vuonna 2015 Timen maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle ja Glamourin Vuoden naiseksi, muiden kunnianosoituksien ohella.

Sitten Theranoksen ja Holmesin huolella puhaltama kupla puhkesi.

John Carreyrou, se sama kirjankin tapauksesta kirjoittanut tutkiva journalisti, sai vinkin Theranoksen vilpillisistä toimista. Hän alkoi tutkia yritystä, hankki lähteikseen ex-työntekijöitä ja sisäpiiriläisiä ja sai selville, ettei Theranoksella todellakaan ollut mitään maailmaa mullistavaa teknologiaa, koko yritys ja sen sijoittajilleen antamat lupaukset olivat valhetta, pelkkää ilmaa. Pahinta oli se, että Theranos oli jo alkanut käyttää toimimatonta teknologiaansa oikeisiin potilaisiin. Kyseessä ei enää ollut pelkästään vilppi ja valehtelu, Theranos leikki ihmisten hengillä.

Wall Street Journal julkaisi Carreyroun artikkelit, Yhdysvaltojen lääkevirasto FDA teki omat tutkintansa, Theranos menetti toimilupansa ja miljardiarvonsa, ja Holmes yhdessä liikekumppaninsa (ja ex-puolisonsa) Ramesh ”Sunny” Balwanin kanssa haastettiin jättimäisestä petoksesta oikeuteen. Theranoksen taru loppui virallisesti vuoden 2018 lopulla, ja tällä hetkellä Holmes, nyt 35 vuotta, odottaa oikeudenkäyntiä vapaalla jalalla. Mikäli Holmes todetaan syylliseksi, hänet voidaan tuomita jopa 20 vuoden vankeuteen.

Kirjassaan Carreyrou onnistuu kuvaamaan tämän hullun tositarinan kuin se olisi loistavasti rakennettu trilleri. Carreyrou on käyttänyt lähdemateriaaleinaan satoja haastatteluja, oikeusasiakirjoja ja sähköposteja, ja niiden kautta lukija pääsee Theranos-katastrofin ytimeen. Holmesia ei kirjassa kuulla, hän kieltäytyi haastatteluista. Entisten työntekijöiden kertomukset eivät maalaa hänestä kovinkaan mairittelevaa kuvaa.

Bad Blood ei ole kaikkein kevyintä luettavaa. Se pitää sisällään paljon lääketieteellisiä ja teknologisia termejä sekä niin paljon eri henkilöitä että ne menevät sekaisin. Kirja ja tarina ovat kuitenkin niin koukuttavia ja Carreyroun kirjoitustapa niin mukaansatempaava, että painava aihe ei haittaa edes tällaista semihömppää rakastavaa lukijaa.

”The story is even crazier than I expected, and I found myself unable to put it down once I started” kirjoitti muuan Bill Gates kun kirjaa suositteli, ja minä yhdyn täysin herra Gatesin kehuihin.

PS. Tietysti Elizabeth Holmesista ja Theranoksen tarinasta on tekeillä Hollywood-elokuva. Bad Bloodiin perustuvan leffan Elizabethiksi on kiinnitetty Jennifer Lawrence ja ohjaajaksi Adam McKay. Leffaa ei käsittääkseni ole vielä alettu kuvata vaan se on suunnitteluasteella.

Minä haluaisin leffan sijaan sarjan. Sen sijaan että kiemurainen tarina pitää tunkea kaikkine käänteineen parin tunnin elokuvaan, vaikkapa kuuden jakson minisarja olisi tarjonnut paljon enemmän mahdollisuuksia. Ja tarinahan oikein huutaa HBO:n nimeä!

On HBO siihen tarttunutkin, mutta dokumentin muodossa. The Inventor: Out for Blood in Silicon Valley  tuli katsottavaksi maaliskuussa.

Dokkarin on ohjannut huippudokumentaristi, Oscar-voittaja Alex Gibney, joten sen voi olettaa olevan mainio. Gibney on ohjannut myös mm. loistavan scientologia-dokkarin Going Clear: Scientology and the Prison of Belief.

PPS. ’Cause, baby, now we’ve got bad blood
You know it used to be mad love

Tämä hiton korvamato on soinut mun päässä jutun kirjoittamisen aikana. Vahinko kiertämään.

😀

Jutussa käytetyt lähteet:

Carreyrou, John: Bad Blood – Secrets and Lies in a Silicon Valley Startup (Knopf 2018)

Carreyrou, John: Hot Startup Theranos Has Struggled With Its Blood-Test Technology (Wall Street Journal 2015)

Copeland, Rob: Elizabeth Holmes Gets Delay in Trial-Date Decision (Wall Street Journal, 2019)

Wikipedia: Elizabeth Holmes & Theranos

Kategoriat
Kirjat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: JVN+GoT ja hypnoottisen hieno tanssivideo

Kirjoitus on alun perin julkaistu 24.4.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuvat: Gay of Thrones/Funny or Die, Miss Congeniality/Warner Bros, The Royal Family Dance Crew, FXX/You’re the Worst.

Oho, tuli kevät. Ehdoton suosikkiasia, kevät on vuodenajoista paras. Eikä vain siksi, että minä olen syntynyt silloin. Keväällä kaikki tuntuu mahdolliselta. Mieli kirkastuu, kun valo lisääntyy.

Ja mitä pukeutumiseen tulee, kevät (tarkemmin sanottuna 25.4.) on parasta aikaa, sehän opittiin jo klassikkoelokuvasta Miss Kovis:

Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Pelkkä kevyt takki riittää! Samaa mieltä, Miss Rhode Island, samaa mieltä.

Lämpimistä kevätpäivistä pitäisi kai nauttia ulkona. Ja olen minä nauttinutkin, lenkkeillyt menemään vaikka kuinka. Keväällä saa kuitenkin myös katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen (AINA saa katsoa Netflixiä ja hukkua YouTubeen!).

Viime aikoina minua ovat ilahduttaneet muun muassa nämä:

1. JVN + GoT + Funny or Die = 😀

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka mulla on pieni (okei melko iso) FOMO sen vuoksi, etten ole edelleenkään katsonut jakson jaksoa vuosituhannen merkittävintä sarjaa, Game of Thronesia. Jutun julkaisun jälkeen olen ottanut merkittävän askeleen kohti väistämätöntä (siis sitä, että todellakin alan katsomaan Game of Thronesia ja todellakin koukutun): menin putoamaan pienoiseen GoT-videoiden YouTube-kuoppaan. Olen oppinut – ja spoilannut tulevaisuuden Game of Thronesia katsovalta itseltäni – vaikka mitä! Nyt tiedän esimerkiksi sen, mitä Richard Maddenille tapahtui. Ja tuota… tsiisus. Not cool, GoT, not cool.

Kaikkein paras Game of Thrones -aiheinen YouTube-löytö on kuitenkin Funny or Dien Gay of Thrones. Tätä nykyä Queer Eyesta tuttu Jonathan Van Ness on jo kolmannesta kaudesta lähtien recapannut GoT-jaksot varsin omintakeiseen tyyliin ja nämä videot ovat hyvin mahdollisesti paras asia koko internetissä. Ei minun tarvitsekaan alkaa katsoa Game of Thronesia, JVN of House Good Hair kertoo kaikki oleelliset juonenkäänteet. Bonuksena ällöt väkivaltakohtaukset saavat kivan huumorikuorrutteen.

Vikan kauden eka jakso by Jonathan alla, kakkosjakso täällä. Game of Thronesia näkemättäkin väitän, että paljon hauskempaa sisältöä kuin itse sarja.

”Let me get this straight, HBO gave Game of Thrones a new intro but Sarah Jessica Parker had to wear the same goddamn tutu for six years?!” 😀

2. The Royal Family Dance Crew

Eiku sori, paras asia koko internetissä onkin The Royal Family Dance Crewn tanssivideot! Olen täydellisen koukussa niihin, etenkin alla olevaan esitykseen. Kuinka taitavia voikaan ihmiset olla! Minulle ei ole suotu lainkaan rytmitajua, mutta tuon videon jälkeen tekee melkein mieli ilmoittautua tanssikurssille.

The Royal Family Dance Crew on uusiseelantilaisen The Palace Dance Studion kuuluisa kruununjalokivi, palkittu hip hop -tanssiryhmä, jota luotsaa koreografi Parris Goebel. Videon esityksellä superlahjakas ryhmä voitti taas yhden tanssikisan lisää. Sold, hypnoottisen upeaa menoa. Olen katsonut videon parissa päivässä luvattoman monta kertaa.

Video löytyy täältä ja lisää The Royal Familyn ja muiden The Palacen ryhmien tanssivideoita täältä.

3. Normal People (Sally Rooney)

Rakastin, vaikka ensin luulin etten tykkäisi lainkaan. Irlantilaiskirjailija Sally Rooneyn Normal People (2018) kertoo Mariannesta ja Connellista, rakkaudesta ja ystävyydestä, kasvamisesta ja sydänsuruista, menneisyyden haamuista ja itsensä löytämisestä, vallasta ja vapaudesta ja irti päästämisestä.

Sally Rooney, nyt 28, palkittiin vuonna 2017 Sunday Timesin Vuoden nuorena kirjailijana. Ei ihme, hänellä on taito kirjoittaa niin kovin kauniisti, kertoa paljon parilla hassulla sanalla ja sivulauseella.

Normal People on hänen toinen teoksensa, palkittu debyytti Conversations with Friends julkaistiin 2017. Se on suomennettukin, suomenkielinen nimi on Keskusteluja ystävien kesken (Otava 2019, suom. Kaijamari Sivill).

Minä laitoin Conversations with Friendsin heti varaukseen kun olin lukenut Normal Peoplen. Luulen, että pidän siitäkin.

4. You’re the Worst (Netflix)

Olen tässä kirjoituksessa julistanut, kuinka lopetin katsomasta You’re the Worstia, koska ”sarjan hahmot eivät ole kovinkaan mukavia tyyppejä”. 

No juu, totta, eivät ole mukavia ei, sehän se pointti onkin. Kun pääsee yli JimmynGretchenin ja Lindsayn kamaluudesta, You’re the Worst on oikeasti mainio sarja, synkällä tavalla hauska ja ihanan kamalan sarkastinen. Ja kaiken kamaluuden taustalla You’re the Worst on tietysti rakkaustarinakin, anti-rom-com rom-com. Toka kausi on aiheensa puolesta vähemmän hauska, mutta tärkeä.

Olen iloinen, että annoin sarjalle uuden mahdollisuuden, pidän siitä jälleen. Kaikessa kamaluudessaan.

Netflixissä on neljä kautta, viides ja viimeinen esitettiin Yhdysvalloissa alkuvuoden aikana.

Lue lisää: Kun rakkaus loppuu – eli sarjat, joiden katsomisen lopetin

5. Dixie Chicks: Not Ready To Make Nice

Kenties ihmettelet, miksi suosikkilistaltani löytyy yli kymmenen vuotta sitten julkaistu kappale. Siksi, koska opin vasta nyt kyseiseen kappaleeseen liittyvän tarinan ja se tarina on suosikkikamaa (ja on kappalekin toki hyvä).

Dixie Chicks on yhdysvaltalainen countrypop-yhtye, joka oli suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2003 iski kuitenkin skandaali. Yhtyeen laulaja Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat lukuisia tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Valtavan kohun keskellä Natalie Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 Dixie Chicks julkaisi Not Ready To Make Nice -kappaleen. Ja miten loistelias kappale se olikaan, täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Mikä parasta, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa Vuoden kappaleesta. Well played, Dixie Chicks!

Näin reilu vuosikymmen myöhemmin, pisteitä Natalie Mainesille siitä, että pysyi tiukasti mielipiteensä takana, eikä antanut ulkopuolelta tulleen paineen musertaa itseään. Ei ollut varmasti helppoa.

6. Alias Reunion!

Ikuisena Alias-fanina mieltäni lämmittää tämä Jennifer Garnerin taannoin julkaisema IG-kuva:

Jennifer Garner (=ehdoton suosikkityyppini) on muuten loistava Instagram-seurattava. Hänen Pretend Cooking Show -videonsa ovat hurmaavia. Pelkkää rakkautta Sydney Bristow <3

PS. Vielä yksi suosikkiasia: kuulitteko, että Netflix on testaamassa Random Episode -nappia. Täydellistä. Nappi siis valitsee sattumanvaraisesti jakson jota katsoa. Ei ehkä toimi kaikkien sarjojen kohdalla, mutta vaikkapa Frendit on loistava random episode -sarja. Hollywood Reporterin mukaan nappi on tällä hetkellä testissä Androidin Netflix-sovelluksessa, eikä välttämättä tule koskaan laajempaan käyttöön. Toivottavasti tulisi, minä ainakin käyttäisin. Aina ei jaksa itse valita minkä Frendien jakson katsoisi viidettä sadatta kertaa.

Kategoriat
Kirjat Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.3.2019 Lilyssä.

Viime aikojen suosikkiasioita

Kuva: Warner Bros

Kuinka jännittävää, pitää opetella käyttämään WordPressiä! Vaihtelu tekee minulle hyvää, olen mahdollisesti hieman muutosvastarintainen. Jos muutos ei tule ulkoapäin, 90-prosenttisesti pysyn paikoillani. Nyt on pakko liikkua ja opetella jotain uutta.

Katsotaan kuinka selviän.

Tässä ensimmäisessä uuden Lilyn aikaisessa kirjoituksessani päätin kirjoittaa suosikkiasioistani. Tiedetään, yllätin itsenikin.

Viime aikoina olen fiilistellyt muun muassa näitä:

1. Vallan linnake (Yle Areena)

Olen vakaasti sitä mieltä, että Vallan linnake (tansk. Borgen) on yksi 2010-luvun parhaista sarjakokonaisuuksista. Se on kolme kautta ja 30 jaksoa loisteliasta tv-viihdettä. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kaikenmaailman poliittiset shakit ei voisi vähempää kiinnostaa.

Katsoin tämän tanskalaisen, vallasta ja politiikan kiemuroista kertovan draamasarjan kun se tuli vuosia takaperin telkkarista. Ja katsoin jopa sillä vanhanaikaisella, yksi jakso viikossa -tavalla. Se kertoo paljon se.

Kun olin aikoinaan Kööpenhaminassa, raahasin matkaseurani Tanskan parlamenttitalona tunnetulle Christiansborgin linnalle ihan vaan Vallan linnakkeen vuoksi. Ei näkynyt Kasper Juulia enkä bongannut kenenkään vaihtavan salaisia tietoja sisältäviä asiakirjoja Borgenin varjoissa, joten olin hieman pettynyt.

Mutta Vallan linnakkeesta… Yle aloitti alkuvuodesta (?) sarjan uusintakierroksen, ja nyt Areenasta löytyy jo jaksoja pitkälle viimeiseen kauteen. Tässä muutama päivä takaperin päätin tylsyyksissäni aloittaa sarjan alusta. Ei hyvä idea lainkaan! Olen pahassa Borgen-koukussa.

Koska olen nähnyt sarjan yhden ainoan kerran vuosia sitten, en muista sen tarkkoja juonenkäänteitä tai yksityiskohtia. Tämä tietysti vain iskee koukkua syvemmälle. Ja ne hiton loisteliaat jaksot ovat vielä tunnin mittaisia!

Jeg har brug for hjælp.

2. Isn’t It Romantic (Netflix)

Romanttiset komedia = parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille = edelleen parasta. Romanttiset komediat, jotka kuittailevat romanttisten komedioiden kliseille samalla kun tekee mainittuja kliseitä = …. okei menin solmuun.

Rebel Wilsonin tähdittämä Isn’t It Romantic sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuun puolivälissä ja tuli kansainväliseen levitykseen tuoreeltaan Netflixin kautta.

En voi väittää, että olisin rakastanut elokuvaa yli kaiken, mutta kyllä puolitoista tuntia voi huonomminkin käyttää. Vaikka leffa parodioi romanttisia komedioita, se ei kuitenkaan missään vaiheessa heitä koko genreä rekan alle, pisteet siitä. Ja pisteet leffan tärkeästä sanomasta.

Omassa tapauksessani elokuvan juoni oli oikeastaan aika yhdentekevä, kaikkein hauskinta oli bongailla viittauksia rom com -klassikoihin.

Netflixistä löytyy muuten nyt myös Kuka sanoo tahdon? Siinä yksi niistä klassikoista, jotka saavat lämminhenkisiä kuitteja Isn’t It Romanticissa.

3. Little Fires Everywhere (Celeste Ng)

Kirjoitin joskus viime vuonna siitä, kuinka semihömppä kirjallisuus on parasta kirjallisuutta. Olen tätä mieltä edelleen.

Lainaan itseäni: ”Semihömppä on kepeää, muttei liian. Vakavaa, muttei kuitenkaan. Se voi olla hauskaa tai surullista, muttei koskaan liian painavaa. Taidolla kirjoitettua, muttei vaadi syväanalyysia. Se saattaa muistuttaa chick litiä, mutta on kuitenkin vähän enemmän kuin nainenjamiesrakastuvatmuttarakkaudentielläonesteitä. Ja tämä kaikella rakkaudella chick litiä kohtaan! Olen minäkin Kinsellani ja Keyesini lukenut”.

Olen lukenut viime kuukausien aikana melko vähän, mutta yhden kirjan sain sentään kahlattua loppuun asti: Celeste Ng’n Little Fires Everywheren (2017). Mainiota semihömppää!

Kirja kertoo kahdesta perheestä ja yhdestä isosta salaisuudesta. Lue kirja ennen sarjaa; Reese Witherspoonin tuotantoyhtiö Hello Sunshine on muokkaamassa Little Firesista minisarjaa Hululle. Roolitus on käsittääkseni vielä kesken, mutta pääosissa nähdään Reese ja Kerry Washington. Liekö tulossa Big Little Liesin kaltainen hitti?

Suosittelen muuten myös Celeste Ng’n esikoisteosta Everything I Never Told You (2014). Hyvää, joskin astetta synkempää semihömppää sekin.

4. Itävalta

Katsoin paljon hiihdon MM-kisoja. Dopeskandaalit ja Suomen suksifiaskot olivat tietysti kurjia juttuja, mutta ei keskitytä nyt niihin. Keskitytään kisojen isäntämaahan.

Koska hitto vie, kuinka paljon kisojen tuijottaminen on saanut minut haaveilemaan Itävallan alppimaisemista. Olen aina pitänyt itseäni meri-ihmisenä, mutta kyllä vuoristoissakin taitaa olla oma taikansa. Olisipa siistiä joskus päästä kiertelemään Keski-Eurooppaa. Nähdä Alpit, vierailla pienissä alppikylissä, vaellella ympäriinsä huikean kauniissa maisemissa, uida kirkkaissa vuoristojärvissä.

Pitää kai hakea luonto-kicksejä vaikka Nuuksiosta, ei ole alppiretkiä valitettavasti tiedossa.

5. Stadi vs. Lande (MTV)

Onko muka parempaa tv:n visailuohjelmaa kuin Stadi vs. Lande? Ei ole.

Jaakko Saariluoman ja Kalle Lambergin juontama tietokilpailu on täydellisen leppoisaa viihdettä. Ketään ei nolata ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Huonoa läppää, höpsöä huumoria ja rentoa meininkiä. Eikä katsojan tarvitse stressata kilpailijoiden puolesta, koska palkintona on ”vain” lomareissu, ei esimerkiksi suuri summa rahaa.

Sisareni on vakuuttunut, että meidän pitäisi hakea mukaan ohjelmaan. Ongelma on tämä: koska asumme kaikki (minä, siskoni ja ystävämme) Helsingissä, meidän pitäisi kai olla Stadin tiimi. Mutta kun oikeasti olemme kotkalaisia. Haittaako jos stadilaiset puhuu kotkaa? Saako junantuomat edustaa Stadia? Tai saataisiinko huijata asuinpaikkakuntamme kanssa ja muodostaa landen tiimi? Luulen että meidän menestysmahdollisuudet olisivat paremmat, jos voisimme vastata stadi-kysymyksiin.

6. Nostalgia!

Mennään ajassa taaksepäin, noin vuoteen 2000. Esiteini-ikäinen minä menee kirjastoon. Mitä hän sieltä lainaa? No ainakin Sweet Valley High’taReplicaa ja The Baby-Sitters Clubia. Siinä kolme kirjasarjaa, joita meitsi kantoi kirjastosta kotiin vuosituhannen vaihteessa.

Nostalgiaa rakastavassa sydämessäni läikähti iloisesti, kun luin Netflixin suunnitteluasteella olevasta uudesta The Baby-Sitters Club -sarjasta. Sarja lienee suunnattu lapsille ja nuorille (?), mutta ihan sama. Esiteini-minä on kovin riemuissaan 😀 Kirjoistahan tehtiin sarja jo 1990-luvulla, mutta se ei ole minulle tuttu.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että nuo muutkin mainitsemani kirjasarjat voitaisiin päivittää 2010-luvun sarjaversioiksi. Kaikkien suosikkikaksoset Jessica ja Elizabeth Wakefield – ulkonäöltään kuin kaksi marjaa mutta luonteeltaan kuin yö ja päivä! – kääntyisivät vallan mainiosti tällekin vuosikymmenelle (itse en ole nähnyt yhtään jaksoa ysärinä tehtyä sarjaa). Ja Amy Candlerista ja projekti kuunsirpistä sitä tarinaa riittäisikin. Se voisi olla vähän kuin lapsiystävällinen Orphan Black.

Toisaalta ehkä parempi, että kaikkea ei tungeta ruutuun. Lukeminen on hyvästä. Oletan, että Sweet Valley High’t ja Replicat ovat edelleen suosittuja kirjoja lasten parissa… onhan?

PS. Arvioni WordPressistä: hyvin pelittää! Tuli tekstin sekaan tuollainen kiva hymiö ja kaikkea! Pitää vielä treenata kaikkia muita kikkailuja.

LUE MYÖS: