Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.3.2022 Lilyssä.
Suosikkityypit: Volodomyr Zelenskyi, Evan Rachel Wood ja Nick Miller.
Anteeksi mutta mitä hittoa. 20. maaliskuuta? Voisin vannoa, että pari päivää sitten oli helmikuu. Time flies when you’re stressing about literally everything, ilmeisesti.
Koska pääsin loppuun Parks and Recin uusintakierroksella numero 5490, on pitänyt viime päivinä löytää muuta sisältöä blokkaamaan ikäviä uutisia. Joten viime aikojen suosikkiasioita! Ensimmäisen toimivuus ikävien uutisten blokkaajana on tosin kyseenalainen. Ja kolmas on ikävää mutta tärkeää.
Kansan palvelija / Yle Areena
Disclaimerit tällaisessa yhteydessä ovat varmasti melko turhia, mutta sanotaan nyt silti: voi kuinka toivon, etten olisi koskaan kuullutkaan ukrainalaiskomediasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу). Haluaisin, että sen päätähti ja käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi olisi vain joku eurooppalaisen maan presidentti, jonka nimeä ehkä kysytään joskus pubivisassa. En minä tällä tavalla halunnut häneen tutustua.
Olosuhteissa ei ole mitään hyvää, pelkästään pahaa, mutta suuren kysynnän vuoksi Yle Areenaan palannut Kansan palvelija on joka tapauksessa ollut hauska tuttavuus. Hyvä muistutus, että hauskoja ja hyviä sarjoja tehdään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.
Käsittämättömän julmassa tilanteessa maailman huomion ja ihailun osakseen saanut Zelenskyi esittää sarjassa historianopettajaa, josta tulee yllättäen Ukrainan presidentti. Eipä voi ainakaan moittia sarjaa epäuskottavasta juonesta, kun pari vuotta myöhemmin sarjapresidentistä tuli oikea presidentti. Eikä vain presidentti, vaan kansaansa sankarillisesti johtava sodanajan presidentti.
Olen viihtynyt Kansan palvelijan parissa oikein mainiosti*, mutta hetkittäin se saa myös vähän surulliseksi. En pysty olemaan ajattelematta, että onko tämä ja tuo kuvauspaikka nyt raunioina ja miten kaikkien näiden näyttelijöiden on käynyt.
*edit. 23.3. olen katsonut sarjaa nyt pidemmälle, ja pitää tulla lisäämään yksi asia: en ihan kauheasti fiilistele misogynistisiä ja seksistisiä vitsejä, joita sarjassa on ikävän paljon. Tai siis en yhtään fiilistele niitä. Miinusta niistä.
Kansan palvelijan ensimmäinen kausi ja samanniminen elokuva Yle Areenassa.
Minx / HBO Max
Heei, tää on hauska! Jos nyt tuomion voi antaa kahden ekan jakson perusteella. Ja pitää kai mainita myös se, että minähän katsoisin mitä vain, minkä pääosassa on armas Nick Millerini. Siis näyttelijä Jake Johnson. Jonka yleisestä hyvän tyypin aurasta kertoo se, että hän esittää Minxissä pornolehtikeisaria, mutta toisin kuin voisi kuvitella, kyseinen Doug ei ole lainkaan limainen tuttavuus. Siis ainakaan niiden kahden jakson perusteella!
HBO Max tosin mainostaa Minxiä näin: Minxin tapahtumapaikkana toimii 1970-luvun Los Angeles. Sarja keskittyy Joyceen, vakavaan nuoreen feministiin, joka yhdistää voimansa limaisen kustantajan kanssa luodakseen ensimmäisen eroottisen lehden naisille.
Eikä ole limainen! Ainakaan kovin limainen. Vai olenkohan jäävi, koska olen Nick Miller -fan clubin jäsen? Noh, ihan sama. Minx vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta ja leppoisalta hyvän mielen komedialta. Taas sitä kamaa, jota kaipaan tähän synkkyyteen.
Kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottaviksi perjantaina. Uusia jaksoja tippuu viikoittain.
Phoenix Rising / HBO Max
Ja sitten jotain ei-lainkaan-leppoisaa, mutta tärkeää. Näyttelijä-aktivisti Evan Rachel Wood käsittelee Amy J. Bergin ohjaamassa kaksijaksoisessa dokumentissa ”matkaansa kotiväkivallan uhrista henkilöksi, joka sai muutettua käytäntöjä, joilla suojellaan muiden selviytyjien oikeuksia”.
Ei helpoin katsottava, mutta jos joku on hienoa niin se, kun kaltoinkohdeltu nainen löytää voimansa, nousee ylös ja taistelee.
The Bubble / Netflix / tulossa 1.4.
Tämä Judd Apatowin komedia vaikuttaa täydellisen hölmöltä. Täydellisen hölmö sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkigenrejen listalla. Ja hei, Harry Trevaldwyn! Somesuosikkejani. Say no more.
PS. En jaksanut katsoa Inventing Annaa loppuun, mutta olen katsonut ainakin viisi kertaa tämän SNL:n sketsin.
