Kategoriat
Hassua Sarjat

12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.2.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja, jota en ole nähnyt: Euphoria (HBO)

Kuva: HBO

Koska loppuvuodesta pääsin vihdoin mukaan Succession-hypeen, seuraavaksi mun pitäisi päästä mukaan Euphoria-hypeen. Aina maanantaisin, kun uusi jakso on tullut ulos, mun Twitter- ja IG-kuplat täyttyvät kaikesta Euphoriaan liittyvästä. ”Can you believe THAT shocking twist that happened in Euphoria?!” No en voi uskoa, koska en katso Euphoriaa! Olen pihalla kaikesta. Täysin omasta syystäni, voisinhan minä katsoa Euphoriaa. Mutta olen vähän niinku luovuttanut. Päättänyt, että se Euphoria-juna meni jo. Kaikki katsovat nyt innoissaan kakkoskautta, ja mun pitäisi aloittaa ykkösestä jotta ymmärtäisin mitään. Ja sitten kun olisin ehtinyt kakkoskauteen, kaikki hypettäisivät jotain ihan muuta sarjaa. Tää on taas sarjassamme First World Problems, tv-series edition.

En tietenkään ole ihan täysin pihalla Euphoriasta, koska olen minä. Minua kiinnostaa liikaa tietää, mistä jengi puhuu ja mitä mikäkin meemi tarkoittaa, vaikka en itse katsoisikaan sitä sarjaa, josta jengi puhuu ja joka niitä meemejä inspiroi.

Joten: 12 asiaa, jotka tiedän Euphoriasta näkemättä jaksoakaan:

Huom! Kirjoitus saattaa sisältää spoilereita. Tai sitten ei, mistä minä tiedän.

1. No siis tietysti Zendaya. Hänet on palkittu Emmyllä roolistaan Ruena. Rue on teini-ikäinen tyttö, jolla on huumeongelma. Tokalla kaudella Ruella ei mene hyvin, ei lainkaan! Rue on ilmeisesti vähän raskas tyyppi – oletettavasti sen huumeongelman vuoksi.

2. Rue rakastuu Julesiin. Julesia esittää Hunter Schafer. Ruen ja Julesin rakkaustarina on hyvin dramaattinen ja ehkä vähän surullinen. Oletan.

3. Nate. Kukaan ei pidä Natesta. Minäkään en pidä Natesta, vaikka en tiedä mistään mitään. Fuck you, Nate! Natea esittävä Jacob Elordi on mun mielestä vähän teennäinen tyyppi. Koska luonnollisesti tunnen hänet ja on reilua tehdä tuollaisia olettamuksia.

4. Olen aika varma, että Naten tyttöystävä / ex-tyttöystävä on White Lotusin Sydney Sweeney. Eli Cassie. Cassie on epävarma tyyppi, jota miehet (pojat) kohtelevat huonosti. Kuten Nate. Fuck you, Nate! (Tosin opin juuri Maddystä. Onko Maddy sittenkin Naten tyttöystävä?)

5. Naten isä on McSteamy. Siis Greyn Anatomian Mark Sloan. Siis näyttelijä Eric Dane. Luulen, ettemme pidä hänestäkään. Uskoisin, että isä (nimeltään näemmä Cal) on väkivaltainen Natea kohtaan, ja Natekin on oppinut olemaan väkivaltainen. Fuck you, Naten isä, joka opetat pojallesi ihan vääriä asioita!

6. Ruen pikkusiskoa esittää Storm Reid, jolla on supersiisti nimi. En tiedä, minkälainen tyyppi pikkusisko on tai onko hänellä kuinka iso rooli sarjassa. Mutta Storm Reid rocks!

7. Lexi. Tekee mieli väittää, että Lexi on sarjan järjen ääni, sellainen järkevä ja tasapainoinen tyttö, joka yrittää auttaa ei-niin-tasapainoisia ystäviään. Lexiä esittää Maude Apatow, jolla on kuuluisat vanhemmat: Judd Apatow ja Leslie Mann. Ja pikkusisko Iris Apatow on myös näyttelijä. Olivat jo pikkutyttöinä mukana Judd Apatowin leffoissa. Iris Apatow on Olivia Rodrigon hyvä ystävä. Älkää kysykö, miksi tiedän tuollaisen asian.

8. Fez on kakkoskaudella noussut fanien suosikiksi. Luulen, että Fez on Ruen huumekauppias. Luulen myös, että Fezillä ja Lexillä on joku juttu meneillään. Don’t do drugs, Lexi! Harvard ei katso hyvällä huumetuomiota. Päätin juuri, että Lexi haluaa selkeesti Harvardiin. Koska on siis mun päässä koulusta pitävä, fiksu tyyppi. Ja hehän aina haluavat Harvardiin.

9. On jäänyt sellainen tunne, että kakkoskausi on ollut vähän sekasotku. Tai ei ainakaan niin hyvä kuin ykköskausi.

10. On yleinen läppä, että Euphoria High’ssa (kai sillä koululla on joku virallinen nimi, mutta somessa kaikki puhuvat vain Euphoria High’sta) kaikki oppilaat pukeutuvat melko paljastavasti, kuin olisivat menossa bileisiin. Ja käyttävät glitter-meikkiä ja tappelevat ja eivät koskaan käy tunneilla ja ovat ikäviä toisiaan kohtaan.

11. Mun päässä koko sarja on seksiä, väkivaltaa, isoja ongelmia, traumoja, alastomuutta, huumeita ja alkoholia. Ja sitä glitter-meikkiä. Sellaista kamaa, joka saa oman teini-iän vaikuttamaan vieläkin harmittomammalta ja vaaleanpunaisemmalta pumpulilta. Että eipä sitten kai muistella sitä kertaa, kun Maisa 16v muisti synttärijuhliensa jälkeen viedä raskauttavat todisteet – tyhjät Bacardi Breezer -pullot! – ulos talosta, mutta unohti pullonkorkit. Ja jäi siis kiinni, mutta porukat taisivat vain nauraa ja olla tyytyväisiä että  lapsensa sentään yrittää olla angstaileva teini. Huono angstaileva teini, mutta teini kuitenkin. Ei muistella sitä, koska Euphorian teineihin verrattuna olisin yhtä hyvin voinut juoda Muumi-limua ja sitä marketeissa myytävää lasten skumppaa, jossa on oranssisininen pullo.

12. Hyvä on, kai Euphoriassa on myös perus teini-iän kipuiluja, itsensä etsimistä ja pohdintoja identiteetistä, seksuaalisuudesta ja muista isoista ja tärkeistä jutuista.

+ tämä gif:

Lopputulos: En oikeasti tiedä juuri mitään, en ainakaan yksittäisiä juonikuvioita. Tiedän parit hahmot, heidän näyttelijänsä ja joitakin summittaisia yksityiskohtia hahmoista. Mutta onhan Rue varmasti paljon enemmän kuin huumeongelmansa. Ja kai Natekin on huomattavasti mutkikkaampi ja moniuloitteisempi hahmo kuin vain fuck you, Nate.

…kaiken tämän jälkeen epäilen silti vahvasti, että jaksaisin paneutua Euphoriaan. Ehkä se juna tosiaan jo meni.

PS. Antaisivatkohan Euphoria High’n tytöt mulle meikkikoulutusta? Minäkin haluan glitteriä!

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: huvittava The Righteous Gemstones

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.1.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja: The Righteous Gemstones (HBO Max)

Kuva: HBO

Hyvä luoja kuinka mainio sarja The Righteous Gemstones onkaan! Voisi sanoa taivaallisen hyvä. Okei sori, lopetan nuo läpät heti alkuunsa.

Oliko se nyt herran johdatusta (sori, en lopettanut) vai mitä, mutta päädyin aloittamaan tämän satiirisen mustan komedian tässä tovi takaperin. Pidin siitä kovasti. Just täydellisen sekopäistä ja huvittavaa säätöä koko homma. Mutta kuitenkin pienellä ripauksella inhimillisyyttä.

Ja siis eihän se mitään herran johdatusta ollut, että päädyin katsomaan tämän vuonna 2019 alkaneen sarjan nyt. HBO Maxin johdatusta se oli. Mainostivat sarjaa etusivullaan, oletettavasti siksi, koska kakkoskausi alkaa 9. tammikuuta. (Mulle on vähän mysteeri, millä logiikalla sarjat tulevat Suomen HBO Maxiin, mutta oletan että kakkoskausi starttaa meilläkin kunhan on alkanut Jenkeissä*) Olin kyllä kuullut sarjasta, mutta mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En oikeastaan edes tiennyt, mistä se kertoo.

*edit. starttasi se.

The Righteous Gemstonesin keskiössä on sekoileva Gemstonen tv-saarnaajaperhe. Uskonto voi tietysti osaltaan olla vähän haastava komedian lähde, mutta The Righteous Gemstones välttää tähän liittyvät karikot. Se ei nimittäin naura uskonnolle tai uskonnollisille ihmisille, vaan inhottavalle, etenkin yhdysvaltalaiseen uskontoon pesiytyneelle ilmiölle: tekopyhille tele-evankelistoille, heidän megakirkoilleen ja ”pastorien” ylellisille elämäntyyleille, jotka ovat seurausta kirkkojen verovapaudesta ja pastorien saarnaamasta vaurauden evankeliumista. Kummasti seurakuntalaisten rahalahjoitukset tuntuvat rahoittavan pastorien yksityiskoneita ja miljoonakartanoita…

(Last Week Tonight teki joitain vuosia sitten mainion jutun tele-evankelistoista, joka näytti, miten vinksahtanut ja vastenmielinen systeemi prosperity gospel on.)

Sarjan takana on Eastbound & Downista tuttu koomikko Danny McBride yhdessä vakkarikäsikirjoitusparinsa Jody Hillin kanssa. Molemmat myös näyttelevät sarjassa. McBride esittää pääosassa Gemstonen perheen vanhinta poikaa Jesse Gemstonea. Perheen patriarkkana ja Gemstone Salvation Centerin pääpastorina Eli Gemstonena nähdään John Goodman. Voisin luetella oikeastaan kaikki näyttelijät – jokainen tekee oikein pätevää, huvittavaa työtä raivostuttavien hahmojensa kanssa. Mun suosikki on ex-satanisti Keefe (Tony Cavalero). Tai hiukkasen psykopaattinen tytär Judy Gemstone (Edi Patterson).

Kaiken uskontohässäkän oheen on rakennettu myös rikoskomedia. Huvittava sellainen. Halleluja. Sori. Mutta siis suosittelen, jos et ole vielä katsonut. Ja odotan innolla kakkoskautta, milloin se nyt Suomessa alkaakaan (edit. alkoi 10. tammikuuta).

The Righteous Gemstones HBO Maxissa. Kakkoskausi alkoi tammikuussa.

PS. The Righteous Gemstonesin jälkeen aloin katsoa The Greatiä. Ja huzzah, sekin on mainio. Vaikka onkin hyyyvin löyhästi tositapahtumiin perustuva, tieto sen oikean Katariina Suuren historiasta auttaa kestämään hyvin raivostuttavaa keisari Pietaria.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2021 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 27.12.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2021!

Kuvat: HBO, HBO Max, Netflix, Apple TV+, FX, Hulu, Channel 4

Sarjavuosi 2021 pakettiin! Oli edeltäjänsä tavoin omituinen, surullinen ja ahdistava pandemiavuosi, mutta ainakin sarjat olivat hyviä. Ja niitä oli paljon! 2021 oli myös se vuosi, jolloin sorruin hankkimaan HBO Maxin. Olen siis vihdoin ja viimein mukana Succession-hypessä! Vuoden 2021 henkilökohtainen huippuhetkeni, mitä sarjoihin tulee… 😀

Vuoden 2021 parhaat sarjat

Succession (HBO Max): Kuinka tylsä valinta! Minkä sille mahtaa, Succession on loisteliasta Laatudraamaa isolla ällällä. En yleensä pidä sarjoista, joiden hahmot ovat kamalia, mutta Succession on yksinkertaisesti niin hyvä ja hyvin tehty, että en edes välitä kamalista ihmishirviöistä. Ja  kyllähän Royn perheessä on kaiken kamaluuden lisäksi jotain inhimillistäkin. Sarjassa ei ole heikkouksia; käsikirjoitus, näyttelijät, musiikki, kuvaus… kaikki toimii. Eikä pelkästään toimi, vaan loistaa. On vaikuttavaa, miten pienetkin yksityiskohdat on mietitty viimeisen päälle täydellisiksi. Kolmoskauden aikana jupisin vähän sen tylsyydestä, mutta kauden kaksi viimeistä jaksoa osoittivat kaiken jupinan turhaksi. Olivat UPEITA.

We Are Lady Parts (Channel 4 / Yle Areena): Koska (myös) vuosi 2021 oli melko surullinen ja ahdistava, leppoisille hyvän mielen komedioille oli tilausta. Aina parempi, jos ne leppoisat hyvän mielen komediat ovat yhtä hyviä kuin sydämellinen brittikomedia We Are Lady Parts.

Starstruck (HBO Max): Sama kuin yllä. Luoja ja päätähti Rose Matafeo saa pisteet vuoden 2021 parhaasta rom comista. Starstruck on hurmaava ja hauska hyvän mielen sarja. Joskus se riittää (mun kohdalla aika usein).

Young Royals (Netflix): Sarjassamme kyllä ruotsalaiset osaa; mainio teinisarja, joka nyt vain sattuu kertomaan nuoresta kuninkaallisesta. Aito ja ihana, täynnä mainioita nuoria näyttelijöitä. Huippua, että tulee kakkoskausikin.

I May Destroy You (HBO Max): Tiedetään, viime vuoden sarjatapaus, mutta minä katsoin sen vasta pari kuukautta sitten. Joten pääsee 2021-listalleni. Kaikki ylisanat taitaa olla jo käytetty, joten sanotaan tämä: sarja meni ihon alle – hyvällä ja huonolla tavalla. Ja jäi sinne. Kaikista vuonna 2021 katsomistani sarjoista suosittelen kaikkein eniten tätä Michaela Coelin mestariteosta.

Positiiviset yllättäjät

Acapulco (Apple TV+): Ihmiset, katsokaa Acapulco! Se on ihana! Positiivisen yllättäjän malliesimerkki; en odottanut mitään, rakastin. Väriterapiaa ja iloa ja virtuaalinen lomamatka Meksikoon samassa paketissa.

The Sex Lives of College Girls (HBO Max): Ei kai pitäisi olla yllättynyt siitä, että Mindy Kalingin luoma komedia on loistava, mutta The Sex Lives of College Girls yllätti silti positiivisesti. Raikkaan epätäydellisiä naishahmoja ja hauskaa meininkiä noin muutenkin.

Maid (Netflix): Margaret Qualley on aiheesta kerännyt ylistystä hienosta roolisuorituksestaan.

Shadow and Bone (suom. Varjo ja riipus, Netflix): Genressään aidosti hyvä tekele, vaikka en ehkä olekaan kohderyhmää. Jos olen oikein ymmärtänyt, sarja toi mainiosti yhteen kaksi erillistä, Leigh Bardugon Grishaverse-kirjauniversumin  tarinakokonaisuutta, Six of Crowsin ja Shadow and Bonen

Kastanjamies (Netflix): Tanskalaisjännäri piti otteessaan. Nordic noiria parhaimmillaan.

Cruel Summer (Amazon Prime): koukuttava teinidraamamysteeri. Kakkoskausikin tulossa, joskin pidän sitä vähän turhana.

Bo Burnham: Inside (Netflix): Venytän nyt vähän sarjan käsitettä, koska Bo Burnhamin ”komedia”spesiaali Inside ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden 2021 parhaiden listalla. Mun päässä soi usein monet Insiden kappaleista, esimerkiksi alla oleva Welcome to the Internet.

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

Hacks (HBO Max): Minä odotin tätä draamakomediaa hyvin, hyvin paljon. Mulla oli siitä korkeat odotukset, koska sitä oli ylistetty joka puolella. Ja kyllä minä siitä pidinkin! Oikeasti. Hacks on laatusarja laatunäyttelijöillä (JEAN SMART!!). Mutta… en tiedä… odotin kai sen olevan hauskempi, kertoohan se komediasta ja hauskoista ihmisistä. Oli kuitenkin minusta enemmän draamasarja komediasta kuin komediasarja komediasta, jollaista odotin. Olen vähän ihmetellyt arvosteluja, joissa sarjaa on kuvailtu superhauskaksi. Minusta Hacks ei ollut sitä, ja siksi ihan vähän petyin. Edelleen: ei missään nimessä huono sarja! Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, miksi sitä kehutaan. Ja olen yhtä kaikki iloinen, että sarja saa jatkoa.

The White Lotus (HBO Max): Ihan vähän en voinut sietää hypetettyä The White Lotusta. Siis sehän on hyvä! Ehdottomasti… mutta en vain jaksanut välittää mistään tai kenestäkään. Okei, paitsi Belindasta. #justiceforbelinda

Ted Lasso (Apple TV+): Minä RAKASTAN Ted Lasson ykköskautta. Se on aidosti yksi parhaita asioita, joita olen viime vuosina katsonut. Ja kakkoskausi on ehdottomasti hyvä. En vain saanut siitä samanlaista otetta kuin ykkösestä. Tietysti oli tärkeää syventää hahmoja, ja tuoda puhtaan komedian rinnalle synkempiäkin sävyjä, suruakin. Ymmärrän kyllä käsikirjoittajia. Samalla se hyvän mielen sarja -aspekti, joka tekee Ted Lassosta Ted Lasson, hieman kärsi.

The Chair (Netflix): Sandra Oh on tietysti loistava pääroolissa koska on Sandra Oh, mutta sarjasta jäi mulle jotenkin sekalainen kuva. Toteutus ontui.

Vuoden 2021 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

Reservation Dogs (FX / Disney+): Monilla listoilla vuoden 2021 paras komedia. Melkein pitäisi hankkia Disney+ vain Reservation Dogsin takia.

WandaVision (Disney+): Toinen Disney plussasta löytyvä kehuttu sarja. Agatha! Siinä kaikki, mitä tiedän. Ja sitcom-kliseitä, senkin tiedän! Okei ja sen, että WandaVision aloitti MCU:n Phase Fourin, ilmeisen onnistuneesti.

Mare of Easttown (HBO Max): Eikö riitä, jos olen katsonut Murdur Durdurin? 😀

Girls5Eva (Peacock): Musikaalimeininkiä, musikaalitähtiä, Sara BareillesBusy Philipps, ysärinostalgiaa, tyttöbändinostalgiaa, popkulttuuriviittauksia, fiksuja vitsejä… ja ihan väärä suoratoistopalvelu, sillä NBC:n Peacock ei ainakaan toistaiseksi näy Suomessa.

Yellowjackets (Showtime / Paramount+): Mysteeri! Kiinnostaa.

The Underground Railroad (Amazon Prime): Tämä ylistetty minisarja ei ole helpoin lähestyttävä, mutta eihän orjuudesta kertovien sarjojen ja elokuvien pidäkään olla. Colson Whiteheadin samannimiseen romaaniin pohjautuva, Barry Jenkinsin luoma ja ohjaama draama on kerännyt laajalti kehuja siitä, miten käsittelee vaikeaa aihettaan. Ja visuaalisesti taitaa olla vuoden 2021 ehdotonta eliittiä.

Lupin (Netflix): Mulla ei ole mitään järjellistä selitystä siihen, miksen ole edelleenkään katsonut kovasti kehuttua ja pidettyä Lupinia. Siinä on karismaattinen päätähti (Omar Sy), ilmeisen koukuttava tarina, pidän Oceans-leffoista (mun päässä Lupin on kuin tyylikkään ranskalainen Oceans 11), ranskalaiset leffat ja sarjat ovat yleensä loistavia… ehkä pääsen mukaan sitten, kun kolmoskausi julkaistaan.

The Great (Hulu / HBO Max): Odottamassa sarjat, jotka haluan katsoa -listallani.

The Other Two (Comedy Central / HBO Max): Hoi Suomen HBO Max, missä viipyy The Other Two?? Alun perin Comedy Centralilla alkanut komedia muutti kakkoskaudeksi HBO Maxiin, mutta eipä ole Suomessa vielä näkynyt.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Only Murders in the Bulding (Hulu / Disney+): Kaksi komedialegendaa (Martin Short + Steve Martin), Selena Gomez, leppoisaa meininkiä, huumoria ja ilmeisen onnistunut murhamysteeri. Kakkoskausikin tulossa.

Midnight Mass (Netflix): EI KIITOS. Sanoo hän, joka ei voi sietää pelottavia sarjoja. Mutta siis ilmeisesti pisteitä jälleen kerran  Mike Flanaganille.

Sarjat, joita ilmankin olisin pärjännyt

Sex/Life (Netflix): Noniin. Olisin pärjännyt vallan hyvin, jos en olisi kuullut yhtään vitsiä siitä yhdestä suihkukohtauksesta. Tai nähnyt sitä suihkukohtausta.

Squid Game (Netflix): Tämä on kai vähän kiistanalainen lausunto, mutta olisin ollut ihan fine jos en olisi koskaan mennyt katsomaan tätä koko vuoden puhutuinta sarjaa. Kaikki se väkivalta… ei kiitos. Yritän edelleenkin saada inhottavia kohtauksia pois päästäni. Ja samaan aikaan ymmärrän, miksi sarjasta tuli megahitti.

Vuonna 2021 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Brooklyn Nine-Nine (NBC / Netflix): Okei. Tiedän, että olen huudellut tässä blogissa jotain sen suuntaista, ettei Brooklyn Nine-Nine kuulu suosikkisarjoihini. Tämä kai pitää jossain määrin paikkaansa, mutta se ei kuitenkaan estä minua kaipaamasta Jake Peraltaa ja kumppaneita.

Dickinson (Apple TV+): Täysin ennenaikainen valinta, sillä olen vasta ykköskaudessa. Mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että jään kaipaamaan Hailee Steinfeldin mainiosti tähdittämää fiksua komediasarjaa.

PS. Vuoden parhaat sarjat -postauksessa on perinteisesti ollut myös Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria. Mutta lopetin vuonna 2021 niin monta sarjaa, että saavat oman postauksensa.