Avainsana: HBO Max -vinkki

Kategoriat
Hassua Sarjat

Vuoden 2023 sarjat, joita en katsonut loppuun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat! Tästä kirjoituksesta huolimatta.

Kuvat: Prime Video, Netflix, HBO Max

Vuosi on aina hyvä lopettaa valittamiseen. Jää sillai mukavan positiivinen fiilis ja kaikkea.

Mutta siis oikeasti; kaunis kiitos myös näille sarjoille. Vaikka en saanut katsottua teitä loppuun – oli syy mikä tahansa – toitte iloa vuoteeni silmien pyörittelyn, yleisen dissaamisen ja ”apua tämä on kamala sarja” -mutinan merkeissä. Silmien pyörittely, yleinen dissaaminen ja ”apua tämä on kamala sarja” -mutina ovat ikuisesti suosikkiasioitani 😀

Eli: Sarjat, joita en katsonut loppuun vuonna 2023!

(En pelkästään pyörittele silmiäni, dissaa ja mutise, vuoden 2023 suosikkisarjani löytyvät täältä.)

The Idol / HBO Max

Paljon onnea, The Idol, kruunaan sinut sarjaksi, jota Maisa vihasi kaikkein eniten vuonna 2023. Tiedän, että tämä on vähän epäreilua, koska kykenin katsomaan vain kaksi jaksoa, mutta… noh, ei minua oikeastaan kiinnosta. Olit kamala. Heippa.

The Summer I Turned Pretty, kausi 2 / Prime Video

Luulen, että silmäni olisivat jääneet pysyvästi kohti kattoa, jos olisin katsonut kakkoskauden loppuun. Sori, että toistan itseäni, mutta Camoon, Belly, he ovat veljeksiä. Valitse yksi, hyvä luoja. Team Conrad, Team Jeremiah, ihan hiton sama.

Korostan, että teinisarjat ovat aivan kaikille eikä koskaan voi olla liian vanha katsomaan jotain, mutta 2023 taisi kuitenkin olla se vuosi, jolloin multa loppui kärsivällisyys melodramaattisia teinidraamoja kohtaan. Kutsutaan sitä vaikka henkilökohtaiseksi kasvuksi tai jotain.

Swarm / Prime Video

Maaliskuussa kirjoitin Swarmista näin: Leppoisista komedioista pitävä Maisa vihaa Swarmia, yleisesti sarjoja fiilistelevä Maisa pitää siitä. Luulen, että jälkimmäinen Maisa voittaa, ja katson sarjan loppuun.

Olin väärässä. Jälkimmäinen Maisa ei voittanut. Jälkimmäinen Maisa hävisi hyvin, hyvin pahasti. Se on ihan ookoo, Jälkimmäinen Maisa, Swarmia ei oltu tarkoitettu sinua varten.

The Power / Prime Video

En tiedä, mikä tässä oli vikana. Muistan vain, että olin katsomassa sitä, kun telkkarini alkoi jumittaa. Ehkä otin sen merkkinä sarjajumalilta?

The Afterparty, kausi 2 / Apple TV+

Olen hyvin ylpeä itsestäni, että olen kyennyt aloittamaan murhamysteerin ja lopettamaan sen tietämättä kuka syyllinen on. En edes Wikipedia-spoilannut tai mitään. Jatkoin vain elämääni.

The Buccaneers / Apple TV+

Dunno, katsoin pilotin ja olin että ”hhhhmmmmehkäei”.

The Glory / Netflix

K-draamat ovat aina pitkiä kuin nälkävuosi. The Gloryssä on 16 jaksoa, pituuksiltaan 47–71 minuuttia. Minä olen näköjään päässyt noin 40 minuutin paikkeille jaksoa numero 15. Mulla olisi ollut enää parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen päätösjakso kahlattavana. Ja? Minä olen lopettanut tuohon. Mitä?!? Kuinka pönttö voi ihminen olla? Kaikki tuo sitoutuminen, kaikki käytetty aika, enkä edes katso sarjaa loppuun?? Se oli oikein hyväkin! Mitä Dong-eunin kostosuunnitelmalle tapahtui, miten tarina päättyi? No en tiedä, koska jostain hiton syystä olen luovuttanut maaliviivalla. Tsiisus.

The Consultant / Prime Video

Noup. Siis Christoph Waltz pääosassa ja kaikkea, mutta noup. Katsoin 10 minuuttia ja sitten huusin neeeext.

Citadel / Prime Video

Vuosikatsausten kirjoittaminen on hauskaa, koska se on samalla silmäys huonoihin läppiin, joita olen vuoden aikana blogiini kirjoittanut.

Case in point, näin kaunopuheisesti kuvailin Primen scifiagenttirymistely Citadelia toukokuussa:

Kaipaatko täysin yhdentekevää toimintasarjaa, jossa tapahtuu paljon isoja asioita mutta millään ei ole mitään väliä koska olet vain että ”ihan sama”? Suosittelen Citadelia! Se on yhdentekevä! Siinä on Richard Madden ja Priyanka Chopra Jonas, jotka ovat muistinsa menettäneitä superagentteja. Ihan sama. Kai sitä pitäisi olla heidän puolellaan, mutta ihan sama. On joku pahislafka, joka halunnee tuhota maailman koska on pahislafka, mutta ihan sama. En jaksa keskittyä mihinkään, koska ihan sama. Hei, Stanley Tucci, miten sinäkin olet ihan sama? Ainoa asia, joka ei ole ihan sama, on se kamerakikkailu. Se ei ole ihan sama, koska vihaan sitä.

Tänks, toukokuun Maisa, vahva ihan sama edelleen.

The Bear / Disney+

Joo joo, shame on me, mutta kaikki vain huutavat toisilleen. Toisaalta; ehkä mun pitäisi jatkaa, jotta ymmärrän miksi internet on niin rakastunut Jeremy Allen Whiteen.

Who Is Erin Carter / Netflix

Näköjään minua ei kiinnostanut, kuka Erin Carter on.

Good Omens, kausi 2 / Prime Video

Sorppa, David Tennant.

Black Mirror, kausi 6 / Netlix

Katsoin elämäni ensimmäisen Black Mirror -jakson! Se oli se Netflix-metaa täynnä oleva Joan Is Awful. Sitten lopetin, koska yksi Black Mirror -jakso oli aivan tarpeeksi.

Beef / Netflix

Todella hyvä sarja. Siis objektiivisesti. Subjektiivisesti se oli liian pitkä ja liian täynnä myötähäpeää aiheuttavia hetkiä.

The Diplomat / Netflix

Boooooring enkä pitänyt siitä kieroilevasta aviomiehestä. Vähän tietysti jäi mietityttämään, päätyivätkö Keri Russell (no se diplomaatti, mikä lie hänen hahmonsa nimi nyt olikaan) ja se tyylikäs ulkoministeri yhteen.

Severance / Apple TV+

Hahahahahaha. Olen yrittänyt katsoa Severancea about kolmetuhatta vuotta. Tarina (blogiarkistoni) kertoo, että vuonna 2023 pääsin sarjaa 10 minuuttia eteenpäin. Mikäli laskelmani pitävät paikkaansa, olen aloittanut ja lopettanut Severancen 5749 kertaa. Kenties 2024 on se vuosi, jolloin katson Severancen ykköskauden loppuun asti? (Joo joo, luovutan.)

(Piti tsekata; kolmen tuhannen vuoden aikana olen päässyt seiskajaksoon asti.)

Dear Edward / Apple TV+

Vähemmän yllättäen sarja, joka kertoo lento-onnettomuudessa menehtyneiden perheiden surusta ja selviytymisestä ei ollut kaikkein hilpeintä katsottavaa. Kyllästyin ankeiluun jossain kolmannen jakson paikkeilla. Sarja huusi niin hiton korostetusti ”itke, itke, itke, itketkö jo hyvä ihminen???”että alkoi ärsyttämään. Emotionaalisuus tuntui päälleliimatulta.

The Crown, kausi 6 / Netflix

No periaatteessa en lopettanut, koska en edes aloittanut. Tai siis aloitin, kymmenen minuuttia ennen vikan jakson lopputekstejä. Hei, minä halusin vain tietää, miten sarja päättyy ilman, että joudun kahlaamaan koko homman läpi. Saatte päättää, tekeekö se minusta nerokkaan ajankäyttäjän vai pelkästään onnettoman sarjaluuserin.

PS. Oli päättynyt vuotesi sitten loistelias, ankea, yhdentekevä tai mitä tahansa muuta, toivon meille kaikille parempaa vuotta 2024! Ja toivon vuodelle 2024 loisteliaita, ankeita ja yhdentekeviä sarjoja, joita voin fiilistellä ja joille voin pyöritellä silmiäni. Kaunis kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana eksyneet hupsun blogini pariin – oli se sitten vahingossa tai tarkoituksella. Merkitsee paljon 🙂

LUE MYÖS:

Vuoden 2023 parhaat sarjat (ja ne, joita jään kaipaamaan)
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2023 parhaat sarjat (ja ne, joita jään kaipaamaan)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 29.12.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2023!

Kuvat: Apple TV+, Disney+, ABC, Showtime, Netflix, HBO Max, Prime Video

Sarjavuosi 2023 pakettiin!

Vuoden 2023 parhaat sarjat

The Last of Us / HBO Max: Hei, se, joka onnistuu koukuttamaan allekirjoittaneen sarjalla, joka perustuu videopeliin ja sisältää – itseäni lainaten – jotain hiton sieniöttiäisiä ja ahdistavaa ankeutta ja pandemiaa ja väkivaltaa ansaitsee kaiken ylistyksensä.

Succession, kausi 4 / HBO Max: Joo joo, kuinka tylsä valinta. Ja joo joo, tiedän, että olen ulissut Successionista enkä oikeasti ole varma, pidänkö edes koko sarjasta. Mutta! Noh, neloskausi nyt vaan oli melko hieno. Siis tosi hieno. Connor’s Wedding on se yksittäinen jakso, joka mulle on jäänyt kaikkein parhaiten mieleen vuodesta 2023. Ja päätösjakso oli täydellisen epätäydellinen. Valitsen siis olla kuuntelematta sarjanillittäjä-Maisaa. Sen sijaan kuuntelen sarjafiilistelijä-Maisaa ja päätän, että Succession ansaitsee paikkansa parhaiden listalla.

Fellow Travelers (Kumppanukset) / SkyShowtime: Iskee sydämeen ja on täynnä ikäviä asioita; homofobiaa, rasismia, ennakkoluuloja, poliittista suhmurointia, 1980-luvun AIDS-kriisistä puhumattakaan. Lähtökohtaisesti en jaksa ikäviä ja surullisia sarjoja, mutta Matt Bomerin ja Jonathan Baileyn tähdittämä minisarja on niin vangitseva ja hyvin tehty, että katson ikävistä asioista huolimatta. Koska ikävyyksien keskellä on kuitenkin vuosikymmeniä kestävä rakkaustarina. Kirjoitushetkellä Suomen SkyShowtimessa on vielä kaksi jaksoa julkaisematta, mutta uskallan silti heittää sarjan jo nyt vuoden parhaiden listalle.

Slow Horses, kausi 3 / Apple TV+: Vakoojatrillerien eliittiä kolmannellakin kaudella. Pelkästään tunnuskappale on jo timanttia.

Abbott Elementary / Disney+: Leppoisa, hyvin tehty hyvän mielen komedia täynnä fiksua huumoria ja teräviä vitsejä. En minä muuta tarvitse!

Class of ´07 / Prime Video: Tämä hupsu aussikomedia tyttölukion luokkakokoukseen iskevästä maailmanlopun hyökyaallosta oli alun perin positiivisten yllättäjien listalla, mutta sitten muistin, että minähän määrittelen itse Parhaat sarjat -kriteerini. Joten hitot, ylennän Class of ’07:n virallisesti parhaiden sarjojen joukkoon! Mulla oli hyvin hauskaa sen parissa, se olkoon riittävä kriteeri. Sarjat, joissa on hauskaa ja fiksua sekoilua ovat aina suosikkiasioitani.

Positiiviset yllättäjät

Gen V / Prime Video: Spin-offit ovat vaikeita eivätkä yleensä ole kovin hyviä. Prime Videon täysin sekopäisen supersankariparodian The Boysin spinari Gen V selvisi haasteesta erinomaisesti. Yhtä sekopäistä, ällöä, väkivaltaista ja outoa menoa kuin The Boysissa, mutta seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

The Night Agent / Netflix: Tämänkaltaiset, melko geneeriset toimintasarjat eivät koskaan voita merkittäviä palkintoja. Silti: jokuhan The Night Agentissa meni oikein, koska se oli Netflixin vuoden katsotuin sarja. En ole sataprosenttisen varma, mikä se joku oli (koska päällisin puolin sarja tuntuu… noh, geneeriseltä toimintasarjalta), mutta yhtä kaikki; oikein viihdyttävä ja koukuttava tapaus.

Shrinking / Apple TV+: Muistelin pitäneeni tästä Jason Segelin ja Harrison Fordin tähdittämästä komediasta oikein paljon, mutta sitten tsekkasin, mitä olin kirjoittanut siitä blogissani aiemmin. Ja:

Terapeutit taatusti katsovat Jason Segelin tähdittämää uutuuskomediaa silmiään pyöritellen – minäkin pyörittelen vähän silmiäni vaikken olekaan mielenterveyden ammattilainen. Silti: se on toistaiseksi ollut aivan pätevää katsottavaa. Ei mitään woah, rakastan tätä ikuisesti -kamaa, mutta pätevää joka tapauksessa. Ehkä vähän ontto ja jotenkin päälleliimatun sarjamainen. Siis tiedättekö; tässä nyt katson sarjaa, nämä ovat hahmoja, kaikki on käsikirjoitettua.

Älkää kuunnelko helmikuista Maisaa, ihan hyvä se oli! Siinä on yrmeä terapeutti Harrison Ford! Ja Jessica Williams!

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

The Bear / Disney+: No siis kun kaikki kehuvat sitä maasta taivaisiin, mutta minä olen vain että ”haluan pois täältä keittiöstä, on liian kuuma ja kaikki ovat vihaisia toisilleen”. (Katsoin kaksi jaksoa eli saattaa olla, etten antanut The Bearille kunnon mahdollisuutta.)

Daisy Jones & The Six / Prime Video: Eihän tää nyt huono ollut, mutta halusin pitää siitä paljon enemmän. Kaikki hahmot (okei, lähinnä Billy ja Daisy) ärsyttivät minua.

Barry, kausi 4 / HBO Max: Harteillani on aina istunut sekä enkeli että demoni mitä tulee Barryyn. Enkeli on sitä mieltä, että kyseessä on loistava sarja, demoni vihaa sitä. Tai ehkä osien pitäisi olla toisinpäin? Ihan sama! Pointti on se, että muutan mieltäni jatkuvasti: välillä pidän Barrystä, sitten en voi sietää sitä. Näköjään olen nyt Team Demoni, koska en oikein jaksanut Barryn objektiivisesti oikein mainiota päätöskautta. Olikohan se vähän liian outo mulle? En tiedä, joku siinä mätti. Ja siis se yksi juonikuvio! Mitä?! Not cool.

Beef / Netflix: Sataprosenttisesti it’s not you, it’s me -tilanne; Beef on loistava, mutta en vaan kestänyt kaikkea myötähäpeää, jota se sai minussa tuntemaan.

Vuoden 2023 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

Reservation Dogs / Disney+: Okei, note to self vuodelle 2024: ennen kuin perut Disney+-tilauksesi, katso nyt hitossa ensin tämä superkehuttu komediasarja. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan teinijoukon sekoiluista kertova sarja päättyi kolmoskauteen – ilmeisen onnistuneeseen sellaiseen, koska on ollut monella vuoden parhaat listalla.

Jury Duty / Prime Video: En ole tarpeeksi cool fiilistelemään tätä.

The Curse / Showtime (SkyShowtime tammikuu 2024): Enkä todellakaan ole tarpeeksi cool fiilistelemään ilmeisen loistavaa Nathan Fielderin luomaa ja tähdittämää satiirista mustaa komediaa. Mutta ehkä mun pitää yrittää, siinä on Emma hiton Stonekin! Sarja ei ole tullut Suomessa vielä katsottavaksi, vaan alkaa 5. tammikuuta SkyShowtimella, joten ehdin vielä päättää, että olenkin cool.

Dead Ringers / Prime Video: En ole tarpeeksi kauhufani fiilistelemään tätä (Rachel Weisz tekee ilmeisen hienon roolityön gynekologikaksosina).

I’m a Virgo / Prime Video: Kuulostaa hyvin absurdilta — neljä metriä pitkä teinipoika on kasvanut piilossa katseilta, mutta sitten hänet löydetään ja hän kokee maailman kauneuden ja kurjuuden ensimmäistä kertaa – mutta tarina kertoo, että on oikeasti tosi hyvä, omaperäinen ja sydämellinen sarjahelmi.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Lessons in Chemistry / Apple TV+: Hoi Apple TV+, markkinoikaa sarjojanne! Ei riitä, että heittelette dollareita Oscar-voittajiin, jos kukaan ei tiedä sarjoista, joita kyseiset Oscar-voittajat tähdittävät. Brie Larson ja ilmeisen mainio kirjasta sarjaksi -sovitus, eikä kukaan puhu siitä?

Silo / Apple TV+: Edelleen, Apple TV+, tiedän, että teillä on rahaa, heitelkää niitä dollareita myös sarjojenne markkinointikampanjoihin. Olen lukenut paljon hyvää tästä dystooppisesta scifi-murhamysteeristä, jossa myrkyllistä maailmaa paennut yhteisö asuu maanalaisissa siiloissa.

Kuningatar Charlotte / Netflix: Okei, olenko tehnyt virheen jättäessäni tämän Bridgerton-spinarin katsomatta? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, se on laadukas ja kiehtova rakkaustarina.

Rain Dogs / HBO Max: Hei, miten tämä on mennyt aivan ohi? Muistan maininneeni kuukausitärpeissä, mutta en koskaan edes yrittänyt katsoa. Rain Dogs on ”epätavallinen rakkaustarina, jonka osapuolina ovat työväenluokkainen yksinhuoltajaäiti, hänen 10-vuotias tyttärensä sekä etuoikeutettu homomies”.

Myös näitä on kehuttu: The Diplomat (Netflix), Swarm (Prime Video), A Small Light (Disney+), Somebody Somewhere (HBO Max), The Fall of the House of Usher (Netflix), Fargo (HBO Max), Top Boy (Netflix), Heartstopper (Netflix).

Vuonna 2023 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Ted Lasso / Apple TV+: No siis… football is life (oikeasti olen sitä mieltä, että kolme kautta oli just hyvä, mutta olisin tehnyt muutaman asian toisin päätöskaudella).

Starstruck / HBO Max: Kolme kautta oli tällekin tapaukselle just hyvä, ehkä jopa jo liikaa, ja sarja päättyi mielestäni tosi onnistuneesti. Silti: Jessien sekoiluja oli kiva seurata. Olisin katsonut neljännenkin kauden – ja samalla kyseenalaistanut, miksi se tehtiin. Eli joo, aika aikaansa kutakin, kai.

Shadow and Bone / Netflix: En sillai kaipaamaan-kaipaamaan, koska katsoin koko hommaa sivusilmällä ja 75 prosenttia ajasta en ymmärtänyt, mitä tapahtuu. Mutta olihan se nyt Netflixiltä vähän ikävästi tehty, että menivät kuoppaamaan Shadow and Bonen – oikein pätevän teinifantasiasarjan – kesken kaiken kakkoskauden jälkeen. Mites se yksi kaiffari siellä vankilassa? Ja Kazin ja Inejin slow burn? Ja oletettavasti jotain jotain jotain niistä taikatyypeistä? Jäi paljon avoimia kysymyksiä!

PS. Perinteinen Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria tulee omaksi postauksekseen. Lopetin paljon sarjoja myös vuonna 2023 😀

Edit. Löytyy täältä.

LUE MYÖS:

Suosikkisarja just nyt: The Last of Us, vihdoin ja viimein
Succession-dilemma
Suosikkisarja just nyt: Class of ’07 – maailmanloppu, hauskasti
Vuoden 2023 sarjat, joita en katsonut loppuun
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikoina katsottuja sarjoja (ja niitä, joita en katsonut loppuun)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.11.2023 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat. Ja sarjabloggaaminen.

Kuvat: Netflix, Apple TV+, Amazon Prime, SkyShowtime, HBO Max

Ja niin päättyivät käsikirjoittajien ja näyttelijöiden lakot, joten voin lopettaa jeesusteluni ja palauttaa Suosikkiasioita normaaliin päiväjärjestykseen. Eli kirjoittaa sarjoista ja leffoista. Tein siis heinäkuussa päätöksen olla kirjoittamatta sarjoista niin kauan kuin Hollywoodin pysäyttäneet SAG-AFTRA:n ja WGA:n lakot ovat käynnissä, koska… periaatteet? Solidaarisuus? En minä enää edes tiedä, se vaikutti hyvältä päätökseltä silloin? Heinäkuu sumensi järkeni? Ihan sama, meni jo. Ainakin annoin oman, täysin merkityksettömän panokseni taisteluun jättistudioita vastaan.

Sarjabloggaustaukoni aikana olen oppinut, että sarjabloggaus on oikein pätevä tapa pysyä kärryillä eri suoratoistopalveluiden sisällöistä. Yllättävää, tiedän. Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen ollut enemmän tai vähemmän pihalla siitä, mitä kuuluu katsoa ja milloin. Tai ainakin mun sarjojen katsominen on ollut huomattavasti vähemmän järjestäytynyttä kuin normaalisti. Siis: ”kappas, tällainen sarja alkoi nyt mistähän se kertoo” vs. ”tiesin että tämä sarja alkaa juuri tänä päivänä ja tiedän mistä se kertoo”.

Heinäkuun lopulta tähän hetkeen olen joka tapauksessa hyvin epäjärjestelmällisesti raapustanut muistiin ajatuksia niistä sarjoista ja leffoista, joita olen tämän järkevän tai ei-lainkaan-järkevän sarjabloggaustaukoni aikana katsonut. Meinasin painaa deleteä koko roskan kohdalla, koska mulla on pieni pakkomielle olla blogissani jollain tavalla ajankohtainen — ja kolme kuukautta vanhat ajatuskelat ovat kaikkea muuta — mutta… noh, liian monta merkkiä menisi hukkaan. Ja ne merkit pitävät sisällään ainakin kolme täysin kelvollista läppää, joten ei-ajankohtaisia ajatuskeloja it is!

Siis sarjoja, joita olen katsonut ja yrittänyt katsoa. Tai ollut katsomatta, vaikka olisi pitänyt. Ehkä.

Heartstopper / Netflix

The Summer I Turned Pretty / Amazon Prime

Niputettu yhteen, koska huolestuttavia uutisia: saattaa olla, että olen viimein tullut liian vanhaksi teinisarjoille. Hitto. Jos sovitaan, että tämä on joku kummallinen poikkeustapaus? Koska teinisarjat rocks ja ”liian vanha teinisarjoille” on konsepti, jota en todellisuudessa allekirjoita.

Niin tai näin, elokuussa katsoin / yritin katsoa Heartstopperin ja The Summer I Turned Prettyn kakkoskaudet huolestuttavan huonolla menestyksellä. Heartstopperin pääsin sentään (pienellä kelaustaktiikalla ups) loppuun. Sehän on loistava sarja — niin mieltä lämmittävä, että koko homma on yhtä lämmintä halausta. Haluan vain hyviä asioita kaikille sarjan nuorille ihmisille, mutta ne nuoret ihmiset ovat niin nuoria, että heidän nuoruutensa alleviivaa kuinka minä en olekaan enää niin nuori. Oli korostetun ”tämä sarja ei ole minua varten” -olo, kun katsoin sitä (olen silti iloinen, että se on olemassa).

(Vähän itkin Darcyn tarinalle. Darcy, you rock, todellakin haluan sinulle vain hyviä asioita!!) (Vähän itkin sille vikan jakson Charlie+Nick-kohtaukselle. Ei minua ole kivestä tehty!) (Vähän olin Team Ne Opettajat, koska he olivat sentään aikuisia ihmisiä 😀 ) (Elle ja Tori, paljon olen sitä mieltä, että olette edelleen huippuja!)

Ja sitten tapaus TSITP. En. Vain. Pystynyt. Katsomaan. Sitä. Loppuun. Luovutin kolmannen jakson jälkeen. Oliko kakkoskausi vähän trainwreck vai olenko vain liian vanha? Kummin vain; en voi sietää sitä kolmiodraamavenkoilua. Camoon, Belly, he ovat veljeksiä. Valitse yksi, hyvä luoja. Team Conrad, Team Jeremiah, ihan hiton sama. Tärkeämpi kysymys: kai se Bellyn BFF Taylor ja Steven jossain kohtaa päätyivät yhteen? Tai oikeastaan aika sama. Hekin ovat niin nuoria. Team Ne Äidit ja ystävyys! Team Se Rantatalo! Team Ne kolmetoistatuhatta Taylorin biisiä soundtrackilla!

Starstruck, kausi 3 / HBO Max

No siis… luonnollisesti pidän tästä sarjasta (etenkin ykköskaudesta), ja kolmoskausi oli ihan leppoisa päätös Jessien tarinalle. Vähän silti kyseenalaistan, oliko kausi tarpeellinen. Vallan hyvin olisi voinut loppua kakkoskauteen. Ehkä kolmonen toi  sarjaan realismia? Mutta tarvittiinko me sitä realismia? (Itse asiassa pidin tavasta, jolla sarja loppui — kaikesta huolimatta.)

Gen V / Amazon Prime

Naiivisti ajattelin, että tämä The Boys -spinari ei olisi ihan niin raju kuin itse The Boys. Ajattelin, että olisi ikään kuin laimennettu The Boys, leppoisa teiniversio. Juup, ajattelin väärin, ihan yhtä sekopäinen, outo ja väkivaltainen se on. Mutta; aivan kuten The Boysissa, myös Gen V:ssä on jotain ihmeellistä kiehtovuutta, jonka vuoksi pidän siitä, vaikka periaatteessa vihaan kaikkea väkivaltaista, veristä, ällöä ja outoa kamaa. Mut siis… miljoona sisältövaroitusta. Kakkoskausi jo vahvistettu, joten väkivaltaisuudet ja outoudet jatkukoon.

Poker Face / SkyShowtime

Annan pisteitä SkyShowtimen Poker Facelle, koska haluan rikossarjani nykyään leppoisaan komediakääreeseen kiedottuna. Ja siis Natasha Lyonne. Aina hyvä.

Sarjat, jotka jätin kesken

Good Omens, kausi 2 / Amazon Prime: Oikein hyvä sarja. Jumiuduin kakkoskauden kakkosjaksoon. Älkää kysykö miksi. En tiedä. Ehkä kesä ei ollut allekirjoittaneelle oikea aika katsoa fantasiaa? Tosin ei syksykään saanut minua palaamaan.

Who Is Erin Carter / Netflix: Yritin. Epäonnistuin. Mysteeri ei kiinnostanut, lähinnä olin vaan että ”hei, kivat Espanja-vibat ja kiva asunto, Erin Carter”. Tai kuka ikinä oletkaan. Ei selvinnyt sen yhden jakson aikana, jonka katsoin. Eikä sekään, miksi ystävämme Erin ei ollut opiskellut katalaania edes auttavasti.

The Righteous Gemstones, kausi 3 / HBO Max: MINÄ PIDÄN THE RIGHTEOUS GEMSTONESISTA! YKSI VIIME AIKOJEN HAUSKIMMISTA SARJOISTA. EN MINÄ TIEDÄ, MIKSI JUMAHDIN KOLMOSKAUDEN KOLMOSJAKSOON.

The Afterparty, kausi 2 / Apple TV+: Apple TV:n vika, mitä menivät julkaisemaan sarjan jakson viikkotahdilla. Unohdin koko homman ekojen jaksojen jälkeen. Ja ne olivat aivan päteviä jaksoja, mutta viikko on pitkä aika odottaa seuraavaa aivan pätevää jaksoa. Näköjään olen kehittynyt ihmisenä sen verran, että pystyn aloittaa murhamysteerin katsomisen ja lopettaa sen kesken tietämättä kuka on syyllinen.

Sarjat, joita en edes aloittanut koska… reasons?

Sex Education, kausi 4 / Netflix: Olen kuullut huhua, että päätöskausi on ollut vähän pettymys? Mutta siis pitäisihän tämä nyt katsoa loppuun asti. Camoon M, yritä edes.

Beckham / Netflix: Luin kaikki dokkarisarjan paljastukset lehtiartikkeleista ja päätin että se riittää? Ja mulla taitaa nykyään olla joku ongelma David Beckhamin kanssa, vaikka ennen pidin hänestä. Tai vähintään suhtauduin häneen neutraalisti. Sori Becks, tiedän että tämä on varmasti järkytys sinulle. Ehkä ne oli ne Qatar-kytkökset, jotka saivat minut anti-Becksiksi.

Kaikki se valo jota emme näe / Netflix: Ensinnäkin: pisteitä siitä, että tätä on neljä jaksoa. Aivan tarpeeksi, haluan kaikki sarjani minisarjoina koska mulla on tunnetusti kultakalan keskittymiskyky. Toiseksi: olen ilmeisesti päättänyt, ettei mun tarvitse tuhlata aikaani edes niihin neljään jaksoon, koska kriitikot ovat lytänneet sarjan. Onko se oikeasti niin huono? Ehkä luen vain sen kirjan uudestaan.

Lessons in Chemistry / Apple TV+: Sarjabloggaustaukoni aikana ehdin unohtaa, että maksan kuukausimaksua Apple TV+:sta. En siis muistanut aloittaa Bonnie Garmusin hittiromaaniin pohjautuvaa ja Brie Larsonin tähdittämää Lessons in Chemistryä. Minä jopa valmistauduin tähän sarjaan lainaamalla kirjan ja kaikkea. Ei nyt keskitytä siihen, että en sitten ehtinyt lukea sitä ennen kuin piti palauttaa se kirjastoon.

The Buccaneers / Apple TV+: Hei mikä tämä on?? Kiinnostaa, pukudraama modernilla twistillä on aina hyvä lähtökohta. Tämän siitä saa, kun lopettaa sarjabloggauksen, ei enää tiedä mistään mitään.

Frasier / SkyShowtime: Frasier palasi liki kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon vihasin ja vihaan alkuperäistä Frasieria? Ai en? Nyt kerroin. Se on yksi niistä merkittävistä sarjoista, joiden suosiota en ole koskaan ymmärtänyt. Toki voi olla, että olin liian nuori arvostamaan sitä ekalla kierroksellaan. Mutta nyt olen 34-vuotias ja tiedän, että en edelleenkään pidä Kelsey Grammerista.

Wilderness / Amazon Prime: Jossain syyskuun kieppeillä meinasin aloittaa Primen uuden psykologisen trillerin. Lähinnä koska siinä on Jenna Coleman ja tunnuskappaleena Look What You Made Me Do (Taylor’s Version). Sitten tapahtui jotain ja päätin katsoa The Princess Briden. Oh well. As you wish, M.

One Piece / Netflix: Ei mitään käryä, mistä tämä kertoo. Ilmeisen suosittu?

PS. Leffat saivat oman postauksensa.

PPS. Koska mulla oli vähän vaikeuksia pitää periaatteistani kiinni loppuun saakka, lakon aikana tilasin muuan pikkustudio Disneyn muuan suoratoistopalvelun Disney plussaan. Mulla on siis myös Disney plus -asiaa! Saakoon sekin asia oman postauksensa. Spoileri: olen katsonut hyvin höpsöjä asioita.

PPPS. Hyvä WGA ja SAG-AFTRA, buu jättistudiot ja miljoonia tienaavat studiopomot, joiden ahneuden vuoksi lakot venyivät 148 ja 118 päivän mittaisiksi ja myllersivät suoraan tai epäsuoraan tuhansien ja tuhansien ihmisten elämän ja elinkeinon.

LUE MYÖS:

Lakko, blogitiedote ja epämääräisiä suosikkiasioita
Viisi leffavinkkiä (ja kaksi leffaa, joita en voinut sietää)