Avainsana: dokkarivinkki

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: HBO Max -kuoppa, Phoebe+Bo ja SNL:n paras päätös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.10.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppejä: Mike Schur, Bo, Phoebe ja Please Don’t Destroy

Kuvat: HBO Max, NBC, Phoebe Bridgers

Ensin tärkein: aloitin Successionin. Hurraa, olen matkalla ymmärtämään meemejä. Olen nyt katsonut ekan kauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ja kyllä, kaikki sarjan hahmot ovat kamalia. Paitsi ehkä cousin Greg ja se hömelö Tom – mutta eivät hekään mitään supermiellyttäviä tapauksia ole.

Mun suosikkihahmo tällä hyvin lyhyellä otannalla on Roman. Lähinnä siksi, että hän on huvittava ja heittelee huvittavia loukkauksia. Kuten tämän: ”What I think he meant to say was that he wished that mom gave birth to a can opener, because at least then it would be useful”. Nauratti. Kieran Culkin on hyvä roolissaan, oikein uskottava huvittava kusipää. Uskoakseni huvittavia loukkauksia on tulossa vielä paljon lisää. Koska koko perhe ilmeisesti vihaa toisiaan. Tai sitten heillä on kummallinen tapa osoittaa rakkauttaan. Ehkä molemmat. Hei, hetkinen! Pidetäänkö Successionista niin paljon, koska kaikki hahmot ovat huvittavia kusipäitä? Tai vaihtoehtoisesti kusipää-kusipäitä?

HBO Maxin tarjonnasta olen ehtinyt näiden kolmen Succession-jakson lisäksi tsekata myös mainion Starstruckin. Suosittelen! Siinä ei ole kamalia ihmisiä, vaan leppoisaa ja lämmintä huumoria ja sydämellistä rom com -meininkiä.

Ennen kuin alan kirjoittaa kaikesta, mihin törmään HBO Max -kuopassani, tyhjennän kovalevyn kaikista muista viime aikojen suosikkiasioistani:

The Good Place / Netflix

The Good Place ei ole koskaan kuulunut suosikkikomedioideni joukkoon. Tämä on vähän omituista, koska sen luoja Mike Schur on ehdoton suosikkityyppini. Ja siinä on miljoona komedianäyttelijää, joista pidän. Ehkä olen vierastanut sitä kuolemateemaa? Noh, niin tai näin, katsoin viimein The Good Placen kaksi viimeistä kautta (olin kuvitellut, että olisin jo katsonut kolmoskauden, mutta näköjään en). Ei sarja edelleenkään ole mikään super super super suosikkini, mutta ymmärsin vähän paremmin, miksi sitä rakastetaan. Ja onhan siinä hyvin paljon samoja sävyjä kuin Mike Schurin muissakin komedioissa. Se loppukin oli niin taattua Mike Schuria kuin voi olla.

Phoebe + Bo

Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi suosikkityyppiäni, Phoebe Bridgers ja Bo Burnham? Ainakin viime viikkojen kuunnelluin kappaleeni, olen fiilistellyt tätä Phoeben That Funny Feeling -coveria hyvin paljon. Ja muutenkin kuunnellut paljon Phoebea. Hänen musiikkinsa toimii erinomaisesti tähän aikaan vuodesta.

I Know What You Did Last Summer / Amazon Prime

Tämä ei ole suosikkiasia, mutta koen ilmeisesti tarpeen valittaa, kuinka onneton tekele Amazon Primellä alkanut I Know What You Did Last Summer -sarja on. Joo, uusi versio siitä ysärin samannimisesta leffasta (tai oikeastaan leffankin pohjalla olevasta Lois Duncanin romaanista). Ja joo, en ole millään lailla kohderyhmää. Minähän valitan tasaisin väliajoin ikävistä ja pelottavista sarjoista. Teinislasher ei tosiaankaan ole niitä mun genrejä. Ja joo, lopetin katsomisen ekan jakson jälkeen, joten mun valittaminen on täysin epäreilua. En todellakaan antanut kunnon tilaisuutta IKWYDLS:lle. Ehkä se muuttuu hyväksi, mistä minä tiedän. Mutta se eka jakso, se ainoa jonka katsoin, oli kamala. Ei saanut minua mitenkään kiinnostumaan oletettavasti tulossa olevasta sarjamurhaajamysteeristä. Lähinnä vain ajattelin, että okei joku alkaa lahtaamaan näitä ikäviä nuoria ihmisiä, selvä. Next. Ihan liian pitkäkin oli.

LuLaRich / Amazon Prime

Lisää kamalia rikkaita ihmisiä! Tälle dokkarisarjalle voin antaa suosituksen, oli koukuttava ja raivostuttava. Pyramidihuijauksissa ei tietenkään ole mitään hauskaa, mutta dokkarit, jotka paljastavat niitä ovat hauskoja. Jenner Furstin ja Julia Willoughby Nasonin neliosaisessa LuLaRich-dokkarissa pureudutaan yhdysvaltalaisen LuLaRoe-vaateyrityksen nousuun… haluaisin sanoa ja tuhoon, mutta ymmärtääkseni kyseinen, leggingseistään tutuksi tullut firma on edelleen pystyssä. Dokkari on joka tapauksessa sellaista mitä hittoa -kamaa.

Please Don’t Destroy + SNL

Paras asia, jonka Saturday Night Live on tehnyt vuosikausiin: palkannut some-suositun sketsiryhmä Please Don’t Destroyn – siis parikymppiset Ben Marshallin, Martin Herlihyn ja John Higginsin – käsikirjoitustiimiinsä. Heidän sketsivideonsa (esimerkiksi tämä rokotussketsi) ovat olleet huippuja, ja nyt heidän kädenjälkeään on nähty myös SNL:ssä – myös kameran edessä.

Uusi The Lonely Island?

Kahdella kolmesta Please Don’t Destroyn jäsenestä on muuten perhesiteitä SNL:ään. Ovat kuitenkin niin hauskoja, ettei edes tarvitse valittaa nepotismista.

PS. Logan Roy sucks. Hän on kusipää-kusipää. Ja minkäikäinen Shiv Roy on? Kuvittelin että  noin nelikymppinen, mutta google kertoi näyttelijä Sarah Snookin olevan vasta 33-vuotias. Nyt mietin Shivin ikää aina kun hän on ruudussa. Ja tämä ei ole kommentti Sarah Snookin ulkonäöstä, vaan Shivin yleisestä vibasta. Ei ole kolmekymppisen viba. Plus hänen puolisoaan esittävä Matthew Macfadyen on 47.

PPS. Miten minä tajusin vasta kirjaimellisesti tällä sekunnilla, että Matthew Macfadyen on hitto vie Mr. Darcy!!! SIITÄ minä hänet tunnen.

LUE MYÖS:

10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan
Kategoriat
Ajattelin tänään Dokumentit

Dokkaritärppi ja ikuinen suosikkiasia

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.8.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: komedia

Kuva: CNN / The History of Comedy

Olen sanonut tämän ennenkin: jos saisin olla minkälainen kuuluisa tyyppi tahansa, haluaisin olla kuuluisa koomikko. Siinä vain on jotain ihmeellistä hohtoa, että työkseen saa ihmiset nauramaan. En tietenkään koskaan voisi olla kuuluisa koomikko, koska valitettavasti mulle ei ole suotu koomikon aivoja, lahjoja, esiintymishalua eikä karismaa. Enkä usko, että mun sarkastinen vittuilu kantaisi kovinkaan pitkälle. Koska minusta ei olisi koomikoksi, olen päätynyt komediafaniksi. Hyvä sekin.

Ja tässä tämän komediafanin komediatärppi: Ruutu+:ssa katsottavissa oleva CNN:n dokkarisarja The History of Comedy (suom. Naurun historia). Sarjaa on tehty kaksi kautta, molemmat ovat Ruutu+:ssa. Nimi on melko mahtipontinen; ei sarja mitään kattavaa, globaalia komedian historiaa tarjoa, vaan pääpaino on Yhdysvalloissa. Tietysti komediaa ja hauskoja ihmisiä on muuallakin maailmassa.

Koska minä fanitan esimerkiksi Saturday Night Liveä ja monia yhdysvaltalaiskoomikoita, jenkkipainotus ei haittaa. Jokainen jakso keskittyy omaan teemaansa, esimerkiksi poliittiseen komediaan, improon, parodiaan ja animaatioon. Mukana on monia tunnettuja koomikoita ja komedianäyttelijöitä, jotka avaavat haastatteluissa kutakin aihetta. Erityisen mielenkiintoista on ollut oppia koomikoista, jotka vaikuttivat ennen kuin minä olin syntynyt ja jotka rakensivat kivijalan sille, mitä nykykoomikot tekevät. Nopeasti on tajunnut, että kaikki ne nykykoomikot, joita pitää superhauskoina, seisovat aiempien koomikkosukupolvien harteilla.

Toinen komediafanin tärppi: YouTube. Suosikkiasiani. YouTube on oikea aarrearkku, mitä tulee komediaan. Esimerkiksi monien komedialegendojen stand up -esiintymisiä ja sketsejä löytyy YouTuben syövereistä iso kasa. Ei tarvitse kuin kirjoittaa hakuun Richard Pryor tai George Carlin tai Gilda Radner tai Lenny Bruce tai Joan Rivers tai Your Show of Shows…. YouTube on loistava komediasivistäjä. The History of Comedyn ja YouTuben voi myös yhdistää: ensin oppia tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat koomikot sarjasta, ja sitten tutustua tarkemmin heidän komiikkaansa YouTuben avulla.

The History of Comedy (Naurun historia), kaksi kautta Ruutu+:ssa.

PS. Yksi The History of Comedyn jaksoista käsittelee nuorena menehtyneitä koomikoita. Viime viikolla aihe osui lähelle, kun luin brittikoomikko Sean Lockin kuolemasta. Hän menehtyi syöpään 58-vuotiaana. En ollut aiemmin kuullut hänestä, mutta päädyin ottamaan selvää, kun Twitter täyttyi surunvalitteluista (oli ilmeisen rakastettu ihminen, eikä vain koomikkona). Sean Lock  tunnettiin erityisesti komediapaneeliohjelmien 8 Out of 10 Cats ja 8 Out of 10 Cats Does Countdown vakiopanelistina. YouTubessa on paljon best of -kamaa kyseisistä sarjoista, ja olen niiden kautta tutustunut Sean Lockin komediaan. Ja oli kyllä valtavan hauska tyyppi! Jos minulle ei ole suotu niitä koomikon aivoja, niin Sean Lockille selkeesti oli. Kummallinen ja absurdi deadpan -huumori on mun suosikki komediatyyli, ja Sean Lock oli siinä mestari. RIP.

LUE MYÖS:

Näitä katson ja kuuntelen, kun haluan nauraa (eli hurraa-huutoja hauskoille tyypeille)
Elämänohjeita hauskoilta ja viisailta naisilta
Kategoriat
Dokumentit Sarjat

Viime aikojen ”suosikkiasioita”: karmiva dokkari ja ärsyttävä sairaalasarja

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: ”suosikkiasiat”

Kuva: Seduced: Inside the NXIVM Cult / Starz

On suosikkiasioita ja ”suosikkiasioita”. Nämä kaksi ovat niitä jälkimmäisiä, eri syistä tosin.

Seduced: NXIVM-kultin tarina / MTV palvelu

Sisältövaroitus: seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, väkivalta, misogynia.

MTV palvelussa katsottavissa oleva true crime dokkarisarja Seduced: NXIVM-kultin tarina on todellakin ”suosikkiasia”. Se on hyvin tehty ja koukuttava, mutta ei kai mikään niin kammottava ja ahdistava voi olla oikea suosikkiasia. On sitä kamaa, jota samaan aikaan suosittelen ja en suosittele.

Nelijaksoinen sarja kertoo Suomessakin paljon palstatilaa saaneesta NXIVM-seksikultista, jonka johtaja Keith Raniere tuomittiin 120 vuoden vankeusrangaistukseen lokakuussa 2020. Tuomio annettiin mm. seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kiristyksestä, pakkotyöstä ja ihmiskaupasta.

Olin lukenut joitain juttuja NXIVM:stä, mutta dokkari oli vielä paljon, paljon kammottavampi kuin olin ajatellut. Siis aidosti ahdistava, karmiva ja surullinen. Oli välillä pakko lopettaa katsominen. Se, että tiesin tapauksella olevan ”onnellinen” loppu helpotti vähän.

Dokkarissa seurataan erityisesti India Oxenberg -nimistä nuorta naista, joka oli NXIVM:ssä vuodesta 2011 vuoteen 2018. Hän on myös yksi dokkarisarjan tuottajista. Indian tarina on pysäyttävä; hän meni äitinsä kanssa self-help -kurssille ja päätyi NXIVM:n synkkään sisäpiiriin ”orjaksi”. Hänen äitinsä, näyttelijä Catherine Oxenberg taisteli saadakseen tyttärensä pois NXIVM:stä ja Ranieren ja muut syylliset oikeuden eteen.

HBO:lla on samaisesta kammokultista kertova dokkarisarja The Vow. En ole nähnyt sitä, mutta käsittääkseni se kuvaa NXIVM:n ja Ranieren tuhoa kun se oli tapahtumassa. Ja sitä, kun Catherine Oxenberg yritti pelastaa tytärtään, verrattuna Seducediin ja siihen kun India oli jo pelastunut. Seducedissa näkökulma ja tarinan raamit ovat vahvasti Indian.

Indian ja muiden NXIVM:ssä mukana olleiden naisten haastattelujen lisäksi Seducedissa on haastateltu asiantuntijoita, jotka valottavat miten ja miksi ihan tavalliset ihmiset päätyvät osaksi kultteja ja miten niiden kammottavat valtarakenteet toimivat. Karmivaa, mielenkiintoista ja karmivan mielenkiintoista.

Nelijaksoinen Seduced: NXIVM-kultin tarina -dokumenttisarja katsottavissa MTV palvelussa.

New Amsterdam / Viaplay

Okei, huomattavasti harmittomampi ”suosikkiasia”: olen vähän niin kun vihakatsonut sairaalasarja New Amsterdamia. Tuossa tovi sitten kirjoitin, että se lukeutui sarjoihin jonka katsomisen olin lopettanut. Mahdollisesti valitin, että New Amsterdamin ”juonikuviot tuntuvat kliseepakasta vedetyiltä”. Enkä pidä sairaalasarjoista! Ja sarja ärsyttää minua enemmän kuin viihdyttää. Jotenkin silti koukutuin siihen. Välillä en ymmärrä itseäni.

Voin uskoa, että oikean elämän lääkärit ja sairaanhoitajat vihaavat New Amsterdamia. (Ja vihaavatkin.) Se tarjoaa hyvin pelkistetyn ja kaunistellun kuvan julkisesta sairaanhoidosta. Päähenkilö Max (Ryan Eggold) on Yhdysvaltojen vanhimman julkisen sairaalan uusi lääketieteellinen johtaja. En tajua, miten hänellä riittää kompetenssia pestiinsä, mutta mitä pienistä. Ensimmäisenä päivänään hän irtisanoo kaikki sydänkirurgit! Seuraavana päivänä hän tekee jotain muuta yhtä typerää. Koska hän haluaa korjata julkisen sairaanhoidon! Ja koska kaikki muut lääkärit ovat rahanahneita paholaisia! Vain Max ja Maxin lääkärikaiffarit ovat enkelimäisiä hoivaajia, jotka taistelevat potilaidensa puolesta. Ilmaan heitellään kaikennäköisiä parannusehdotuksia eikä niihin enää koskaan palata. Maxissa on vahvoja white saviour -viboja, ja pyörittelen hyvin vahvasti silmiäni vähän kaikille muillekin.

Toisaalta on ihan virkistävää katsoa sarjaa, johon ei ole oikeastaan minkäänlaista tunnesidettä. En jaksa välittää kenestäkään hahmosta, joten on ihan sama minkälaisia käänteitä sarjassa tapahtuu…. okei tämä ei ole totta. Välitän edelleen siitä tyylikkäästä onkologista. Tohtori Helen Sharpelle (Freema Agyeman) haluan vain hyvää.

Viaplayllä alkoi vähän aikaa sitten sarjan kolmas kausi. Uusi jakso tulee katsottavaksi aina keskiviikkoisin, jenkkitahtiin ymmärtääkseni. Sarja on uusittu jo neljännelle ja viidennelle kaudellekin, joten oikein pidetty se ilmeisesti on. Ja katsonhan minäkin sitä. Vihan ja rakkauden raja on joskus häilyvä.

New Amsterdam katsottavissa Viaplayssä.

PS. Olen minä viime aikoina katsonut oikeita suosikkiasioitakin. Aloin katsomaan Viaplaystä Ramya. Se on hauska sellaisella fiksulla ja coolilla tavalla. Ja olen katsonut White Collaria. Just hyvä edelleen. Neal Caffrey 4ever!